Sulo on ollut meistä se, joka on jaksanut opiskella ikkunoiden kunnostuksen vaiheet Ikkunakirjasta. Minä lainasin tuon kirjan joskus viime keväänä kirjastosta ja se on ollut meillä koko kesän ja syksyn. Koska en aina ole muistanut uusia lainaa ajoissa, siitä on kertynyt minulle jo kelpo sakot. Mutta nyt kirja on palautettu, sillä Sulo on ehkä jo täysinoppinut ikkunamaisteri!
Sulo opetti sitten minullekin kittaamisen, ja minä teen aiheesta nyt kuvallisen vaihe vaiheelta -ohjeen. Olisin itse kaivannut sellaista, sillä visuaalisena ihmisenä minun on helpompi sisäistää asiat, jotka on esitetty kuvin. Toivottavasti tästä on apua jollekin toiselle, joka ryhtyy ikkunaurakkaan ja jolla ei ole omaa Suloa opettajana.
Minun kittaukseni eivät ole niin kauniit kuin Sulon kätten jäljet, mutta näillä mennään nyt.
Ensin pyöritellään pellavaöljykittiä pötkyläksi. Jos olet koskaan muovaillut muovailuvahaa tai mitään muuta muovailumassaa, huomaat kitin hyvin miellyttäväksi käsitellä. Me käytimme valmista kittiä, mutta saapa nähdä, innostuuko Sulo vielä jonain päivänä sekoittelemaan sen kokonaan itse.
Sitten pötkylät painellaan uraan, jolla varmasti on joku virallinen nimikin. Ikkunanpokan tulisi tässä vaiheessa olla kertaalleen hyvin ohuelti maalattu pellavaöljymaalilla. Myös tuo kittiura pitäisi maalata, vaikka tässä esimerkki-ikkunassa niin ei olekaan tehty. (Ei kaikkea voi heti tajuta. Meillä on vielä 130 ruutua aikaa opetella.)
Pötkylä vedetään kittiveitsellä littanaksi. Ylimääräinen kitti tursuilee yli, ja onkin parempi laittaa liian paksu kuin liian ohut pötkylä.
Tässä kohdassa voi ihailla kitin koostumusta, sillä se ei tartu lainkaan veitseen.
Reunat siistitään.
Seuraavaksi otetaan ikkunalasi ja lasketaan se paikalleen. Olisi hienointa laittaa pokaan alkuperäinen lasiruutu tai muuta vanhaa lasia. Me joudumme käyttämään myös uutta lasia, koska meidän ikkunoidemme laseissa oli ensinnäkin paljon vaurioita ja toiseksi me olemme särkeneet niitä harvoja hyväkuntoisia laseja hyvinkin ansiokkaasti tässä kesän aikana. Paikallisessa lasiliikkeessä ei juuri nyt ollut tarjolla vanhaa, aaltoilevaa lasia, ja koska meillä alkaa olla hiukan kiire tässä hommassa, emme jääneet sen enempää haikailemaan vanhan lasin perään.
Ruudun tulee olla hiukan pienempi kuin pokassa sille oleva tila. Lasin ja puun väliin asetetaan tulitikunpätkiä, jotta lasi ei pääse valahtamaan kiinni puuosaan.
Sitten lasi painellaan sormien avulla tiukasti kiinni kitin päälle jokaisesta reunastaan.
Painellessa huomaa helposti, jos kittikerros ei olekaan tasainen, vaan lasin ja kitin väliin jääkin ilmaa. Koloihin lisätään kittiä, ja se tapahtuu yllättävän näppärästi lasin alapuolelta.
Tämän jälkeen otetaan hiomakone, jossa hiekkapaperin tilalle on kiinnitetty pinkka sanomalehtipaperia. Sillä surrutellaan painaen pitkin poikin lasiruutua, jotta lasi asettuisi kunnolla paikalleen tärinän voimalla.
