tiistai 26. huhtikuuta 2016

Kuuleeko Strömsö?


Heräsin auringonpaisteeseen ja linnunlauluun. Mikä mahtava päivä tulossa! Juuri sopiva alkaa kaivaa kuoppia pajuaidalle, jonka istutamme sekä radanvarteen että kaislikkomme reunaan. Aamupala nassuun ja pihalle!

Ensimmäinen sadepisara tipahti juuri sillä hetkellä, kun iskin lapioni kärjen kivikovaan maahan. Miten minä oikeasti taas kuvittelin, että jokin puutarhanhoidollinen homma voisi minulta sujua? Radanpuolen maa on kovaa, tiukaksi tampattua tienpohjaa. On aivan turhaa edes yrittää kaivaa siihen uraa millekään elävälle aidalle.


No, pihalla on pehmeämpää. Ajattelin, että sen minä ainakin voin nyt kaivaa. Ensimmäinen lapion polkaisu jo muistutti minua siitä, miten paljon inhoan kaivamista. Muutama seuraava muistutti minua siitä, miten kelvotonta on maaperä meidän tontillamme. Kymmenen senttiä multaa, sen alla puoli metriä hiekkaa, jonka alla kovaa, puhdasta savea.  Pieni ura pajuaidalle ei riitä. On tehtävä hervoton oja, joka täytetään hyvällä mullalla.


Kaivoin kiihtyvässä sateessa ja hyvä tuuleni valui hiki- ja vesipisaroiden mukana maahan. Sateessa kaivaminen on vielä inhottavampaa, kuin kaivaminen ilman sadetta! Tulin vihaiseksi. Mietin, miten tästä selvitään helpommin. Minikaivurin vuokra 130 euroa vuorokausi, suursäkki multaa 150 euroa... Viha muuttui epätoivoksi. Rahalla saisi. Minun ainoa vaihtoehtoni on jatkaa kiukkukaivamista. Onhan se hyvää liikuntaa, kaloreita kyllä kuluu. Jos jaksan kaivaa kaksi metriä päivässä, viikossa minulla on jo ihan hyvä oja. Lupaavat kaatosadetta koko viikoksi.

14 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Voi ei, tsemppiä! Millähän voisin vakuuttaa, että maan kaivaminen on ihanaa :-D Niin, että se jotenkin tarttuisi sinuun ainakin tämän projeksin ajaksi. Pajut on kuule niin sitkeitä, että epäilen niiden juurtuvan vaikka tekisit niille vain pienet reiät rautakangella. Nehän tekevät juuret ihan vesilasissakin. Kokeile. Siis jos käytät piiskataimia, joilla ei ole isoja juuria, tai saat oksanpätkiä jostakin.

Susanna kirjoitti...

Meinasin ostaa pajutilalta. Niitä pitää uittaa vedessä kaksi päivää, jotta tekevät pikkuiset juuret, mutta jos uittaa enemmän, tulee liian isot juuret, ja sitten eivät kotiudu enää maahan. Näin sanoi pajunkasvattaja. En sitten älynnyt kysyä, että millaisen maan ne vaativat.

Susanna kirjoitti...

Jos täytänne tuon ojan kompostimullalla, onkohan se liian tujua? Sitä olisi omasta takaa.

Ja minähän kaivan sen ojan loppuun saakka, vaikka inhoaisin jokaista sekuntia.

Sante Rana kirjoitti...

Pajut on tosi sitkeitä kasveja. Meillä isän vain maahan tökkäämistä aurausviitoista osa puskee seuraavana kesänä lehteä...

Wanhan Wallankumous kirjoitti...

Veikkaan myös, että lähtisi ihan vaan maahan törkkäämällä. Tehtiin risuaitaan rautakangella tukitolpat ja tukitolpat lähtivät nopeasti puskemaan uutta kasvustoa vaikka se ei tarkoitus ollutkaan.Materiaali löytyy lähipusikoita harventamalla :) Tsemppiä!

Anna-Mari kirjoitti...

