Meidän dieettimme Jutan nettiohjauksessa sujui hyvin, kuten olen kertonut. Mutta kun 10 viikkoa tuli täyteen, me löpsähdimme. Tuli kesä, tuli kyllästys, tuli kiukku siihen, ettei voinut syödä niinkuin huvittaa, ellei halunnut palata löllykäksi.
Niinpä me olemme eläneet niin, että noudatamme yhä hienosti Jutan ruokaohjetta, mutta sen lisäksi ratkeamme jatkuvasti syömään herkkuja mielin määrin. Jokapäiväinen jätski vähintään tulee vedettyä, parhaimpina (vai pahimpina) päivinä kahdeksan. Jos anoppi tarjoaa torttua, minun napaani katoaa siitä puolet.
Meillä olisi nyt hallussamme kaikki tieto siihen, miten pysytään hoikkina, hyvinvoivina ja terveinä, mutta motivaatio on kadoksissa.
Yritimme kehittää systeemin, joka kannustaisi meitä pysymään kurissa ja liikkumaan.
Jokaisesta puolen tunnin liikunnasta saa laittaa 20 senttiä karkkirahastoon. Sulolla karkkirahat ovat konkreettisia kolikoita lasipurkissa, ja minä vedän tukkimiehen kirjanpitoa liitutauluun. Viikon aikana olen tienannut nolot 50 senttiä. Kai sillä tikkarin saa?
Lisäksi meillä on reissurahasto. Sitä kerätään tähän ihanaan, peltiseen säästölippaaseen, jossa on meidän lempiajoneuvojemme kuvia. Jokaisesta herkuitta selvitystä päivästä saa pudottaa lippaaseen kaksi euroa. Ensin ajattelin alkaa säästää Vespaan, mutta kun laskin, miten kauan siihen pitää kerätä rahaa, valitsin mielummin matkan. Haaveissa siintääkin nyt lento Ryanairilla Barcelonaan. Viidessä kuukaudessa olisi kasassa jo ihan hyvä summa siihen tarkoitukseen.
Kohta matkakassassa on tarpeeksi rahaa matkustaa paikallisbussilla kauppaan ostamaan se edellämainittu tikkari.
37 kommenttia:
minä sain 1.5 vuodessa 20 kiloa painoa pois, vielä olis vähän tiputetettavaa, en ota stressiä.. kiitos muuten tilauksen nopeasta käsittelystä :-D
Hih! Tsemppiä teille matka- sekä karkkirahan keruuseen. ☺
Ai niin, ja sillä 50 sentillä saa kokonaista KAKSI, ehkä jopa kolme, Muumi-tikkaria. Terveisin kaupan täti. ☺
Kehottaisin kokeilemaan viljoista ja sokerista luopumista kokonaan vaikka kuukaudeksi. Siis ihan nollatoleranssi! :) Viljat, sokeri ja makeanhimo kun kulkee käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan. Kun niitä ei syö pariin viikkoon, niin himot katoaa totaalisesti. Lisäksi kannattaa opetella muutama herkkuresepti, jotka eivät sisällä kyseisiä aineksia. Kuten viljaton/sokeriton suklaakakku, tehdä sitä vaikka pakkaseen hätävaroiksi. Omalla kohdallani toimii myös uunibanaanit, banaaniletut ja itse tehty riisisuklaa. Kanniskelen kassissani aina myös sokeritonta suklaata. :)
Toinen tärkeä juttu on opetella elämäntapa - ei mitään aikaan sidottua pikadieettiä.
Kolmantena suosittelen kuuntelemaan kannustavia ihmisiä, jotka ovat itse tehneet elämänmuutoksen. Lannistavia miksi-rääkkäät-itseäsi-ei-yksi-pala-kakkua-mitään-kaada-ihmisiä valitettavasti löytyy vaan paljon enemmän.
Tsemppiä jatkoon! :)
Hieno saavutus!
Arvelinkin, että taisi olla sinun tilauksesi. Ei nimittäin ihan monesti ole miehen nimeä tilaajan kohdalla. :)
Jee, elämä risaiseksi! :D
Tuosta vilja+sokeri -yhdistelmästä olenkin kuullut. Mutta en suostu luopumaan kaurapuurosta. Aamupala kun on päivieni kohokohta.
