Aloin jo viime kesänä esitellä teille Imatran erilaisia kivoja alueita, mutta se projekti jäi vähän kesken. Kun tänä iltana ajelin Vuoksenniskan autiolla "kauppakadulla" mopollani, ajattelin että nyt on aika näyttää teille meidän Niska, lähin keskustamme. Mukanani ei ollut kameraa, joten jouduin selviytymään auttamatta antiikkisen iPhonen kameran varassa.
Aivan keskellä kylää on aloitettu purkutyöt. Minusta tähän maahan mahtuu paljon rakennuksia, jotka kaikin mokomin voi purkaa. Ne ovat rumia 70-luvun hirvityksiä, jotka eivät koskaan olisi ansainneet edes tulla rakennetuksi.
Niiden seinät näyttävät purkutyön edetessä tältä, eivätkä ne ole juuri kauniimpia olleet aiemminkaan. Menköön vaan, en jää kaipaamaan.
Mutta... ja iso mutta onkin.
Tuo purettava, ruma, entinen Centrum on kiinni tässä kauniissa vanhassa rakennuksessa, joka onkin saanut purkutuomion samassa rytäkässä. En tajua, miksi.
Se ansaitsisi elää. Minun mielestäni sen kuuluisi saada huolenpitoa ja rakkautta. Siinä on sellaista kauneutta ja ryhtiä, jota Vuoksenniskalla kuuluisi vaalia, eikä tuhota.
En tiedä, mitä tämän kaiken tilalle tulee. Vai tuleeko mitään koskaan. Vuoksenniskahan on kovaa kyytiä autioitumassa.
On perustettu yhdistys, jolla on visioita. Suunnittelevat senioritaloja ja lähiruokahalleja. Minä suhtaudun niihin skeptisesti, mutta toivon olevani pahasti väärässä. Ehkä innokas senioriporukka saakin tämän kylän uuteen kukoistukseen.
Kuuden jälkeen illalla ei kylän läpi kulkevalla kadulla näy mitään elämää. Ruokakauppoja tässäkin keskustassa on kyllä kolme, mutta ne sijaitsevat vähän syrjemmässä. S-markettikin jätti valtavan hallinsa tyhjilleen ja rakensi uuden kolossin parin sadan metrin päähän. Älytöntä. Varsinkin, kun sen nyt tyhjänä tönöttävän kammotuksen tieltä on pari vuosikymmentä sitten purettu kaunis, kaunis talo. Kannattipa purkaa sekin.
Tyhjentyneen marketin lisäksi pääkatu on aivan täynnä muitakin tyhjiä liikehuoneistoja.
Satoja ja satoja neliömetrejä tyhjää tilaa.
On eläkkeellejääviä yrittäjiä, joiden liikkeille ei löydy jatkajaa. Yrittäjiä, jotka lopettavat siksi, että toiminta on kannattamatonta. Ei ole asiakkaita. Miksi ei ole?
Miksi kaikki palvelut siirtyvät kaupunkimme kahteen muuhun keskustaan, Imatrankoskelle tai Mansikkalaan?
Minä olen tykännyt Vuoksenniskasta kaikkein eniten heti alusta lähtien. Se on selkeä, matala keskusta, jossa on suhteellisen mukavasti vanhempaakin rakennuskantaa jäljellä. Siellä on kaikki välttämättömimmät peruspalvelut, ja aika harvoin on pakko lähteä Vuoksenniskaa kauemmaksi asioille.
Vuoksenniskallakin nimittäin vielä sinnitellään. On ainakin Tiimari, kirjakauppa, luontaistuotekauppa, letkukauppa, pankkeja, apteekki, lounasravintola, kenkäkauppa, kahvila, kelpo pizzeria ja kelloseppäkin. Ja kirjasto, joka joskus on jopa auki. Ja hierontaa tavalliseen tapaan tai thaimaalaisittain.
Mutta enimmäkseen Niskalle on jäänyt kampaamoita. Koska minä käyn kampaajalla noin kerran kymmenessä vuodessa, en ymmärrä ollenkaan, miksi kampaamoille riittää asiakkaita, mutta muille yrityksille ei.