Hmm... tässä meidän lähellä on pajutila, ja joskus kyselin sieltä, että mitenkäs se pajuaidan kasvattaminen tapahtuu. Minusta ne tikut vaan tökittiin syvälle maahan ja thäts it. Siitä ne sitten kasvaa. Kun ajattelin meidän rajalle elävää pajuaitaa, mutta sitten tehtiinkin lauta-aita.

Anna-Mari kirjoitti...

Joo, siellä pajutilan sivuilla sanotaan istuttamisesta näin:

"Pajuja lisätään pistokkaista eli n. 25 cm pitkistä tapeista, jotka on katkottu jo edellisenä syksynä ja säilytetty talven yli kosteana joko viileässä kellarissa tai lumihangessa. Istutus on parasta suorittaa heti roudan sulamisen jälkeen. Istutusvaiheessa pistokkaissa ei vielä ole juuria eikä lehtiä. Tapit työnnetään maan sisään varoen. Ainoastaan muutama milli jää näkyviin. Tärkeää on laittaa pistokas oikein päin maahan eli silmun terävä kärki osoittaa pilviä päin.

Suositeltava pistokasväli on 20 cm, riviväli puolestaan 50 cm. Neliömetrille tarvitaan siis 10 kpl. Eivätkä pajut suinkaan tarvitse olla välttämättä suorissa riveissä. Ne voivat muodostaa vaikkapa labyrinttejä, ympyröitä ja muita vastaavia mielenmukaisia kuvioita. Sama istus voi antaa satoa 10-15 vuotta."

Tuo siis on punontatarpeisiin istutettavan pajun ohje, mutta jos tekee aitaa, niin yhteen riviin tietty. :)

Anna-Mari kirjoitti...

No jo nyt kun lähti ennen aikojaan. Mutta piti lisäämäni vielä, että ehkä ne esijuurrutetut lähtee sitten varmemmin kasvamaan?

Alisa kirjoitti...

Tökkää suoraan maahan vaan oksa, sillein vanhempani aitansa kasvattivat.

R kirjoitti...

Samaa täällä huutelee biologiaa pääaineenaan opiskellut, reikä vaan maahan ja pajunoksa perään. Turhaan tuollaista hulppeaa ojaa kaivat, jos et edes siitä kaivamisen iloa saa. Tsemppiä!

Pisara kirjoitti...

Jos jotain näistä tarvitset niin Tokmannilla tarjouksessa 1.5. saakka:
Puutarhamulta 40 L 4 säkkiä 10 e
Komposti- ja huussikuivike 50 L
2 säkkiä 10 e
Varjossa viihtyvä alppiruusu 21 cm ruukussa 11,95 e
7 orvokkia 5 e
Loppuviikolla tai viimeistään viikonloppuna kuulemma pitäisi olla poutaisempaa. Il
Onnea pihahommiin.

Katja kirjoitti...

Paju on aika hanakka kasvamaan. Olen joskus katkonut pajusta keppejä herneiden tueksi. Pajunpirulaiset alkoivatkin kasvamaan kasvimaalla vaikka ei ollut tarkoitus. Sen jälkeen ei ole enää tullut pajukeppejä :D

Julia Tuuhela kirjoitti...

Entä hiekan ja kompostin sekoitus?

Heli kirjoitti...

No hei, täällä taas erittäin vankka kokemus siitä, että paju EI kasva ihan noin vaan!!! Meillä oli saavillinen juurta tehneitä pajukeppejä ja tehtiin just noin niin kuin joku ohjeistaa, eli rautakangella vaan reiät ja maahan. YKSIKÄÄN paju ei lähtenyt kasvamaan!!! Kyseessä oli hopeapaju ja kaikissa niissä kepakoissa oli tosi reippaat juuret jo - oliko se sitten virhe ja ne tukehtui tms? Meidän maa tosin on tiukkaa savea, kaippa silläkin on vaikutusta? Mutta että siis näinkin voi käydä - ollaankin monta kertaa naureskeltu, että tämä on kyllä sellanen paikka, että edes pajua ei saada kasvamaan... (todennäköisesti toi kokemus on myös vaikuttanut siihen, että en ole järin innokas pistämään ainakaan rahaa yhtään mihinkään puutarhahommeleihin, enkä oikein vaivaakaan...)