Aurinko paistaa! Voiko olla totta?
Minä aion saada tänä iltana verkkokauppaan taas kaikkia riepuja myyntiin, joten tänään on tehtävä töitä reippaasti. Mutta oikeasti, voiko tällaista päivää viettää sisällä? Ei mitenkään. Siksipä minä ulkoilen nyt niin kauan kuin tuo aurinko tuolla loistelee, sillä se vie voiton kaikista kirkasvalolampuista. Rätit ehdin hoitaa sitten illalla valmiiksi ja päivittää kauppaan.
Nyt on syytä nauttia pihahommista, kun kerrankin ei sada.
Pihamme on täynnä myyrien kekoja. Isoja ja muhkeita kasoja. Mietin kauhulla, mahtaako yksikään tulppaani tai krookus nousta keväällä maasta, vai jäävätkö kaikki istuttamani sipulit myyrien hampaisiin?
Kun minä katselen noita mustia multakasoja pitkin pihaamme, odotan koko ajan, että kohta jostain niistä pistää esiin...
46 kommenttia:
Minä en kyllä kauheasti pidä ajatuksesta, että ostamani riepu on seikkailut jonkun lattialla :O
Voi luoja, toivottavasti Anonyymi^ et oo tosissas...
Mutta siis jeejee, pian voin tilata muitakin kuin riskirättejä! :)
Mulle tuli Susannan puolesta paha mieli, kun tulet sieltä ulkoa auringon piristämänä ja luet ekan kommentin... höpö höpö anonyymi!
Täälläkin paistaa tänään ja se on ihanaa, minä hyppään hepan selkään!
Auringosta on otettava nyt kaikki irti. Jos kekoja tekee sympaattinen kontiainen, jota ennen maamyyräksi kutsuttiin, ovat sipulit turvassa. Kontiainen syö vain matoja ja hyönteisiä. Mutta vesimyyrän pentele pistelee sipulit suihinsa. Eikä siinä vielä kaikki, ne mitä se ei jaksa syödä se kuskaa omiin varastoihinsa. Meillä on vesimyyriä, mutta krookukset eivät ole koskaan sille kelvanneet.
Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että se voisi olla ongelma. Tosiaan, leikkausvaiheessa kunkin version alimmainen riepu joutuu kosketuksiin lattian kanssa. Pöytäpinta-alaa kun ei ole tarpeeksi.
Mutta minä tässä mietiskelin, ja hoksasin, että voin levittää tapetointipöydän työhuoneeseen aina leikkuun ajaksi, ja laskea pinot sille. Toimin niin jatkossa.
Toivottavasti juuri sinun riepusi ei ole sattunut olemaan se oman pinonsa alimmainen.
Minusta kyllä tuntuu, että jokainen kodissaan töitä tekevä käsityöläinen, joka käsittelee suuria kangasmääriä, joutuu joskus turvautumaan lattiaan. :-)
Laitan vielä toimiston ikkunat paikoilleen ja sitten ryhdyn surauttelemaan lisää riepuja.
Minullekin tuli paha mieli. En vaan osaa vieläkään ottaa kritiikkiä vastaan harmistumatta turhan paljon. Vaan olihan tuossa anonyymin kommentissa kyllä vähän ituakin. Pitää vain ottaa opiksi tämäkin.
Toivottavasti heppalenkkisi oli yhtä mukava kuin minun pyörälenkkini!
Haa, toivottavasti ovat kontiaisia! Matoja täällä ainakin riittää.
Susanna, sie oot niin ihana ja Myyrä on ihana, vaikkei tokikaan pihaa tonkimassa, oikea sellainen! :D
Vai ei saisi olla lattialla rätti yrittäjän työhuoneessa... öhöhöh... minä kun en ole tuommosta ymmärtänyt murehtia lainkaan, koska en Susannan rättejä ole koskaan - ihan tuulesta tempaan esimerkin - käyttänyt nenän niistämiseen tai kasvopyyhkeenä, kun olen pakkauksen kuoresta avannut. Mie huuhtelen ainakin eka, siis vähän niin kuin kaiken tuommmoisen. Täytyyhän pyyhkeet ja lakanatkin pestä (huom: pesukoneessa! pyykkipuleveria käyttäen!) ennen käyttöä, joten en minä keksi miksi rättituotteen pitäisi olla koko tuotantovaiheen jossain ööh... sellofaanissa? Ja mie oon astmaatikko, pölyallergikko, eikä ikinä ole Susannan räteistä tullut oireita. No, ei kyllä mistään muustakaan tekstiilijutusta, kun en niitä suoraan nassuuni tunge, ettei sen puoleen.
