Edellinen postaukseni nostatti teissä lukijoissa ihanan innostuksen. Heittelitte ilmoille kivoja tuoteideoita, jotka myös minusta olisivat ihan upeita toteuttaa. Minustakin olisi aivan huiman hauskaa nähdä omat piirrokseni peltipurkkien kyljissä tai teemamukeissa, servieteissä ja leikkuulaudoissa tai kännyköiden kuorissa.
Tämä on sellainen aihe, jonka pariin aivoni aina silloin tällöin eksyvät. Kuvioitani voisi painattaa lähestulkoon mille tahansa materiaalille, mihin tahansa esineeseen. Suomi on pullollaan mainoslahjafirmoja, joiden valikoimista löytyy sata erilaista mukia, hiirimattoja, kasseja ja laukkuja, kyniä, sateenvarjoja, muistitikkuja, palapelejä ja ties mitä kivaa, jonka pinnan voisi koristaa vaikkapa minun pöllöilläni.
Jos minä olisin identiteetiltäni pelkästään graafinen suunnittelija,
minulle ei varmasti olisi mitenkään vieras ajatus tilata omilla
printeilläni sitä sun tätä ja myydä eteenpäin.
Mutta
en ole pelkkä graafikko. Olen myös käsityöläinen, ja olen sen myötä omaksunut
ajatusmaailman, jossa käsityöläisyys on jollain tapaa parempaa ja
arvostettavampaa kuin teollinen massatuotanto. Kaikki nuo ihanat
tuotteet, joihin voisi painaa minun pöllöjäni tai maatuskoitani, on rahdattu Suomeen jostain
kaukoidästä, jossa ne on pienillä kätösillä ilmeisenä orjatyönä
valmistettu. Siinä kohtaa minulla alkaa tökkiä. Miten voisin myydä
jotain sellaista? Se, että sellaiseen tuotteeseen painetaan Suomessa minun omin käsin
piirtämäni kuva, ei tee tuotteesta yhtään eettisempää tai laadukkaampaa.
Mutta onko aina pakko olla niin eettinen ja kestävä ja moraalinen ja viherpiipertäjäinen? No, minusta siihen olisi hyvä edes pyrkiä, vaikkei täysin tai edes lähimainkaan siihen pystyisi. Olen aika ylpeä bambutiskiräteistäni, kun sille päälle satun. Ne ovat kestäviä, hyödyllisiä tuotteita. Ne korvaavat massatuotantona valmistetut lyhytikäiset haisurievut. Maailmassa tuotetaan kauheita määriä täysin tarpeetonta tavaraa. Kännykkäkoruja vaikkapa - apua. Milloin puhelimet ovat alkaneet tarvita omat korunsa? Haluaisin pysytellä oman tuotevalikoimani suhteen sellaisissa tavaroissa, joiden olemassaololle on perustelu.
Edellisessä postauksessa esittelemäni tarjottimet ovat juuri sillä rajalla, että ne mielestäni vielä sopisivat valikoimaani. Tarjottimet ovat käyttöesineitä, vaikkakaan eivät niin mullistavan erinomaisia kuin bambutiskirätit. Mutta mikä tärkeintä, ne on valmistettu suomalaisesta puusta Suomessa, ja pitkälti käsityönä. Niitä ei syydetä ulos valtavasta robottiohjelmoidusta tehtaasta ja roudata rahtialuksilla maapallon ympäri.
Tämä on vaikea asia, joka aika ajoin valtaa mieleni. Toisaalta olisi niin mahdottoman kivaa laajentaa valikoimaa, mutta toisessa vaakakupissa painavat raskaina omat arvoni. Ne arvot voisi kiteyttää niin, että myyn vain sitä, mitä itse pystyn luomaan tai mitä voin tuottaa yhteistyössä toisen käsityöläisen kanssa.
En tiedä, mihin elämä minut vie, mutta ainakin vielä tässä vaiheessa se arvot sisältävä vaakakuppi painaa enemmän: en halua kiinalaisia peltipurkkeja tai kertakäyttöserviettejä verkkokauppaani.
Mutta jatkan varmaan punnitsemista vielä pitkään.
(Kaikki tämän postauksen kuvat on Photoshopilla askarreltu ja tuotekuvat varastettu netin uumenista.)