Nyt seuraa vaihe, joka on minusta tämän mukavan touhun hankalin ja vastenmielisin toimenpide. Ostetaan lasiliikkeestä tiftilankaa, josta katkotuilla piikeillä lasiruutu tuetaan pokaan. Taivutetaan lankaa, laitetaan kärki pokaa vasten ja naputellaan pienen vasaran kanssa syvälle puuhun. Vasaraa pitää liu´uttaa lasin pintaa pitkin ja piikki upotetaan mahdollisimman syvälle. Niin, että taite juuri ja juuri ulottuu lasin päälle. Sitten lanka katkaistaan taivuttelemalla sitä eestaas.
Pokan jokaiselle sivulle naputellaan kaksi piikkiä.
Kysynpä vielä, että mikä vika on pienissä nauloissa? Miksi pitää käyttää noin hankalaa materiaalia?
Nyt pokan voi nostaa pystyyn, sillä lasi on napakasti paikoillaan. Pokan toiselta puolelta siistitään pursuilleet kitit.
Meillä pokien ulkopinnasta tulee ruskeita ja sisäpinnoista valkeita. Ruskea on alkuperäinen väritys, vaikka monet ikkunoistamme onkin joskus aikojen saatossa maalattu vaaleiksi. Käytimme Uulan pellavaöljymaalin valmista sävyä "Terra".
Sitten palataan jälleen pokan toiselle puolelle.
Ja nyt pyöritellään jälleen pötkylöitä kitistä. Kitti painellaan lasin ja puun liitoskohtaan tiukasti, jotta pieni rakokin täyttyisi.
Tämän jälkeen otetaan taas kittiveitsi kauniiseen käteen ja vedetään pötkylöistä siistit ja viistot. Kun kittiveitsen antaa levätä pokan puuta vasten, pysyy ote vakaana ja lopputuloksesta tulee suora. Mutta mitä kolhiintuneempi ja kuluneempi on poka, sen luikertelevaisempi tulee kittilinjastakin.
Nurkkien helat kannattaa kiinnittää vasta myöhemmin, vaikka tässä kuvan pokassa ne ovatkin jo paikoillaan. Huomasin niiden hankaloittavan nurkkien ajelua, kun kittiveisti ei mahtunutkaan kulkemaan hyvässä kulmassa.
Napsitaan pois ylimääräiset luikerot ja tarkistetaan, että toisen puolen kittaus näkyy hitusen verran lasin läpi. Nättiä tulee!
Valmista! Kitattu poka laitetaan kuivahtamaan ja sitten voidaankin ruveta miettimään, miten putsata kallis kamera, joka tuhriintui kittinäppien otteessa.
49 kommenttia:
Ei riittäis kärsivällisyys tällä tätillä!
Kaikkeen oppii. Sulokin totesi juuri, että minä olen kehittynyt kovasti, kun kykenen nykyään tällaiseen hitaaseen ja pikkutarkkaan työhön.
Se on lasituslanka eli tiftaus/tiftilanka :) Ja usko minnuu, niiden pienten naulojen kanssa tuo raivostuttava ja hankala operaatio olisi vielä paljon raivostuttavampaa ja hankalampaa :)
No sepä juuri! Korjaan tekstiin, kiitos!
Minä muuten kokeilin pikkuruikkuisilla nauloilla. Se OLI helpompaa.
Meillä mies tekee itse tuon kitin, koska se tulee paaaljon halvemmaksi kuin kauppojen valmis-sekoitus! Varsinkin kun sitä tarvii niin isoja eriä. Liitujauhoa ja pellavaöljyä vaan, tosin tota liitujauhoa ei saa mistä vaan...:/
Meillä mies myös sekoittaa kittiin valkopippurijauhetta, jotta pikkulinnut ei söisi kittiä suihinsa, niillä on meinaan sellainen tapa... Täälläkin oli monia ikkunanpieliä nakerrettu kun alettiin ikkunoita korjaamaan. En tiedä ovatko nyt miehen laittamia syöneet.
