lauantai 4. elokuuta 2012

Pimeää työtä Susannan Työhuoneella?


Koska monelta menee varmasti ohi aiempiin postauksiin ilmestyneet anonyymit kommentit, minä kerron nyt vielä tässä ihan näin erillisessä postauksessa, miksi minä merkkaan kaikki myyntini kirjanpitooni tunnollisesti ja ilmoitan verottajalle kaiken rehellisesti.

Tärkein syy siihen on rehellisyys ihan minua itseäni kohtaan. Jos en pitäisi aitoa kirjanpitoa ja olisi rehellinen tuloissani, en voisi mitenkään tietää, kannattaako yritykseni oikeasti. Jos en tietäisi, teenkö kannattavaa työtä, yrittämisessä ei mielestäni olisi mitään järkeä.  Lisäksi olen ylpeä siitä, että pystyn rehellisellä yrittämisellä elättämään edes itseni. Olen ollut niin monta vuotta yhteiskunnan syöttiläänä, että tunnen erityistä iloa siitä, että olen nyt itseni työllistävä, itsellinen nainen. Kun on vuosikausia täytellyt lappuja työkkärille, kelalle ja sossulle, on kirjanpidon ja yritysveroilmoituksen tekeminen nyt mieltä kohottavaa toimintaa!

Verottajan pelko ja lainkuuliaisuus ovat syynä vasta toisella sijalla.

Kun käyn myyntitapahtumissa, tai messuilla tai myyn sukulaisille tai satunnaisille kävijöille täällä omalla työhuoneellani, merkitsen jokaisen myyntitapahtuman ylös ja siirrän ne kirjanpitoon.

Ja jos joku katsoo vielä asiakseen tulla nimettömänä vihjailemaan, etten minä muka maksaisi veroja tai tekisin pimeää kauppaa messuilla, hän voi ystävällisesti mennä tietämyksineen suoraan verotoimistoon. Minun liiketoimeni kestävät kyllä päivänvalon, vaikka työhuoneella joskus saattaakin olla hiukan hämärä valaistus.

26 kommenttia:

aNNa kirjoitti...

Toivotaan että asia viimeistään nyt valkenee niille ilkeille anonyymeille =P

Ihanaista lauantainta!!

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Auts. Kävin lukemassa kommentin, jota mitäilmeisimmin tarkoitit. Olen alkanut ajatella, että jotkin ihmiset eivät kertakaikkiaan pysty ystävällisesti kirjoittamaan kommentteja, aina on joku piikki. Joka blogissa taitaa olla oma piikittelijänsä?

Tämä postaus oli taas oikein hyvä, olen itse täydellisesti samalla kannalla. Rehellisesti toimien voi nukkua yönsä rauhassa, ei tarvitse pelätä verotarkastusta, ei televisiolupientarkastajaa jne...

Kuva on mainio - teidän firmassa näyttää olevan varsin väljä "pukukoodi". Ihana.

Käsityö-PIEN-yrittäjät voisivat liittyä yhteen omaan ammattiliittoonsa ja alkaa ajaa "etujaan" tai ehkä sellainen onkin jo perustettu?

Susanna kirjoitti...

aNNa, toivotaan! Minä en mitenkään mielelläni kirjoittanut tätä postausta, mutta kun tarpeeksi monta kertaa sohitaan, niin kyllästyin.

Mervi,täällä on pukeutumiskoodina aina "casual friday".
:-D

Minusta on hyvin yllättävää, että anonyymi onkin itse yrittäjä. Olen ehkä liian sinisilmäinen, kun ajattelen yrittäjien olevan samassa liemessä ja siksi tuntevan lähinnä positiivisia tai myötäeläviä tuntemuksia toisiaan kohtaan.

Ja jokaisellahan meillä on oma moraalinsa, toiselle tv-lupan maksaminen on tärkeää, toiselle ei. Minulle rehellinen yrittäminen on tärkeää, mutta tajuan hyvin, että jollekin toiselle ei. Minä käyn dyykkaamassa kaatopaikoilla ja roskalavoilla, vaikka tiedän sen olevan kiellettyä. Siinä kohtaa minun moraalini joustaa sitten kuin kuminauha.

