Nimittäin yritykset olla puutarhuri. Kun ei minusta vaan ole siihen, niin ei. Lahjakkuuteni on jossain muualla.
Anopin antamasta tomaatista tuli yksi naurettavan pieni tomsku. Vika ei ollut taimessa, sillä samasta erästä anoppi keräsi taas talteen hyvää satoa.
Tässä on kukkapenkkini. Hiirenvirnaa ja apilaa siinä taitaa enimmäkseen kasvaa. Ja jokunen maitohorsma. Ne kukat, joiden siinä piti kukkia, eivät kukkineet tänäkään vuonna. Panen matalaksi koko penkin.
Olen joka kesä yrittänyt saada aikaan läpi kesän kukkivan orvokkipenkin kuistin viereen. Mutta orvokit ovat kituneet ja kuolleet joka vuosi. Tänä kesänä en jaksanut enää edes yrittää. Kuin minua ilkkuakseen orvokit nousivatkin rappusten kolosta esiin ihan itsekseen. Aika söpöjä.
Ne, jotka täällä kukkivat ja tekevät hedelmää, ovat niitä, joiden kanssa minulla ei ole mitään tekoa. Harjaneilikoita pukkaa automaattisesti puskat täyteen.
Ja sitten oli tietysti se huikea ja yllättävä ruiskukkameri, joka onneksi syrjäytti minun kylvämäni nurmikon.
Jos minä vaan lakkaisin yrittämästä ihan kokonaan, niin täällä varmasti kukkisi joka paikka. Alan pikkuhiljaa tajuta, että minulla vaan ei ole kykyä ymmärtää kasveja. En tiedä, mikä niille on hyväksi ja mikä huonoksi. En osaa kuunnella, mitä ne kaipaavat. En hoksaa, milloin tarjoan liikaa vettä tai kanankakkaa. Vaikka yleensä kai tarjoan kaikkea liian vähän.
51 kommenttia:
Näyttää täydellisesti onnistuneelta luontoystävälliseltä pihalta. Hyönteiset ja muut eläimet antaisivat Paras piha-mitalin jos pystyisivät. :)
Luonto-lehdessä oli muuten neuvot perhosbaarin tekemiseen. Ajattelin, että sellainen sopisi meidän pihaan hyvin, kun täällä perhosia on muutenkin jonkin verran. Pannaan purkkiin punaviiniä, punaviinietikkaa, omenanviipaleita ja kypsää banaania. Sinne sitten perhoset tulevat herkuttelemaan.
Ihania kukkia sulla! Eli ihan turhaa olet pettynyt, kun lopputulos on noinkin onnistunut. :) Hiirenvirnaa ja apilaa voi kerätä myös maljakkoon, muodostavat kivan väriparin..
Hih...hienostihan siltä löytyy kukkia...:)
Luonnonkukat ovatkin kauniita ja nuo harjaneilikat...
Oi, sisareni viherpeukalottomuudessa. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, myös meidän! :)
Täältä naapurinkaupungista löytyy toinen puutarhaihme :) nurmikon kanssa olen erityisesti kunnostautunut. Mies käski lannoittaa lisää ja onnistuin lannoittamaan niin hyvin, että etupihan nurmikkoon tuli palaneita länttejä. Nurmikonsiemeniä kylvän kanssa kuulemma ihan liikaa. En vaan jaksaisi odottaa että ne itää ja nyt se on kait kohta jo liian tiivis... Anoppi on meidän pääpuutarhuri ja häneltä saan kyllä hyvää oppia ja hän hoitaa istutuspuuhat. Kehäkukat sain itse kasvamaan :)
Teidän piha näyttää kivalle! Ja villit kukkapenkit on kuulemma nyt kuumintahottia.
Tuollainen piha on mielestäni just ihan kaikkein kaunein. En mitenkään perusta kukkapenkeistä tai muusta sellasesta. Mulla ei ole itselläni mitään muuta kuin oven pielessä pata, jossa on (kituvat tai kuolleet) kukkaset. Tahtoisin, että mies ei ajais nurmikoita ollenkaan vaan annettais kasvaa luonnontilassa (ei suostu, vaan ajaa ne laajaksi nurmikentäksi jolla kukaan ei tee mitään...). Joten meitä muitakin "puutarhureita" langoilta löytyy. =)
Siispä älä sure, olet hirveän taitava näissä väri- ja käsityöasioissa. Piha olkoon luonnon oma taidonnäyte!
Tuskallisen tuttua pohdintaa. Oma pihani on kuin kasvien hautausmaa, ja joka syksy päätän ettei koskaan enää. Keväällä se päätös aina unohtuu.
