Nyt en meinaa nahoissani pysyä! Meidän punainen salimme koki kertaheitolla ison muutoksen, kun haaveideni nojatuolit saapuivat uuteen kotiinsa. Ihan varmasti on niin, että jos jotain kauheasti haaveilee ja jaksaa odottaa, se haave lopulta toteutuu. Minä olen haaveillut punaisista, vanhoista nojatuoleista sohvani kaveriksi siitä huolimatta, ettei meillä ole mitään ylimääräistä tilaa missään.
Kun eräs ystävä sellaisia yllättäen meille edullisesti tarjosi, jouduin punnitsemaan asiaa aika tarkoin. Rahatilanne ei tässä vaiheessa vuotta ole tietenkään hyvä, ei edes kohtuullinen, joten mitään hankintoja ei todellakaan saisi tehdä. Ja tosiaan talo on jo valmiiksi tupaten täynnä tavaraa. Nämä olivat järjen ääniä. Mutta minä kun käyn enimmäkseen tunteella, tuolit haettiin tänään kotiin.
Ihanat pormestarintuolit komealla, punaisella verhoilulla. Niiden vuoksi oli pakko luopua salin ruokapöydästä. Siinä ruokitaan aina vieraat ja syödään jouluateria. En tietenkään malttanut ottaa ennen-kuvaa, mutta eiköhän niitä kuvia täältä blogista löydy jo ennestään. Iso pöytä joutui huis pois ja tuolit sen ympäriltä siirtyivät keittiöön penkkien tilalle.
Koska uusi sohvaryhmä tarvitsi kahvipöydän, nappasin sen edellämainitun ruokapöydän jaloista viitisentoista senttiä pois. Pöydän jalkojen lyhentäminen sahaamalla on yleensä tuhoontuomittu juttu, mutta tällä kertaa tein huolelliset merkit, ja onnistuin loihtimaan aivan keikkumattoman pöydän.
Lasiovi, joka aiemmin toimi pöytälevynä oli nyt liian iso kahvipöydän pöytälevyksi. Kipaisin vinttiin etsimään sopivaa levyä. Ja löysin heti! Minulla oli selvästi taas joku sisustusenkeli olkapäälläni, kun kaikki sujui näin älyttömän helposti.
Pala lattialastulevyä oli juuri täsmälleen oikean kokoinen. Sille ei tarvinnut tehdä muuta kuin kantaa alakertaan ja naulata kiinni pöydänjalkoihin. Tosin en ole naulannut sitä vielä, sillä Sulo nukkuu.
Lastulevyhän on huonoin mahdollinen pöytämateriaali, mutta kuka sitä näkee, jos sen peittää kauniilla liinalla? Kirjottu pöytäliina saapui meille samasta taloudesta kuin nojatuolitkin. Levy maalataan vielä myöhemmin, jotta se ei imisi itseensä jokaista roisketta, joka pöydälle vilahtaa.
Ruokasalimme muuttui siis kahvisalongiksi. Sulo on aina inhonnut sitä, että nimitän huonetta saliksi. Kun hän tuolta pian herää ja näkee muutoksen, luulen hänen olevan erittäin tyytyväinen huoneen sisustukseen, mutta romahtavan tyystin, kun kerron, että tämä onkin nyt salonki.
Ensimmäinen kahvitettavakin saapuu jo tänään, joten katoin samantien pöytään ruusukupit.
Ihan hitusen minua huolettaa ruokapöydän puuttuminen. Keittiöön toki mahtuu syömään yhtä iso porukka, mutta ei se ole niin kiva paikka kestittää vieraita. Ja entä jouluateria? Punainen sali on ollut jouluhuoneemme. Voiko jouluaterian syödä nojatuoleissa?
Miksei voisi? Itsehän me ne omat jouluperinteemme luomme.
39 kommenttia:
Ihastelin juuri äsken Nupputiikissä rättejäsi, miltein ostin! ;) Sitten sitä kautta eksyin tänne, vähän paljon kaikkea kivaa! :)
Nuo tuolit ovat kauniit! Tuttavillamme on tuommoiset ja niissä on tosi hyvä istua!
