Minun elämäni on ollut ärsyttävän työpainoitteista nyt jo monta viikkoa. Sen on varmasti huomannut myös blogista. Eilen päätin, että omaa päätäni tuulettaakseni en teekään töitä, vaan menen pihalle ja siirrän mansikkapenkit toiseen paikkaan.
Jouduin syöksähtämään rautakauppaan kesken hommien, kun multa loppui kesken. Mutta rautakaupassa huomasin puutarhaosaston olevan täynnänsä marjapensaiden taimia. Tein heräteostoksen: ostin kaksi vattupuskaa ja kolme mustaherukkaa. Ja multaa kahta kauheammin.
Tunnen itseni aina hiukan paremmaksi ihmiseksi niinä syksyinä, kun olen saanut pakastimen täyteen marjoja ja sieniä. Tänä vuonna tilanne on hyvä. Olemme poimineet paljon mustikoita ja ostaneet torilta runsaasti mansikkaa ja vadelmaa. Äidin puskista minä sain kerätä punaista viinimarjaa ja opettelin käyttämään Mehu-Maijaa.
Me istutimme keväällä kaksi omenapuuta. Toinen niistä onnistui jopa tekemään yhden omenan! Me käymme kyttäämässä sitä päivittäin; varmistamassa, että sillä on kaikki hyvin. Myös ikivanha omenapuu aitan nurkalla kantaakin hedelmää tänä vuonna. Ei paljon, mutta kuitenkin.
Minulla oli kasvamassa myös kaksi tomaatintainta talon aurinkoisella seinustalla. Toinen taimista heitti henkensä heti kättelyssä, mutta toisesta kasvoi mutantti. En ilmeisesti osannut poistaa kaikkia "varkaita", vaan tästä yhdestä ainoasta tomaatinvarresta kasvoi läpitunkematon viidakko. Sittemmin riivin siltä lehtiä ja oksia pois hyvin raskaalla kädellä ja löysin sen syövereistä kymmeniä tomaatteja.
Löysin myös käsittämättömän mutkaisen ja paksun varren. Mahdoinko laittaa kanankakkaakin liikaa? Oletteko koskaan nähneet näin älyttömän näköistä tomaattia?
Sienitilanne pakastimessamme on myös historiallisen hyvä. Vara-appeni on kerännyt minulle ihan hirmuiset määrät kanttarelleja. Myös Sulo on poiminut niitä omalta tontilta ja lähinurkilta, mutta ihana appi on kantanut sieniä minulle korikaupalla. Hän kun tykkää kulkea metsässä, mutta sienistä ei taida itse välittää niin paljon kuin minä. Minä en keksi juuri mitään parempaa kuin paistetut kanttarellit.
Ensimmäiset karvarouskutkin ovat ponnahdelleet maasta. Viime syksynä keräsin niitä omalta tontilta ihan hervottomia määriä ja yritin tehdä niistä suolasieniä. Kaikki purkit homehtuivat jääkaapissa. En ollut osannut. Pitänee tänä syksynä yrittää uudestaan.
Oli mukavaa pitää täydellinen vapaapäivä ja nauttia ulkoilusta. Ikävä kyllä myös jouduin samalla toteamaan, että syksy on oikeasti täällä. Tuli se kuitenkin, vaikka kesäkään ei koskaan alkanut kunnolla.
Mutta nyt takaisin sorvin ääreen. Tai siis prässien. Sain eräältä hämmentävän ystävälliseltä ventovieraalta lainaksi ihan oikean prässin, jonka avulla tiskirättiurakka sujuu pikkuisen nopsemmin.
Tuollaisen minäkin ostan sitten, kun rahatilanne palautuu normaaliin. Mutta niin suuren, että siihen mahtuu neljä rättiä kerrallaan. Siitä minä nyt haaveilen.