Ja joo, se ikkunaurakin tms pitää tosiaan maalaa, oliskohan syy ollut joku sellainen että se pellavaöljy ei imeydy sinne pokaan...? en muista, mutta jotenkin tärkeä se oli.
Kyllä teillä tulee kauniit ja huolellisesti tehdyt ikkunat! Meillä vaan hirveällä kiireellä mies vaihtoi noin sata ruutua vuosi sitten, mutta tilanne oli tietty eri kun täällä oli puolet ruuduista rikki ja pakkaset alkoi kunnolla just kun muutettiin...(voi kauhistus kun miettiikin sitä aikaa, huh...)
Myöhemmin sitten ajan kanssa alkaa meilläkin tuo tarkempi maalaus ym työ.:)
Kiitos vinkeistä, tuossa olikin muutama hyvä pointti joita mies ei ehkä tiennytkään.:)
Ps. Tais meilläkin tulla ikkunoihin ihan vaan pikkunauloja eikä lasituslankaa...?
Kittiveitseksi käy ihan tavallinen vanha pyöristettypäinen keittiöveitsi.
Mä voisin vannoa, että ikkunakurssilla lasin alle ei laitettu kittiä. Mun on pakko kaivaa suvilalla ohje esiin, kunhan pyörähdetään siellä. Kurssista on jo vuosia ja meidän korjausprojekti on lähtökuopassa eli mun muistikuviin ei voi luottaa...
Anu
Hyvä, jos on hyödyksi! Mukavaa syksyä sinullekin!
Tuo valkopippurihan on minulle uusi juttu, pitänee Sulon kanssa siitä jutella. Mutta toisaalta, minusta on niin suloista, kun talitintit istuvat ikkunan takana koputtelemassa. ^_^
Noissa meidän pokissa sitä uraa ei oltu vanhastaan maalattu, joten emme aluksi mekään sitä maalanneet. Mutta kun Sulo lueskeli kirjaansa, niin sieltä oppi, että maalata pitää. Sen jälkeen olemme maalanneet.
Meillä on kittiveitsiä pariakin eri muotoa, mm. pyöristetty keittiöveitsi, mutta minun käteeni tuo suorakulmainen on paras.
Ei kai sitä kittiä ole voitu jättää lasin alta pois? Miten lasi muuten istuisi paikalleen helisemättä?
Susanna, kiitos perinpohjaisesta ohjeesta. Aion noudattaa sitä, kunhan pääsen sinne saakka tästä tilasta: http://sairio.wordpress.com/2012/03/20/summittanauha/
:-D
Eih! Summittanauha! Kiitos aamun nauruista! Vaikka oikeasti olen kyllä ihan myötätuntoinen.
Mahtava kuvasarja! Vaikka pois se minusta, että ikinä erehtyisin moiseen puuhaan. (Ja nyt pitää heti perua puheita, kun noista ei-ikinä -jutuista on enimmäkseen seurannut ihan-varmasti -juttuja.)
Minä myös olen sitä mieltä, että kun näistä selvitään, niin ei enää koskaan. Ei varmasti.
Kiitos hyvästä opista. Nyt taas olen viisaampi siinä, että mikä meitä odottaa tulevaisuudessa. Juuri tänä kesänä katseltiin, että talon aurinkopuolen ikkunat ainakin kaipaavat elvytystä. Huikea urakka teillä!
Onhan siinä urakkaa. Jos olisin ihan todella ymmärtänyt, miten iso urakka, niin olisin saattanut olla ryhtymättä ja antanut ikkunoiden hapertua paikoillen... Työläintähän on kuitenkin ollut vanhojen maalien ja kittien poistaminen ja lasien irrottaminen. Tämä kittausvaihe on ruusuilla tanssimista sen jälkeen.
