En ole toipunut vielä ollenkaan Marimekon edellisestä plagiaatista. Metsänväki koottuine selityksineen saa minut yhä aivan pois tolaltani.
 |
| Maria Primatšenkon alkuperäinen maalaus ja Marimekon Metsänväki. Animointi minun tekosiani. |
Niinpä nyt, kun ihan samanlainen järjettömyys paljastui, päätin ensin, että ummistan silmäni koko jutulta, koska menen kuitenkin siitä liian suhinapääksi. Mutta en sittenkään voi olla puuttumatta asiaan blogissa, sillä minusta tämä on ihan liian iso juttu vaiettavaksi.
 |
| Kuvat: Scholastic Book Clubs / Marimekko Kuvat keräsi Ramsamsaa-blogin Hanna. |
Vasemmalla 60-luvulla julkaistun lastenkirjan kuvitusta, piirtäjänä brittiläinen Pat Hutchins. Oikealla yksityiskohtia Marimekon Isoisän puutarha -kuosista, "suunnittelijana" Teresa Moorhouse.
Minä niin kiehun. En niinkään siksi, että taas yksi nimekäs suunnittelija on erehtynyt kopioimaan vanhaa lastenkirjaa, vaan siksi, miten Marimekko tälläkin kertaa suhtautuu asiaan. Vähättelyä! Suoraa kieltämistä! Selvää valehtelua!
Kuinka sokea pitää olla, ettei näe noiden puiden olevan selviä plagiaatteja? Ja kuinka paljon Marimekon pitää maksaa asiantuntijoilleen, jotta nämä aivan kirkkain silmin puhuvat tv-kameroiden edessä suoraan sanottuna silkkaa sontaa. (Katsokaa vaikka Ylen video tästä.)
Myötähäpeä on aivan suunnaton.
On aivan selvää, että Marimekko ei mitenkään pysty tarkistamaan maailman jokaista lastenkirjaa ja taideteosta, kun suunnittelijat myyvät heille uusia kuoseja. Heidän on luotettava suunnittelijoidensa moraaliin. Perimmäisen häpeän kantaa tietenkin suunnittelija itse.
Mutta siinä Marimekon tulisi kantaa vastuunsa, että rehellisesti ja nöyrästi myöntäisi kopioinnit ja jopa jakaisi asianmukaiset rahalliset korvaukset taiteilijoille, joiden töitä on käytetty rumasti hyväksi.
Keisarin uudet vaatteet -logiikalle ei ymmärrystä heru.
Kootut selitykset:
Kristina Isola kommentoi Metsänväki-kuosiaan:
"En tullut ajatelleeksi tekijänoikeuksia tai sitä,
että omisin jonkun toisen luovaa työtä.
Metsänväki tuntui niin läheiseltä, ja halusin jakaa
metsätunnelman mahdollisimman monien kanssa."
Teresa Moorhouse kommentoi Isoisän puutarha -kuosiaan:
"Isoisän puutarha -kuosia suunnitellessani minua inspiroi
lapsuuteni maisemat Englannissa 70-luvun alussa isoisän puutarhassa.
Isoisän puutarhassa saimme poimia yhdessä hedelmiä sadonkorjuun aikaan.
Minulle on ehdottoman tärkeää luoda omaa kuvamaailmaani omista lähtökohdistani."
Taideasiantuntija Pauliina Laitinen-Laiho:
"Esimerkiks tässä Marimekon kuosissa siinä on nää punaset omenat
ni nää punaset värit on aina tämmösii raskaita...
paljon raskaampia ku esimerkiks sininen väri
ja niillä pystytään hyvin paljon esmes muuttamaan niinku sitä koko tunnelmaa...
tunnelmaa siinä teoksessa ja kyllä selvästi tää oikeenpuolemmainen
ni siin on paljon roikkuvammat oksat ja ja..."
Toimitusjohtaja Mika Ihamuotila:
"Kun Moorehousen kangasta vertailee Hutchinsin kuvitukseen
"Kun Moorehousen kangasta vertailee Hutchinsin kuvitukseen
vähänkin
laajempana kokonaisuutena, näyttäytyy Moorehousen kangas
aivan eri
tavalla omana taiteellisena teoksenaan
kuin millaisen kuvan vaikkapa
mediassa esitetyt
valikoidut vertailut antavat ymmärtää.
Tuo vertailu
tuo minulle mieleen tutkimuksen tai journalismin,
jossa kohde erotetaan
liian kauas oikeasta asiayhteydestään."
Itkisinkö vai nauraisinko?
