sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Vapaana kirmaileva yrittäjänainen

Olin ajatellut ommella valmiiksi ihan jokaisen tiskirätin tämän viikonlopun aikana. Mutta sitten otimmekin ilon irti Sulon vapaapäivistä ja ulkoilimme paljon. Eilen teimme pitkän, ihanan kävelylenkin ja tänään päätimme käydä laavulla paistamassa makkarat ennenkuin minä istahtaisin taas saumurin ääreen.

Laavuretki venähti kuitenkin aivan ylipitkäksi. Tuli moneen kertaan ikävä Pirkanmaan esimerkillisesti merkittyjä retkeilyreittejä ja netistä etukäteen tulostettavia karttoja, sekä kilometrikylttejä polun varrella.

Ilmeisesti täällä Imatra-Ruokolahti-alueella mennään vain geeniperimän opastamana pitkin metsiä ja löydetään laavut ja polut, vaikkei kukaan kerro, mihin pitää mennä ja kuinka pitkään on kuljettava.

Patikoimme ainakin viisitoista kilometriä pitkin pieniä teitä, heinittyneitä polkuja ja mönkijäreittejä ja aikaa kului useita tunteja. Kadotimme polkumerkit useaan kertaan ja arvuuttelimme suuntia. Onneksi meillä oli runsaasti evästä. Laavukin löytyi lopulta, mutta hermohan siinä oli minulta palanut jo moneen kertaan, ennenkuin sinne asti pääsimme.

Komea taukopaikka, ruoka ja hetken lepo tekivät terää ja näin jälkeenpäin olen oikein tyytyväinen, että reissu tuli tehtyä. Nyt on hyvä väsymys. Kroppa on kiitollinen liikunnasta.

Tiskirättejäkin ompelin vielä illansuussa... mutta vain kahdeksasosan siitä, mikä oli tavoitteeni. Mutta ei se minua nyt stressaa. Olen oppinut tässä yrittämisasiassa sen, että stressaaminen syntyy siitä, kun hokee itselleen "pakko sitä ja pakko tätä". Ja oikeastihan minun ei ole pakko yhtään mitään.

Minun ei ole pakko aloittaa jouluun valmistautumista kesäkuussa. Minun ei ole pakko lähteä myyjäisiin. Minun ei ole pakko saada tiettyä määrää tuotteita valmiiksi tiettyyn päivään mennessä. Minulla ei ole pakko olla tietynkokoista varastoa olemassa koko ajan. Minun ei ole pakko tehdä määrättyä tuntimäärää töitä viikossa. Minun ei ole pakko tienata jokaisessa kuussa enemmän kuin edellisessä.

Olen oppinut, että kannattaa myydä vain sitä, mitä on valmiina. En ota vastaan ennakkotilauksia. En enää tee jälleenmyyjille vartavasten heidän haluamiaan kuoseja ja värejä, vaan he ovat samalla viivalla yksityisasiakkaiden kanssa: sitä voi ostaa, mitä sattuu tarjolla olemaan. Tällä tavalla minä vältän pakot.

18 kommenttia:

Saga kirjoitti...

Nostan hattua sinulle oivalluksestasi.... Sillä olen aivan samoilla linjoilla. Ennen juoksi kiireellä paikasta toiseen, kiirehti jonkun tehtyään jo toista.. Muistankin nykyisnmainita, että "omalla tavallani downsiftaan", omilla rajoillani, siten, mikä tuntuu hyvältä ja minulle oikealta. "inhoan" tilaustöitä...niistä tulee vain sterssiä.... ;O)

Liisa T. kirjoitti...

Laavu, makkara ja pikku eksyminen kuulostaa hyvältä. Luonnossaolo antaa kummasti energiaa ja selkiyttää ajatuksia.