80 kommenttia:
Hienoa nähdä nämä "tuotteesi". Kaikkea sitä pystyykin tekemään! Näyttävät ihan aidoilta, oikeilta tavaroilta.
Ihkuja oisivat. Ostaisin heti noita oransseja mukeja ja jokusen vihreänkin. ; ) t. eläinhattu Anne
Sellaista se on tietotekniikka. :)
Teemamukit ovat sellainen tuote, että jos löytäisin kohtuuhintaisen paikan kohtuullisilla minimitilausmäärillä, niin vaakakuppini keikahtaisivat varmasti. Vaikka ne Teemat taisivatkin olla jossain Thaimaassa valmistettu...
500 taitaa olla minimi ja sisäänostohinta väristä riippuen lähempänä kymppiä, veikkaan. Siksi vaikkapa majakkamukit taitavat olla ulos jo 29 euroa tjsp.
Mun kommenteissa on ollut hurjasti kirjoitus- ja kielivirheitä, olen näpytellyt kännyllä mennessäni, sori.
Jäin miettimään vielä tuota kotimaisuusasiaa. Mun mielestä sun periaate on hyvä ja ylevä, mutta sitten toisaalta ei niillä periaatteilla elä. Jos haluaa tienata jotain, on löydettävä yhteistyökumppaneita, joiden laatu on riittävää, ja hinta mahdollisimman alhainen. Mutta kyllä muakin, kuten varmaan useimpia suomalaisia, ärsyttää, kun tunnetun kotimaisen merkin tuotteet ovat made in vinkuintia. Se tuntuu huijaukselta. Mutta kyllä nämä taitaa olla valmistuttajille pelkästään laskutoimitusten tuloksia, että missä se valmistus kannattaa. Pitää kovettaa itsensä ja tarkastella asiaa eri lasit päässä...
Tuo laukku on kiva :) Mutta tarjotin on hyvä idea ja tykkäsin alimmaisesta tarjottimesta paljon (edellinen postaus)...
Nimenomaan. Tämän takia esimerkiksi en itse jaksa kauheasti riehaantua siitä, että Marimekko tai Muumimukit ovat kaikkea muuta kuin kotimaista kamaa. Yritykset yleensä toimivat niin, että onnistuvat tekemään mahdollisimman paljon voittoa. Susannan Työhuone onkin pöljä pikku yritys, jonka päämääränä on, että yrittäjä pysyy hengissä eikä joudu pyytämään aviomieheltään rahaa uusiin sukkahousuihin.
Mutta vaikka juuri nyt en haluaisi omaan putiikkiini kiinalaista massaroinaa, niin en kyllä epäröisi, jos joku toinen yritys ostaisi minulta kuosin ja tekisi sillä ihan mitä lystää. Olen kaksinaamainen. :)
Tarjottimien suhteen olen alkanut jo vakuuttua siitä, että ainakin kokeilen jouluksi. :)
Kiitos että kerrot arvoistasi avoimesti, mutta avarakatseisesti! Ristiriitaista on elämä, ja sen myöntäminen on niin mukavan terveellistä.
Mukava lukea mietintöjäsi.. Ihanalta näyttävät kuosit "tuotteistettuna" mutta ymmärrän hyvin ajatuksesi. Hassua, kun täällä Oulun korkeudella törmäsin työssäni kangaskaupassa asiakkaaseen, jonka kanssa tuli puheeksi tiskirättisi ja mukava blogisi. Hän kehui rättejäsi, minä kerroin himoinneeni niitä jo kauan;) Molemmat olimme blogisi lukijoita. Terveisiä vaan täältä ja iloista syksyä!
Täyttä asiaa taas kerran Susanna! Itseänikin ahdistaa nykymaailman tavarapaljous, ja monesti juuri kuoseilla ja kuvioilla ja teemoilla saadaan myytyä ihmisille tavaraa joita he eivät oikeasti edes tarvitse. Ja sitten jos on kyse vielä muovista joka päätyy kuormittamaan kaatopaikkoja ties kuinka pitkäksi aikaa... jaiks. Sitten toisaalta välillä iskee sisäinen pakko sulkea korvansa kaikelta moralisoinnilta ja tehdä jotain ihan älytöntä - kuten hankkia iPhone, kuten itse tein viime viikolla. Se on tämä ihmisluonto semmoinen että miltei mahdotonta olla viimeiseen saakka moraalinsa kanssa johdonmukainen, ellei ole zen-munkki.
