maanantai 18. toukokuuta 2015

Depis lähtee laulamalla, vitutus vislaten


Otsikon viisaus on lainattu Jukka Takalolta ja kuvaa ihan mainiosti viikonlopun Tampereen-keikkaani. Miettikääpä, mitä järkeä on siinä, että valmistelee ja pakkaa markkinakamoja pari päivää, istuu toiset pari päivää autossa ja kerryttää mittarilukemaa yli 800:lla kilometrillä, seisoo toreilla kaksi päivää ja myy sen verran, että käteen jää alle kaksisataa euroa, josta pitää maksaa bensarahat ja muut matkan aiheuttamat kulut? Höm. Ei mitään.

Siltikään minulla ei nyt ole depistä eikä vitutusta, koska siellä toreilla oli taas hirmuisen kivaa, vaikka asiakkaista pulaa olikin. Minusta oli jälleen niin mukavaa tavata yrittäjäkollegoita ja niitä harvoja asiakkaita, jotka Riepukiskalle saapuivat. Sunnuntaina oli musiikkiakin viihdykkeenä koko ajan, niin siinähän se päivä eteni laulaen ja vislaten.


Mutta faktahan on, että pelkkä kiva ei tuo leipää pöytään ja näitä tapahtumia on pakko saada joko kannattamaan tai sitten niissä on lakattava käymästä. Täällä kotona minua odotti laskuja neljän ja puolen tuhannen euron edestä. Mikä laulan tulee, se viheltäen menee, niinhän?

Tampereen Keskustorin Käsityökortteli oli aika surkea esitys jopa viime kevääseen verrattuna. Viime kerralla syytimme hellettä ja vaalikojuja, jotka piilottivat meidät ohikulkijoilta, mutta tällä kertaa meidän on turha yrittää syyttää mitään muuta kuin itseämme. Arkipäivä keskellä pyhiä oli takuulla virhe ja muutenkaan meidän markkinointiyrityksemme ei millään tunnu tavoittavan ihmisiä sen enempää Tampereella kuin muissakaan paikoissa.


Enimmäkseen Keskustorilla köpötteli vain vanhuksia ja peritamperelaiseen tapaan kommentointi oli masentavaa: "Mitä näillä räteillä muka tekee? Täällä on jotkut krääsämarkkinat! Näissä on tätä designlisää hinnoissa." Tampere on minun vaivaisella kokemuksellani todettuna ainoa paikkakunta, jossa tällainen negatiivissävytteinen tunnelma on jotenkin erityisesti vallalla. Onneksi jokaisella paikkakunnalla on tietysti väkeä laidasta laitaan - myös loistotyyppejä ja sitä myötä ihan ihania kohtaamisia! Mieleeni jäivät erityisesti nukkeihmiset ja ihanat blogin lukijat, jotka riemastuttivat minua läsnäolollaan. Ja se yksi historiallinen ihminen, joka sanoi kiertelevänsä vielä ja tulevansa sitten ostamaan ja todellakin tuli ja osti ihan hirveästi! (Kukaanhan ei koskaan oikeasti palaa, joka niin sanoo.) Ja yksi pikkutyttö huvitti minua mahdottomasti. Ensin hän ihaili Keniä (Eikö se osaa kävellä?), sitten rättejäni (Ootko ihan itse tehnyt nämä!? Miten sä olet nämä tehnyt?) ja lopuksi vielä telttaani (Saitko tämän kotoa mukaan!?).


Sunnuntaina me korttelilaiset olimme mukana katukeittiöyrittäjä Marikan järjestämässä Kadulla! -tapahtumassa, jossa tunnelma oli kyllä aivan päinvastainen kuin omassa korttelissamme. Tosi kiva tapahtuma oli hyvin onnistunut ja paitsi keräsi paljon väkeä paikalle, myös toi yhteen niin ruokakojut, esiintyjät kuin käsityöläisetkin ja ainakin minun mielestäni idea oli loistava ja toimiva.

Se, mikä vaan ei toiminut siellä, oli minun oma tuotevalikoimani. Aamulla paikalla oli vanhuksia, jotka yleensä eivät osta rättejä ja iltapäivällä rastapäistä nuorisoa, joka myöskään ei osta rättejä. Siihen väliin mahtui perheellisiä ihmisiä sen verran, etten sentään aivan nollatiliä onnistunut tekemään.

Virtuaalihalauksin kiitän kaikkia, jotka tapasin kiskani liepeillä näinä kahtena päivänä!