Hanna - Päivölänpaiste kirjoitti...

Paras! Työasu nimittäin! Työniloa! :))

Susanna kirjoitti...

Ilmeisesti työasuni huvitti Suloakin, kun hän tuon kuvan hiippaili nappaamaan. Työasu on muuten bambua! Maailman ihanin materiaali myös vaatteisssa.

vilppumaan erika kirjoitti...

Huh, pitkästä aikaa täällä piipahdan, ja jo on ikävä juttu taas käsillä. Minun moraalini kun ei veny ymmärtämään, miksi anonyymit kommentoijat kokevat oikeudekseen (ja ennen muuta miksi tahtovat) tulla heittelemään kiviä. Itse aloittelen (mm. sinun esimerkkiä seuranneena) yrittäjyyttä ja tiedän, että oma järkensä kirjanpidossa on juurikin muun muassa siinä, että tietää mikä kannattaa ja miten edetä. Ja luulisi itse yrittäjänä toimivan tietävän, että esim. alv-velvollisuus alkaa vasta, kun on tuotteitaan myynyt sen 8.500€ vuodessa :)

Onnea ja menestystä sinulle jatkossakin!

KAISU kirjoitti...

Voi hyvä ihme että jotkut jaksaa keljuilla ! Ihan mahtavat sukat sulla :) Jaksamista ja työniloa !

Katja kirjoitti...

Ihana työasu! Sukkia ihailen minäkin. Itsellä on puikoilla pitkät sukat, toinen valmis ja toinen nippanappa aloitettu. Ehkä se talveksi valmistuu!

Aika kurja kommentti oli, kävin sen lukaisemassa. Todellakin rehellisiä yrittäjiä on, se on oikeastaan ainut mahdollinen keino saavuttaa jotain pidemmällä tähtäimellä. Ei sillä rehellisyydellä rikastu, mutta puhdas omatunto on sekin jo jotain. Verosuunnittelua kannattaa tietenkin harrastaa, mutta sehän on täysin laillista.

Kati kirjoitti...

Mä hiukan myös ihmettelin tuota anonyymin tyyliä. Ainakin täällä olen ollut huomaavinani, että pienyrittäjät ( etenkin naispuoliset) ovat verkostoituneet ja tukevat toisiaan hyvinkin aktiivisesti. Mutta ainahan löytyy näitä kyräilijöitä, joiden on vain pakko päästä nälväisemään sieltä korkeammalta tasoltaan. ;)

Ja juu, työasu on hyvin kotoisen näköinen. :)

Soja kirjoitti...

Ehkäpä nuo anonyymien kommentit voi jättää ihan omaan arvoonsa, mistäähän sitä ei voi tietää, puhuuko hän totta mistään, kun ei kirjoita omalla nimellään (tai bloginimellään tms.). Miulla on tuohon rehellisyyteen ja selkeään kirjanpitoon sellainen yksinkertainen syy, että olen ajoittain (?) niin hidasjärkinen, että sotkeutuisin varmaan omaan näppäryyteeni, jos myisin pimeästi.

Laura kirjoitti...

Hyvä Sussu! Pää pystyssä vaan eteenpäin, välittämättä vihjailijoista! :)

Susanna kirjoitti...

Erika, moikka pitkästä aikaa! Tulit huonolla hetkellä! Onneksi ei täällä ole pahaa mieltä ja keljuja kommentteja liiemmin viljelty, joten ehkä oli aika minunkin taas saada osani siitä. Sen huomaan, että muutaman vuoden takaisesta bloginahkani on kuitenkin jo aika paljon kovettunut, enkä enää vaivu pohjamutiin negatiivisesta palautteesta. Menestystä sinullekin yrittäjyyden tiellä!

Kaisu ja Katja, sukat koostuvat itse asiassa kahdesta osasta. Varret on Virosta, mutta oli niissä terätkin joskus, mutta kun ovat silkkaa villaa, pohjat kuluivat puhki nanosekunnissa. Niinpä kauniit varret jäivät käyttöön ja sopivat hyvin pariksi anopin kutomille paksuille villasukille, joissa vartta ei ole kuin muutama sentti.