88 kommenttia:
En ymmärrä, en. Mitä kuvittelevat saavuttavansa moisella? Luulisi tällaisen karsivan asiakkaita. Vai onko kuitenkin niin, että kaikki kohina on lopulta hyvää mainosta, kunhan nimi kirjoitetaan oikein?
Onpa kyllä sääli Marimekon osalta! Tuommoisia kolauksia maineeseen on vaikea paikata. Harmi, työllä ja vuosilla ovat maineensa saaneet. Vaan nyt jää miettimään, että millä (tai kenen) kustannuksella?
Minusta tuo Ylen haastattelussa mukana oleva "asiantuntija" ei vaikuta yhtään vakavastiotettavalta ja luotettavalta, niinkuin hänestä oikeasti pitäisi asiantuntijana huokua. Aivan ihmeellisiä selityksiä ja takeltelevaa puhetta. Jää semmonen tunne, että hän ei itekään usko mitä suustaan päästää.
En katsonut Ylen juttua, mutta olin aivan pöyristynyt tästä kopioinnista kun illalla jutun lehdestä bongasin. Käsittämätöntä ja todella ylimielistä suhtautumista Marimekolta! Kyllä on vajottu melko alas siellä.
Asian tekee mielenkiintoiseksi kun peilaa sitä Marimekko vs. Dolce & Gabbana, ken saakaan käyttää Unikko-kuosia ja millä hinnalla. Siinä sitten pienen kohun jälkeen isommat rahat vaihtoivat taskua, kun DG sopi pikkuruisesta vahingostaan Marimerkolle hyshys -rahaa.
Marimekon toimari Mika Ihamuotilan haastattelussa (2008)
Marimekko sopi Dolce & Gabbanan kanssa
"Tämä toimii ennakkotapauksena Marimekolle. Voimme osoittaa, että pystymme globaalisti suojelemaan meidän muotoiluamme. Ihamuotila pitää tapausta myös brändin rakentamisena.
– Olemme osoittaneet muille tämän alan toimijoille, että Marimekko toimii, jos meidän oikeuksiamme loukataan.
Hän uskoo, että tästä on hyötyä myös muille design-yrityksille Suomessa.
– On helpompaa suojella teknologisia patentteja. Suomessa ei ole ehkä oltu perinteisesti valmiita puolustamaan muotoiluoikeuksia."
*huokaus*
En ole ennenkään ollut suurempi Marimekko-fani ja ihan esteettisistä syistä olen päättäväisesti hylkinyt Unikko-kuosia kodistani, mutta näiden plagiaattitapausten jälkeen meni kyllä viimeisetkin halut tukea Marimekkoa missään muodossa. Nämä plagiointijutut painavat minun periaatteiden vaakakupissani enemmän kuin se, että kyseessä on kotimainen yritys.
yksi puu olisi viel ymmärrettävä, mutta että oikein neljä puuta yhdestä kirjasta. huoh.
Vähän epäilen että näitä tulee löytymään vielä lisää....
Kyllä harmitti! Nämä plagioinnit on niin räikeitä esimerkkejä. Onhan nuo yhteläisyydet aivan selvät. Typerää lähteä asiaa kieltämään. Ottaisivat nyt vaan reilusti vastuun asiasta, myöntäisivät virheen, niin ei tarvitsisi hävetä niin paljon. Mutta hävettää silti. Ja menee kyllä usko kohta koko yritykseen...
Mä jollekin totesin tuon Isolan kopionnin julki tulemisen jälkeen, että tää taitaa olla lopun alkua. Näitä tulee varmasti lisää.
Jotenkin toivoisin, että asiakkaat osaisivat äänestää jaloillaan. Itse en koskaan osta Marimekkoa, koska olen liian köyhä, mutta jos ostaisin, niin en ostaisi enää.
Niinpä niin. Huonoa toimintaa ja huonosti paikatut mokat.
Minustakin vaikuttaa, ettei hän ole saanut oikein itseäänkään vakuuttuneeksi asiastaan.
Minäkin eilen jo huoamsin ekat uutisoinnit ja yritin sulkea silmäni, mutta kun tänään näin tuon Ramsamsaa-blogin kuvan, niin en kyennyt enää kääntämään selkääni asialle.
Kokeekohan kopiokuvittaja vilpitöntä onnistumisen riemua kuosinsa äärellä?
huolehtii Heather
*huokaus*
Ihan kamalaa. Kamalampaa kuin kamala.
Ja ei se kotimaisuuskaan enää niin kovin tärkeää ole Marimekossa ollut... Virossahan ne ison osan tuotteistaan valmistavat.
Ei tuossa tosiaan enää voi inspiroitumisesta puhua, vaikka asiantuntijat niin väittävätkin.