Tykkään ajatusmaailmastasi ja olen itsekin tässä kovasti painiskellut sen kanssa, että en huoraa markkinoiden armoilla vaan teen sitä, mikä miusta tuntuu tärkeältä. Hyvä Susanna!
:D Voi olla, että joku on saanut myytyä jollekin bambuisia tiskirättejä kuoseilla, sillä tarvitseeko joku oikeasti kymmeniä bamburättejä...?
Anna arvojen painaa vaan ja pysy sitkeästi omalla polullasi. Fiksustakin menee maku tasan siinä kohtaa kun valikoimaan ilmestyy halpatuontiputeli.
Elämä on. :)
Oi, mainiota! Susannan Työhuone - connecting people. :D
Hih, joku tosiaan on saattanut saada myytyä tiskirättejä jollekin yli tarpeenkin. :P
Mutta niin se vaan on. Joskus on tosi vaikeaa olla himoamatta jotain kivaa vain siksi että se on kivaa! Meillä käydään juuri nyt kamppailua siitä, että onko iPad niin kiva, että sellaisen voisi hankkia vai onko se kivuus kuitenkaan ihan tarpeeksi hyvä peruste.
Näin nyt. Tässä elämässä vaan on tullut monta kertaa opittua, ettei koskaan voi sanoa ei koskaan. Mistä sen tietää, jos kymmenen vuoden kuluttua olenkin jo pahimman sortin horo. :D
Olen niin samaa mieltä. Toivon pysyväni periaatteissani myös jatkossa.
Tosin vielä 10 vuotta sitten en suostunut periaatteesta harkitsemaankaan suihkua tai mikroaaltouunia tai lämmintä vettä kraanasta. Nyt meillä on ne kaikki, eikä tunnu edes kauhean pahalta. Ja haluaisin vielä tiskikoneenkin ja iPadin.
Hassua, miten se järjen valo joskus meinaa lipsua karkuun.
Jos maailmasta loppuu ihmiset, joilla ei ole muita kuin rahassa mitattavia arvoja, tästä maailmasta tulee kovin surkea paikka meille kaikille. Kanna vaan, Susanna, ylpeästi tuota ajatusmaailmaasi. Sun kuville löytyy tuotteita, joihin niitä voi painaa, kun ovat löytyäkseen ja sun tuotteilla on kaupallista arvoa myös juuri tuon ideologiankin vuoksi. Myönnän itse ostavani sun tuotteita sekä niiden ulkonäön, että sen perusajatuksen vuoksi, jolla ne tuotteeksi muuttuvat.
Yrittäjyydessä on pakollista kaupallisuutta, siitä ei pääse mihinkään, mutta sinä olet hitonmoisen hyvä esimerkki siitä, että sukkahousurahat (tsihii) voi ansaita myös arvoasiat sisällyttäen.
Sulla on muuten tuo brändäys jo vahvala pohjalla. Sut ja tuotteesi tunnetaan jo. Olet varmaankin harkinnut, mutta kaiken varalta kysäisen, että oletko harkinnut (;D) yhteistyötä jonkun suomalaisen pienvalmistajan kanssa? Kumpikaan ei maksa toiselle mitään, vaan tuotto ositetaan perustuotteen ja brändääjän kesken? Yhteisproduktion voi myös aloittaa ennakkotilauspohjalta, jolloin näkee osviittaa menekille.
Onnea matkaan, oli suunta mikä tahansa tuotelaajennuksen merkeissä.
Mutta voi jos tuollaista pöllökuosia saisi esim sisustuskankaana, niin silloin ainakin tämä käsityöläinen surauttaisi itselleen ihanan olkalaukun ja sohvatyynyjä , jotka olisi 100% made in Finland!
T: Outi, jolla on itsellään jo 5 bambutiskirättiä ja sukukin on saanut osansa! =)
Kiitos hienosta tekstistä. Se valoi minuun taas lisää uskoa siihen, että olen ihan oikealla tiellä.