Liisa T, minäkin opettelin kirjanpidon itse, eikä yhdenkertainen kirjanpito ole edes mitenkään vaikeaa. Tarkkuutta se vaatii kyllä. Joudun tarkistamaan tekeleeni monene kertaan, kun saatan tehdä näppäilyvirheitä. Myös minulta on moni kysynyt, että et kai todella ilmoita kaikkia tuloja markkinoilta, mutta kyllä minä vaan olen niin "tyhmä", että ilmoitan. Vain todellisella kirjanpidolla pystyn itse toteamaan esimerkiksi sen, mitkä myyntitapahtumat oikeasti kannattavat ja mitkä kannattaa kiertää kaukaa.

Kati, onnekseni minäkin olen saanut tutustua yrittäjiin, jotka vetävät yhtä köyttä. Vaan eipä kai sitäkään voi kaikilta vaatia.

Soja, tuota minäkin mietin, että mahtaako puhua tottakaan, kun ei tohdi minkäänlaista tunnistautumista käyttää. Ja minäkään en kyllä pysyisi kärryillä, jos minun pitäisi miettiä, että minkä myynnin minä pimitän ja minkä ilmoitan. On tässä tekemistä ihan yllin kyllin muutenkin.

Kiitos LauraN, porskutellaan eteenpäin!

Susanna kirjoitti...

Muuten, LauraN, miten sinulla menee? Blogissasi ei ole tapahtunut mitään ikuisuuksiin! :-)

Nanna kirjoitti...

Aivan ihana kuva!
Kylläpäs joku nyt jaksaa sua kiusata oikein urakalla. Jotenkin tuntuu että mahtaako kyseessä olla yksi ja sama ihminen kenen silmätikuksi olet joutunut? Oli tai ei,ihmeellistä huvia siitä joku sitten itselleen saa...:/. Mua nolottaisi ihan täysillä laittaa anonyyminä ikävää kommenttia jonkun toisen blogiin!Asiat voi ilmaista asiallisestikin mutta se on niin helppoa piiloutua nimettömänä kommentoimaan anonyymin taakse. NOLOA kommentoijalle!!!

Reetta Isotupa-Siltanen kirjoitti...

No voi hyvää päivää!! En tiedä kyllä nauraisinko vai itkisinkö! Koska ihmisellä joka kokee tarvetta keljuilla tuolla tavalla ei voi olla kovin mukava elämä. Noloa ennenkaikkea! Kun on itselleen yrittäjänä tehnyt tämän elämän ja työpaikan, niin tavoitteena kai pitäisi olla että on hyvä olla, vai mitä? Ehkä sinussa ärsyttää häntä juuri se että et pyri rahalliseen menestykseen vaan mukavaan ja merkitykselliseen elämään? Olen nähnyt monta yrittäjänaista jotka ovat varmasti menestyneitä, mutta myös kiveäkin kovempia. Rahallinen menestys kai sitten vaatii tiettyä kovuutta, vai vaatiiko? Itse haluaisin olla kyllä mieluummin mukavan ihmisen, kuin rikkaan ihmisen maineessa! :D

P.S. Ihana kuva! :)

Koivurinteen rouva kirjoitti...

Voimia kaikkeen! Meitä mahtuu moneen junaan nyt ja aina.

Susanna kirjoitti...

Nanna, kyllä se on yksi ja sama ihminen aina. Kirjoitustyylistä tunnistaa, vaikka lakkasikin käyttämästä liiallisia huutomerkkejä sen jälkeen, kun niistä huomautettiin. :-)

Reetta, tuo voi olla ihan totta, että menestyminen vaatii kovuutta. Tai ainakin tiukkuutta. Tai kovia kyynerpäitä edes.

Kiitos Koivurinteelle!
Voimia meille kaikille, ihan kaikkeen!

Anonyymi kirjoitti...