Vaikka muuten nukuin reissun ajan siskontyttöni vieressä, Sulo halusi väkisin maksaa minulle viimeiseksi yöksi huoneen hotellissa, jotta saisin rentoutua kylpylässä ja tulla levänneenä ja ilman itkua kotiin. No, väsyneenä minä tänne kotiin saavuin ja itkettihän se kotiinpaluu kuitenkin, mutta onneksi pikkuisen naurunsekaisesti.

Tästähän on oikein hyvä jatkaa taas kohti seuraavia katastrofeja.

30 kommenttia:

Tyynenmeren Aaltonen kirjoitti...

Voi noita tamperelaisten kommentteja! :D

Heli kirjoitti...

Voi ei, kuulostaa niin lannistavalta toi markkinatouhu. Toivois niin kovin, että porukka kävisi ja ostelisi. Onneksi sulla kuitenkin tuntuu olevan ihan hyvä fiilis.

Ehkä se on vaan jotenkin niin tätä päivää, että ostellaan netistä eikä markkinoilta...? Siis se ostava kansanosa ostaa netistä. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kotiäidit ei ehdi/pysty hengata toreilla, mutta netissä ne kyllä ehtii olla...

Ja sit on sekin tosiasia, että ihmisillä ei vaan oo rahaa. Tai sitten se, että koetaan kaikki kalliiksi... siis kun vertaa että paljon halvemmalla saa sitä sun tätä krääsää. Minusta noi sun rätit tosin ei ees oo kalliita, mutta mitäpä ne pihit mummelit siitä tajuais... (eli just ne toreilla kävijät). Leikkelevät vaan omat ja ukkojensa vanhat kalsarit räteiksi, eivätkä ymmärrä sijoittaa tuollasiin kestäviin ihanuuksiin. Höh.

Toivon mitä hartaimmin, että sinun ja monen muunkin bisnes saa kesän tullen lisää potkua ja että pikkuhiljaa pääset(te) tästä lamasta ja ihmiset alkaa taas arvostaa käsitöitä, eikä aina se halpa paska krääsä vie voittoa... ♥

Ceraci kirjoitti...

Kannattaisi tulla tänne Turkuun. ;)

Katja kirjoitti...

Ei enää katastrofeja! Vaikka muuta lohdutusta en osaa sanoa <3 Tamperelaiset eivät tiedä omaa parastaan...

Stella kirjoitti...

Voi apua, kova jos tuosta sait vielä revittyä huumoria. Samantapaisten asioiden takia oma yrittäjyyteni kesti tasan vuoden, sitte riitti.

arja kirjoitti...

Kiitos Susanna. Taas kerran osuit asian ytimeen. Jaoin blogauksesi seuraavin saatesanoin: "Minä niin ihailen Susannaa. Ihania tuotteita hän tekee. Jaksaa ja osaa kirjoittaa niin käsityöyrittäjän elämän ytimestä kerta toisensa jälkeen. Kiitos Susanna. Ajatteles miltä meistä Tamperelaisista käsitöillä yrittäviltä tuntuu...me ollaan täällä koko ajan ;) "

Ingi kirjoitti...

Kaikkien katastroofien keskellä oletko kuitenkin tulossa Ouluun?

Soja kirjoitti...

Tervetuloa kotiin <3

Jovelan Johanna kirjoitti...

KOMPPAAN! Pistetään riepurallitiedotusta eetteriin, niin että kassa kilisee! Turun suuntaan vaan!

Susanna kirjoitti...

Ei kai tästä tule mitään Tampere-Turku-sotaa? :D

Pakko kertoa tässä kohtaa yksi kokemus Tampereen paikallisbussista männävuosilta. Kaksi iäkkäämpää rouvaa istuu vierekkäin ja pulpattaa iloisesti ja äänekkäästi keskenään. Heitä vastapäätä istuu vanha herra. Minä istun käytävän toisella puolella aitiopaikalla. Näin kuluu matka rattoisasti. Sitten herra painaa nappia poistuakseen bussista. Noustessaan hän avaa suunsa ja ärähtää toiselle rouvalle: "Rouva, te puhutte pelkkää paskaa!" ja luikkii raukkamaisesti tiehensä.

Tämä tapaus on jotenkin hyvin voimallisesti leimannut mun mielessä koko Tampereen ja tämän viikonlopun reissu muistutti minua siitä, miten ihanaa on asua Imatralla, jossa ihmiset ovat aina iloisia ja ystävällisiä. Ero on huima.

Susanna kirjoitti...

