Huppariaikuisten harharetket

Törmäsin huppariaikuisen käsitteeseen, kun Sulo kertoi huomattavasti nuoremman kollegansa esitelmöineen hänelle aiheesta. Huppariaikuinen on kuulemma sellainen aikaihminen, joka ei ymmärrä pukeutua ikänsä edellyttämällä tavalla. Pukeutuu siis huppariin, mokoma röyhkeä vanhus. Kun Sulo kysyi, mikä on hupparin käytön yläikäraja, kuului vastaus, että noin 40.

Meillä on siis tässä pari vuotta vielä armonaikaa, ennenkuin hupparit on vaihdettava neuleisiin, jotka kuulemma ovat nelikymppiselle hyväksyttäviä vaatekappaleita. 38-vuotias kulkee jo harmaalla alueella.

Tuo kyseinen nuori neiti oli ilmeisen tosissaan määrittelyssään. Guuglailemalla minä totesin huppariaikuisen olevan ilmeisesti NYT-liitteen lanseeraama käsite ja tarkoittavan laajemminkin ihmistä, joka ei kykene omaksumaan aikuistumisen edellyttämiä käyttäytymismalleja, vaan pysyy teininä monilla elämän aloilla.

Tässä yhtenä iltana, kun oli mahdottoman lämmintä ja aurinkoista, me kaksi törkimystä pukeuduimme ikämme vastaisesti farkkuihin, huppareihin ja tennareihin ja hyppäsimme mopojemme (mikä häväistys!) selkään. Lähdimme Urban Exploration -hengessä kartoittamaan hylättyjä teollisuuskiinteistöjä, joita emme sitten oikeastaan löytäneetkään.

Yhden löysimme, ja sinne pujahdimme aidan ali. Otimme muutaman valokuvan ja poistuimme samaa reittiä kuin tulimmekin. Silloin kaarsi paikalle poliisiauto. Joku valveutunut kansalainen oli nähnyt meidän luvattoman tunkeutumisemme aidatulle alueelle ja asianmukaisesti soittanut virkavallalle. Hyvä niin.

Kun poliisi näki meidät, hän totesi lempeästi, että ettehän te mitään kovin nuoria olekaan... että eipä sitten mitään. Kertoi, että he olivat saaneet ilmoituksen nuorisosta pahanteossa.

Minä totesin meidän hämäävän taitavasti huppareillamme ja mopoillamme. Poliisit jatkoivat myhäillen matkaansa ja me jatkoimme kohti uusia seikkailuja. Jäi kuitenkin ihmetyttämään, että jos ihminen on nelikymppinen, niin hän ei saisi enää käyttää hupparia, mutta sen sijaan saa ihan kaikin mokomin tunkeutua luvatta aidatuille teollisuusalueille. Nuorisolla sääntö on juuri päinvastainen.

Ne päivän asut on varmaan paikallaan paljastaa tässä kohtaa.

Ja jos joku teistä tietää Imatran lähialueilla sijaitsevista rujoista, ränsistyneistä, hylätyistä raunioista, teollisuuslaitoksista tai vastaavista paikoista, niin kuulisin niistä mielelläni. Haluaisimme löytää sellaisen paikan valokuvausta varten.