Hei

Anteeksi olen anonyyminä, mutta sen takia kun en ymmärrä tätä nettimaailmaa oikein kunnolla.Enkä siis osaa kirjautua tänne.
Aina on ilkeitä ja aika varmasti kateellisia ihmisiä, kun näkevät miten hyvin sinulla menee ja olet onnellinen omista valinnoistasi. Minustakin sinulla on kaunis työasu.
Jatka vaan samaan malliin, olen jo pitkään lukenut blogiasi ja myös edellistä blogiasi.
Teillä on kaunis koti =)
Värikästä syksyn jatkoa

Taru

Susanna kirjoitti...

Taru, ei anonyymiydessä ole mitään pahaa. Kaikilla ei edes ole mitään google-nimimerkkiä, jolla voisi kommentoida, ja siksi minä en ole halunnut estää anonyyminä kirjoittamissta. Silloin se kiukuttaa, kun tullaan sanomaan ilkeitä kommentteja, joita ei naamatusten kuitenkaan kehtaisi toiselle sanoa.

Onpa kiva kuulla, että olet pysynyt matkassa jo edellisestä blogista saakka!

Anonyymi kirjoitti...

Susanna , en tarkoittanut sinua vaan yleisesti kun kirjoitin veroja kiertävistä messuilijoista/toreilla myyvistä ihmisistä. Kommentteja on lähettänyt myös joku muu kuin minäkin. En käytä huutomerkkejä.

Susanna kirjoitti...

Ok, kiitos kun selvensit. :-)

Jasmiina kirjoitti...

Juuri näin, Susanna! Olen ihan samaa mieltä yrittäjyydestä ja rehellisyydestä. Jos en saa yritystäni pyörimään valon- ja verottajankestävin keinoin, niin tuskin se hämäräbisneksenäkään kovin pitkäikäinen olisi.

Työasulle 10+

Susanna kirjoitti...

Ja sinulle kommentista 10+
:-D

Anonyymi kirjoitti...

Kuten niin moni jo sanoikin, jata ihmeessa ilkeydet huomiotta. Kateellisten panettelua moinen. Sinun blogisi ja tuotteesi ovat ihania, selvasti huolella suunniteltuja ja niin varikkaita etta vakisinkin tulee hyvalle mielelle! Blogissasi parasta on nimenomaan rehellisyys, seka hyvien etta huonojen kokemusten lapikayminen. Olen alkanut harkita yrittajayytta, ja sinun kokemuksistasi on ollut vain apua. Kiitos paljon, ja hyvaa jatkoa kaikin puolin! -EJ-

Lea/kiertoidea kirjoitti...

Arvaankin jo tuon anonyymin kommentoijan, taitaa olla tuttu muista blogeista. Palaute on tärkeää, mutta miten sen sanoo on vielä tärkeämpää. Ja tuollainen aiheeton arvailu ei ole edes palautetta :)

On hyvä, että valaiset yrittäjänä olemisen eri puolia, ylä- ja alamäkeä kaikkine kiemuroineen. Kokemuksesi ovat tärkeitä meille yrittäjyyttä suunnitteleville, myös tällaisten ikävien kommenttien ilmaantuminen.

Aiempaan pankkikorttikeskustelua jatkaen mietin sitä, että voisiko myyjäisissä (yms.) tehdä tilisiirtolapun ja laskun asiakkaalle, jos laitetta ei ole? Jos maksua ei ala kuulua, sitä voisi laskun perusteella alkaa perimään. Olen pitänyt yli 10 v. tauon näistä myyntijutuista, mutta jossain vaiheessa alan taas tekemään juttuja myyntiin ja käyn ehkä pari kertaa vuodessa myymässä juttujani markkinoilla. Ei ole kovin kannattavaa vuokrata laitetta myyntiä varten. Moni kauppa saattaa kuitenkin mennä sivu suun, koska laitetta ei ole, itsekään en kanna yleensä käteistä rahaa lompakossa.

Susanna kirjoitti...

Voi EJ, kiitos ihanista sanoistasi!

Lea, voi kauhistus, kommentoiko tyyppi muillekin yhtä kurjaan sävyyn? Olisipa kiva tietää, kuka anonymiteetin takana on - sen verran utelias hyväkäs minä olen.

Olen alkanut vakavasti harkita laskulomakevihkon hankkimista ja messuille mukaan ottamista.