Tämän kesän suunnitelmiimme kuului ainakin saada ikkunaremontti valmiiksi, polttopuut liiteriin ja matot pestyä. Piti kerätä pakastin täyteen marjoja ja tutustua Sortavalaan ja Monrepos´n puistoon. Piti tehdä kumiveneretkiä Saimaalla. Piti juhlistaa ensimmäistä hääpäiväämme. Piti uudistaa tiskirättivalikoima.
Mitään noista emme ole saaneet tehtyä. Paitsi niitä ikkunoita. Tänään kittasin viimeisenkin ruudun ja nyt on enää valtaisa määrä maalaamista jäljellä. Pellavaöljymaali kuivuu parissa päivässä uudelleenmaalattavaksi näillä mahtavilla keleillä, mutta hidastelee jopa viikkoja, jos on kylmää ja synkkää, kuten toissakesänä. Jos helteet jatkuvat vielä pari viikkoa, meillä on toivoa saada kaikki pokat valmiiksi. Karmit kyllä jäävät yhä kunnostamatta.
Tänään tein radikaalin teon ja ostin toisten ihmisten poimimia ja putsaamia vattuja ja mustikoita monta kiloa. Ensin minua nolotti, sillä pakastimen täyttäminen omin käsin poimituilla mustikoilla on ollut minulle aina tärkeä juttu. Sitten minua kauhistutti, kun pulitin omaisuuden marjoista, joita olisi metsät turvoksissa ihan ilmaiseksi. Mutta kun sain marjat rasioihin ja pakastimeen, minut valtasi ihana helpotus. Yksi huonoa omaatuntoa aiheuttanut taakka on nyt pois niskasta, vaikka se olikin takaisku itsetekemiseen painottuvalle elämänfilosofialleni.
Teimme sopimuksen, että ensi kesä pyhitetään lomalle ja levolle. Mitään remonttia ei ainakaan tehdä, vaan yritetään rentoutua ja käydä jossain. Ensi kesänä meillä todennäköisesti ei ole enää Kerttua. Se on hirveän surullinen asia, mutta se myös vapauttaa meidät taas liikkumaan ja matkustamaan.
Aiemmassa postauksessa kyselitte Kertun kuulumisia. Sille ei kauheasti tapahdu. Se tykkää, kun tv-talossa sisustus pysyy paikoillaan ja ruokakupissa on herneitä. Iltaisin se tulee meitä moikkaamaan, mutta muuten se pysyy näin kuumilla ilmoilla enimmäkseen piiloissaan.
Ongelmallisen silmän takia olemme käyneet toistamiseen elänlääkärissä, mutta ei siitä mitään vikaa löytynyt. Vanhuutta ilmassa kaiketi. Kerttu saa päivittäin vitamiinitipan ja tarvittaessa putsaamme silmän korvapuikoilla ja keitetyllä vedellä. Sen enempää emme voi sen hyväksi tehdä.
Näillä helteillä emme ole voineet jättää Kerttua lainkaan yksin kotiin anopin ruokahuollon varaan, sillä meidän on säädeltävä kodin lämpötilaa, jottei lapsiparka saisi lämpöhalvausta. Eräänä aamuna, kun sisälämpö oli kivunnut 28 asteeseen, säikähdimme pahanpäiväisesti. Kerttu makasi kyljellään tv-talossaan näkyvällä paikalla ja huohotti. Emme ole koskaan nähneet sen nukkuvan niin avonaisella paikalla tai kyljellään. Sulo kuskasi Kepan pihalle varjoon ja se virkosi. Sen jälkeen olemme huolehtineet tarkasti siitä, että illalla täällä avataan kaikki ikkunat ja aamulla ennenkuin aurinko ehtii alkaa porottaa, ne suljetaan ja vedetään tummat verhot eteen. Pahimmilla helteillä Sulo viilensi Kertun taloa jopa sukkaan pujotetuilla kylmäkalleilla.
20 kommenttia:
Marjakaupassa voittaa kaikki. Myyjä saa rahaa, ja ostaja kotimaisia marjoja. Surkean vattuvuoden takia olen minä harkinnut jospa ostaisi vatut valmiina. Mustikat poimin itse ihan sillä syyllä että pääsee välillä kotoa pois.
Määki oon harkinnu marjoista maksamista. Toisaalta mansikkaa on nyt pakastimessa niin paljon, että voi vadelmista luopua. Ihania kuvia Kertusta! <3
Niin kyllä voittaa. Ja on hyvä tukea paikallista puutarhatilaa.