Ja niin kaunis kirjailtu pöytäliina!
Mutta onpas kaunis kaffesalonki teillä!
Komeat tuolit! Pormestarit on kyllä ihanat tuolit ja tuolla punaisella värillä aivan upeat. Kyllä tässä tapauksessa tunteella meneminen kannattaa.
Hienoa! Ja niin punaiset, ihanaa.
Joskus minä mietin, että mitä me oikein teemme ruokasalilla... Vieraita käy harvoin. Miksi olla huone yhtä päivää varten (joulua)?! Mutta enpä ole vielä parempaakaan keksinyt. Joskus se idean syntyminen vain kestää :)
Tuo liina on muuten tosi nätti.
No niiin! Aina parit nojatuolit mahtuu :D
ps. meillä ei ole edes sitä ruokailutilaa (ei keittiössä, eikä olohuoneessa), hyvin jouluateria on tullut syötyä.
Aivan mahtavat tuolit! Kyllä noiden edestä voi vähän joutua uhraamaan, ihan ymmärrettävää. Ja "joulu on kerran vuodessa vaan..."
Kiva, että eksyit! Tervetuloa! :)
Ihanat tuolit, kannatti hankkia! Ihme, että sait pöydänjalat tasan sahaamalla. Neljä jalkaa on tosi vaikea saada.
Mutta ennenkaikkea: MITÄ Sulo tuumi salongista ja salongin nimestä?
Niin on! Niin kodikas ja lämmin. Olen ihan liekeissä.
Yleensä aina tunteella meneminen kuitenkin kannattaa. :)
Juu, sen ruokapöydän kohdalla mietin samaa. Meilläkin käy tosi harvoin vieraita. Mutta sitten taas, jos niitä harvoja vieraita varten ei ole mitään paikkaa, niin tulee ongelma heti, kun he saapuvat.
Kai sen syö vaikka päällään seisten, jos pakko on. :)
Niin on. Ja ajattele, miten kätevää, kun on jo valmiiksi sohvalla tai nojatuolissa ahdettuaan itsensä turvoksiin, niin ei tarvitse loppuillaksi varta vasten siirtyä sohvalle. :D
Ja jouluna on pakko syödä :)
Olin itsekin todella yllättynyt ja ylpeä sahaustuloksesta. Olen yrittänyt samaa ennenkin, hyvin tuhoisin seurauksin. Tuollainen ikivanha pöydänjalka on niin kuivaa puuta, että sen sahaaminen oli tosi helppoa. Meni helposti suoraan.
Sulo on oikein tyytyväinen. Eikä se salonki-sanakaan aiheuttanut odottamaani negatiivista reaktiota. :)
Ja mikä tarkeintä: ensi jouluna meille mahtuu joulukuusikin! Jos vaan järjestys jotenkin pysyy tällaisena koko vuoden.
Kauniit tuolit, mutta tuo liina on ihan mielettömän nätti!!
Kelpaa nyt kahvitella punaisessa salongissa:)
Raija
Kyllä tunnetta kannattaa aina uskoa ennen kuin järjen ääntä... Kyllä mäkin olisin uhrannut joulupöydän sen edestä, että saa aina kahvitella tuollaisessa ympäristössä. Ja on muuten aika usein todella totta, että kun jotain oikein haluaa niin kohta se jo pompsahtaa jostain eteen. Ei voi olla sattumaa kaikki!
Ihanat pormestarintuolit. Tommoset täälläkin pitäisi olla noin niinkun ajallisen hengen puolesta ja muutenkin.
Oi miten ihana salonki rouvalla!!! Hienoa, että herrakin on tyytyväinen :D Ihana kahvittelupaikka! Ja kyllä se jouluateriapaikkakin loksahtaa sitten kohdalleen, kun on sen aika!
Komeat on tuolit <3 Kyllä tuollaisessa salongissa kelpaa kahvia juoda!