Minulla on mennyt jo. Ensin kotimaiset tehtaat pois pelistä, sitten alkaa putkahdella näitä kopiointeja. Mitähän kivaa seuraavaksi?
Kiinnostavaa on katsoa, miten suuri vaikutus tällä kaikella on. Marimekko on kuitenkin niin valtava firma, että ei taida heilahtaa mikään.
Älä nyt huolehdi itsellesi vatsahaavaa. :D
Vihainen ja surullinen asiasta.
Olen rakastanut nuoruudesta asti Unikkoa, Satulaa, Kaivoa... vaan mikään ei enää ole aitoa, ei edes Marimekko!
En osta enää palastakaan marikankaita, paitsi noita oikeasti oikeita.
Suututtaa se, etteivät edes varkauksiaan myönnä :(
Silti mukavaa elokuun ensimmäistä sinne!
tuksu
En ole koskaan muutenkaan rakastanut Marimekkoa ja nyt vielä vähemmän...Karvat nousee pystyyn tällaisesta. Me teemme omaa uniikkia ja siihen me pystymme...
Alkanutta elokuuta kaikille!
No ihan samanlaisethan nuo puut ovat!
Kyllä hävettää!!!
AAARRRGGGGHHHHH! Eipä mulla muuta.
Minunkin ensimmäinen ajatus tuosta asiantuntija Pauliinasta oli, että paljonkohan Marimekko maksaa tuosta lausunnosta. Punaiset omenat ja inspiraation lähde. Ihan puppua. Insipiraation lähteeksi ei sanota kopioinnin lähdettä.
Kuvat on sentään vaivauduttu piirtämään uudestaan eikä vedetty skannerilla suoraan kankaaseen.
Asiantuntijan kommentit hämmästyttivät minuakin. "No tässä on nyt tavoiteltu samaa 60-luvun tyyliä, joten piirrostyyli on tietysti sama, mutta nämä punaiset omenathan luovat ihan erilaisen tunnelman." No, lain silmissä saattaa tietysti riittää, että joku yksityiskohta on erilainen, mutta minun etiikkaani vastaan tämä tapaus sotii joka tapauksessa. Puut ovat melkein yksi yhteen samanmuotoiset, eli käytännössä ne on piirretty mallista, eikä se ole minusta enää inspiroitumista vaan kopioimista.
-Venla
No hei, siis tuohan on ihan erilainen tuo vasemman yläkulman puu! Ei voi olla plagiaatti...
Oikeesti. Ei mulle tulis mieleenkään pistää kaupalliseen levitykseen kuosia, joka noin paljon muistuttaa jotain toista. Eikö nyt edes puut olisi voineet olla eri mallisia ja päärynät ja ompot eri paikoissa. En käsitä.
Ja vain kaksi kuukautta edellisen jälkeen??? Tämä printtihän julkistettin huhtikuussa ja on nyt ollut muutaman viikon tavallisen kansan saatavilla. Plörähtiköhän Teresalla housuun kun Isola jäi kiinni? Miten riitti pokkaa jatkaa? Ja kuka tämän uusimman paljastuksen teki. Kirjoitin tästä omaan blogiin eilen mutta tämä tyyppi kirjoitti erittäin kauniisti ja aikuismaisesti, analysoiden mikä se ongelma on: wp.me/p1PJFK-EY
P.S. Blogiini tuli kommentti jossa pyydettiin kääntämään englanniksi YLE:n video. Taidanpa sen tehdä.
Muistan blogimaailmasta jostain x vuoden takaa episodin, jossa bloggaaja neuloi itselleen jonkin tuotteen, jossa oli Marimekon unikkoa muistuttava kuvio. Siitähän nousi silloin muistaakseni kauhea haloo ja Marimekko oli suunnilleen haastamassa kyseistä neulojaa oikeuteen.
En valitettavasti löytänyt tuota hässäkkää enää intternetin syövereistä, mutta tulipa vain mieleeni tästä episodista. Enkä edes muista, miten se menee lain mukaisesti, eli saanko neuloa esim. sen unikkokuvion omaan käyttööni vai en. Mutta joka tapauksessa se oli aika hupaisa hyökkäys isolta firmalta pientä neulojaa kohtaan.
Ihmettelen, jos useampi ei suutu nyt.
Vanhat marikankaat ovat arvokkaita, mutta minusta niiden arvo nousee näiden juttujen myötä vielä korkeammaksi.
Niin, ainakin Marimekon suunnittelijat ovat hyvä esimerkki siitä, miten EI kuulu toimia. :)
Kyllä. Paljon.
Allekirjoitan täysin.
