Kävimme eilen Hyvinkään Rautatiemuseossa rautatiemuseopäivillä. Ensin olimme vähän kahden vaiheilla, lähdemmekö vai emme, ja sitten vielä epäröimme suht kalliiden pääsylippujenkin kanssa, mutta onneksi kuitenkin menimme. Päivä olikin täynnä hienoja elämyksiä. Joudun ehkä rasittamaan teitä vielä useallakin postauksella kaikesta siitä, mitä päiväämme mahtui, jotta en joutuisi tunkemaan kaikkea kiinnostavaa tähän samaan tekstiin.
Aloitan kirjainelämyksestä. Täältä meidän kodista löytyi muuton jälkeen iso ja hyvin painava, rautainen F-kirjain, jonka alkuperää ihmettelimme. Sittemmin selvisi, että noilla rautakirjaimilla on merkattu junanvaunuihin vaunun numero ja tekstit "VR" ja "Suomi". Olen miettinyt, olisiko jossain vaunussa lukenut myös kansainvälisesti "Finland", joka selittäisi meidän äffämme.
Rautatietapahtumassa olikin myynnissä kelpo pino noita samoja mystisiä äffiä. Lisäksi oli tarjolla kirjaimia äskettäin mainitsemistani Suomi- ja VR-sanoista sekä kauniita kakkosia.
Meitä hiukan harmitti, että numerotarjonta ei ollut sen runsaampaa. Olisi ollut ihanaa saada numerot 1 ja 3 meidän talon kadunnumeroa merkkaamaan. Ostimme sitten veen ja ärrän ihan muuten vaan ja huvin vuoksi.
Suureksi riemukseni se meidän äffämmekin sai lopulta selityksensä, kun katselimme museojunien lähtöä asemalta matkaan:
8 kommenttia:
Mä nukuin pe-la yön teltassa yhden lapsen kanssa. Joskus kymmenen maissa kuulin jännän vihellyksen junaradalta, mutten oikein osannut ymmärtää mikä vihelsi. Kuulin, kun juna pysähtyi sivuraiteelle odottamaan. Joskus aika paljon myöhemmin kuulin sen lähtevän liikkeelle ja kuului kummaa puhinaa. En ehtinyt teltasta ulos katsomaan. Mies sanoi jälkeen päin, että ohi ajoi höyryveturi. Ja googlaamalla selvisi, että se liittyi tämän viikonlopun 150 v. juhlallisuuksiin. Harmittaa, etten tajunnut könytä teltasta ulos katsomaan Ukko-Pekkaa.
Anu
Jäinkin jo ihmettelemään, että mikäs nyt on, kun on sunnuntaiaamu, eikä Susannan blogissa päivitystä...!
Kaffilastapa hyvinkin!
Nuo kirjaimet ovat ihania!
Voi, Anu, varmaan olisi ollut komia näky iltahämärissä ohi puksuttava höyryveturi!
Mervi, olenko minä niin säntillinen, että päivityksiä tulee aina sunnuntaisin? Minä en koskaan edes tiedä, mikä viikonpäivä sattuu olemaan menossa. Olimme tiistaiaamusta asti reissussa, ja viime yönä palasimme kotiin. On muuten ihanaa olla kotona!
Rva Kivitikka, minustakin ne ovat mahtavia kirjaimia. Varsinkin kun painon tuntee kädessään. Meidän F on ollut kaiken aikaa vessan ovessa.
Hienoja kirjaimia!
Teidän talossa on niin paljon jänniä salaisuuksia. Hauskaa, että tämäkin selvisi.
Nepä ne ovat vanhan talon kauneutta: kaikki salaisuudet.
Tulinpa visiteeraamaan tauon jälkeen, ihanuuksia ja värejä blogisi pullollaan, mutta enpä muuta odottanutkaan :) Mahtaako noita kirjaimia olla muulloinkin myynnissä Rautatiemuseolla, osaatko sanoa?
-Jenni
En tiedä. Näitä oli siellä hallissa, jossa oli eri näytteilleasettajia ja minulle jäi ihan epäselväksi se, että mikä taho näitä edes myi.
Ja onpas kiva, että tulit pitkästä aikaa käymään!
Lähetä kommentti