Tarjottimia olen miettinyt jo muutaman vuoden ajan ja nyt ne tulivat sattumoisin sopivassa saumassa vastaan ja tuntuivat hyvältä asialta. Väkisinhän on aika turha ruveta edes miettimään mitään tuotelisäyksiä. Silloin menee takuuvarmuudella metsään.
Ja kyllä, olen miettinyt yhteistyötä toisten pikkuruisten kanssa. Jopa jutellutkin jonkun kanssa. Ehkä joskus tapahtuu jotain konkreettistakin sillä saralla. Toivottavasti. :)
Kankaat ovat sellainen asia, joka ihan varmasti jossain vaiheessa toteutuu jossakin muodossa. Ovatko ne sitten käsinpainettuja vai tehdaspainatteisia, se on eri asia. Mutta kankaat ovat haaveissani, ja jos oikein kovasti haaveilee, haaveet saattavat toteutua. :)
Minä sanon, että älä missään nimessä lähde halpatuontitavaraa teettämään! (Enkä usko että lähtisit, vaikken sanoisikaan :)) Olet niitä harvinaisuuksia nykymaailmassa, joka ajattelee ympäristön ja ihmisten parasta jopa enemmän kuin bisnestä, pidä kiinni siitä! Entä jos löytäisit jonkun eettisen ja ekologisen tuotteen printeillesi, joka sopisi samaan sarjaan bamburättien kanssa?
Se olisi mahtavaa. Olen erityisen mieltynyt bambuun, sillä sen viljely sujuu ilman myrkkyjä ja holtittomia määriä kasteluvettä. Siksi istun netissä päivätolkulla etsimässä bambusta valmistettuja kankaitakin. Toinen kiva materiaali tuotteilleni olisi se hamppu sitten.
Haaveilen kanssasi oikein kovasti, niin saadaan haave toteutumaan! =) Siispä alan jo kaavoja miettimään! ;-)
T:Outi
❤
Ihanat ajatukset!! Arvostan kovasti kotimaassa tehtyä mutta miten vaikea niitä onkaan löytää :/ Tarjottimet jäi niin mieleen,jos ne todella vielä on kotimaisia ! Ainoa ongelma oiskin sitten valinnan vaikeus!!
Aivot eivät ole toiminnassa eli passaan muun keskusteluosuuden, mutta olen nähnyt erinäisillä valmistajilla laminoituja leikkuulautoja ja pannunalusia. Niihinkin kuosisi varmaan istuisivat hienosti. :)
Niin ja kivoja kestomallin lasinalusia on oikeasti vaikea löytää, ainakaan jotakuinkin inhimillisen hintaisina.
Se inhimillinen hinta taitaa olla vähän ongelma myös niissä tarjottimissa ja leikkuulaudoissa ja pannunalusissa. :)
Jos teen vain yhtä sorttia, niin valitseminen helpottuu ihan mahdottomasti. :P
Ei voikaan! Mutta se pitää olla oma päätös ja tuntua hyvälle :) That's my point sano amöriikkalaine.
No siis inhimillinen vaivaan nähden. ;)
Ei piensarjana tehty voi päästä lähellekään Ikean hintoja, se nyt on selvä. Eikä tarvitsekaan. Mutta jotenkin voisi kuvitella, että esim. lasinaluset voisivat olla lahjoina tosi kivoja. Jos niissä vain saa kustannukset pidettyä sellaisina, että hinta ei ole 10 e per alunen. ;)
Niin ja siis lasinalunen, pannunalusen hinta on ihan eri juttu. Mulla todellakin pää jumii ja kunnolla...
Ihania ajatuksia. Maailmassa on niin paljon halpatuotitavaraa, että pliis pysy sinä kotimaisella linjalla! Itse jäin juuri työttömäksi, mutta olen silti valmis maksamaan muutaman lantin enemmän tuotteesta, jos tiedän sen olevan eettisesti hyvin tuotettu. Minua kiehtoo ajatus, että ostamalla tuotteen X tuen samalla suomalaisia susannoja ja liisoja.
Näitä pikkufirmoja on tullut viime aikoina paljon, joten kilpailu on varmaan kovaa, jos aikoo oikeasti tienata sukkahousurahansa tätä kautta.