Se punaisen omenan perustelu oli pahinta scheissea, mitä sen asiantuntijan suusta tuli. Vertasi vielä että sininen väri ei olisi niin voimakkaasti erottava, mutta kun on punaista, niin onhan se aivan eri kuva nyt.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Mietin minäkin, että kuinka on Teresa mahtanut hikoilla sen Metsänväki-shown aikaan.
Varmaan joku on ihan ottanut urakakseen käydä läpi noita Marimekon kuoseja. Ei oikein tunnu, että ihan sattumalta olisi joku tämänkin tunnistanut.
Olisi hienoa, jos jaksaisit kääntää sen videon kansainvälisille lukijoillekin ymmärrettäväksi. Ne lausunnot ansaitsevat kaiken mahdollisen julksiuuden.
Ajattelevatkohan nämä suunnittelijat, kun kaivavat jostain kirpparin uumenista tolkuttoman vanhoja kuvakirjoja ja kopioivat niitä, etteivät ikimaailmassa jäisi kiinni? Vai haluavatko vain erää reunalla? Vähän jänitystä tylsiin arkipäiviin; huomaako kukaan!
Apua. Olisipa hienoa, jos tuo tapaus vielä löytyisi bittimaailman uumenista.
Lain mukaan menee niin, että itsellehän saa neuloa ihan mitä lystää. Sitä ei vaan saa lähteä myymään.
Totta kai Marimekon täytyy kantaa vastuuta asiasta, mutta toisaalta - eikö syy ole kuitenkin perimmältään suunnittelijan? Kyllä yrityksen pitää luottaa työntekijöihinsä eikä lähtökohtaisesti kaikkea voi epäillä. Etenkin, kun kopioinnin paljastuminen on melkoista hakuammuntaa.
Työskentelen itse tällä hetkellä freelancer-kustannustoimittajana ja mietin asiaa analogiana käsikirjoitusten muokkaamiseen. En voi lähtökohtaisesti epäillä, että (kaikki) teksti on kopioitu jostakin (vaikka esim. ylipitkiä sitaatteja tulee vähintäänkin viikottain vastaan) vaan minun täytyy luottaa siihen, että teksti on kirjailijan omaa. Vasta sitten, jos ilmenee jokin erityinen syy epäillä, asiaa ruvetaan kustantajan toimesta epäilemään.
Näin juuri näen itsekin asian. Syy on suunnittelijan. Olisi kohtuutonta vaatia, että Marimekko vertaisi jokaista uutta kuosia jokaiseen maailmassa ikinä syntyneeseen taideteokseen.
Mutta sen ehdottomasti kuuluisi myöntää tosiasiat ja nöyränä tunnustaa, että kyse on tässäkin taas aivan selkeästä plagioinnista. Eikä missään tapauksessa väittää luuta lihaksi ja raahata studioon taideväärennöksiin perehtynyttä asiantuntijaa puhumaan aivan käsittämätöntä soopaa.
Marimekko on se, joka on käärinyt tuohet tuostakin kuosista ja sen mukaan sen kuuluisi korvata brittikuvittajalle tekijänoikeusrikoksestaan. Se, miten Marimekko suunnittelijoidensa kanssa sitten asiat sopii, on heidän välisensä asia.
Ei tarvitsekaan verrata jokaiseen maailmalla syntyneeseen taiteeseen. Tekniikkoja on monia. Reverse image searchillä voi löytää vastaavia kuvia helposti, tietokoneohjelma tekee siis työn. Toinen, vielä tärkeämpi, tekniikka on se, kun suunnittelija tuo näytille töitään, vertaa niitä hänen aikaisempiin töihin. Onko selkeästi tunnistettava oma tyyli? Onko uusi työ selkeä jatkumo aikaisemmille taideteoksille? Jos tyyli vaihtuu, voi kysellä luonnosten ja konseptien perään. Jos luonnoksia ei ole, uusi tuote on täysin/paljon aikaisempia erilainen, voi miettiä että kannattaako työtä ostaa.
Eniveis, minun ennuste on että Teresa Moorhouse tulee pian itkemään julkisuuteen (Kristina Isolan) tavoin että verenperintö painaa raskaana (hänen äitinsä on Ateneumin intendentti) ja miten tämä oli vain erehdys.
Voi jumaliste.
Kun opiskelin taidekoulussa, jos työ oli liikaa ottanut "inspiraatiota", siitä huomautettiin ja työ piti tehdä uusiksi.
Jos teit sen useasti, sinulle näytettiin ovea. Miten opiskellessa vaaditaan enemmän ja hups, kun euroja tipahtaa tilille, ei vastuuta ole laisinkaan?
Toinen jumaliste.
Jos Marimekko mainostaa itseään printtidesign-yrityksenä, prosessien pitäisi olla myös sen mukaiset.