Muuten uskoisin pystyväni pysymään irti viljasta.
Testasimme taannoin jo banaanilättyjä, joihin pantiin vain banskua ja munia. Olivat ihan mahdottoman hyviä.
Mistä saa sokeritonta suklaata? Ja löytyisikö noita viljattomien/sokerittomien leipomusten reseptejä jostain helposti?
Kävin kurkkimassa blogiasi ja sieltähän löytyi heti mielenkiintoisia respetejä. Tarkoittaako sokerittomuus siis vain valkoisesta sokerista luopumista?
Kaurahiutaleitahan voisi kokeilla gluteiinittomanakin? En tiedä, josko se auttaisi vähän. Uskon, että se suurin viljapahis onkin vehnä!
Sokeritonta suklaata olen ostanut ihan Tampereen Sokokselta ja Stockalta, lisäksi Ruohonjuuresta ja muista "hippikaupoista" löytyy myös. Omasta blogistani löytyy ainakin paleo-tyyppinen suklaakakun ohje, johon kaikki kaverini rakastuivat synttäreilläni! :D
Niin siitä sokerista vielä... Juu siis varsinkin valkoisesta sokerista luopumista. Jonkin verran käytän toisinaan herkuissa ruokosokeriakin, mutta ei sitäkään suositella kauheasti. Ainakaan vieroitusvaiheessa ei kannata käyttää. :) Hunajaa suosin pääasiallisesti makeuttajana. Tai steviakin toimisi varmaan.
Pitänee käydä Punnitsessajasäästässä etsimässä hippien suklaata. Ainakin siellä myydään kaloritonta sokeria, mitä se sitten onkaan.
Steviassa on niin hassu maku, mutta sitä olen yrittänyt vähän sujautella sokerin sijaan silloin harvoin, kun jotain uskallan leipoa.
Mulle sopii parhaiten se tiukka linja, että ei mitään, niin helposti alkaa muuten luisumaan pahempaan suuntaan. Tosin jätskiä en oikeastaan pidä herkkuna ja kesällä syön kyllä yhden päivässä, tai kaksi tai sitten en lainkaan....kiva lipas ja idea, sitä voisi meilläkin soveltaa.
Hih, ihan huippu postaus! :D Mulla on sama ongelma, ei ole kuin on- ja off- nappula. Joko kaikki herkut, tai ei yhtään herkkuja. Ja jälkimmäinen on todella tympeää.
Kaikkia tällaisia kultaisella keskitiellä pitäviä keinoja otetaan ilolla vastaan :)
:D
Hei, taas niin mukava postaus. Täällä yksi herkkupeppu. . Talven aikana jo kerättynä "turvapatja" ympärille, joka ei tosiaankaan vähene kesän aikana. Tuo tiukka sokerivieroitus kuulostaa hyvältä. Vaatii todellista motivaatiota, joka on kyllä mulla aika hakusessa. Ärsyttävää kun nuo kaikki herkut on niin hyviä. Tsemppiä sulle Susanna! Minäkin taidan kurkata tuon Johannan blogiin.
Mulla lähtee käsistä toi herkkujen syöminen kans helposti. En oo keksiny muuta keinoa hillitä sitä kotona, kuin että en osta varastoon mitään herkkuja edes vierasvaraksi, koska syön ne aina ite. Lähin kauppa on kuitenkin sen verran lähellä, että sinne ehtii, vaikka vieraita tulis vähän lyhyemmälläkin varoitusajalla.
