Minunhan siis piti tänään imuroida ja pestä lattiat ja tehdä sen jälkeen reippaasti töitä. Ja pääsin minä siinä hommassa toki ihan hyvään alkuun. Toimisto tuli siistiksi.
Mutta kun huone on siisti, sen epäkohdat hyökkivät silmiin tavallista pahemmin. Nyt kävi kuitenkin niin, että yhden epäkohdan ratkaisu ilmestyi päähäni aivan yllättäen.
Oli pakko nakata moppi käsistä ja ruveta tuunaushommiin. Tässä näette lopputuloksen. Sisustukseen sopimaton kaappi sai oviensa peitoksi retrokangasta. Siitä tuli ihana!
Lähtökohta näkyy tässä. Kyseessä on 90-luvun arkistokaappi, joka tuli taloon Sulon mukana. Minun on aina ollut vaikeaa hyväksyä sitä. Se kun on lastulevyä ja vielä alkuperäiseltä väritykseltäänkin niin hankala.
Edellisessä kodissa Sulo antoi minun jo päällystää mintunvihreät osat vanhalla tapetilla. Kaappi oli huoneessa, jonka seinillä oli perinteinen ruusutapetti. Samaa tapettia oli säilynyt talon vintillä ja niinpä minä jo silloin tuunasin kaapin huoneen tyyliin sopivammaksi.
Mutta sitten tuli uusi koti, uudet huoneet ja uudet värit. Kaappi oli taas kerran sopimaton mihinkään. Erityisen huonosti se on istunut ruusukuoseissaan tänne minun toimistooni, mutta jostain syystä en ole osannut tehdä sille mitään.
Oikeastaan aika outoa, etten ole tätä ennen tajunnut käyttää kangasta sen päällystämiseen. Minulla on vaikka kuinka paljon tilkkuja ja palakankaita. Tähän käytin vanhoja verhoja ja lakanoita. Nyt upouudessa keltaisessa retroasussaan kaappi istuu meidän muun kotimme tyyliin ihan hienosti. Minä jopa rupesin tykkäämään siitä ihan mahdottoman paljon. Kyllä siinä silmä lepää.
Toimistossa on yhä yksi seinä, joka odottelee inspiraatiota. Keltaiset kaakelit altaan päällä haluan ehdottomasti säilyttää, mutta laikukas maitomaali pitää peittää.
Eilen kävimme Värisilmässä asioilla ja tietysti minä ratsasin poistotapettilaatikot. Löysin sieltä kahdella eurolla rullan violetihtavaa kukkatapettia, jonka kaveriksi ostin vaaleaa vastaavaa vähän kalliimmalla hinnalla. Noista ajattelin kehitellä seinään uuden pinnan.
Mutta nyt... takaisin siivoushommiin ja sitten töihin. Nyt en voi viettää loppupäivää ottamalla askelia taaksepäin uudesta kaapista ja kallistella päätäni tyytyväisenä. Enkä voi ruveta sutimaan liisteriä seinään, vaikka mieli tekisi kuinka.
27 kommenttia:
Mahtava! Mie ihailen tuota siun toimeen tarttumista! Mie vaan suunnittelen ja tuumailen ja siihen se sitten jää... Nyt kerään rohkeutta pajan suursiivoukseen =/ Sain pari metriä peltistä varastohyllyä, tarpeeseen, sillä painavat mapit ovat särkeneet lastulevyhyllyt.
Tuo kaapin päällystäminen on aivan mahtava idea, mun on varmaan aivan pakko matkia!
"Nyt en voi viettää loppupäivää ottamalla askelia taaksepäin uudesta kaapista ja kallistella päätäni tyytyväisenä." :D
Vitsi mua nauratti toi lause, oon itsekin harrastanu tuota samaa aika paljon viime aikoina.:D Välillä hihittelen itselleni että mahtaa näyttää huvittavalta kun hymyillen ihailen omaa kättenjälkeä tuntitolkulla. Kyllä voi ihminen olla hassu välillä.:D
Oletpas sinä ihanan aikaansaava, mulla on vetänyt joku olon ihan veteläksi vaikka tekemistä riittäis koko armeijalle...(Ehkä syynä se että oon viime aikoina heilunu ihan liikaakin...)
