Tällaisen viikon mittaisen messu/koulu/hotelli/urbaaniympäristörupeaman jälkeen minusta tuntuu siltä, että helpoiten pääsen takaisin kotimoodiin kirjoittamalla blogiin tunnelmistani. Jos nyt suollan kaiken ulos itsestäni heti alkuun, ehkä osaan huomenna aloittaa taas tavallisen arkeni.
Harmittaa, että kuvamateriaali on nyt surkeaa iPhone-sössöä. Minä en uskaltanut ottaa oikeaa kameraa mukaan tällaiselle reissulle, jolla huolehdittavaa omaisuutta on muutenkin stressaava määrä matkassa.
 |
| Tapahtumien polttopisteessä. |
Helsinki... aina se on minulle kohtalaisen raskas paikka henkisesti, mutta nyt huomasin olevani erityisen kovilla. Jännitin messuja ihan tolkuttomasti koko viikon ajan. Iltaisin koulun jälkeen olin kuin säikky jänis auton valokeilassa ja pelkäsin huuliherpeksen roihahtavan hetkellä millä tahansa. Olin melko varma, että saan vielä sydänkohtauksen, jos en onnistu rauhoittumaan.
Mitään kohtauksia ei onneksi tullut, ja pahin jännityskin loppui siihen, kun messut lopulta alkoivat.
 |
| Kauppatori muuttui kuumavesijoeksi. |
Satuin muuten olemaan Kauppatorilla tutustumassa käsityötarjontaan juuri silloin, kun se kaukolämpöputki poksahti ja tulikuuma vesi vyöryi torimyyjien riesaksi. Jännittävää katsottavaa. Olen onnellinen siitä, että kukaan ei loukkaantunut. Tilanne nimittäin oli vaarallinen.
 |
| Vasen kuva: Osaston rakentaminen alkaa. Oikeanpuoleinen kuva: Esittelytelineeni. |
Perjantaina pääsin rakentamaan messuosastoani. Meidän keltainen pikkuautomme, Pieni Ötökkä Salome osoittautui kuvittelemaamme paljon tilavammaksi. Sain koko kuuden neliön messuosastoni tarpeet mahtumaan kyytiin aivan vaivatta. Salomella taitaa olla pakettiauton sielu.
Mutta kuten jo etukäteen tiesinkin, osasto oli järjettömän suuri. Täytin tilaa parhaani mukaan, mutta jäihän se melko kalpeaksi kuitenkin. Sain muutaman kehun siitä, että osastoni oli virkistävän väljä ja selkeän graafinen kaiken silmiinryöppyävän piperryksen ja värivyöryn keskellä. Itse en ollut tyytyväinen. Kaipasin aneemiselle osastolleni väriä ja täytettä paljon enemmän.
 |
| Vasen kuva: Susannan Työhuoneen osasto. Oikeanpuoleinen kuva: Kaunis Wanha Satama. |
Ennen kotoa lähtöä olin huomannut näytteilleasettajaluettelosta, että bambutiskirättejä löytyy minun lisäkseni ainakin kahden muun yrityksen osastolta! Sekin lisäsi kauhuani. Tiesin, että minun riepuni tulisivat olemaan messujen kalleimmat. Siksi tein ratkaisun, jota pidän typeränä ja häpeänkin hiukan. Laitoin messutarjouksen; vähintään kolme rättiä ostaessa rievun hinta on vain 6e/kpl, kun muuten se on 7 euroa.
Olen ihan oikeasti ja vakaasti sitä mieltä, että jos joku toinen myy halvalla, minun ei pidä sen takia ruveta omaa hintaani laskemaan. Omaa työtä ei saa aliarvostaa. Hinnalla minä en pysty kilpailemaan, minun olisi siis keskityttävä siihen, että riepuni ovat hintansa arvoiset.