Kaunista! Ja tosi kivat nuo pormestarit, hauska tuo taivutettu öööö mikä tuo on nimeltään, ei käsinoja vaan se koko puuviilutettu osuus tuota tuolia! Meillä on sellainen ihan suoraan alas oikaiseva malli vaan, ei mitään hienoja kurveja.
Lomonosovit pöytään, ja Majurskankorvike on valmis! Tuuki on kuin minun silittämäni (lue: ei ole ryykirautaa nähnytkään) :D
Heather
Niin on ihana liina. Olen jopa hiukan hysteerinen sen kanssa, jos siihen roiskuu kahvia tai teetä, eikä lähde pois pesussa! Kääk.
Monen monta kertaa olen katsellut erinäisiä nojatuoleja ja punninnut, ostaisinko vai en. Onneksi en ole ostanut. Kannatti vaan odottaa, että oikeat yksilöt saapuvat!
Kyllä, ihan ehdottomasti.
Eilen söimme illallisen tuossa. Hyvin se ruoka siitä lautselta lapioitui suuhun saakka. :D
Pitää varmaan alkaa harrastaa päiväkahveja. Tai vähintään siirtää välipalapatukka ja teekupponen tietokoneen äärestä salongin puolelle. Lehtiä sinne pitää vielä laittaa, niitä sitten selailla samalla.
Minä vähän netistä guuglailin pormestarintuoleja ja teidän tuoleihin päädyin heti sillä tavalla! :D
Nos justiinsa sitä ajattelin eilen, että ihan on oma Maajurska nyt meilä. paitsi että tarjottavat ei yllä samalle tasolle. Ja kupit on puolalaisia.
Hei, ne pöytäliinat kyllä oikenevat ihan hetkessä, kun ne vaan levitetään paikoilleen. Ihan turhaan niitä silittelee. :P
Kolme sanaa: oi, oi, oi. Kyllä taatusti kelpaa lösähtää noihin tuoleihin kahville! Ja pöytäliinakin on ihana.
(Kyllä, nuo tuolit oikein huutavat nimenomaan lösähtämään. Istahtaminen tekisi niille luultavasti vääryyttä. Elleivät ole sitä koulukuntaa, joka katalasti näyttää muhkean mukavalta ja paljastuu lähemmässä tarkastelussa kivikovaksi.)
Ihanat tuolit. Olen siitä asti, kun opiskelin verhoilijaksi haaveillut pormestarin tuoleista. Nyt sellaiset myös sain, kun eräs henkilö antoi ne ilmaiseksi. Laitan ne vain kuntoon ja väri tulee olemaankin avokadon vihreä.
Ne ovat tosi pesämäiset. Niissä on mukava istua. Selkänojien pehmusteet eivät ole kummassakaan enää ihan parhaassa terässä, mutta se ei haittaa. Niissä on justiinsa hyvä lösähdellä.
Oi, ihanaa, että sait omat pormestarisi! Niistä tulee varmasti ihan upeat, kun saat ne valmiiksi.
Vaude! Noi on herkulliset! Kyl toi jouluateriakin jörjestyy, jollsin tavalla, saatpa nähdä. Ja jouluhan on vaan kerran vuodessa mutta näistä saat nauttia joka päivä!
Minä juuri muistin, että viime joulunahan justiinsa päätin, että ensi jouluna me menemme kylpylän seisovaan pöytään jouluaterialle. Sain tarpeeksi kokkaamisesta ja ylensyönnistä. :D
Nuohan sopii kuin nenä päähän teidän salonkiin. Tuollaisissa tilanteissa just ei pidäkään alkaa pihtailemaan, järkiostos se oli kun olet niistä pitkään haavellut ja halvalla sai :)
Ihana, Ihana, Ihana! Kertakaikkiaan huippu! Me täällä ahkeroimme saunatuvan kimpussa...ja maalisuti heiluu :)
tuksu
Ihanat tuolit, oikean ratkaisun teit! Meillä pienehkö keittiö rintamamiestalossa ja jouluisin kannetaan pöytä olkkariin ja nojatuolit keittiöön, niissä on kiva istuskella ja seurustella kokkaajien kanssa! :)
Lähetä kommentti