Meiltä puuttuu enää herukat. Niitä saadaan käydä poimimassa Sulon työkaverin puskista. Se on mahtava juttu. Omasta puskasta tuli 5 mustaviinimarjaa.
Aaaww, voi Kerttua :( Se on harmillista miten hamsujen elinikä on nii lyhyt. Miulla tuon omani kanssa saa kyllä olla valppaana, ettei karkaa sylistä pois. Se nyt tietysti on vielä ihan poikanen ja tosi villi liikkeissään, mut toivon et seki rauhottuu iän myötä, et sitä uskaltais pitää vähä vapaammi ja ettei tarviis pelätä et se karkaa :)
Nii ja hei mie sain omalle Lililleni myös leikkipuiston tehtyä! Annoin siulle isot kreditit ideasta :) Käy kurkkaamassa jos ehit! http://piponytimesta.blogspot.fi/2014/08/lilin-kuulumiset.html
Jestas miten suloinen Kerttuli <3
Voi mikä söpöläinen!
Tekisi niin mieli hakea hieman mustikkaa ja karviaista torilta, mutta olen hitsin huono lähtemään, ellei ole sovittua tapaamista tai jotain pakollista. pelkään, että hyvinkin saattaa käydä niin, että marjat on jo myyty siinä vaiheessa kun saan aikaiseksi mennä torille ;D
Kerttu <3 Kiva kun päivitit vähän uutisia Kertustakin.
On muuten komiat auringonkukat teillä! meilläkin muutama on kasvanut lintulaudan luota, mutta niistä siemenistä tulee pikkuruisia auringonkukkia. kauniita toki nekin :)
Hihih, suloinen pelkurilapsonen!
Minä olen myös ostanut surutta mustikat tänä vuonna torilta, kun metsää en ole ehitnyt. En ole joka vuosi kerännyt ollenkaan, mutta usein kuitenkin ainakin jokusen litran. Ei siitä kuitenkaan kannata ottaa huonoa omaa tuntoa jos ostaa!
Mä olen ihan hysteerinen marjanpoimija enkä tahdo pystyä lopettamaan kun kerran aloitan. Nytkin on käsivarret aivan naarmuilla vattupuskissa hyörimisestä ja oikein odotan että pääsen puolukkametsään ja karpalosuolle.
Mun mielestä on hyvä, että ostit marjat tänä kesänä. Ei siinä kukaan voita, jos yrittää kantaa liian isoa kuormaa.
Kerttukin oli nuorena poikana paljon hanakampi ryntäilemään, ja yritti taistella sylistä pois. Meillähän oli se iso lasten leikkikehä, jossa aluksi treenattiin sitä sylittelyä ja luottamusta. Nykyisin Kerttu jaloittelee vapaasti olohuoneessa, joka on tehty sille turvalliseksi. Mutta sielläkin se mieluiten nuohoaa meidän kyljessä, vaatteissa tai sylissä. :)
Kävin kurkkaamassa, hyvältä näyttää! Lili on ihan Kertun kaksoisolento. :D
Niin se on, lintunen. :)
Kerttu pitää huolen meidän perheen söpöystason säilymisestä. :)
Torille pitääkin mennä aamulla. Minä kävin suoraan puutarhalla, kun myöhästyin torin mustikoista. Onneksi se on tässä ihan muutaman kilometrin päässä.
Hyvin ovat auringonkukat kasvaneet tällä kertaa, mutta kyllä niille on tosi runsaasti pitänyt juottaa vettä. Yksikin päivä jos jää välistä, niin luupottavat ihan surkeina. Hei meilläkin kasvoi viime kesänä miniauringonkukkia lintulaudan alle. Tai oikeastaan vasta syksyllä ne kukkivat. :)
Niin. Ei kyllä kannattaisi. Minä olen sellainen, että tulee huono omatunto siitäkin, kun ei kykene tyhjentämään kaikkia metsiä... kamalaa, kun jää hyvää marjaa poimimatta talteen. :)
Ei taida voittaa, ei. Minä en ole edes uskaltanut käydä katsomassa, millainen vattusato radanvarren villipuskissa tänä kesänä on ollut. Tiedän, että jos menen, enkä saa aikaiseksi poimia, tulee kamala olo.
Älä siis mene, sullahan on jo marjat pakastimessa :)
Hahaha, niimpä :D
Lähetä kommentti