Eivät ne ihmiset osta enää netistäkään. Tai ainakaan minulta. En oikeasti tiedä, onko niin, että yhtäkkiä tänä talvena ihmisiltä vaan on oikeasti rahat loppuneet, vai onko se median suoltama aivopesu huonosta taloudellisesta tilanteesta alkanut tehota ja kaikki vaan kuvittelevat, ettei heillä enää ole rahaa.

Minustakaan minun rättini eivät ole kalliita. Torihinta 7 euroa rievusta, joka kestää monta vuotta, ei ole paljon. Mutta hei, ne kalsarien leikkaajat ovat kyllä kaikkein ekologisimpia tyyppejä! :)

Susanna kirjoitti...

Minä luulen, että tässä kohtaa meidän porukkamme on taas kerran aika isosti syytä katsoa peiliin. Me emme vaan osaa markkinoida.

Susanna kirjoitti...

Pakko on repiä huumoria. Muuten olisin jo niin syvällä, ettei valoa pilkahtaisi mistään. Kyllä se huumorin löytyminen tällaisten reissujen aikana on isosti kanssayrittäjien ansiota.

Susanna kirjoitti...

Apua! :D

Kauhistus. Suututin varmaan tosi monet tamperelaiset. Mutta onneksi en ilmeisesti kaikkia, kun sinua sentään huvittaa!

Susanna kirjoitti...

Se menee valitettavasti nyt vakavaan uudelleenharkintaan. :( Sulolla on silloin työpäivä ja hänen olisi pakko ottaa se vapaaksi, mikä olisi tässä tilanteessa tosi paha juttu.

Susanna kirjoitti...

Kiitos. Hyvä olla kotona. Saisipa vaan nukuttua. Pää suhaa taas.

Aila Jeskanen kirjoitti...

Kiitos, että toitte Käsityökorttelin edelleen Tampereelle. Pakko myöntää perustamperelaisena että olemme pessimistejä. Hieman minua itseäni harmitti myyjien vähyys kun odotin tosiaan teitä kauempaa tulevia, omalta porukalta voi ostaa aina. Olen jällern yhtä pöllörättiä rikkaampi (harmi että nää niin kestäviä ettei tarvi joka vuosi uusia, tee huonompia). Odotan Tomppaa innolla. Näin käsityöläisenä pakko sanoa, että päivä ajankohtana oli huono, keli oli surkea ja koko vuosi on ollut tapahtumien osalta +/-0 €. Silti kierrän edelleen ainakin tämän vuoden, vuoden vaihteessa on itsetutkiskelun aika. Myyntirikasta kesää ja törmäillään!

Susanna kirjoitti...

No ihan olin itsekin järkyttynyt siitä, miten pientä oli oman porukan osallistuminen. Keskustorille mahtuisi kauheasti kojuja ja paikkamaksu oli minimalistinen. Jos emme saa edes itseämme liikkeelle, niin miten muka saisimme asiakkaat lähtemään? :(

Mari Sinn kirjoitti...

Olen kuullut, ettei taloudellinen tilanne ole muillakaan yrittäjillä tällä hetkellä kovin mahtava - mutta jos tästä selviää, on varmasti voittaja. Itse karttelen kaukaa juuri kaikkia toritapahtumia, sillä mua vain ahdistaa se väenpaljous, meteli ja tohina. Kaupunkilaisena kaipaan rauhaa ja aikaa tehdä ostospäätökset (maalainen kaupungissa ;) - ja netti onkin mun pelastus, kun vielä kaksi lasta kintereillä. Toivottavasti löydätte Käsityökorttelille nostetta - ja päivä & sää vaikuttavat varmasti paljon. Tsemppiä!

Tiina-Mari kirjoitti...

Ei - tamperelaisten on vaikea ymmärtää tamperelaista mentaliteettia kuten täällä syntyneen ja asuvan muun Suomen heimoja. Eikä varmaankaan tuo purkautumisesi tuo ensi kerrallakaan sen enempää asiakkaita, olemme myös hieman pikkunokkaisia ;) Ja mitä vikaa on siinä, jos sanoo rehellisen mielipiteensä - kuten täällä päin on tapana sanoa - ei siitä kannata vetää hernettä nenäänsä. Ilmoille ei voi mitään, mainostukseen kannattaa ehkä enemmän panostaa (vaikka tiedän että Käsityökortteli
yrittää mennä matalalla profiililla), arkipäivä ja varsinkaan perjantai ei ole paras myyntipäivä ja sitten vaan on niin, että kaikkialta ei tulot ole päätä huimaavat - kuten käsityöläisenä tiedät. Ei näitä kaikkia edellä mainittuja asioita voida laittaa tamperelaisten piikkiin :) Mukavampaa kokemusta seuraavaan paikkaan!