Ah. Aamen. ❤
Suunnilleen ala-asteen kuviksen tunnilla jo opetetaan ettei toisen töitä saa kopioida -tai siis liikaa "inspiroitua".
Minusta Marimekko suhtautuu kuluttajiin todella välinpitämättömästi, kun yrittävät vähätellä asiaa. Suomalaiset ehkä pysyvät uskollisina Marimekolle, mutta ulkomaisista en olisi niin varma.
Ja vaikka vastuu on suunnittelijalla, kuinka ihmeessä juuri Marimekolta ilmenee kaksi näin selkeää plagiointia muutaman kuukauden sisällä...? Että kyllä ne jäljet jossain määrin johtavat sylttytehtaalle, koska olisi "lotto voitto kaksi kertaa samaan perheeseen" - todennäköisyyttä, että kaksi "suunnittelijaa" "suunnittelee" kaksi kuosiplagiaattia samalle yritykselle. Hmm. Kyllä tässä on palaneen käryä myös yhtiötä kohtaan... Ei voi Marimekolla olla niin huono mäihä, että saa riveihinsä ihan vaan hups sattumalta kaksi plagioivaa suunnittelijaa.
Itellä pisti raivon kiehumaan IL:n uutisen seuraava pätkä:
"Isoisän puutarhan on suunnitellut Teresa Ahtola-Moorhousen mielestä Marimekkoon kohdistetuissa kopiosyytöksissä on jo noitavainon makua. Laitinen-Laiho on aistinut samaa.
- Ehkä tässä on vähän sitä, että etsimällä etsitään. Toisaalta on hyvä, että aidon ja kopion rajaa pohditaan. Kuka meistä pystyy olemaan tuomari?"
Hahhah! Aika paksua. Mietinkin, että jos joku olisi tuon kirjan kuosia suoraan kopioinut kankaaseensa ja myynyt jossain, olisikohan Marimekko nostanut äläkän plagioinnista. Ikävä kyllä uskon, että aivan varmasti.
Juu täällä on kiehuttu kanssa! miten joku voi ensinnäkin olla noin tyhmä, että tekee noin suoran plakioinnin? Ei ymmärrys riitä. Hyvästit ainakin mun osalta Marimekon kankaille!
No voi luoja, olin ihan pimennossa tästä tapauksesta, mutta tuli lähes oksettava olo kun katsoin tuon videopätkän! Luoja, välillä miusta tuntui, että Marimekon edustajan oli todella vaikea olla kun asiantuntija jauhoi schaissea.
Olkoot koko marimekko.
Miepä tänään ajattelin, että luokanopettajana kuvistuntien suunnittelu helpottuu, ku voi opettaa oppilaille plagiointia :) Sillä opilla tuleva taiteilija pääsee pitkälle! ja toisaalta mietin, että ite en oo koskaan pitäny itteäni hyvänä kuvallisena ilmaisijana; miulla onki ollu ihan väärä asenne! Että pitäisi muka jotain omaa osata luoda, pah!
Olin ostamassa Sulkavalta tehtaanmyymälästä pojalleni kivaa Marimekon printtipaitaa, mutta katsoinpa sitten, että lapussa lukee Made in China. Jäi ostamatta... Supisuomalainen yritys...
Kiva blogi siulla muuten, oon täällä vieraillu kauan, ja nyt tämä kamaluus sai miut kommentoimaan :)
Toivoisin, että myös suomalaiset olisivat fiksumpia, kuin mitä Marimekko tuntuu olettavan. :(
On se minustakin aika uskomatonta. Vai onko plagiointi vaan todella yleistä ammattikuvittajien keskuudessa? Vaikea uskoa sitäkään.
En tajua, en sitten mitenkään.
Voi ei... olisi varmaan mukavampi ollut jatkaa elämää pimennossa.
Se video oli tuskaista katseltavaa.
No aivan väärä asenne, totta vie. Onneksi nyt opit lopultakin, miten luodaan ja menestytään. :P
Niinhän se on, että vain pieni osa Marimekon tuotteista valmistuu enää Suomessa.
Huh,huh. En ole erityisemmin hamstrannut Marimekon tuotteita, mutta tähän ikään mennessä niitä on joitakuita kertynyt, lähinnä laukkuja ja t-paitoja ja entisessä kodissa oli myös verhot. Unikosta tykkäsin penskana, kun meillä oli vaaleansiniset unikkoverhot keittiössä, siis joskus 60-luvulla, mutta nykyään en voi tuota kuosia sietää.