Mutta koska siis söin tässä omat periaatteeni idioottimaisesti, riepujeni kate pieneni liikaa. Suurin osa asiakkaista osti tietenkin tuon kolmen kappaleen säästösatsin.
 |
| Vasen kuva: Kiertin osasto. Oikeanpuoleinen kuva: Messutunnelmaa. |
Vaikka taisin myydä ihan kohtuullisesti, en vieläkään ymmärrä, miksi messuilla kannattaisi käydä. Kulut olivat niin suuret, etten ole vielä edes uskaltanut laskea, pääsinkö omilleni. Ja minä sentään en ottanut 200 euron valaistusta tai 60 euron parkkipaikkaa! Onneksi en. Messuhallissa riitti valoa hyvin ja juuri minun osastoni päällä mollotti iso valaisin. Siinä tosin oli inhottavan vihreä valo, joka sai aurinkoisen oranssit kankaani näyttämään likaisen rusehtavilta.
 |
| Vasen kuva: Aanmaan komea osasto. Oikeanpuoleinen kuva: Aurinkoinen keskikäytävä. |
Koska asiakkaita ei ollut mitenkään armeijoittain, ehdin hyvin kierrellä alueella tutustumassa muiden osastoihin ja tuotteisiin. Muiden aikaansannoksia ihaillessani huomasin, mikä tökki omassa osastossani: valmisosastojen rakenteet pitäisi piilottaa. Esimerkiksi Aanmaan Otto ja Anne olivat onnistuneet loihtimaan omasta osastostaan pienen itsensä näköisen kaupan. Missään ei näkynyt kamalia valkoisia messuseiniä tai alumiinikehikkoa.
Olin myös vaikuttunut yrittäjien taitavuudesta. Toinen toistaan upeampia pellava- ja villavaatteita roikkui rekeissä. Olisin halunnut olla rikas. Olisin ostanut mekkoja ja tunikoita ja pusakoita kassit täyteen. Omat riepulaiseni näyttivät niin kovin vaatimattomilta noiden taidonnnäytteiden seassa.
Totesin kuitenkin hyväksi ratkaisuksi sen, että minä keskityn vain yhteen tuotteeseen ja ripustan selittävää markkinointimateriaalia näkyville paikoille. Jos osasto on täynnä kaikkea mahdollista erilaista tuotetta, se ei pysäytä samalla lailla.
Toisaalta, jos ainoa myyntiartikkeli on parin euron hintainen riepulainen, niitä pitäisi myydä tuhansia kappaleita, jotta pikkuisista kolikkovirroista muodostuisi niin paljon myyntituloa, että messuiluun saisi jotakin järkeä.
 |
| Uskomattoman taidokkaita ja kiusallisen kuolattavia Elvari-koruja. |
En enää usko noita puheita. Tai jos ovat totta, niin minun mukanani ehkä kulkee pahanilmanpilvi, joka pilaa kaikki tapahtumat, joissa minä olen myymässä. Tai sitten nyt vaan on se lama, ja minä satuin aloittamaan messuilu- ja markkinaurani aivan väärään aikaan.
 |
| Vasen kuva: Pata-Noidan sateenkaari eli käsinvärjättyä villaa. Oikeanpuoleinen kuva: Riiminkan suloisia painotuotteita. |
Tämän messukokemuksen jälkeen olen yhä sitä mieltä, että messuilla käyminen ei voi olla taloudellisesti kannattavaa. Markkina-arvoahan toki on melko mahdotonta arvioida.
En silti ole aikeissa vielä luovuttaa. Aion pohtia sitä, mitä pitäisi tehdä toisin, jotta messuista jäisi voitolle. Aion käydä kokeilemassa muita messuja. Nämä eivät ehkä olleet minun paikkani, sillä liian suurten osastojen ja kulujen lisäksi asiakaskunta oli suurimmaksi osaksi minulle hieman väärä. Minun asiakkaani ovat lähinnä 25-45-vuotiaita naisia, yleensä perheellisiä. Näiden messujen selkeästi vallitsevin kävijäryhmä olivat iäkkäämmät rouvat. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä, miten monta vahempaa rouvaa onnistuin vakuuttamaan bambun ylivertaisuudesta.