Susanna kirjoitti...

Minusta tämä maantieteellinen ero kansalaisten luonteessa on hyvin mielenkiintoinen asia. Olin ihan hämmennyksissä silloin, kun muutimme Pirkanmaalta tänne itään, jossa ventovierat ihmiset pulpattivat minulle omia asioitaan, niinkuin olisivat aina tunteneet minut. Nyt olen tähän menoon tottunut ja oppinut tästä tykkäämään.

Taisit lukea tätä vähän pikkunokkaisena, jos luulit minun syyttävän Tamperelaisia huonosti menneestä reissusta. "Ja mitä vikaa on siinä, jos sanoo rehellisen mielipiteensä." Niinpä. ;)

Syitä on tosi monia ja minusta tuntuu, että ne suurimmat syyt ovat meidän omassa markkinoinnissa, jota emme vaan osaa tehdä. Senhän saatoimme todeta itsekin toisen järjestämässä tapahtumassa heti perään, jossa ihmisiä vilisi aivan vimmalla, vaikka sijainti ei ollut edes niin keskeinen kuin korttelillamme. Vaikka minun riepuni eivät sunnuntaina kohdanneet kohderyhmäänsä, monella muulla yrittäjällä meni siellä tosi hyvin.

Susanna kirjoitti...

Hih, tule kuitenkin joskus Käsityökortteliin. Ei ole väenpaljoutta, tohinaa eikä meteliä. :P

Tiina-Mari kirjoitti...

Kyllä, pikkunokkaisena tuli luettua mutta vastattua kaikella rakkaudella vaikka tamperelainen olenkin :)

Unikuu kirjoitti...

entäs jos laajentaisi käsipyyhkeisiin? siirtyisi nykykoteihin sopiviin vaaleisiin väreihin ja moderneihin printteihin sekä jättäisi ruskean päävärityksen? saanko näin julkeasti ehdotuksia edes esittää?

Susanna kirjoitti...

Saa esittää. Käsipyyhkeet on testattu jo moneen kertaan niin valkoisina, punaisina kuin ruskeinakin. Ja seuraavaksi rättiväreihin on tulossa musta ja valkoinen. heinäkuussa lakaa niitä valmistua.

Unikuu kirjoitti...

:) toi on varmana vaikeaa päättää ja miettiä mikä väri on hyvä ja silleen. hyvä täältä puskista huudella.

Susanna kirjoitti...

Jos se olisi jotenkin mahdollista, niin tekisin nimenomaan iloisia pohjavärejä. Mutta kun yhden värierän teettäminen tosiaan maksaa 4000 euroa, niin pakko on vaan valita aina yksi väri ja mennä sillä sitten eteenpäin.

Mari kirjoitti...

No onpas sulle sattunut vaikka mitä sitten viime 'näkemän'. Toivottavasti käsi paranee pian :)

Pakko kommentoida tuosta yrittäjyydestä... Mullahan oli oma yritys vain kaksi vuotta, mutta jo niiden aikana totesin, ettei tämä Keski-Suomikaan ole kovin hyvä paikka menestyäkseen. Meilläkin oli paljon käsitöitä myytävänä ja tosi usein ihmiset vain kävivät hypistelemässä ja ihailemassa juttuja. Eihän sillä elä. Lopulta mulle tuli jo ihan huono olo koko myymisestä. Nykyään osaan kyllä arvostaa sairaanhoitajan säännöllistä palkkaa ja klo 8-16 työaikaa.

Toivon sun yritykselle oikein paaaaljon hyvää nyt ja tulevaisuudessa, sillä kyllähän käsityöläisiä tarvitaan. Lisäksi lupaan ostaa pari uutta riepua, koska oikeasti ne on niin hyviä ♥

Mamma A. kirjoitti...

Jos haluat lisää kannustavia kommentteja niin tule tänne Kuopion kupeeseen myymään ;D

Sini kirjoitti...

Harmi et tuli voi negatiivista kommenttia :( Voisivat pitää mielummi suunsa kiinni, ku eivät ymmärrä käsitöiden päälle...

Ja tuu Joensuuhun kans! Mie oon kuullu et täälpäi osataa arvostaa käsityötä ;) Mie ainaki tuun hymyillen siun kojulle jos tännepäin pääset! :)