Olen äärimmäisen pettynyt Iittalan, Finlaysonin yms toimintaan, kun "kotimaiset" tuotteet ei ilmeisesti enää olekaan kotimaisia.
Olen itse tullut siihen tilanteeseen, että en saa enää ostettua vaatteitakaan, kun takaraivossa jyskyttää ajatus Bangladeshin tehtaista. Kotimaisia merkkejä on vähän ja aina ei löydy sopivaa mallia. Ja itse ei osaa tehdä. Ja jotkut kotimaisista ekomerkeistä on niin boheemeja, että niillä ei kehtaisi mennä työpaikalle.
Pidä ihmeessä periaatteesi! Varmasti saat kasvatettua tuotevalikoimaa ilman sielun myymistäkin, maailmassa on liikaa halpatuontikamaa ja aivan liian vähän suomalaista tekoa olevia tavaroita!
Tarjottimet olisivat upeita! Count me in! Tilaan taatusti ;)
Susanna olet aarre! Missään muualla ei kehkeydy näin upeaa keskustelua aiheista yrittäjyys, käsityöläisyys, suunnittelijan arvot. Kissa pöydälle on mahtava tekniikka.
Eikös se ole vähän niin kuin elämässäkin - joko kuuntelet sydämesi ääntä ja noudatat sitä tai menet massan mukana lattapäänä, ilman omia arvoja ja periaatteita.Pidä pintasi ja ole oman tiesi kulkija sillä sitä kulkiessa saat elämältä enemmän ja sen tien varrelta löytyy niitä, jotka osaavat sinua arvostaa.
Tätä samaa käsityöläisten ajatusmaailmaa olen pohtinut itsekkin usein. Oon itsekkin käsityöläisten, tai ainakin miellän itseni sellaiseksi, oon aina mieltänyt ja ehkä siitä kertoo kaksi ammattini, ompelija ja entisöijä. Olin viime syksynä yrityskurssilla, missä törmäsin taas tähän samaa pohdintaan. Kurssilla meitä kovasti yritettiin opastaa taloudelliseen tuottavuuteen eli rahan tekemiseen. Minä taas oon ajatellut yrittämisen niin, että on mahdollisuus harjoittaa omaa ammattiaan ja intohimoaan eli yrityksen pitäisi tuottaa riittävästi siihen. Toki jos tuottaa enemmän , ei haittaa, mutta se ei ole se tavoite mihin minä pyrin. Ja tässä tuntuu olevan tämän päivän isoin kysymys eli rahaa pitää tehdä ja paljon ja siksi tuotetaan tavaraakin paljon, ei latua vaan määrää. Harva yritys on tänä päivänä valmis satsaamaan laatuun ja kestävyyteen määrän sijasta, esimerkkinä vaikka kaikki kodinkoneet. Puhumattakaan vaatteista.
Ihmiset on opetettu kuluttamaan, maailma pyörii kuluttamisesta, myös minä kulutan, mutta tarviiko meidän kaikkien pyöriä samassa tahdissa? Valintoja voi tehdä jo, omia pieniä valintoja, kestävämpää, ekologisempaa. Toki siinä sivussa voi ansaita hieman rahaakin, sehän on mainosta aatteellinen, niinsanotusti. Ei maailma sen paremmaksi muutu, jos vain omissa tuskissaan tuottaa. Ilosanomaa pitää levittää.
Kaiken tämän sekavan sepustuksen jälkeen voisin vain todeta lyhyesti että jatka omalla linjalla, käsityöläisenä. Kotimaisen tuotannon tarjottimet osuu sun linjaan erittäin hyvin. Ja mieti sitä hamppua ;)
Miten ärsyttävä onkaan ennakoiva kirjoitus, grrrr! Piti kirjoittaa että mainosta aatteelle ei aatteellinen. Ja että kun omissa nurkissaan touhuaa, ei maailma siitä muutu. Paitsi tietysti oma pieni maailma. Kohta mun omissa tuskissa tämä ennakoiva tuottaa raivokohtauksen!