Nyt taitaa jäädä koko marimekko, kierrän kaukaa, enkä osta. Katsoin tuon ohjelmavideon ja tulin melkein pahoivoivaksi. Miten kaksinaamaista peliä, miten ällöttävää valehtelua ja ihmisten aliarvioimista. Kyllä kai jokainen huomaa tuosta änkytyksestä valehtelun ja selittelyn. Ei mene läpi!
Videossa esiintyvä kaksikko on tässä se noloin juttu. Että kehtaavat edes yrittää vetää tuollaista pajunköyttä.
Kuinka paljon ymmärrystä meiltä riittäisikään heille, jos he myöntäisivät, että taas kävi näin nolosti ja olemme pahoillamme ja otamme yhteyttä Hutchinsiin ja aiomme jatkossa panostaa siihen, että tällaista ei koskaan enää tapahtuisi.
Ainakin minusta se olisi suoraselkäistä toimintaa, joka ansaitsisi asiakkaiden tuen.
"Jo esimerkiksi se, että toisessa työssä puun lehden roikkuvat selvästi raskaampina, erottaa ne toisistaan itsenäisiksi töiksi", Laitinen-Laiho sanoo.
Ehkä itsenäisiä, mutta toinen on toisen kopio, malli, idean juuri. Täysin selvää mistä se malli on otettu. Toivottavasti todellakin asiakkaat äänestävät jaloillaan..
No enpä viitsinyt tuota videota juuri alkua pidemmälle katsoa, kun alkoi asiantuntija puhumaan, kuinka niistä "tarkemmin katsoessa erottaa erilaiset taiteilijan näkemykset". Juupa juu, yrittänyt muuttaa hitusen, jottein ihan suoraa kopiota ole tullut.
Allekirjoitan tuon, että ei kaikkia taitelijoiden inspiraation lähteitä maailmassa voi tarkistaa joten vastuu on todellakin suunnittelijalla mutta olisin kyllä toivonut Marimekolta hiukan enemmän nöyryyttä tässä asiassa.
Kai Finnairin koneet ehdittiin jo maalata tähän uudempaan kuosiin?
Miekin oisin ostanu tytölle Marimekolta tunikan, vaan oli Kiinassa tehty ja hintaa saman verran kuin Suomessa tehdyllä!!! Miun äiti oli joskus myymälässä ihmetelly ääneen, et missäs nämä paidat on tehty, kun niskalapussa lukee vain Marimekko. Myyjä oli vähän vaikeena sanonut, etteivät he tiedä...mitä ihmettä? No, äitiliini otti selvää ja kävi kertomassa myyjille, jotta Virossahan ne, ne joissa ei niskassa lue Made in Finland. -Katja
Mitäpä jos suunnittelijatkaan eivät olleet tietoisia alkuperäisteoksista. Hyvä jos myymistään töistä?
Toisinaan nimekkäillä suunittelijoilla käy kauppa niin vauhdikkaasti, että ei ehdi itse jokaista työtään kuin signeerata.
Joku assarihan on saattanut plagioida, ja taiteilijan on aika hankala vedota sellaiseen.
:D Kiitos aamun ekoista nauruista!
Tässä linkki Marimekon omalle sivulle, jossa taitavasti vältetään mainitsemasta Kiinaa:
http://company.marimekko.fi/yritysvastuu/alkupera
Ainakin Isolan kohdalla olen aika täysin varma siitä, että juuri noin on käynyt.
Tuossa Triftyfinnin linkkaamassa kirjoituksessa
(wp.me/p1PJFK-EY)
oli aika hyvin tuotu esiin, miten paljon mätää tässä kaikessa on. Ja miksi asiantuntija oli niin pihalla. Jos on taideväärennösten asiantuntija, niin ihan eri juttuhan tässä nyt on kyseessä.
Surullista, niin surullista.
"Hmmm... maailmassa on miljardeja erilaisia puita muotoineen. Ajatella, että joku onnistuisi tietämättään piirtämään 4 puuta niin samanlaisiksi kuin joku toinen."
PS. Susannalla on kivan näköinen työhuone:)
Pertsa
I was wondering if two artist happen to have the same grandpa with the garden?! :)
That just might be it! :D
Moorhousehan kertoi piirtäneensä vain lapsuutensa maisemia. Hän on varmaan saanut elää lapsuutensa sen kirjan välissä. Onnentyttö.
Minua jo itkettää. Miten kukaan kehtaa päästää suustaan tuollaisia kommentteja? Kun jää kiinni, niin jää kiinni. Säälittävyyden huippu kääntää syytä vielä muiden nsikoille.
A-A-M-E-N!
Olen kanssasi täydellisesti samaa mieltä! Odotin, että yhtiön johto pitää heti ison tiedotustilaisuuden, myöntää virheensä ja pyytää anteeksi. Mutta mitä vielä, häpeä Marimekko, häpeä Moorhouse!
