Suloinen maaseutu

Tästä tulee taas yksi kotiseuturakkauspostaus. Tästä meidän kulmiltamme lähtee museotie, joka kulkee kolmen kunnan kautta. Joka vuosi elokuisena sunnuntaina vietetään Museotiepäivää, jolloin tuon maalaistien varren kylät järjestävät ohjelmaa matkan varrelle. Tämä oli kolmas kerta, kun me Sulon kanssa yhdessä ajelimme kierroksen läpi.

Tapahtuma on äärimmäisen herttainen. Siinä on paljon liikuttavaa kotikutoisuutta, mutta tylsä se ei missään tapauksessa ole. Sen ainoa huono puoli on se, että sille varatussa viidessä tunnissa ei kerkiä katsoa puoliakaan etapeista.

Tällä kertaa me pyrimme katsastamaan niitä kohteita, jotka ovat aiempina vuosina jääneet väliin ajanpuutteen vuoksi.

Minusta oli esimerkiksi tosi sykähdyttävää nähdä, miten pienen kylän asukkaat olivat rakentaneet vanhan ajan keinun ja tanssilavan sekä yhteisen korsun grillipaikkoineen keskelle metsää.

Ja eriskummallisiin kotimuseoihin on aina mahtavaa päästä kurkistamaan. Tällä kertaa pääsin myös penkomaan entisen kyläkaupan myymättä jäänyttä nappivarastoa ja kotiin tulikin mukanani mukava pino iloisenpunaisia nappeja.

Erään pariskunnan puutarha löi minut ällikällä. En ole eläessäni nähnyt sellaista kukkaloistoa. Paikka oli todellinen salainen puutarha polkuineen ja uskomattomine kasveineen. Siellä kulkiessani en edes muistanut enää kärsiä sateesta, joka kiusasi meitä koko kierroksen ajan.

Päivän henkeen kuuluu se, että ne, joilla on mahdollisuus, karauttavat reitin läpi vanhoilla museoajokeilla tai muilla hauskoilla vehkeillä. Me yritimme lähteä liikkeelle mönkijällä, mutta sade ajoi meidät takaisin kotiin ja yrittämään uudestaan ihan tavallisella nykyaikaisella autolla.

Onneksi moni kiinnostava kohde sijaitsi sisätiloissa. Yksi Museotiepäivän vakionähtävyys on Ismo Aavaharjun ja hänen poikiensa legoharrastus. Tänä vuonna he olivat rakentaneet kaupunkikuvaelman ja villin lännen maailman. Aavaharju on tehnyt myös upean pienoismallin Imatrankosken alueesta. Kai se jonkin sortin kylähulluutta vaatii, että upottaa kymmeniä tuhansia euroja muovipalikoihin ja näpertää niiden parissa lähes kaiken vapaa-aikansa.

Voitte varmasti arvata, että ainakin minä arvostan ja ihailen Aavaharjun touhuja ihan mahdottoman paljon.

Ihailin myös sitä Marttojen edustajaa, joka oli tuonut eräälle etapille näytille komean kokoelman pyykinpesun historiaa ja oli silminnähden liekeissä aiheesta. Saimme muun muassa nähdä 60 vuotta vanhaa kotikeittoista saippuaa.

Vaikka näissä kuvissa ei näy paljon ihmisiä, oli kävijöitä silti mukana vaikka kuinka paljon. Niin paljon, että hetkittäin oli jopa vähän hankalaa mahtua joukkoon. Huomattava osa kävijöistä oli vanhaa rouvaa ja herraa. Minusta on sääli, ettei nuorempi väki enempää osallistu tällaisiin tapahtumiin. Eikö kiinnosta vai eikö tiedotus toimi, en osaa sanoa.