sunnuntai 31. elokuuta 2014
Istuminen tappaa?
Sehän nyt on ihan kiistaton fakta, että istun liikaa tietokoneen edessä. Enkä edes istu, vaan kyykötän ihan kauheassa kippurassa ja saan siinä koko kroppani pahasti jumiin. Vaikka olen vaihtanut tuolia jopa jumppapalloksi, onnistun silti aina olemaan kintut allani pienessä kyykyssä, hartiat korvissa.
Välillä luen lehdistä, että istuminen on pahin uhka nykyihmisen terveydelle. Ja että joillain työpaikoilla on siirrytty seisoviin työpisteisiin ja eräissä kouluissa pulpetit on korvattu jumppamatoilla. Rupesin siitä miettimään, että jos minä joutuisin seisomaan tietokoneen ääressä, niin ensinnäkin se säästäisi minut selkä- ja hartiajumitukselta ja toiseksi en takuulla jäisi lohnottamaan nettiin yhtään pidemmäksi aikaa, kuin on tarvis.
Ajatuksista tekoihin. Siirsin tänä aamuna tietokoneen lippuluukulle, joka on sopivalla seisomakorkeudella. Nyt kirjoitan tätä postausta seisten. Ihan hassua! Saapa nähdä, miten kauan jaksan tätä, vai joudunko piankin roudaamaan koneet takaisin tavalliselle pöydälle.
Sulo kysyi, millä aion täyttää tyhjäksi jääneen kirjoituspöydän; tuleeko siihen lisää Playmobileita? No ei tule, vaan se on nyt postituspiste!
PS. Hoksaaattehan tärkeän riepupostauksen tuosta alta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
16 kommenttia:
Mä teen tota samaa, nytkin. Istun ihan kippurassa ja pahimmillaan monta tuntia. :D
Ompelupöydän muutin pukkijaloilla säädettäväksi, kun alkaa istuminen satulatuolilla inhottamaan, voi nousta seisomaan. Ompelu onnistuu mainiosti myös seisten ja oon huomannu sen tekevän hyvää. Tietokoneella en vaan osaa olla muuten kuin kippurassa, jalat rinnan eessä. Yritin alkuun totutella työskentelemään tietokoneella satulatuolin kanssa, mutta jalat vaan tahtoo nousta, ei sille voi mittää. :D
Riepupostaus hoksattu. Ja oltu niin maan tyytyväisiä niihin vanhoihinkin :)
Itse olen tietokoneella nojatuolissa, aiina samalla kankulla, jos vaihdan, tuntuu ihan oudolta. Välillä siirrän ompun ruokapöydälle, mutta sekin tuntuu oudolta. Kuollaan sitten aikaisemmin, mutta eipähän tunnu oudolta :D
Mää istun aina ihan kyssyssä ja varsinki sillon ko oon konneella. Olis varmaan terveellistä opetella istumaan suorassa. Vie kuulemma 3 kk, että lihasmuisti alkaa hoitaa homman. Niin että jos 3 kk jaksais keskittyä istumaan ryhdikkäästi, niin sit se hoituis jo ajattelemattakin.
Kyllä pitäis. Varsinkin, kun kaikki muu miun työ on istumista... Tosin hieroja armahti miun sohva-löhö-ompelu-asennon, se on kuulemma kaikkein paras asento, mikään ei ole puristuksissa :D Pitääkin ruveta kattelee sillä silmällä näitä korkeampia tasoja
...
Ompeletko siis ompelukoneella seisten? Se on jo aikamoinen taito!
Se on muuten hassua, toinen kankku on vaan ihan väärä kankku. Joskus olen yrittänyt tasapainon vuoksi ottaa peilikuva-asennon, mutta ei se onnistu millään. :D
Millä ihmeen voimalla sen ekan kolme kuukautta onnistuu tahkoamaan läpi, kun jo kolme minuuttia on liikaa!
Mä aloin lukea blogeja kännykästä sen takia, että voin olla makuulla. Ajattelin sen olevan parempi kuin kyykötys, mutta saan siin hartiat ihan pahiten jumiin. :D
Minä jouduin viime keväänä seisomaan kun selkä ei antanut myöden istumista tai makaamista. Noin kolme kuukautta seisoin suunnilleen aina, tein sitten mitä tahansa. Oli mielenkiintoista löytää tarpeeksi korkea alusta itselleni, piiiitkä kun olen, mutta useimmiten se oli tuoli pöydällä, jopa koulussa opiskellessani. Tuntui hassulta "palata" istuma-asentoon sitten kun jo pystyi istumaan mutta niin sitten vain siihen asentoon taas jäin vaikka siitä olisi ollut hyvä jatkaa seisomatyyliä.
Minä olen nyt yhden päivän vasta seissyt ja kyllä oli eilen illalla jalat kipeinä! :o Kai siihen siis tottuu?
Joo! Se on tehny mun vinkkeliselälle hyvää! :D
Kiitos vinkistä. Siirsin juuri läppärini lippuluukulle (olet oikeassa, korkeus on just sopiva! =)). Mahtavaa, samalla kun näpyttelee voi tehdä jalannostoja ja berberinpuristusliikkeitä. Selkä, kankut ja jalat kiittää :)
Uusiokäyttöä lippuluukuille! Läppäri olisi kyllä aika paljon kivampi tässä kuin tämä hehtaarinkokoinen näyttö, joka peittää koko kauniin lippuluukun.
Minä seison työkseni ja olen huomannut seisovani myös vapaa-ajallanikin. Äitini tästä aina huomauttaa, kun olen heillä kylässä ja seison keskellä lattiaa. Olen kuulemma koko ajan sen näköinen, että olen lähdössä. En vaan aina millään malttaisi istuutua :)
Ymmärrän äitiäsi. :D
Jotenkin kauhean hauska postaus. Hymyilytti niin kovasti tuo, että siirsit koneen lippuluukulle! Eipä voi moni samaa tehdä. :D Mutta joo, itselläni on järkyttävän kamala "työpiste". Meillä ei ole missään tilaa kannettavalle, joten istun aina sohvalla kun teen postauksia tai kun notkun netissä. Sen jälkeen on todellakin joka paikka jumissa ja päänsärky paikallaan. Isompaa asuntoa odotellessa! :)
Lähetä kommentti