Tosi iso ja hieno muutos tuo kaappi! Turha ostaa uutta kun vanhakin käy. Mullakin monta tuunausprojektia odottamassa.:)
Kaunis, jotenkin niin iloinen! Ja on ihana ajatus, että vanha lastulevyhirvitys sai uuden elämän tykättynä huonekaluna.
Ihana kaappi :)
Aivan mahtava tuli kaapista! Iloinen - Erittäin onnistunut muutos. Rimmaa paljon paremmin seinään ja tuohon keltaiseen kaappiin.
Ihana muutos. Siivous voi aina odottaa. Luovuus täytyy päästää valloilleen heti inspiraation tullessa. Keltainen on lempivärini, joten löytämäsi kankaat ovat minusta erityisen kivoja.
Soja, ei tässä ole mitään ihailemista! Asiakkaat ei takuulla tykkää graafikosta, joka tuunailee lipastoja kaikki päivät... Hei mahtavaa, että sait varastohyllyjä. Semmoisia ei koskaan ole liiaksi.
Sini, ole hyvä vaan... tämä idea ei ole tekijänoikeussuojattu. :-)
Henna, Sulokin jaksaa aina nauraa niille mun" askel taakse ja pää kallelleen" -rituaaleilleni! Mutta kun on vaan pakko ihailla, kun on onnellinen siitä, mitä on saanut aikaan. Sinähän oot tehnyt viime aikoina ihan hirmuista urakkaa teidän keittiön kanssa, mulla meni pää ihan pyörälle, kun luin väliinjääneitä postauksiasi.
Töölön tyllerö, eikö vaan! Kirppareilla ja kierrätyskeskuksissakin on pilvin pimein karmeita 80-luvun kirjahyllyjä. Niistäkin saisi tuunailemalla vaikka miten hienoja.
Kisa, Peppi ja Ninni, kiitos! Myös Sulo oli tosi ilahtunut tästä uusimmasta muutoksesta.
Lipastosta tuli kyllä hieno! Pitäisi itsekin uskaltaa joskus ;)
Hieno tuli lipastosta! Ihailen muutenkin tuota sinun vahvojen värien käyttöäsi :)
Hieno idea tuo lipasto. Joskus se tulee vain yrittämättä ja joskus ei yrittämälläkään...nimittäin ideat.
Mitä liimaa käytit tuon kankaan kiinnitykseen?
Kirsi K, siitä vaan, ei ole pelottavaa. :-)
Kaisu, joskus minullakin kyllä menee vähän metsään. Juuri tänään silmäilin työhuoneen puolta ja mietin, että olenpa onnistunutkin laittamaan sinne kaikkein yhteensopimattomimmat värit.
Lezzie, käytin ihan tavallista askarteluliimaa. Pritt-puikkoliimaa. Se on minun luottoliimani, sopii yllättävän moneen tarkoitukseen.
Tuli tosi hieno kaappi. Kiva kuulla, että joku muukin haahuilee välillä kaiken muun parissa, kuin varsinaisen työn :)
Miten ihkuliini kaappi! Nuo kauniit kankaat vie huomion niin hyvin, että taustavärinkin ysäri-henkisyys häipyy kokonaan!
Ja huippukivat tapetit :)
Niin ja kun en ole aikoihin kommentoinut niin sanon vielä sen, että oli mukava kuulla messureissusi menneen kivasti kaikesta huolimatta.
Ja vielä portaali-asiasta: Muutos ei haittaa kun ja jos ulkoasu ei muutu. Ne vilkkuvat mainokset tosiaan on melkoisia karkottajia... Mielenkiinnolla ihan odotan uuden portaalin tuloa, vaikka tähän asti onkin ollut sellaisista vähän negatiivinen kuva. Ihan hevillä en poistu lukijoistasi ;)
Voi miten taitava olet kun loihdit yksitoikkoisesta lähtökohdasta jotakin noin näyttävää ja persoonallista!