Tuossa on sitä näkökulmaa yrittäjyyteen, mitä itsekin havittelen (sitten joskus - toivottavasti pian). Miksi turhaan stressata? Välillä tuntuu että stressi on sisäänrakennettuna länsimaalaiseen ihmiseen, sillä vähän yksi jos toinenkin stressaa koko ajan jostakin. Joillain ihmisillä stressin summa on vissiin aina vakio. Minä ainakin haluan pois tommosesta ajattelusta, haluan tehä töitä niin rennosti kuin mahollista. Toki esim. taloudelliset paineet yms. stressaavat ja se on ymmärrettävää, mutta ei se toisaalta minusta laiskaakaan tee, jollen stressaa, eikä kruununi ole yhtään sen kirkkaampi, vaikka yrittäsin kauheella höökällä koko ajan jotain.

Hyvä postaus!

morso kirjoitti...

Ihanaa pakotonta eloa sinne. Olen itse alkanut inhota sanoja pakko ja täytyy, sen sijaan se toinen puolisko parisuhteessa suorastaan rakastaa niitä. Elämä on mielekkäämpää, kun tekee sitä mitä haluaa järkevään tahtiin.

Susanna kirjoitti...

Saga, tuo nykyisin niin muodikkaaksi noussut downsiftaus on kyllä oikeasti ihan tosi hyvä kehityssuunta. Hyvä me!

Liisa, se stressaaminen on jotenkin niin salakavala otus... se hiippailee aina huomaamatta luokse. Minä joudun silloin aina ihan tosi konkreettisesti itselleni tolkuttamaan, että RAUHOITU, ei hätää, kaikki ajallaan. Joskus on jopa vähän hankalaa muistaa se, että minä itse määrään ja asetan omat pakkoni. Eiväthän ne mistään taivaasta tipahtele.

Morso, toivottavasti teillä silti sopusointu säilyy, vaikka toinen pakkoileekin! Vastakohdat täydentää toisiaan...?

Laura Vikiö kirjoitti...

onnittelut ihanasta metsäretkestä. Äärimmäisen hieno asenne, Susanna! Sinulta on monella oppimista!

Susanna kirjoitti...

Kiitos kauniista sanoistasi! Mutta minulla on kyllä oppimista monelta muulta. Jos Sulolta kysytään, metsäretkemme alku oli kaikkea muuta kuin ihana, kun minä kiukuttelin niistä merkeistä ja viitoista ja niiden puutteesta. Kuin 5-vuotias, kuulemma.
:-D

Nonna kirjoitti...

Hyvä sinä! Hyviä elämänviisauksia. Tai sanoisinko työnviisauksia.

Tuo seikkailunne kuulostaa näin jälkikäteen oikein kivalta!

Henna kirjoitti...

Oikein! Ei se meidän muidenkaan maailma kaadu vaikkei tiskirättejä saisi just-nyt-kaikki-mulle-heti :) Tuo taustavärikeltainen voisi muuten sopia johonkin rättiin... ja tämä on vain idea! Joku ötökkärätti vois kans olla hauska... Ja tietysti koivunvihreä versokuosi. Hauskaa ja rentoa ompelua!

Suvi kirjoitti...

Asuin viitisen vuotta sitten hetken Imatralla. Eräänä päivänä käytiin opiskelijoiden kanssa tutustumassa luolaan, joka käsittääkseni on aika lähellä kotoanne. Joko olette löytäneet sinne? Soma syksyinen retkikohde sekin.

Susanna kirjoitti...

Siinä luolassa olemme käyneet pari kertaa. Se on mainio! Nuotiopaikka kallionlohkareen alla on aika kiva paikka sekin. Myös Rautjärvellä on yksi luola, jossa kerran kävimme ryömimässä.

Voi Henna, olisi kivaa toteuttaa joka ikinen toiveesi. :-)

Nonna, viime keväänä kävimme laavuretkellä ja Sulo tipahti heikkoihin jäihin - onneksi vain rannassa. Sekin retki oli jälkeenpäin ajatellen yksi parhaista, vaikka juuri sillä hetkellä ei naurattanut ketään.