I feel you!! Mulla on ihan kamalan huono multasormi! Ihan kaikki kukat kuolee saman tien, kun muuttaa mun kanssa saman katon alle! Ulkokukatkin olen onnistunut lannistamaan! Jopa luumupuu kuoli melkein kokonaan, kun muutettiin asumaan tähän taloon! Mikä tässä oikein on pielessä???
Mulla on just päinvastoin! Kukat, ne ei ole mun kavereita, vaikka mitä yrittäisin, mutta syötävien kanssa tuntuu olevan onni matkassa. Mitään suurempaa viljelyä täällä talolla ei olla joudettu tekemään, mutta se vähn mikä on mennyt siemeninä maahan, on tuottanut kunnolla satoa.
Meillä olisi voinut ruokkia seutukunnan kaikki kanit peljästään salaattilaatikon sadosta ;D
hah... ihanaa, kun joku muukin tunnustaa tämän taidottomuuden. Meikäläiseltä on niin jäänyt hortonomin geenit saamatta, kun niitä on jaettu. Onnistuin tänä vuonna jopa tappamaan kaikki ostetut, purkkeihin ja purnukoihin laitetut kukat...jipiii. Tänä vuonna vihdoin muistin antaa kärhöilleni kanankakkaa ja ollessani Imatralla myyntihommissa, joku ötökkä söi niistä kaikki lehdet.
Mutta summa summarum. Pihallamme kasvaa 38 kpl koivuja, joten nurmikkokaan ei kasva. Tuohon pihaan sopii ehkä sitten loistavasti kuivuneet kukat sekä vain max10cm korkeat ruiskaunokit. Rakastan pihaani joka tapauksessa yli kaiken. Se on juuri minun näköinen piha. Sopivasti vaaleanpunaisia asioita ja vähemmän elossaolevia kukkia :D
Luonnonkukkakimput ovatkin minusta niitä ihanimpia!
Harjaneilikat ovat ihan mahdottoman kauniita. Ikävää, kun vuohenputket yrittävät peittää ne koko ajan. :)
Niin juuri, hyvä me!
Heh. Minäkin syydin apilansiementä kunnon matoksi. Ihmettelin, miksi sitä myydään niin pieneissä pusseissa. Nyt tiedän. Ruohonleikkuri meinaa hyytyä niissä kohdissa, mihin olen apilalla ruohoa paikkonut. :D
Kauhea ryysyranta tämä meidän piha oikeasti on. Minustaklin olisi kiva antaa ruohon kasvaa, koska silloin tänne ilmestyvät myös päivänkakkarat ja jotkut pikkuruiset siniset kukat. Mutta korkea ruoho on myyrien taivas, ja niitä myyriä on muutenkin niin riesaksi asti...
Minäkin päätän joka syksy. Ja keväällä alan sitten kuitenkin istuttaa sitä sun tätä, joka tietysti heittää henkensä saman tien. Anoppi tunkee minulle kurkuntaimia ja mansikkaa, ja ahdistun jo valmiiksi, kun tiedän, mitä niille minun hoidossani tapahtuu. :P
Ihan mahtavaa, että tästä tulikin tällainen vertaistukipostaius! :D
Entäs sisäkukat - mikä helvetillinen riesa.
Minä laitoin persiljaa ja ruohosipulia. Persiljat kasvoivat kaksisenttisiksi, ja ruohosipuleista tuli esiin hiuksenohuita lankoja. Hmmm.
Vaaleanpunaisiet tekokukat ovat tietysti hyvä apu. :D
Meilläkin oli suuria koivuja piha täynnä ja kuivaakin kuivempi "nurmikko". Koivut piti nyt tänä kesänä kaataa, kun olivat jo vanhoja ja pelottavan lahoja. Ihmeellistä oli, miten jo saman kesän aikana nurmikko elpyi rehottamaan. En olisi uskonut. Pelkäsin kaipaavani niitä koivuja kauheasti, mutta ihme kyllä, en olekaan kaivannut. Pihaan tuli aurinkoa, se kelpaa korvikkeeksi.
Hui kun oli pelottava otsikko, ihan sydän hypähti kurkkuun, että mitä nyt... Mutta ensimmäinen kuva taas niin huippu!
Ei se olisi ensimmäinen kerta, että luovuttamisen jälkeen asia onnistuu. Joskus sitä on itsekin lyönyt päätään seinään, mutta kun lakkaa liiaksi yrittämästä, asia luontuukin itsestään. Siinä toivossa.
Ilman muuta! Luovu tomaateista ja mansikoista ja keskity harjaneilikoihin ja ruiskukkiin. Minä olen huomannut, että kasvi valitsee ihmisen, jonka luona se haluaa kasvaa, eikä toisinpäin! Itselläni ovat aina kukoistaneet paavalinkukat eli saintpauliat, mutta esimerkiksi juuri tomaateista luovuin jo 20 vuotta sitten yritettyäni silloin kaikkeni viiden vuoden ajan. Viiden vuoden sato yhteensä oli 7 tomaattia.