Terveisiä vaan anonyymille, että meeppä kauppaan kattomaan, miten siellä pidetään takahuoneessa yhtä ja toista! Ei kaikki ole lasivitriinissä ennen kun kaupan hyllylle päätyy (eikä tosin tarviikaan olla).
:-D Itse olet ihana! Sait minut nauramaan.
Minä muuten kyllä käytän omia rättejäni jatkuvasti nenäni pyyhkimiseen, vaikka olisivat olleet lattialla tai pyörineet kuukausia laukun pohjalla pesemättöminä. Ja olen hengissä. Vieläpä varsin hyvissä voimissa.
Sulla on kyllä sellainen hyvän mielen työhuone! Tuo myyräkuva on aivan mahtava! Hahmo on mun yks suosikki!
Voi anonyymiparka, et tiedäkään...voi katsos olla niinkin, että kaupassa, jossa tavaroita myydään, saattaa tiskirätti tai vaikka alushousut tippua laittialle! Tai joku toinen asiakas on pidellyt niitä likaisin käsin. Voiko niitä sitten enää ostaa, saati käyttää? Et koskaan voi tietää, missä ostamasi tavarat ovat seikkailleet. Miten ratkaista sellainen ongelma?
Tieto lisää tuskaa. Ymmärrän oikein hyvin Susanna tilanteesi. Kaikki me, jotka kotona ja ahtaissa tiloissa valmistamme tuotteet, joudumme ajoittain kekseliäisyytemme äärirajoille, kun laskutila loppuu.
No comments! Kaikkea ne ihmiset VIITSIIKÄÄN edes suustansa päästää.. :)))
Meillä ripsi hieman lunta tänään ja pakkasta -6. En uskaltautunut ulos ollenkaan :)
Romaniväestöllä on käsittääkseni jonkinlainen lattia-kosketus-kulttuuri-ongelma. Mutta noin muuten, SE ON PUHDAS LATTIA, hyvänen aika! Tuli mieleen se, kun olin paikallisessa kaupassa töissä ja pojat pakkasivat takahuoneessa tarjouslohia. Ne liukkaat pirulaiset mätkähtelivät sinne saastaiselle betonilattialle, mutta siitä vaan pussiin ja pussia hyllyyn...
Mutta harmi, että iloinen, aurinkoinen postaus hervottomalla Myyrä-kuvallaan jäi nyt tämän absurdin lattiakeskustelun jalkoihin. On muuten ollut myös erikoisen hyvä kirjontakeli, kun valoa tulvii ikkunasta!
Minä justiin sitä mietin, että kun meillä lapsena sanottiin aina Myyrä Mulvaaniksi tuota tyyppiä, niin mahtoiko se olla silloin muinoin tv:ssä sellaisella nimellä vai oliko se meidän oma keksintö. Ainakaan guuglettamalla ei löytynyt mitään Myyrä Mulvaaneja.
Ah, totuuden sanoja! Kiitos, Mervi!
Auts! Tännekin kyllä luvattiin lumenrippeitä nyt tulevina päivinä.
Työhuoneessa taitaa jopa olla meidän kodin puhtain lattia.
Hehee, eikä se betonilattia varmaan ole edes ollut saastaisin paikka, missä nekin lohet ovat käyneet.
Hei...mistä olet hankkinut nuo pöydän "jalat"? Tällä hetkellä suunnitteilla työpöytä, jonka täytyy olla leveä....syvyys max 40-50 cm :)
Aurinkoista viikkoa
Niina
Kaikkea sitä saa lukeakin! Vai häiritsee se lattialla olo jotakuta. Käyttäisi edes nimeään, jos on kanttia tuollaisia puhua! Ihan täyttä soopaa tuollainen. Ei ole yks eikä kaks kertaa, kun olen joutunut turvautumaan lattiaan itekin töitä tehdessäni.
Myyrien suhteen voin suositella ainakin Prismoista löytyvää myyränkarkotinta. Se on terävä, maahan työnnettävä piikki, jonka sisälle tulee paristot. Se värähtelee tietyllä taajuudella tai jotenkin niin, etteivät myyrät tykkää. Meiltä loppuivat myyrätuhot kaksi viikkoa näiden parin karkottimen tulon jälkeen. Nyt neljäs vuosi menossa. Ei myyriä.