Vau, kiitos tästä kuvasarjasta! Nyt mäkin osaisin kitata :)
Kiitos oppitunnista. Loviisan vanhat talot -tapahtumassa oli ikkunan kittaus -esittely ja se näytti niin helpolta. Tiedän, että joillekin tuo lasin alle laitettava kittikerros on outo asia. Siitä olen käynyt kiivaita väittelyitäkin. Ikkunoiden kunnostuksessa tuo taitaa olla niitä mukavimpia vaiheita.
Olkaapa hyvät vaan.
Ehkä kitin sijoittelusta on erilaisia koulukuntia, en tiedä...
Meillä oli vanhatkin kitit myös lasin alla, joten kirjan opit kävivät yksiin 70:n vuoden takaisten kittimiesten työn kanssa.
Kiitos! Mukava nähdä tätä toistenkin tekemänä. Meidän lasikuistin pokissa ei ole alunperin ollut kittiä ruutujen alla. Opettajan kanssa (konservoija) tulimme siihen tulokseen, että nyt korjatessa laitetaan kitti alle kun kittiura sen laittamisen salli. Joskus ikkunoissa on niin kapea ja pieni kittiura että aluskitti on siksi jätettävä pois. Ja pohjamaalaus ennen kittausta jotta kitin vernissa ei imeydy puuhun ja kuivata kittiä liikaa. Liitujauhoa saa täällä (Lahdessa) parhaiten Starkilta, 3kg:n laatikossa. Maksaa päälle kympin jos oikein muistan.
Aluskittiä en siisti yhtään ennen lasin laittoa, vasta sittn kun lasi on paikoillaan. Ja tiftilanka on helpompaa kuin pienet naulat. Mun tekniikka on käyttää pahvinpalaa vasaran alla jotta en särkisi ruutua.
Hei, kiitos hienoista ohjeista! Meillä ikkunat kunnosti ekana keväänä appiukko, oli niin tohinaa ettei vielä oikein edes ehditty tajuta mitä kaikkea siihen sisältyy. Hän laittoi pienillä nauloilla, eikä siinä mitään, mutta ikkunalasissa näkyy vasaran jäljet. Joka ikisessä ikkunaruudussa näkyy valkoiset viivat juuri siinä kohtaa, jossa nauloja on naputeltu. Lasi olisi pitänyt suojata vielä siinä vaiheessa.. Eipä tuota arvannut ja hyvin on silmä tottunut, mutta ihan vaan vinkkinä.
Maija
Hyvät ohjeet ja on kyllä niin viimisen päälle tehdyt pokat! :) Omia ei enää kehtaakaan esitellä, vaikka sama tekniikka täälläkin, hihi.. Itse käytin pieniä nauloja, taisi myös ikkunakirjassa niistä olla maininta, että voipi käyttää..
Sovitaan niin, että tämä kesä meni "harjoitellessa" ja julkisivun ikkunat tuleekin sitten paaaaljon hienommat ensi kesänä ;)
Ilmeisesti tiftilangan ja pienen naulan helppousero on kunkin nikkarin käsissä. Minulle naulat ovat helpommat. Ja kokeilin myös varmuuden vuoksi suojata pahvilla lasia, mutta silloin vasara ei liukunut ollenkaan. Meidän laseihin ei onneksi ole tullut jälkiä vasaroinnista.
Hanna, eivät ne ihan hirmuisen viimosenpäälle ole. Maalinpoistossa raappa on lipsunut tosi monessa kohdassa ja inhottavia, syviä naarmuja on pitkin pokia. Ensi kesänä jatketaan harjoituksia. Eiköhän meistä ja teistä muutamass avuodessa kehity ihan kunnon ikkunisteja! :-D
Kittaustouhut on tosiaan ihan mukavaa hommaa!
Kivoja kommentteja ja vinkkejä täällä!
Olen kanssa kuullut tuon valkopippurijutun lintusilta suojaamiseksi, ja monta mielipidettä sen toimivuudesta. Täytynee ehkä kokeilla muutamaan ikkunaan ja sitten vertailla ajan saatossa kuinka linnuille maistuu. Vai pitäisiköhän laittaa toiveikkaasti suoraan kökkö kittiä lintulaudalle tarjolle, jotta ikkunat saisivat olla rauhassa.