Eläimet ja hyönteiset tykkäävät luontoystävällisestä pihasta ja niistä on pulaa tässä viivalla piirrettyjen pihojen maassa. Anna vaan kaikkien kukkien kukkia siellä missä tykkäävät olla, silloin kaikki on hyvin.
Orvokit ovat muuten tosi kauniita tuossa rapun edessä:)
Olet sinä ainakin onnistunut luomaan uskomattoman upean ruiskukkameren, hei ei sihen moni pysty ;-)
Ei kasveista voi kaikkea ymmärtää, vaikka olisi koko ikänsä maata tonkinut, kitkenyt ja kasveja istuttanut ja opiskellutkin alaa kuusi vuotta. Trust me. Aina ne yllättää. Ehkä niiden on tosiaan viisainta antaa tehdä mitä itse valitsevat.
Monta vuotta olem "ajatellut" tekeväni tuollaisen perhosbaarin, ja tänän kesänä päätin että nyt sen viimein teen. Mutta enpä ole tehnyt, kun kesä loppui kuin seinään, eihän tuolla edes lentele yhtään perhosia, kuten yleensä elokuussa.
Puutarhasta ei kannata otta liikaa stressiä. Luonnonmukainen puutarhakin on tosi ihana, kunhan vähän enimpiä pöheikköjä pitää kurissa. Jos haluaa, niin siihen saa kyllä menemään aikaa ja vaivaa vaikka kuinka, ja silti luonto yrittää päästä vallalle... maaperästä se on paljon kiinni, ja siitä miten ne kukkamaat perustaa. Jos on perusteellinen alussa ja vaikka seuloo mullan (hirveä homma, tiedän kun kokemusta on), niin pääsee tosi vähällä myöhemmin, aika monta vuotta.
Mutta tuo ruiskukkapelto on kyllä todella ihana!
Älä käännä persilja ja ruohosipulipenkkiä nurin syksyllä. Voivat vaikka yllättää ensi vuonna, persilja on kaksivuotinen ja kylväytyy välillä itkekseen ja ruohosipuli on monivuotinen. Anna vaan keväällä kanankakkaa. Mie istuttelen orvokkeja sinne tänne meillä maalla. Siementävät ittekseen ja niistä kasvaa paljon vahvempia taimia kuin istutetuista. Sain anopilta 7-vuotta sitten oikein vanhaa pionilajiketta. Viisi vuotta se kökötti penkissä. Kuudentena vuonna tuli kolme nuppua ja niistä kaksi aivan upeaa kukkaa. Tänä kesänä jo viisi kukkaa. : ) Laita tomaatit ensi vuonna isoon astiaan ja mullan sekaan reilusti kanankakkaa ja aurinkoon. Ja muistat vaan kastella ja joskus puolessa välissä kesää heitä lisää lantaa ruukkuun. Meillä tomaatit on tosi paisteessa. Välillä roikkuvat janoissaan tosi kurjan näköisena useammankin päivän kun en muista kastella. Mut satoa tekevät runsaasti. Toivotaan et tuo siun ihanainen ruiskukkameri kylvää tosi paljon siememiä ens kesäksi. t. eläinhattu Anne
Anteeksi, jos säikäytin. Tällä hetkellä ei ainakaan ole aika luovuttaa muissa suhteissa. :)
:D Anteeksi, minua naurattaa tuo tomaatinviljelyurasi.
Mutta jos keskityn harjaneilikoihin ja ruiskukkiin, ne varmasti kuolevat heti...
On kiva astua portaita ylös, kun joka kerta hymyilyttää ne orvokit.
Enhän minä sitä merta luonut! :D
Mutta uskon. Aanan niiden yllättää tästälähtien. Paitsi pitäisikö kuitenkin laittaa krookuksen sipuleita...
Minä justiinsa tuhosin pionit ja iirikset, kun eivät kolmessa vuodessa suostuneet kukkimaan. Ehkä ensi kesänä nouseekin tunkiosta sitten ihania kukkia! :D
Heh, meillä tekivät orvokit juuri samoin! Mutta ihailen noita harjaneilikoitasi, niitä kun en ole onnistunut saamaan mistään... muistan ne lapsuudesta ja haluaisin omaan pihaan... ehkä poikkean siellä päin :)
Ensimmäisen kuvan värit ovat huumaavat... Oih. Lila-hullu kun olen.