Myyrä on ruotsiksi mulvad, tai siis se nykyinen kontianen on mulvad (ja tavallinen myyrä on sork). Joten siitäpä varmaan tuo nimitys! Kiitos muuten kivasta blogista, luen säännöllisesti.
Aurinkoa ja kirpeää syksyä sinne, ainakaan täällä länsirannikolla ei ole vielä monia tuollaisia päviä ollut, vaan eilenpä oli!
Tintta
Kaikenlaista. Minulle sanoi yksi allergialääkäri elämänohjeeksi esikoista odottaessa ja lasten allergia-asioista keskustellessa, että hän ei ole ikinä nähnyt yhtään allergikkoa jolla olisi mustat kynnenaluset. Että ehkä on pikkusen mennyt överiksi tämä yhteiskunnassamme vallitseva hygieniahömpötys.
Niin että minä pidän ajatuksesta, että ostamani rievut seikkailevat jo tekovaiheessa lattioilla. Niin ne tekevät täällä päätepisteessäkin. Tuntevatpa olonsa kotoisaksi.
Ihana Krtek-myyrä! Tsekinkielinen nimi hymyilyttää aina yhtä paljon kuin itse otus.
Nostelin tänään 9 kk lapselleni pariinkin otteeseen lattialta ruokaa takaisin pöytään syötäväksi. Hän kun on siinä iässä, että asioiden heittely lattialle on huippumielenkiintoista. Toki lattia aina ruokailun jälkeen pyyhitään, käytännössä useamman kerran päivässä, silti pienet bakteeriannokset on itse kullekin terveellisempiä kuin huippuhygieenisyys. Tämän valossa kelpuutan myös lattialla olleen tiskirätin. ;)
Työhuoneesi näyttää ihanalta! Voi kun minäkin saisin työpaikallani tuollaista väriterapiaa :)
Sinulla on ihana blogi, olen tänne eksynyt säännöllisesti jonkin aikaa!
T. Iitauu, joka mm. lukee lehdet, paketoi lahjat ja askartelee AINA lattialla ;)
Eikä tuo vielä mitään, mites nämä tarinat että mäkkärin hampurilaispihvi lentää lattialle ja noukitaan sieltä takas grilliin. Sitäkin tapahtuu, ja ties mitä muuta.:O:D
Oi, myyrä on meidän pojan yksi suosikkihahmoista tällä hetkellä.:) Oikeat myyrät taas päätyy meillä kissojen saaliiksi.
Ikean pukkijalat! Erittäin hyvät. Tosin nykyisin samat jalat ovat hyvin kevyttä ja huokoista puuta, joten en tiedä, ovatko ne yhtä hyviä kuin nämä pari vuotta sitten ostetut. Silloin noita sai valkoisina ja puunvärisinä. Minä tietysti maalasin ne.
Pitääpä kokeilla sellaista! Meillä on ollut sellainen töpseliin pantava hiirenkarkotin keittiössä, mutta siitä ei ollut apua.
Ja niin, yleensähän kaikki puoliksikin negatiivinen kommentointi on tapana hoitaa täällä ilman nimimerkkiä. Onhan se turvallisempaa niin.
:-D
Minustakin nykyään ollaan liian hygieenisiä. Minä en ole koskaan ollut, ja olen mielestäni keskivertoa terveempi ihminen.
No voi hitsi, minulla ei käynyt mielessäkään, että sipulini ovat vaarassa! Meilläkin on kamalia koloja, mutta ennen kaikkea perunat jäi tänä vuonna syömättä, kun joku ahmatti oli kaivellut istutuslaatikonkin täyteen käytäviä, mutta mukuloista ei enää ollut tietoakaan... :(
Ei tainnut olla kontiainen se!
Kannatti Susanna valita ennemmin se aurinko, ihan liian vähän nähty!
Krtek! Kiitos tuosta tiedosta, en ollutkaan tiennyt tyypin oikeaa nimeä. Pelkkä Myyrä on niin vaatimaton.
Minä ainakin uskon, että lapsen ei ole mitenkään vaarallista syödä oman kodin lattialle pudonnutta ruokaa. Päinvastoin, niinkuin sanoit, kohtuullinen annos bakteereita tekee vain hyvää.
Ja tiedätkös, minähän myös painoin kaikki rätit lattialla siihen aikaan, kun itse vielä painoin ne kaikki. Nyt sen tekee alihankkija, jolla on sentään pöytä. Edistystä.
Ja vielä perunatkin veivät mokomat! :-D
Kannatti tosiaan valita aurinko, kun pääsin tapaamaan pöllönkin sen ansiosta.
