Eilen illalla sateen jälkeen oli ihmeen ihana valo. Kuljin kameran kanssa pihalla ja napsin kuvia ruskeista asioista, jotka hehkuivat erityisen kauniina.
Hieno laskevan auringon valo sai tavallisesti niin huomaamattoman maanväriset yksityiskohdat oikein hyppimään silmille.
Vai mahtaako tämä kaikki johtuakin siitä, että uusi ruskea bambuneulos saapui eilen tehtaalta ja minun sydämessäni on sen vuoksi erityisen lämmin kohta ruskeille asioille?
Jopa bitumivaunujen kauneus tuntui häikäisevältä.
Illan teemaväri jatkui vielä, kun Sulo saapui Venäjältä mukanaan muurahaiskeko... joka taisi olla kakku. Hyvin kummallinen kakku.
27 kommenttia:
=) Hauskan näköinen kakku! Miltä maistui?
Ruskeita rättejä odotellessa!!!!
Vaatimattomalta oikeastaan. Se oli sellaista murotaikinamaista pöperöä kokonaan. :)
Pari viikkoa ainakin menee, jollei enemmänkin. On kiirusta sekä minulla että painajalla. :)
Upean värisiä kuvia, aurinko on mahtava valonlähde.
Ihanan täyteläisiä värejä.
Teillä on siis bitumivaunuja! :) Meillä menee typpi- ja rikkihappovaunuja länteen päin, itään päin menee tukkivaunuja. Tukkivaunun ohi pyyhältäessä sisään tulee tuoreen puun tuoksu, verhot vaan lepattaa. Ja rakastan sitä ääntä mitä noista lähtee, puhumattakaan talviyön pimeydessä hohtavasta kipinöinnistä.
Täällä oli viime vuonna juuri näihin aikoihin sateen jälkeen pinkki ilta, katselin valokuvia muutama päivä sitten. Huimia valaistuksia, tämä ruskea on ihan uusi minulle!
Kaunista :)
Tämä teksti sai minut haluamaan radan äärelle asumaan. Ihana tunnelma valtasi minut ja aloin jo odottaa talven pimeitä iltoja. Kiitos! :)
Ulkomaiden kakkutarjontaan on aina mukava tutustua. Bongasin kerran venäläisessä kahvilassa ydinreaktorin näköisiä leivoksia - pakkohan sellaista oli testata. Sisällä oli neonvihreää (säteilevää?) hilloa. Makunsa puolesta se oli varmaan samaa tavaraa kuin Sulon shoppaama kakku ;)
Heather
Ruskea on se väri mistä oikeasti vähiten tykkään. Poikkeuksena kaikki luonnossa esiintyvät ruskeat: syksyn lehdet, kaarna, hiekka jne.
Siis tollaset ruosteen ruskeat on ihkuja. Laskeva aurinko saa aikaiseksi vaikka millaisia väliaikaisia värityksiä. Niitä vaan ei vaatimattomilla kameralla saa riittävän hyvin taltioitua (siis mun kameralla).
Susannalle tiedoksi: olen eilen kotiuttanut ihan samanlaisen leikkikehän, jossa teitin Kerttu mellastaa. Semmoinen meidän pojilla oli aikoinaan, joutui vain sitten kiertoon ja katosi maailmalle.
Mainio kakku...selvä kekohan se siinä...:)
Kakulla on kyllä joku oma nimikin...sain ohjeen venäläisiltä ystäviltämme.Lihamyllyn läpi puristetaan murotaikinan tapaista uunipellille joka paistetaan. Tuo ruskea on kondensoitua "toffee" maitoa ja oli siinä jotakin muutakin,pitää kaivaa ohje esiin jostakin kätköistä.
Kakkakakku!
Kakku on venäjäksi nimeltään chak-chak, mutta se ei ole venäläinen ollenkaan vaan tataarien kaakku! Wikipediakin tietää siitä jotain englanniksi: http://en.wikipedia.org/wiki/%C3%87%C3%A4k%C3%A7%C3%A4k
Aurinko on kaikin puolin niin mahtava.
Bitumivaunuissa ei oikeasti ole mitään romanttista, varsinkin jos niiden ladtaus tapahtuu tässä naapurussa. Simiä kirvelee, hengitysteitä ärsyttää, päätö särkee. Se on todella kamalaa. Mutta kunhan bitumiasema häipyy rautatieromantiikka pääsee taas oikeuksiinsa.
Orivedellä oli kulki junia, jotka oli lastattu täyteen kiiltäviä, tehdastuoreita traktoreita. Se vasta oli vaikuttava näky, iltakymmenen jälkeen kiitivät ohi ja kimalsivat asemanoranssissa valaistuksessa.
Meillä olitoukokuussa sellainen ihmeellinen pinkki ilta. Yritin sitä valokuvata. Mutta se ei toistunut kuvissa.
:)
Vähän kuvittelimme, että tämänkin keon susältä paljastuisi joku vastaava yllätys, mutta jouduimme pettymään.
Kaikki värit ovat hienoja jossakin.
Mahtavaa! Onnea lekkikehän johdosta! :D
Naapurimaan ihme. :)
No niin! Minä sanoinkn Sulolle, että laitan kakun blogiin, sillä varmasti joku lukijoista osaa siitä kertoa jotain!
Onneksi ei sentään!
Mahtavaa, kiitos! Olen nyt kännykän päässä enkä saa tuota linkin osoitettakopsattua, mutta kunhan asetuk koneelle, niin käyn tutustumassa!
Lähetä kommentti