Noni, peltipurkkien lisäksi keräilen nättejä Teema-mukeja, eli arvaat varmaan, kuinka houkuttelevilta nuo sinun ehdotelmasi näyttävät :) Vielä kun oliivi ja turkoosi ovat lempparivärejä Teemasta :)
Mutta totta on, että ei niitä peltipurkkeja väen vängällä kannata tuottaa, jos siitä seuraa huono omatunto. Kotimaista minäkin suosin, vaikkakin en minäkään enää jaksa kiukutella Marimekkojen ja Iittaloiden tuontitavaralle. Paitsi tänään kun näin Marimekossa puupalikoista viritetyn rannekorun, palikat oli huonosti tehtyjä ja kuminauhassa kiinni, hinta silti melkein kolmekymppiä... Ja lapussa luki Made in India... Jos tuotetaan halpamaissa, niin kovalla hinnalla myydessä pitää laadunkin vastata hintaa.
Männä vuosina muuten esim. Lapponia-korut ovat jopa ottaneet tuotannon takaisin Suomeen Kiinasta, kun laatu oli kustannuksiin nähden liian huonoa. Tekee se huonoa brändin imagollekin, joten olen arvostanut tätä liikettä Lapponiassa. Toivottavasti tuotanto on edelleen Suomessa, en ole muutamaan vuoteen ollu korubisneksestä enää perillä.
Luulisi muuten, että kun Suomessa ollaan kovia kierrättämään paperia, että jostain löytyisi puulaaki joka tekisi kierrätyspaperisia servettejä. Vai elelenkö taas jossain haavemaailmoissa...
Minä kanssa tilaan, saiskos suorakaiteen muotoisena :)Olen etsinyt pitkään esim häälahjaksi tai uuteen kotiin vietävää kestävää tarjotinta, sellaista jonka itse sain häälahjaksi 31 v sitten. Silloin kun Marimekko oli vielä kotimaista....
Ihan samaa oon kans ajatellu että kuinka voi halpatyöllä tuotetusta tavarasta pyytää Marimekko hintaa.
Helkama toi kans Jopon tuotannon takas Suomeen koska tavaran toimitus oli liian hidasta. Hatunnosto Helkamalle ja Lapponialle.
Juu, saisi. Ajattelin kokeilla yhdellä pyöreällä ja yhdellä suoraksiteella ensi alkuun.
Kun olin lapsi, meillä oli ihana Marimekon tarjotin. Suurensuuri, peltinen, punainen, jossa pikkuruisia pilkkukukkia. Siinä kannettiin päiväkahvit pihalle. Olisi ihanaa, jos minun tarjottimeni voisi olla osana jonkun toisen vastaavaa, aurinkoista lapsuusmuistoa.
:D naurattaa tuo ekomerkkien boheemius, mutta tottahan se on.
Minunkin on vaikeaa ostaa vaatteita. Kotimaisiin ei riitä rahat, ulkomaisia ahdistaa ostaa. Onneksi en ostele vaatteita, paitsi niitä sukkahousuja.
Kunnioitan paljon sitä että työttömänäkin pistäisit susannat ja liisat etusijalle. Se ei nimittäin ole mikään pieni juttu ollenkaan.
Nämä teidän kommenttine kyllä vahvistavat paljon periaatettani.
:D
Nämä kissapöydällepostaukset kyllä keräävät ihanasti kommentteja. Ja minä kun aloin pitämään blogia vain oman kodin sisusten esittelyä varten...
Hyvää keskustelua, hyvää kehitystä.
Hyvin puhuttu!
Jaksoitko kirjoittaa kännykällä koko yuon tekstin? Kääk. Olen itsekin nyt kännyn päässä, kun kesä tuli takaisin ja kiskon itseeni aurinkovoimaa ja näiden kommenttirn näpyttely on hermojaraastavaa... Valtakunta iPadista! :P
Mutta siis asiaan...
Noilla yrittäjäkursseilla on varmasn aika pakko koittaa iskostaa ihmisiin tuota-menesty-tuota lisää -asennetta. Ei tälläisetSusannan Työhuoneet tätä maata pystyssä pidä, vaan ne Roviot ja muut, joille päämäärä on menestys ja maailmanvalloitus.
Minulle yrittäminen ei ole keino rikastua tai tulla kuuluisaksi, vaan muokata elämästäni onnellista. Aivan itsekkäästi siis.