Kiitos tästä avartavasta tiedosta! Ruotsinkielentaito on kyllä minulla aivan nolon huono.
Siinähän ne pöpöt grillissä käristyy. ;-)
Anonyymi-reppana... oliko ihan pakko kirjoittaa tuommoinen kommentti. Jos ei ole ystävällistä ja mukavaa sanottavaa, ei kannattais kirjoittaa mitään. Miksi pahoittaa toisen mieli tahallaan. Rievut on pestäviä. Olepa hyvä ja pyykkää omasi, jos et kestä ajatusta, että työvaiheet tarvitsevat tilaa!!!!
Et oo anonyymi tosissas!!!
Pystytköhän ostamaan mitään mistään ylipäätään.. Kaiken maailman tavara on voinut käydä monellakin lattialla tai vaikka kuinka likaisissa käsissä ennenkuin se sinulle päätyy!! Eikä kuivaan tavaraan juuri mitään tartu ja vaikka tarttuisikin, mikään ei elä pinnoilla ikuisuutta!! Susannalla näyttää olevan työhuone ihan puhdas!! Ps. Käyhän joskus kurkistamassa jonkun ravintolan keittiötä ja siellä tehtävä kauppa-aines päätyy suoraan ihmisten suuhun!!!
Tässä kommenttilootassa pitäisi olla Feisbuukista tuttu tykkää-nappula :)
Minäkin kaipaan sitä monesti!
On aika helpottavaa huomata näistä teidän kommenteistanne ja viime yön ostosryntäyksestä, että suurin osa ihmisistä ei pane pahakseen lattialla työskentelyäni. Mutta silti, yritän pysytellä pöytätasoilla tästedes.
Tuon Myyränkin nimi pitäisi nykyään olla Kontiainen! Minusta se olisi melko kiva niin. http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2973
Meillä jokin myyrä soi keväällä tulppaanit, yhden sipulin yössä, mutta ukkolaukat se jätti rauhaan. Tänä syksynä istutin siis enemmän laukkaa, vähemmän tulppaaneja, jotta keväällä ei taas harmittaisi.
Varmasti valtaosa maailman halpatekstiileistä tuotetaan enemmän tai vähemmän lattialla. Luulen, että moni ei pese ostamiaan, esim. Intiassa valmistettuja, vaatteita ennen käyttöä vaikka syytä olisi jo kemikaalienkin takia. Olot suomalaisessa työhuoneessa ovat varmasti aivan erilaiset, joten hyvin mielin käytän rättejäsi jatkossakin.
Kontiainen olisi sille juuri oikea nimi!
Anoppi sanoi, että myyrä ei syö narsissin sipuleita, joten minä reunustin sipulipenkin narsisseilla ja toivon, ettei myyrä tajua herkumpien olevan siellä takana.
Enpä muuten itsekään pese vaatteita, jotka ostan kaupasta. Lakanat pesen, kun niissä tuntuu sellainen uutuudenkovuus jostakin käsittelyaineesta.
Eipä olis heti hoksannu kuka kurkistaa viimeisestä kuvasta, siis vaikka ehkä ois pitäny.. Ihan hyppäsin tuolilla kun alko niin naurattaan!! Huippua. Ei ehkä se että niitä siellä on mutta niin taitaa olla meilläkin. :)
Tuo Myyrä on varmaan lapsena iskostunut jonnekin niin syvälle minun sieluuni, että se liittyy aivan saumattomasti pihan myyränkekoihin. Joita muuten on taas tullut lisää!
Hei Sussu!
Onhan se kuitenkin rievuille mukavaa, että pääsevät joskus seikkailulle, vaikka vaan työhuoneen lattialle. Itse olen tehnyt kaiken mahdollisen lattialla. Tee vaan sinäkin niin kauan, kun olet vielä notkea konttailemaan.
Äippä
Ja ps. Myyrä Mulvaani jättää todellakin narsissit rauhaan.
Minä nyt rupesin kuitenkin toimimaan uuden lattiattomuustavan mukaisesti Anonyymin ansiosta. Tälläkin hetkellä rättipinot on oikein sievästi tapetointipöydälle levitettynä.
Ja onhan se ihan kätevää, ei minun selkänikään ole enää parhaimmillaan kyykkimisessä ja kumartelussa.
Konttailen sitten vaan huvikseni tästedes. :-)
Myös riisit, vehnät yms yms kasataan vaan pressun päälle ennen pakkausta! Omput tippuu kaupan lattialle vähänväliä!
Lähetä kommentti