Kitin valmistus ei tosiaan ole rakettitiedettä ja ainakin pienempien erien valmistus itse voi olla edullisempaa ainakin kuin meidän paikallisen rautakaupan valmiit antimet n.350ml:n purkeissa. Liitujauhoa löytyy hyvin varustelluista maalikaupoista aika kovaan kilohintaan, mutta tietääkö joku mistä muualta sitä voisi kysyä hieman halvemmalla? Itse pellavaöljyähän kyllä löytyy monenlaisista halpamarketeistakin. Netissä on muutama perinnemaalikauppa, josta saa esim. 5kg pellavaöljykittiä hintaan 19eur. Toimituskuluineenkin se jo kilpailee itse tehdyn kitin kanssa :) Vaan yksi toinenkin hyvä käyttökohde liitujauholla on: Kun kittauksen jälkeen väistämättä lasit on täynnä rasvaisia sormenjälkiä, niin saat ne pois kuivalla liitujauholla!
Noihin kittiuriin taidetaan suositella useammissa perinnemaalausohjeissa sellakkaa, ja täytynee sitä laittaa ostoslistalle. Sellakkaa saa valmiina liuoksena ja erilaisina hiutaleina, josta sellakan voi sekoittaa itse (muistaakseni spriihin). Spriipohjaisena kuivamiseen ei pitäisi mennä kauaa, ja homma pääsee jatkumaan nopeammin.
Terveisin Sulo Lintunen
Huh, on siinä puuhaa! Tsemppiä ikkunaprojektiin!
Uskomatonta! Siis tavallaan olen tiennytkin miten tuontehdään... Siis teoriassa. Mutta tämä auttoi kyllä minua nyt ymmärätämään, miten suuresta urakasta on kyse. Kiitos hienoista, kuvallisista ohjeistasi! Nyt juoksen näyttämään niitä perheen miehille! Ja tsemppiä ikkunaurakkaan!
Hurjan duunin olette tehneet. Aaltoliikettä!
Meinasinkin jo kommentoida että teilläkin vaikka kittiurat näyttivät maalaamattomilta, on niissä luultavasti silti shellakkakäsittely koska niin on ennen tehty :-) Ja oikeasti se valkopippuri kannattaa laittaa joko kitin sekaan, tai siihen pinnalle kun pinta on vielä kostea että tarttuu. Harmittaa jälkeenpäin nimittäin vietävästi kun on tehnyt ison työn, ja vielä maalannutkin ne uudet kittaukset, ja sitten linnut käy nokkimassa ne ihan rumiksi. Varsinkin tumman maalin alta näkyy tosi hyvin vaalee kitti jos maali on nokittu veke...
Nauloissa on aina kanta, ja se kanta jää painamaan lasia vasten, ja voi jälkeenpäin aiheuttaa lasin halkeamisen.
Kiitos teille. :-D
Eksyin sattumalta blogiisi.. Opiskelen maalariksi ja olen tehnyt koulussa viimeisen kuukauden ajan ikkunoiden entisöintiä. Meillä oli helpompi konsti ikkunoiden kittaukseen ja nopeampi. Pistoolilla pursutettiin kitti ja tasoitettiin, that's it :) Niillä hankalilla nauloilla on muuten merkityksensä, pitävät sen lasin paikoillaan tukevasti ettei pääse luonnon myrskyt yllättään :)
Hienoa työtä ja siisti lopputulos kuitenkin, onnittelen loisto suorituksesta :)
Kiitokset!
Sulo kokeili pistooliakin. Se oli sotkuista ja hankalaa. Tuubissa oleva kitti oli liian pehmeää. :-)
Kiitos paljon tästä yksityiskohtaisesta (ja kuvallisesta) ohjeesta!