Todellakin, ei se Marimekon laatu niin hääppöistä ole kuin vielä30 viotta sitten. Minun ikäuseni marioaita on vielä ihan kuin uusi, mutta muutaman vuoden vanha vastaava lörpähtänyt ja kiertynyt. Ei hyvä. Onneksi on kirpparihankinta sekin.
Hamppu piinaa minua. En löydä maahantuojaa ja eurooppalainen hamppukangas on toki aika tyyristä. Kunpa Suomessa yhä viljeltäisiin pellavaa ja hamppua, niin ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan. Villa, pellava ja hamppu - niillä selviäisi okeasti ihan hyvin eikä muuta tarvittaisikaan. :)
Pidä ihmeessä kiinni periaatteistasi! En jaksa lukea näitä kaikkia kommentteja tässä ruoanlaiton yhteydessä, mutta äkkiseltään moni tuntuu olevan samaa mieltä. Kai sillä aina joku onnistuu tienaamaan, kun lätkäsee pari kuvaa ja oman nimensä kiinalaiseen valmistavaraan (tai eihän Kiinassa enää mitään tehdä, olisko Afrikka nyt siinä 'in'?), mutta minä en kyllä kehtaisi tahrata sillä nimeäni, enkä myöskään kestää surkeaa omaatuntoa. Monillahan ei omatunto ole enää tuttu sana, mutta kuuntele sinä sitä vain :) Minua inhottaa myös kauppiaat; myyvät toisten tekemää tavaraa ja onnistuvat elämään sitä myymällä... Minusta rahaa kuuluu saada vain työtä tekemällä, ei se muuten ole kunniallista. No, tämä menee jo ihan ohi. Se pitsinen tarjotin oli tosi hieno.
Serkun pihalla kasvaa vaivoiksi saakka bambua :D Kukahan sen jalostaisi kankaaksi...
Olet ihana. :)
Minkälaista hamppukangasta etsit?
Mua oikeasti oksettaa tämä koko markkinatalous, jos näin laajemmassa mittakaavassa mietitään. Se ällöttää jo pelkkänä sananakin. Itse olen aikoinaan suorittanut pari ammattitutkintoa, jotka molemmat tietyllä tapaa tähtäsivät yrittäjyyteen, mutta koska en osaa ajatella asioita niin kuin yrittäjän pitäisi, niin eipä ole hommia paljon ollut kyseisillä aloilla :/ Joskus olisi mukavaa olla kaikkea muuta kuin idealisti, mutta ilmeisesti se näillä aivoilla on mahdotonta. Antaa siis muiden tienata toisten kustannuksella!
Niin ja unohtui se varsinainen asia, että tarjottimet on ihania vaikken ruskeasta pohjaväristä tykkääkään :)
Aika kiva ois ostaa meidän pikku ihmisille bambuiset paidat. Poitsut haluais taatusti skootteri ja heppa kuvat ja pikku mimmi kisun! Mut jos teet vaan keittiöön...entä tilauksesta...
Kaikki tuntuvat olevan samaa mieltä. Se on tosi rohkaisevaa. :) Edelliseen postaukseen kun tuli niin paljon niitä peltipurkkitoiveita, että vähän jännitin, mahtaako porukka loukkaantua tästä.
Minua kauppiaat eivät inhota. Minunkin jälleenmyyjäni kilauttavat jokaisesta myymästään rievusta pienen rovon myös minun kassaani, mutta mikä tärkeämpää: niiden kautta riepuni tavoittaa myös ihmisiä, jotka ovat oman markkinointini tavoittamattomissa.
:)
Kylläkyllä. Välillä kun minäkin tätä maailmaa katselen, osa minusta on vahvasti sitä mieltä, että ihmiskunnan olisi ollut syytä jäädä sinne omavaraistalouden, maanviljelyn ja muutaman lehmän talouteen. Yksinkertaiseen elämään.
En uskalla kauheaa määrää tarjottimia tilata, mutta ehkä sinne jokunen ei-ruskeakin mahtuisi sekaan. :)
Lastenvaatebisnekseen en lähde. Siellä on niin paljon yrittäjiä jo muutenkin, ja minusta ei ole vaateompelijaksi.
Mutta kyllä sinä bambuvaatteita lapsillesi löydät, ja suosittelenkin niitä lämpimästi. Itselläni on paljon bambuisia yöpukuja ja puseroita.