Töissä (reissuhommissa viikkotolkulla poissa kotoa) mulla taas on sellanen linja, että saan ostaa yhden karkkijutun viikossa, ja kun se on loppu, niin pitää odottaa ostopäivästä viikko. Se on sitten joku karkkipussi tai Fazerin suklaalevy, neljänneskiloinen tosin. Siinä oon pysyny hyvin, joskus ei edes tarvitse silloin viikon kuluttua mennä hakemaan sitä uutta namijuttua, vaan vasta sitten kuin himo yltyy ylitsepääsemättömäksi. Tosin itsekuria helpottaa se, että ruoka tulee säännöllisesti lautaselle jonkun toisen tekemänä, eikä kaupassa voi käydä, kun sellaista ei ole. Työpaikan oma namikioski vain. Enkä laske ruuan tai kahvin kanssa tarjottuja jälkkäreitä herkuiksi, koska ne on usein ihan terveellisiä, tai sitten en vaan ota sitä. Paitsi itseleivottuja pitää aina maistaa, meillä on nyt niin hyvä kokki :)
Tuota viljan, sokerin ja perunan vähentämistä olen itsekin ajatellut, mutta jotenkin se tuntuu hirmuvaikealta. Miten kohteliaasti sanoa kylässä kahvipöydässä, et sori, en syö vaikka emäntä on vaivalla leiponut jotain herkkupullaa? Lomareissun päällä ilman ruuanvalmistusmahdollisuuksia (mikron kyllä usein helposti löytää) on esim. huoltiksilta vaikea löytää terveellisempää sapuskaa, varsinkaan kun montaa kertaa viikossa ei viitsisi sieltä listalta yli 10 €:n annosta valita. Yks lämmin ruoka on kuitenkin joka päivä melkein saatava, niin ei oikein osaa siitä ainoasta eineksestä mitä tykkään syödä, maksalaatikosta, luopua.
No mun syömisongelmat ei kovin yleismaailmallisia ole, kun harva on näin paljon poissa kotoa, mutta itekseni olen näitä pähkäillyt. Hyväksi motivaatioksi olen kyllä huomannut jotkut kunto- ja varsinkin terveyslehdet, niistä kun lukee ihan yleisesti tietoa terveydestä, niin huomaan pitäväni asian paremmin mielessä, ja on helpompi miettiä onko se suklaapatukka nyt ihan pakko saada. Mutta välillä on pakko saada herkkuja, totaalikieltäytyminen johtaa mulla vain totaalirepeämiseen. Mieluumin harvoin ja vähän kuin kerralla ähkyoksupoksuöverit. :D
Vähän ehkä terveellisemmistä herkuista: Olen myöhäisherännyt, mutta löysin vasta Kauhaa ja rakkautta -blogista banaanipehmiksen ohjeen. http://blogit.hs.fi/kauhaajarakkautta/2013/04/02/kahden-raaka-aineen-ihmepannarit-ja-yhden-raaka-aineen-ihmepehmis/
Tuosta tuli mulle kyllä jäätelön korvike, kokeilin yhdistelmää banaani ja kaakaojauhe. Seuraavaksi aion testata banaania ja mansikkasosetta.
siis jos edes taistelisin sokruja&hiilareita vastaan.. Nykyään vaan en saa tsempattua motivaatiota niin lujaksi, että pystyisin. Aina lipsahtaa ja sitten inhottaa. Perskules. Tsemppiä teille!
Pitää kokeilla!
Tosin meidän ruokavaliossa hedelmiäkin on rajoitettu tosi rankalla kädellä, joten menee sitten tuokin karkkipäivän menuun vain.
Meille ei tunnu sopivan mikään linja. Ei täysin ilman, eikä hiukan. Ainoa, mikä sopii, on täysillä mättäminen - vain sillä tulee hyvä mieli. On se aika säälittävää.
No niin on tympeää! Ilman herkkuja eläminen johtaa lopulta vain itkupotkuraivareihin ja täydelliseen repeämiseen. :D
Talven aikana oli itse asiassa helpompi elää ilman herkkuja. Kesällä me liikumme niin paljon enemmän, että niitä kiusauksia tulee jatkuvasti eteen. Kotona on helppo kökkiä ilman ratkeiluja, jos kaapeissa on pelkkää broileria, munia ja rahkaa. :)
Hauskaa, miten ihmisillä on näitä omia itseasetettuja sääntöjä, joiden mukaan elää. Mukavaa lukea muiden ratkaisuista! :)
Minä en myöskään oikein ymmärrä, miten viljasta ja sokerista voisi pystyä olemaan AIVAN KOKONAAN erossa, koska se aiheuttaa tosi paljon vaikeuksia juuri sosiaalisissa tilanetissa. Nyt jo tuntuu, että olemme pilanneet Sulon äidin elämän, kun emme enää voi syödä silmittömästi siellä kyläillessämme. Siellä kuitenkin se ruokapöytään kokoontumienn on aina ollut SE JUTTU. Ja anoppi tykkää leipoa, ja tekee tosi hyviä sapuskoja. Tuntuu pahalta kieltäytyä.