Vaikka en nyt rikastumaan päässyt, minulla oli hauskaa. Oli vaihteeksi hämmästyttävän kivaa tavata asiakkaita kasvokkain ja mahtavaa tutustua muihin käsityöläisiin. Pelkäsin riskirättiepisodin vaikutuksia, mutta siitäkin sain pelkkää positiivista palautetta niin asiakkailta kuin muilta yrittäjiltäkin.
Ja ilahtunut ja kiitollinen olen teille kaikille, jotka tulitte ostoksille tai vain moikkaamaan minua!
Olen myös pakahduttavan ylpeä Sulosta, joka matkusti lauantaiksi minun kaverikseni. On niin upeaa, että olen saanut kumppanin, joka tukee tätä touhuani ja vielä haluaa osallistuakin.
Seuraava messureissu on marraskuussa. Silloin paikkana on taas Helsingin Messukeskus.
 |
| Vasemmalla: Vantaalla voi unohtaa olevansa pääkaupunkiseudulla. Oikealla: Vanhoja viisauksia. |
Ai niin, se korttimaksupäätteen puuttuminen. Kahden päivän aikana vain kaksi asiakasta yritti maksaa kortilla. Toisen ostos oli 14 euroa ja toisen ostos 7 euroa. Kirjoitin molemmille laskun ja annoin tuotteet mukaan. Nähtäväksi jää, kannattiko luottaa, vai joudunko karhuamaan. Tästä voi kukin miettiä, olisiko maksupäätevuokra ollut kannattava sijoitus.
12 kommenttia:
Heh, minulla taitaa olla sama pahanilmanpilvi :-D Kuulostaa erittäin tutulta!
Olen ollut muutaman kerran Naisten joulumessuilla tuolla Vanhassa satamassa ja onhan se hieno ja tunnelmallinen paikka, mutta jos kaikki salit ovat täynnä myyjiä, on tarjontaa niin valtavasti, että asiakkaat kulkevat kuin zombiet. On myös hyvin vaikeaa myydä tarpeeksi niiden tuhansien muiden myyjien keskellä!
Oma ratkaisuni on mennä nyt vain pienempiin ja edullisempiin tapahtumiin. Mutta enpä teekään tätä päätoimisesti, joten olemme ehkä eri aaltopituudella. Mutta esim. Hvitträskin joulumyyjäisissä tai Billnäsin puutarha -tapahtumissa olen tehnyt paljon paremmat kokonaissaldot, kun paikkavuokrakin on huomattavasti pienempi. Toki jälkeenmainitussa en edes myynyt mitään käsitöitä, mutta silti sitä kai voi vertailla. Asiakkaatkin jaksavat kiertää kiinnostuneina kaikki pöydät pienemmissä tapahtumissa.
Se on niin tyypillistä tuo viime hetken paniikki ja hinnanlasku! Mutta joka kerta jotain oppiikin, onneksi. Ja tulee uusia ideoita.
Tsemppiä palautumiseen!
Vaikka en paikalle päässyt, niin luulen että osoastosi selkeys olis saanut minun mielenkiinnon heräämään kaiken sen pikkutavaran keskellä.
Toivottavasti sait kuitenkin kulut katettua ja vähän voittoakin!
Minustakin osastosi oli juuri sopivan kokoinen: riittävän suuri, että sait selkeästi esille tuotteet. Selväksi tuli, mitä myytävänä on.
Muutamalle osastolle joutui jonottamaan, että pääsi edes selvittämään, onko mitään mielenkiintoista, koska pientä tavaraa oli niin paljon pienellä alalla. Minusta se on ahdistavaa.