Ihan nauratti sun postaus, niin tuttu tunne. Siksi mulla ei ole yhden yhtä perennepenkkiä. Männyt ovat varsin helppohoitoisia ;) Syyskukat ovat mun juttu: vaativat paljon vähemmän hoitoa kuin kesäkukat. Ja koristekate on aivan pop. Käpyjäkin voisi käyttä koristekatteena. Kun vain jaksaisi haravoida ne miljoonat pikkuruiset pallerot kasaan...
Minusta pihasi ja kotisi miljöö on kertakaikkisen ihastuttava. Ihan miun maun mukkaan! :)
Onpa hyvä, ettei ole tullut edes aloitettua kukkien kasvattamista, niin ei tarvitse luovuttaakaan... =) Kun en ole sisäistä hortonomiani löytänyt, niin näillä mennään, nurmikkoa ja edellisen omistajan puskia, joiden lajeista ei mitään tietoa. Kiva siellä on silti olla ulkona ja varmaan jotain vierasta pihamme ihmetyttää niin sitten ihmetyttää.
Harjaneilikat minullakin viihtyvät ja nehän haluavat olla rauhassa, eli ei tarvitse kitkeä sielläpäin. Mäkimeirami on kanssa hyvä, kasvaa kuulema melkein missä vaan. Ensi keväänä löydät taas itsesi kuitenkin taimiostoksilta, veikkaan!
Minulla on orvokeiden kanssa ihan sama juttu! Vaikka puutarha on niin yhtään orvokkia en enää keväisin laita. Kasveista olen todennut että ihan kaikki niistä ei vaan sovellu minulle, eli selviä hengissä minun kanssa :))
Jos ne vaan ujostelee ja ensi vuonna saat ostaa viidakkoveitsen saadaksesi vähän örttiä soppaan ;)
Anoppi aina sanoo, että minun pitäisi kaivaa harjaneilikat maasta ja siirtää ne pihaan näkyville - nyt ne kasvavat pöheiköissä. Mutta en suostu harkitsemaankaan. Neilikat ovat selvästi valinneet niille mieluisimman pikan ja jos lähden niitä siirtelemään, kuolevat satavarmasti. :D
Callunoita minäkin aina ostan syksyllä ovenpieliin. Näyttävät hyviltä, vaikka kuolisivatkin. :P
Oikea asenne! En tajua, miksi minä en osaa ajatella noin. Jotenkin sitä vaan niin automaattisesti kuvittelee, että kun omistaa pihan, niin sitä pitää laittaa.
Todennäköisesti löydän! Ehkä sitä mäkimeiramia sitten. :P
Outo juttu tämä orvokkihomma. Niidenhän pitäisi olla helppoja ja sitkeitä.
Seuloo mullan! Voi kauhistus..... :D
Voi vitsi, ruiskukkia en ole pitkään aikaan nähnyt, tai sitten en ole vaan osannut nähdä niitä.
Heh, kukkapenkkisi näyttää tutulta :) Minä olen ahminut lukuisia puutarhaoppaita ja olen aidosti innostunut asiasta, mutta silti mikään ei tunnu välillä kasvavan hyvin - paitsi tietysti rikkaruohot. Kitkemisen lisäksi olen myös erittäin laiska istuttamaan ostamani kasvit, koska en jaksaisi tehdä pohjatöitä kunnolla. Viime vuonna ostin kolme nukkapähkämöä ja sain ne maahan vasta tämän vuoden kesäkuussa...
Voi vitsi, sinun olisi pitänyt käydä meillä heinäkuussa!
:) Teillä on niin hieno kasvihuonekin! Onko hyötykasvien kanssa parempi menestys kuin kukkien?
Juu kyllä se on puutarhahommissakin selvä juttu, että sitä täytyy tehdä silloin, jos sitä rakastaa ja olla tekmättä, jos se ei ole oma juttu. Ei siitä kannata stressiä ottaa ja yrittää vuodesta toiseen innostaa itseään siihen, jos se on edes vähänkään väkinäistä.
Nimim. yksi ainoa perennapenkki, joka pukkaa lähinnä vuohenputkea ja nokkosta. :)
Aika vähän (ks. viimeisin postaukseni), vaikka ne sopivat lyhytjänteiselle luonteelleni paremmin, koska voin joka vuosi innostua uusista kasveista. Minusta on myös kiva yrittää pyrkiä edes jossain asiassa omavaraisuuteen - huolimatta siitä, että yritykseksi se tosiaan jää.
En ole kerinnyt taas pariin päivään lukea blogilistaani läpi, niin on jäänyt huomaamatta. Käynpä katsomassa omavaraisuuspyrkimyksiäsi.
Olisi vaan niin nättiä, jos olisi kukkia. :)
Lähetä kommentti