Hienoa jälkeä :) Tulipa oma koulupöytä mieleen tuosta, lienee ollut samaa sarjaa, värit ainakin täsmää ;)
Paikallisesta Värisilmästä puheen ollen, jos tiedät miten siellä saa asiallista palvelua (tai noh, palvelu ilman atribuuttiakin kelpaisi) niin kerro miten se tapahtuu. Siellä käydessä tuntuu aina kuin olisin näkymätön. Sen sijaan naapurikaupungissa ei ollut vastaavaa ongelmaa, sieltä kun kipaisin Uulan maaleja niin sain kaupan päälle vaikka mitä vinkkejä tulevia remppakoitoksia silmällä pitäen! :)
Ja hieno tuli kaapistasi kyllä! Tosi hyvä idea. Mulla on kauheet kasat retrokankaita ja pari tuunattavaa kaappii.... hmmm....
Tiina, minä haahuilen vähän liikaakin kaiken muun parissa kuin työn.
Inka, totta: kaappia saa katsoa ihan kunnolla, ennenkuin sen todellinen ysäriolemus tulee esiin. Jos vielä jossain vaiheessa vaihdan vetimetkin retrommiksi, niin avot!
Varpaselle: eikä tarvittu edes taitoa. Sakset ja liima riittivät.
Purnukka, varmaankin on samaa sarjaa. Sulolla on ollut myös tuollainen tietokonepöytä.
Hitsi Laura, en tiedä! Minä vihaan sitä kauppaa. Olen tainnut joskus täällä blogissakin vauhkota siitä, miten törkeitä siellä osataan olla. Ovat Uulan jälleenmyyjiä ja tappelevat kynsin hampain vastaan, ettei vaan tarvitsisi kenellekään myydä yhtäkään Uulan purkkia. Olen ollut heistä yhteydessä Uulaankiin päin ja toivonut, että saisivat jonkun paremman jälleenmyyjän tänne. Ja tosiaan, Lappeenrannan Värisilmässä Uulaa on hyllymetreittäin ja sieltä saa aina hyvät neuvot ja asiantuntemusta mukaansa.
Minä olen jo alkanut boikotoida tuota meidän Värisilmää, mutta nyt käytiin taas kerran vetämässä siellä yksi vesiperä. Onneksi törmäsin tapetteihin, niin ei tarvinnut tulla raivosta kihisten ulos tällä kertaa.
Inspiraatio iskee, silloin kun se iskee, niin ei siinä auta muuta kuin tehdä :D Tosin, omalla kohdallani olen huomannut, että inspiraatiolla on jännä tapa iskeä juuri silloin kun minun pitäisi tehdä jotain ikävää.. :)
Juuri mietin eilen erään kaapin kohtaloa, että "mitenköhnä siitä saisi edes jotenkin katseltavan ja täältähän se vastaus löytyi. Pitänee hieman kurkkailla tapettivarastoja "sillä silmällä".
Ja ihanaa tuo keltainen! Tuota keltaista haluaisin nähdä ympärilläni erityisesti sydäntalvella. Mukavaa viikonloppua!
Joo, inspiraatiolla selkeästi on hyvä ymmärrys siitä, milloin sen kaivataankin iskevän!
Laitat varmaan sitten blogiin lopputuloksen, jos keksit kaappiisi sopivat tapetoinnit. :-)
Hieno tuli kaapista! Lueskelin juuri eilen, yhtä vanhaa sisustuslehteä, jossa oli juttu värikkäästä sisustuksesta Oriveden asemalta :) Olikohan teidän...Kiva juttu!
Olihan se meidän. Se lehti ilmestyi samana päivänä, kun me muutimme pois orivedeltä. :-)
Hieno lopputulos ja aivan ihana tuo keltainen astetta vanhempi kaappi!
Se onkin toimiston ehdoton kuningatar! Kaikkine rapistuneine maalipintoineen ja repsottavine ovineen aivan ihana.
Hieno tuunaus! :) Minäkin vähän piristin kankailla vanhaa lipastoa ihan viime viikolla. :D
Hyvä kun lähti lapasesta...tuli kaunista jälkeä:)
:-)
Lähetä kommentti