Mä muistan tuon kohun. Se oli Tuulia, joka teki fimomassasta neulepuikkoihin päät, joiden kuvio muistutti vähän Unikkoa.
Tuulian postaus Marimekon kirjeestä:
http://tuulia.blogspot.fi/2006/08/sain-marimekolta-postia.html?m=1
En ole oikeastaan koskaan lämmennyt Marimekolle, mutta Sukat makkaralla-viinilaseja olen himoinnut pari vuotta. Nyt voin unohtaa nekin hyvällä omatunnolla :/
Suunnittelijan kuuluu olla vastuussa siitä että hänen työnsä ei ole kopio. Työn tilaajan kuuluu tästä sopia ja siksi ottaa etäisyyttä moiseen toimintaan. Olen monta freelancer sopimusta tehnyt jossa kirjataan että suunnittelija on vastuussa siitä että työ on hänen omansa. Ei voi vaatia että jokainen tietää jokaista asiaa mitä maailmassa on. Mutta työn tilaajan eettinen tapa toimia on oltava johdonmukainen ja julkinen. Ja sille kuuluu myös tiedottaminen, ennakoiva kriisitiedottaminen ja seuranta. Minusta marimekkoa pitää kannustaa menestykseen. Kuitenkin heidän on kannettava vastunsa. Hyvin hoidettu vuoropuhelu on kaiken a ja o. Marimekko ei vielä salli postauksia heidän seinälle Facebookissa , mikä on sääli. Siinä olisi ollut oiva keino vuoropuheluun. Koko asia on kommentoimatta ainakin sillä FB sivulla jota itse seuraan.
Katsoin videon vihdoin kerättyäni rohkeutta. Olen sanaton. Oksien lukumäärä ja haarautumisetkin ovat samat. Jo on otsaa. Kyllä se on kuulkaas kopio ja sillä hyvä.
"Alastonmallinkin piirtämisessä otetaan mallia jostain..." Niin kai, mutta voihan sitä silti tehdä alastonkuvastakin naivistisen, realistisen, värikkään tai värittömän? Jos piirrän puun, tulee siitä erilainen kuin suunnittelijan puu tyylistäni johtuen, ELLEN piirrä mallista eli kopioi.
Hittoon Marimekko. Hyi olkoon.
Eevi
Nekin on Thaimaassa valmistettu...
Keksi joku uusi himotuksen kohde! :)
Juu, minä kyllä yhdyn tuohon hyi olkoon -asenteeseen. Aika vaikeaa tässä on ymmärrystä löytää.
Outo tapa käsitellä asiaa, kerta kaikkiaan. Marimekko panee silmänsä kiinni ja kuvittelee, ettei se poistaa ongelman.
Minustakin Marimekkoa pitäisi kannustaa menestykseen, mutta tuo heidän tapansa käsitellä tätä asiaa (eli olla käsittelemättä) saa ainakin minussa aikaan ihan huiman vastustuksen koko Marimekkoa kohtaan. Kuinka helppoa Marimekon olisikaan ollut nöyrtyä, puhua asioista rehellisesti, niinkuin ne ovat ja jatkaa taas eteenpäin. Asiakkaat antavat anteeksi virheet, mutta valheita on vaikeampi antaa anteeksi.
Hyvä luoja sentään. Tuohan on aivan käsittämätöntä. Olen aivan pöyristynyt.
Kiitos linkistä.
Hyvä postaus ja mielenkiintoinen kommenttiketju. Todella sokea pitää ollaa, ettei näe, että kysessä on selvä kopio. "Asiantuntija" pystyi nolaamaan itsensä tv:ssä muutamassa minuutissa, yrittämällä levittää haisevaa savuverhoa asian ylle, kannattiko? En pysty mitenkään ymmärtämään, miten suunnittelija voi mennä tuollaiseen vipuun, että suoraan kopioi. Onhan aivan selvää, että asia tulee ilmi, ei 60-lukua ole haudattu unholaan, kuvitukset elävät edelleen. Marimekko kärsii varmasti enemmän tästä kieltämisen politiikasta kuin jos olisi reilusti nostanut kissan pöydälle. Toivottavasti firma löytää suunnittelijoita, joilla on omia ideoita.
Vaikka kuinka mietin, niin en pysty tajuamaan tuon asiantuntijan lausuntoa. Pitäisikö minunkin tässä nyt ottaa oppia, kun suunnittelen kuoseja... Samalla logiikalla minä voisin ottaa Unikosta muodon ja värittää sen jollain värillä, jota Marimekko ei vielä ole itse keksinyt käyttää. Tai kopioida vaikka Hello Kitty -hahmon ja värittää sen ruskeaksi. Asiantuntijat vakuuttelisivat sitten kilpaa, että kyllä on Susannan omaa designia, lapsuusmuistoja, Susannan mummon kukkapenkkiähän siinä on ja mummon kissakin.