Olen juuri miettinyt ikkunaremonttia itsekin.
http://kodinsisustus.wordpress.com/2013/04/10/uusien-ikkunoiden-aika-vai-remontoisinko-sittenkin-vanhat/
Kiva, että oli apua! Kova homma on edessä, jos päätät ryhtyä itse työhön. Meillä jatkuu urakka tänä kesänä, ja pakko on myöntää, että ei voisi vähempää innostaa.
Tuubikitti aluskitiksi,se on siihen sopivan notkeaa.
Bilteman halpakitti tuubissa on erittäin hyvää ja notkeaa aluskittiä.
Päälle sitten parempaa.
Tiedemiehet väittävät etteivät linnut aisti valkopippuria.
Minulta on maalaamattomat kitit nakerrettu, mutta maalattuihin ei ole koskettu.
Hei kiitos mkavasta ja havainnollisesta kittausva iheistuksesta. Meilläkin on kittaukset parhaillaan käynnissä ja kitti on paljon tarttuvampaa, joten pitäämä kokeilla tuota rullaamista :-)
Tänä kesänä kun ollut niin lämmintä, kitti on tosi pehmeää ja viime kesänä, kun oli kamalan kylmää, kitti oli täydellistä. Sen olemme havainneet nyt.
Kyllä pikkuruiset naulat toimivat aivan hyvin ja ovat minustakin lankaa helpommat asentaa. Naulaa pidetään koputteluvaiheessa kiinni kärkipihdeillä. Kun se on oikeassa syvyydessä katkaistaan kanta pois sivuleikkureilla. Käy nopeasti.
Vasarana käy aivan hyvin tässäkin käytetty halpa vasara. Naulaamista helpottaa, kun hioo vararan päästä tuon pyöristyksen pois. Vasaran ja lasinvälissä voi käyttää ohutta muovikansiota - siis niitä kaksinkertaista muovia olevia.
Hyviä vinkkejä, kiitos! Muovitasku tosiaan on paperia parempi, kun se on liukas.
Kiitos hyvistä ohjeista! Voin ehkä jo nyt todeta onnistuneeni kolmannen lasin kittauksessa - kohtalaisesti. Toivottavasti (vielä) neljäs ja viides lasi sujuvat ammattilaisin ottein! :)
Mahtavaa, että näistä oli apua!
Eikös huullokseen eri tuohon uraan laiteta sellakkaa eikä maalia?? Tää sun blogi on ihan mahtava ryhdyn heti lukijaksi. Itse kirjoittelen lähinnä puutarha asioista, tervetuloa lueskelemaan jos yhtään kiinnostaa!
Sellakkaa tai maalia. Molempi parempi, kuulemma. :)
Kiva jos tulet lukijaksi, tervetuloa lämpöisesti!
Sain juuri motivaation tekeillä olevan pihasaunamme ikkunoihin, kiitos! Talostamme puretut vanhat 40-luvun ikkunat odottaa kunnostajaansa. Sauna on työn alla vanhoista hirsistä. Ehkä ei kuitenkaan saunota vielä tänä jouluna... ;)
Kiva, että motivoiduit! Oma motivaationi on aika hukassa näin kolmannen ikkunakesän päätteksi.
Saunasta tulee varmasti hieno, sitten aikanaan. :)
Kiitos hyvistä ohjeista! Hyvät kuvat ja selkeät ohjeet. Saattaa tulla jo tänään tarpeeseen. Hienoa, että joku viitsii tehdä blogiinsa tällaisia ! :)
T. Anniina, booginalma.vuodatus.net
Kiva että on hyötyä. Itse olisimme kipeästi kaivanneet kuvallisia ohjeita, ja siksi halusin jakaa kantapään kautta opitun muillekin.
Huomasithan ohjeet muihinkin työvaiheisiim:
http://susannantyohuone.blogspot.fi/p/vanhoje-ikkunoiden-kunnostus.html?m=1
Lähetä kommentti