Käypä katsomassa vaikka TaikaHalin mäyräkoiravaatteet:
http://taikahali.mycashflow.fi/category/17/mauri-mayris-lasten-bambuvaatteet
Myllymuksuilla on iso valikoima ihanan värikkäitä bambuvaatteita ja joukossa on yhä myös minun suunnittelemiani kuoseja:
http://www.myllymuksut.com/lastenvaatteet-bambuvaatteet-c-9_34.html?osCsid=a1bbac02e0dbd9ee54592dbabb81ec9e
Sellaista kudottua, josta voisi tehdä keittiöön pyyheliinoja.
Ei minullakaan ole kaiketi mitään pieniä kauppiaita kohtaan. Jokaisenhan on jotain tehtävä elääkseen, ja vastuuta on vaikeaa koittaa sijoittaa: onko asiakas muka aina uhri, kun itse ostaa tavaraa. Mutta ne kauppiaat, jotka häikäilemättömästi myyvät roskaa ja luontoa kuluttavaa turhaketta, ja sitten väittävät tekevänsä sen hyvää hyvyyttään. Ikean ekologisuus on jo naurettava ajatuksenakin. Reilun kaupan väitteet omasta hyvyydestään puistattavat. Kauppa se on joka kannattaa, jep :)
Peltipurkkitoiveita tuli paljon, mutta minä ainakin laitoin toiveeni ilmoille kuvitellen että niitäkin tehdään jossain Suomessa. Jos tehdään sankojen kahvoja, miksei purkkeja. Jotenkin tuntuu, ettei Suomessa tehdä enää oikein mitään, mistä kyllä kertoo jatkuvat yt-neuvottelu- ja tehtaiden lakkautus-uutisetkin.
Ehdottomasti pidät ekolinjan! ♥
Itseäni ärsyttää suunnattomasti yrityskoulutuksemme rahahakuisuus. Ymmärrän toki, että yleisesti ottaen yrittäminen on rahan hankintaa, mutta en sitä itsekään halua ylenmäärin. Haluan sitä sen verran, että tulen toimeen. Haluan tehdä tätä työtä kuitenkin intohimosta ja rakkaudesta, en tilini vuoksi.
Noi ylimmät mukit on ihan älyttömän makeita, innostuiskohan Arabia yhteistyöstä? ;D
Kyllähän te Susannan työhuoneet nimenomaan pidätte Suomen pystyssä, koska tuotatte jotakin tarpeellista ja todellista, joka ei lakkaa olemasta tarpeellista tai todellista vielä hyvin suurenkaan yhteiskuntamuutoksen jälkeen, ettekä vain siirtele rahaa köyhistä maista rikkaisiin tai kuluta luonnonvaroja kestämättömällä tavalla hetkellisen rahan toivossa. Mikäli tieteilijöitä on uskominen (minulla on tapana enimmäkseen uskoa), niin ei jatkuva, loputon talouskasvu kaikesta uusliberalististen ajatushautomoiden lobbaamasta "pakollisuudesta" huolimatta vaan ole edes mahdollinen pitemmän päälle. Jossain vaiheessa talouskupla puhkeaa ja tyhjällä rahalla ei enää voikaan ruokkia edes länsimaita.
Täällä ilmoittautuu yksi semmoinen lisää, joka ostaa bamburättejäsi muista(kin) syistä kuin nätin kuosin takia.
Pidä pintasi, pyydän ja toivon! Tsemppiä!
Kyselin heti käsityöyrittäjien ryhmässä niitä purkkivalmistajia ja enpä ollut ainoa, joka olisi niistä ollut kiinnostunut. Eräs toinen yrittäjä oli jo aiemmin ottanut selvää, ja todennut, että Kiinasta niitä vaan tulee. Se on kyllä harmillista. Suomessa todellakaan ei valmisteta oikein mitään enää.
Kauhean kivaahan se olisi, jos sitä rahaa tulisi ikkunoista ja ovista samalla, kun saisi vaan tehdä sitä mistä tykkää. Mutta hyvinpä tämä elämä maistuu näinkin. :)
Pitäisiköhän tarjota.... :D
Voi, ihana tsemppiviesti! Kiitos tosi paljon. Te kyllä osaatte valaa minuun uskoa!
Lähetä kommentti