Ovatko käsityömessut sitten sellainen paikka, josta tullaan ostoaikeissa katsastamaan tarjonta vai paikka, josta tullaan hakemaan ideoita omiin askarteluihin / käsitöihin? Varmaan molempia... Minulla oli ostokengät jalassa ja sinulta ostamieni lisäksi meidän mukaan lähti silti vain miehelle parit sukat, minulle 3 rullaa teippejä, pari pussia karkkia ja englanninlakritsikorvikset. No nojatuolin olisin ottanut, jos olisi ollut ylimääräisiä satasia ja sen olisi kätevästi kuljettanut junassa ;)
Saila, minäkin tykkäsin Wanhasta Satamasta miljöönä ihan tosi paljon. Onhan se ihan eri meininki olla rakennuksessa, jossa on hyvä henki kuin vaikkapa kolkossa betonihallissa. Mutta kyllä noissa messutapahtumissa asiakkaaltakin vaaditaan turnauskestävyyttä, sen verran paljon on katsottavaa ja kierrettävää. Minä olen aloittanut pikkutapahtumilla, ja tullut siihen tulokseen, että liikaa vaivaa niin pienen rahan vuoksi. Aika näyttää, varmaankin, kunhan jaksaa käydä mahdollisimman monessa erityyppisessä tapahtumassa kokeilemassa.
Katja, toivon samaa.
Mervi, huomasin itsekin tuon, että varsinkin sen käytäväpuolen osastoilla oli lauantaina sellainen tungos, etten edes yrittänyt mennä kurkkimaan, mitä niissä oli tarjolla. Ihmiset ovat sopuleita. Kun yksi pysähtyy, pysähtyy 5 muuta.
Käsityömessujen ongelma on juurikin se, että siellä on kahta erityyppiä asiakkaita. On niitä, jotka harrastavat käsitöitä ja hakevat materiaalia ja ideoita, ja sitten on niitä (minun kannaltani ihanneasiakkaita), jotka tulevat vartavasten ostoksille. Näillä messuilla ostajia oli arvioni mukaan aika paljon, ainakin niistä setelinipuista päätellen, mitä satuin näkemään. Vanhat arvokkaat rouvat arvostavat käsityötä.
Sulokin muuten tarttui niihin teippeihin. Oli vähän innoissaan niistä!
Pitäisi löytää tapahtuma, joka ei ole varsinaisesti käsityötapahtuma, mutta jossa käsityö ei olisi muuhun tarjontaan nähden liian kallista.
Mites olisi Lahden suurhallin Joulumarkkinat? Myyntikojujen hinnoista ei mitään käsitystä, mutta väkeä ainakin on piisannut silloin kun minä olen käynyt.
-Heidi-
Kiitos messukuulumisista! Toivottavasti jäit hyvän matkaa plussan puolelle!
Mielenkiinnolla luen messu- ja tapahtumakuulumisia, koska en oman elämäntilanteeni (= viikot pienten lasten kanssa ja viikonloput puodilla) takia pääse juurikaan kiertämään. Kiertämisenkin aika kyllä jo häämöttää, uskon että tällä alalla pitäisi kuitenkin töitään ja naamaansa käydä silloin tällöin näyttämässä. Joulun alla aion mennä johonkin, mutta mihin? Ehkä houkutteleva (pienehkö) tapahtuma löytyy :)
Oli kiva tavata ja hieman tutustua.
Meille tapahtuma oli suht normaali, lauantai oli normaalia parempi ja sunnuntai normaalia heikompi. Kokonaisuutena tarpeeksi hyvä, jotta sillä voi elää. Ja ihan hyvin me tapahtumamyynneillä elämme. Pyrimme tekemään mahdollisimman vähän myyntipäiviä, jotta myytävän tekoon jäisi mahdollisimman paljon aikaa. Tänä vuonna teemme 32 myyntipäivää (http://on.fb.me/NlLT3X), joista yli puolet on käsityömessuja. Niillä päivillä ja kahdella kesäkaupalla pärjää oikein hyvin. Pitää vain löytää ne itselleen sopivat myyntitapahtumat ja -kanavat. Vaihtoehtoja on paljon - omien ja muiden kauppojen lisäksi on vuosittain tuhansia näyttelyitä, toreja, myyjäisiä, markkinoita, festejä ja messuja.
Heidi, kiitos vinkistä! Pitääpä ottaa selvää tuosta!