Täällä ilmoittautuu yksi Marimekon ihmettelijä. Itse en ole aieminkaan ollut mitenkään kiinnostunut marimekosta. Tuttavissa kuitenkin on useampikin joilla Marimekkoa on jos jokapaikassa. Ihan nyt vasta olen sitten ostanut muutamia ale Marimekkoja(vaatteita)... Eikä olisi pitänyt sortua vieläkään. Joitakin kirppislöytöjä on toki aiemmin tullut napattua parilla eurolla mukaan.
Nyt sitten olenkin tehnyt päätöksen että ei kiitos Marimekkoa meille enää. Poikkeuksena: Vain vanhoja made in Finland lapulla varustettuja kirppislöytöjä suostun ostamaan tästä eteenpäinkin Marimekkona. Muille: Nou tänk juu!
Sitä vastoin aion suosia Nansoa. Suomen Nokialla on Nanson tehdas jossa työskentelee aitoja suomalaisia(suurin osa vieläpä naisia!)ihmisiä!! Minä siis siirrän vähäiset roposeni täst edes Nanson tuotteisiin. Kivoja kuoseja löytyy sieltäkin :) Astiat ja verhotkin löydän kyllä mieleiseni muullakin kuin Marimekon leimalla varustettuna. Ihana kun uskolsit ottaa asian puheeksi :)
Hyvä, että toit esiin Nanson. Niinpäin se pitäisikin mennä, että esiteltäisiin niitä, jotka tekevät hyvin ja oikein. Eikä haukuta niitä, jotka toimivat väärin. Oikeasti olen sitä mieltä, että jos ei ole hyvää sanottavaa, niin pitäisi pitää turpansa kiinni. Siitä huolimatta kirjoitin tämän Marimekkoa arvostelevan postaukseni. Enkä oikeastaan kadu yhtään.
Törkeetä mun mielestä myös. Törkeetä sekin, että melko varmasti on mun kissapötköistä sama nainen suoraan ideansa napannut suuri käsityölehden numeroon. Vai mitä mieltä sä oot:
Ensin oli mun blogissa mun pötköt: http://novamelina.blogspot.fi/2013/03/miau-kisu-potkyla.html ja http://novamelina.blogspot.fi/2013/04/islan-potkyla.html
Kuukauden päästä oli SK:ssa nämä "Teresan" suunnittelemat kissapötköt: http://novamelina.blogspot.fi/2013/04/toiveiden-toteutusta.html (postauksen lopussa kuva)
Laitoin tästä viestiä Suuri käsityö -lehteen, jossa rivien välistä naureskeltiin mun typeryydelle, kun kuvittelen, että Marimekon SUURI ja TUNNETTU suunnittelija muka kopioisi mun pikkuisia blogiräpellyksiä. Siihen loppui sen lehden tilaus ja arvostus kyseistä suunnittelijaa kohtaan, vaikka onhan toki mahdollista, että kyseessä oli sattuma. Epäilen silti..
Seuraavassa lehdessä vielä kuitattiin piste iin päälle hehkuttamalla, kuinka kyseinen Teresan suunnittelema kissapötkö oli lehden suosituin juttu. Itse otin sen suorana vittuiluna, mutta ehkä taas vaan kuvittelen.
Oi hyvänen aika. Ei tuo nyt ihan sattumaakaan voi olla. Niillähän on ihan smanlaiset naamatkin!
Ja yllättäen taas kerran Suuri Käsityölehti... ei siitä ole pitkäkään aika kun samainen lehti oli keksinyt uudestaan PaaPiin sienet. Ja reaktio palautteisiin oli juurikin samanlainen kuin sinäkin koit omalla kohdallasi.
Voi Jeesus sentään, vielä tuo Nova Melinan kissapötkö-juttu ja mulla kiehuu ihan liikaa. Kantsisko vinkata tostakin jollekin lehdistön edustajalle???
Ottaa niin paljon päähään! Ei jaksa edes avautua, kun ottaa vaan niin paljon päähän.
Huh! En onneks ehtinyt vielä tilata päiväpeittoa pojalle tuolla sadonkorjuu-kuosilla. Jää marimekot kyllä hyllyille notkumaan mun puolesta. Ja tuo kissapötkylä-juttukin on ihan käsittämätön. Mieskin oli sitä mieltä että samoja ovat. Kyllä pitäis olla suunnittelijalla jonkunlainen moraali näissä asioissa!
Lähetä kommentti