Se onkin pahionta se, että kaikesta joutuu syyttämään vain omaa heikkoa mieltä. Kun ei tähän mitään muuta selitystä ole.
Minä en pystyis tuollaisiin ehdottomiin kieltäytymisiin, enkä katso, että se olis tarpeellistakaan. Pitäis vain pitää määrät kohtuullisina kaikessa mitä syö. Mutta se on niin vaikeaa, syöminen on niin kivaa:) Jäätelö on minunkin heikkouteni:)
Ja herkkujen syöminen on vielä kivempaa. Miksi se onkin niin? Miksei ole himoittavaa ahmia retiisejä?
Mulla ei toimi ehdoton kieltäytyminen (koska silloin ajattelen syömistä IHAN koko ajan ja syön siten enemmän), mutta olen yrittäny rajoittaa määriä, esim. ei suklaalevyä, vaan Da Capo- patukka tai rasvaisen suklaan sijaan irtokarkkeja. Myös kaakaon makuisen proteiinijuoman juominen pikkunälän iskiessä on auttanu yllättäen herkkunälkäänkin. Ja se, että on koko ajan jotain tekemistä :) Hienosti menee teillä, mutta täytynee vaan etsiä se oma linja, oli se sitten pikkuherkkuja tai täyskieltäytymistä (tai onhan se täysillä ahmiminenkin valittavissa, jos tahtoo).
Ai niin, kirjasta "syö mitä haluat" voisi löytyä jotain vastauksia pohdintoihin :)
Eikun sittenkin tää: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510386324
Nuo mukasuklaiset proteiinipatukat, -puddingit ja -juomat toimivat minullakin.
Mutta pikkuruiset herkut saavat aikaan vain himon ja kiukun. Miksei DaCapoa voida myydä levyinä? :D
Katsoin yhden blogipostauksen kirjasta ja luulen, ettei auta. Kirjan nimi vaikutti lupaavalta, mutta en taida jaksaa millään alkaa pohdiskella kovin psykologisia kysymyksiä. Vaikka ihan oikeasti, olen kyllä sitä mieltä, että pelkkää psykologiaa tämä on.
Minulla toimii välillä kohtuus, välillä ei. Silloin kun ei kohtuus toimi, pidän yhden kohtuuttoman herkkupäivän viikossa ja muina päivinä leikin, että esim. kuppi hunajateetä vie makeannälän. Hiilareita karttelen hieman minäkin: ei viljaa koska siitä tulee jättiturvotus ja kipeä maha (nyyh, rakastan leipomista!), perunaa ja riisiä kohtuudella.
Tuo on se, mikä meillä on ajatuksena. Kieltäytymystä kuutena päivänä viikossa ja sitten kohtuuton karkkipäivä. Toimi tosi pitkään. Ja toimii jatkossakin, jos pysyn kotona.
Meillä on vuosi mietitty liikunnan aloittamista. Erityisesti minä olen järisyttävän huonossa kunnossa. Mutta en saa aikaiseksi. En. Vain. Saa.
Eikä siihen auta muu kuin aloittaa se liikkuminen. "Kattellaan". :) :)
Eikä se aloittaminenkaan auta, jos liikunnasta ei tule iloa. Minun liikkumiseni lopahti, sillä en vaan tykkää. Vesijumpasta tykkään, mutta siihenkin tarvitsen hyvän ohjaajan.
Jo löytyi mielenkiintoinen blogi monenkin aiheen suhteen :)
No sehän on hieno juttu! tervetuloa mukaan! :)
Lähetä kommentti