Jasmiina, jos päädyt kiertämään, toivottavasti löydät ne omimmat tapahtumasi. Minusta tuo messuilla käyminen on kivaa, ja haluaisin tosi kovasti löytää ne tapahtumat, joissa käy minun tuotteilleni sopivat asiakkaat ja jotka olisivat vielä kustannuksiltaankin optimaaliset. Pieniä toritapahtumia en enää jaksa yrittääkään. Päivät kuluvat tosi paljon nopeammin, kun on väkeä liikkeellä.
Niinkuin Otto tuossa juttelitkin, niin ei siinä kai auta muu kuin kokeilemalla löytää ne parhaat tapahtumat. Tekin olette tehneet tätä hommaa niin ihailtavan kauan, että toivottavasti 10 vuoden kuluttua minullekin on muodostunut yhtä vankka ote!
Ja tosi kiva, että laitoit tämän kommentin. Minun blogilla kun on niitä lukijoita, jotka miettivät käsityöyrittäjäksi ryhtymistä, niin on hyvä, että saavat lukea täältä myös toisten kokemuksia!
Heippa.
Lahden joulumarkkinat kannattaa unohtaa ellei halua harrastaa hyväntekeväisyyttä. Ollaan oltu kerran ja kierretty sen jälkeen kaukaa. Hirveästi krääsää ja arvontaa, ihmisiä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa valmiit tuotteet. Yhtä karsea tapahtuma kuin Hämeenlinnan elomessut ja samaa olen kuullut muiltakin....=)
Me tykätään Kaisan kanssa kierrellä mutta ongelmana on se, ettei hirveästi ole sellaisia tapahtumia mihin viitsisi mennä valmiilla tuotteilla.
Käsityömessuilla meillä meni hermot siihen kun ihmiset tulivat vihkojen ja kameroiden kanssa utelemaan tekotapoja ja kopioimaan. Ja ei mitään käytöstapoja, puhuttiin mitä sattuu siinä naaman edessä...=)
Joten kätsämessut mennään materiaaleilla ja ei potuta enää niin paljon, mutta mukavaa olisi tuotteitakin myydä jossain kun keksisi missä!=)
No niin, olin kerran sellaisessa tapahtumassa, jossa oli krääsää ja arvonoja mukana. Ne olivat paskimmat myyntini ikinä. Ihmiset ihan tosissaan ostivat sikana arpoja, joissa palkintona oli mm. yksi huopakynä. Ja sitten ihan onnessaan valikoivat, minkä värisen kynän ottaisivat. :-D
Minä olen myös kuullut tuollaisia kopiointitarinoita varsinkin Tampereen käsityömessuilta.
Kuljin muutaman kerran siitä teidän osaston ohi, mutta aina teillä oli sen verran asiakkaita ympärillä, niin en viitsinyt änkeytyä moikkaamaan.
Minähän en itseasiassa mitään tiedä, mutta tuli mieleen ,että kun tiedät pääasiallisen asiakaskuntasi, niin ehkä kannattaisi miettiä mssä sellaiset ihmiset käyvät. Mainitsit ikäluokaksi 25-45-vuotiaat perheelliset naiset. Ehkä jonkintyyppiset perhe/lapsimessut?
Ja onhan nuo bambutuotteet ekologisiakin, että ehkä joku ekomessut-tyyppinen tapahtuma.
no joo, eipä neuvota ammattilaista...
Sinä olet ihan oikeilla jäljillä. Olin joskus Tampereella Mahdollisuuksien Torilla ja myin tosi hyvin.
Lapsimessut olisivat myös hyvä vaihtoehto, mutta liian kalliita. Olen yrittänyt haravoida noita erilaisia messuja ja todennut, että vaikka käsityömessujen hinnat tuntuvat huimilta, niin ne ovat varsin kohtuullisia verrattuna muiden tapahtumien paikkamaksuihin.
Olenkin taas alkanut pohtia sitä, että jos upottaisin messuihin menevät rahat suoraan mainontaan, olisiko siitä hyötyä...
Lähetä kommentti