12 kommenttia:
Kantarellit, kantarellikastike, kantarellipiirakka, säilötyt kantarellit... enpä minäkään paljon parempaa keksi! Vaikka en ole kyllä käynyt sienestämässä yhtään, joten niitä ei ole, talvenkaan varalle. Mutta tulee se talvi ilmankin ;-)
Onpa muhkea tomaatti! Minäkään en osaa yhtään kasvattaa tomaatteja enkä ole muistanut käydä poistamassa ns. varkaita, varsinkaan kun en oikein tiedä mitä ne ovat. Pitäisi perehtyä, ja silloin kun on pihalla, ei huvita tulla sisälle perehtymään. Ikuinen kierre. Mutta ei minulla ole tomaateille kunnon kasvatuspaikkaakaan, tämänkin taimen sain puolivahingossa. Sitten joku päivä kun on kasvihuone, pitää perehtyä.
Vaikken mikään puutarhaihminen ookkaan niin oon antanu itteni ymmärtää että liiallisella kanankakkalla juuret saa poltettua joten siitä tuskin nyt kyse ..mutta oli kuinka oli niin hervoton kyllä :D
Ihana ventovieras <3 Iloa viikonloppuun!!
Annoin sulle jossain kohtaa tunnustuksen ikinä siitä ilmoittamatta :) Harvemmin kommentoin vaikka täällä joka päivä käynkin. Kiitos blogistasi :)
Hyvä välillä upottaa kädet multaa ja tehdä jotain aivan muuta kuin "töitä".
Sitten sitä taas kummasti jaksaa!
Saila, tulee tulee talvi kanttarellittakin. Minusta on ihan mahdottoman lohdullista ajatella, että sinä et saa tomaattia kasvatettua. Sinä olet kuitenkin minun puutarha-idolini!
aNNa, hyvä kun nyt laitoit viestiä. Sain sinun blogisi lisättyä blogiluettelooni.
Kivitikka, totta puhut. Kyllä siinä pää tuulettui oikein mukavasti. Ensi viikko vielä pitäisi jaksaa puristaa.
Ihania punaisia tomaatteja! Niminerkki Vain Yksi Pieni ja Vihreä
Minä jaksan aina alkukesästä poistaa tomaateista varkaita, mutta jossain vaiheessa ne ihan huomaamatta puskittuvat. Eilen sitten taas leikkelin pitkän tovin liikoja pois ja löytyihän sieltä jokunen tomaatti. 2 kypsää olen tainnut jo poimia... Heikonlaiseksi jäänee tämän kesän saldo.
-Heidi-
Minäkin taidan joutua keräämään nuo vihreinä talteen ja punastuttamaan sitten keittiössä liinan alla.
Raakoinahan ne on kerättävä juu. Olisi vaan niin paljon kivempi käydä napostelemassa niitä suoraan puskasta. Muksunkin mielestä se on niin hienoa.
-Heidi-
Vihreät tomaatit voi myös säilöä etikkaliemessä talven varalle. On ihan mun herkkua jo lapsuudesta.
Oon sittemmin jostain lukenu, että vihreet tomaatit ois yhtälailla epäterveellisiä, ku potutki, tiedä häntä; hyviä kummiskin.
Minä muistan lapsuudesta, että äiti säilöi vihreitä tomaatteja purkkeihin. En tykännyt niistä silloin yhtään. Olisikin hyvä päästä nyt maistamaan, mitä kehittynyt makuaistini olisi mieltä.
Suoraan puskasta ne kyllä minustakin parhaita ovat. Ja siinä on hyvä meininki, kun voi poimia itsekasvattamansa tomaatin suoraan suuhun.
Hei! Kelpaisiko sinulle kannettava maksupääte (Sagem Monetel EFT930S)joka on minulle jäänyt tarpeettomaksi, luulisin että olisi ihan käypä vekotin :)
Enpä osaa tuohon heti sanoa mitään. Laitatko minulle sähköpostia susanna at susannantyohuone.net
Lähetä kommentti