Unknown kirjoitti...

Erittäin kypsää suhtautumista yrittämiseen sekä omiin kykyihisi! Ihailtavaa:)

Suvi kirjoitti...

Täytyy kommentoida tuota yrittäjän arkea ihan uudesta näkökulmasta. Olen nimittäin suunnitellut tekeväni rakkaasta harrastuksesta, joka kyllä liittyy olennaisesti omaan päivätyöhöni, sivubisneksen. Tai virallistavani satunnaisesti tehdyn talkootyön tms. Noh, tänään kävin uusyrityskeskuksessa ja vaikka miten laskettiin, niin jos oikeasti haluan tehdä sitä ihan virallisesti ja jäädä edes +,-0 -tilanteeseen, niin täytyisi tehdä ihan rutkasti hommia. Höh, ja minä kun halusin maksaa rehdisti veroja. Panee miettimään.

Pidän muuten tosi paljon blogistasi. Ensin viehätyin virkeistä väreistä, sitten aloin seurata remonttia ja nyt tykkään kaikesta. Kiva, kun jaksat päivittää ahkerasti!

Susanna kirjoitti...

Suvi, kun minä tein kannattavuuslaskelmia yrittäjäkurssilla, kaikki laskut osoittivat, että yrittämisessä ei ole järjen häivääkään ja jos mielin saavuttaa edes sen tulotason kuin työttömänä, joudun tekemään kymmentuntista työpäivää.

Totuus on ollut aivan muuta. En ole jaksanut näin jälkeenpäin perehtyä niihin kannattavuuslaskelmiin ja tutkia, miksi ne olivat niin masentavat. Käytännössä olen elänyt pienellä työmäärällä ihan hyvin. Ja maksanut rehellisesti verot.

Niin että mieti vaan lisää... :-)

Nanainen kirjoitti...

Tuli oikein ikävä kotosuomen aarnimetsiin. ❤

Juuri näin! :D

Susanna kirjoitti...

Minä taas kaipaan jatkuvasti sinne vuoristoihin, jossa sinä, Nanainen, ymmärtääkseni elelet.

Outi kirjoitti...

Ihanaa ajattelua oman ajan ja tekemisen riittävyydestä. Voi kun itsekin osaisi tehdä käsillään jotain (tai jotain muuta) mistä saisi leivän pöytään niin voisi unohtaa tämän puuduttavan "normaalin työn". Pienen ihmisen selkänahasta kiskotaan kaikki mitä vähänkin irti saadaan, vaikka työpaikka paloi ja poikkeustilaa jatkuu ainakin vuoden ajan...

Marie Josefine kirjoitti...

Täällä yksi ruokolahden puolella asustava ei alkuperäinen paikkakuntalainen, joka on kanssa ihmetellyt noita polkuja maastossa jotka kulkee minne sattuu. Seikkailureissuja on tullut tehtyä useampikin.
Mistä löytyy tuo luola, jonka alta löytyy nuotiopaikka?

Mulla on kanssa haaveena perustaa eräänlainen käsityö yritys, olen miettinyt sitä paljon ja aika innoissanikin oon jo asiasta. Intoa hieman latistaa tosin kun vähän kaikki on mulle sanomassa ettei kannata ja siinä on kamalasti työtä ja miinuksille sie jäät kuitenkin.


Kiva blogi muuten siulla. Oon nyt muutaman kerran vieraillut lueskelemassa juttujasi. Täytyy piipahdella jatkossakin.

Susanna kirjoitti...

No, eivät ne muut tiedä. Etkä tiedä itsekään, ennenkuin kokeilet yrittämistä.

En osaa antaa ohjeita siihen, mistä luola löytyy, kun tuo Sulo on minut sinne aina ajeluttanut. Mutta nimeltään se on Lassilan linnavuori:

http://194.251.35.222/Kiinteasivu.asp?KiinteaSivuID=12713&NakymaID=246