Ja onhan Niskalla toki kirpputoreja. Huonoja sellaisia. Näyttää siltä, että kaikki näiden seutujen kirppariaarteet siirtyvät lopulta yhdelle kirpparille, ja sinne jäävät. Siihen liikkeeseen ei pääse kunnolla enää edes sisään. Mutta jos pääsee, paikassa voi jännittää, kaatuvatko tavaravuoret niskaan ja pääseekö sieltä koskaan enää takaisin pihalle. Kirpparia pitävä täti tuntuu tykkäävän hamstraamisesta, mutta ei niinkään tavaroiden myymisestä asiakkaille. Suosittelen silti käymään siellä, jos joskus eksytte Vuoksenniskalle. Onhan se kuriositeetti sinänsä.
En jaksanut edes laskea, montako myytävänä- tai vuokrattavana-kylttiä oli yhden lyhyen kadun varrella. Niitä on nimittäin paljon. Ja sitten tuo yksi liike, jonka ovessa on lappu "asiakaskäynnillä". Se asiakaskäynti on nyt kestänyt ainakin kaksi vuotta.
Tämän kaiken keskellä on yksi riemunpilkahdus, joka erityisen paljon lämmittää mieltäni.
Hauska entivanhanen lippakioski on särkenyt sydäntäni koko täällä asumisemme ajan. Tuollainen suloinen kioskiaarre rapistumassa ja tyhjillään. Kulkemassa hitaasti kohti vääjäämätöntä purkutuomiota.
Vaan ei enää! Edellämainitsemani yhdistys on päättänyt avata siihen KiskaNiskan tänä kesänä! Kioskia kunnostetaan parhaillaan. Ihan huippua. Vaikka meillä Sulon kanssa onkin menossa taistelu herkkuja vastaan, minusta tuntuu, että ihan kannatuksen vuoksi on meidän kuitenkin jätskiä syötävä.
Toinen, jossa käymme mahdollisimman usein kannatuksen vuoksi, on Bio Vuoksi. Se on ihana, 50-luvulla rakennettu elokuvateatteri, jolle oli jo käymässä kehnosti. Niinkuin aina käy pienten paikkakuntien leffateattereille. Mutta tälle löytyi pelastaja ja teatteri kunnostettiin 90-luvun lopulla tyylillä ja hyvällä maulla juuri sellaiseksi, kuin sen kuuluukin olla.
Kunpa se ei koskaan keikahtaisi. En halua joutua lähtemään Lappeenrantaan asti katsoakseni elokuvan. Katson sen mielummin oman kylän teatterissa, vaikka se saapuisikin tänne vasta viikkoja myöhemmin.
46 kommenttia:
Tämä postaus veti hiljaiseksi... Mutta hienoa, että sinä tallennat näitä hetkiä.
Olipa mielenkiintoista ja samalla surullista luettavaa.
Kylänne on silmääni aika iso.
Meillä Karjaalla keskustan katu on lyhyempi eikä liikkeitä ole paljoa,mutta ei ole ainuttakaan suljettua liiketilaa. Eli ne mitä on, pysyvät pystyssä.
On harmi, että pienet ihanat keskustat supistuu ja kuolee pois.
Itse rakastan asioida kaupunkimme pienen pienessä keskustassa. Tori on varmaan maailman pienin, mutta aivan ihana ja laadukas. Toistaiseksi meille mahtuu kaksi kenkäkauppaa, yksi lastenvaate/leluliike, pari koruliikettä, monen monta pientä "tätiputiikkia verhoineen" monen monta laadukasta kirppistä, muutama hyvä vaateliike, ihana vanha paperikauppa ja kukkakauppoja ym. Kannatan melkein jokaista liikettä. Ja Bio Pallas vanha elokuvateatteri, se on perheemme suurkäytössä. Käymme katsomassa about kaikki mielenkiintoiset elokuvat. Emme todellakaan halua, että se jäisi kaupunkikuvasta pois.
Minutkin tämä veti hiljaiseksi. Vaikka käyn monta kertaa viikossa katsomassa Nsikaa, tästä kaikesta kirjoittaminen teki tunteistani konkreettisempia.
Imatra on outo paikka. Kaupunki mukamas. Täällä on kolme pientä keskustaa, jotka ovat kaukana toisistaan. Vuoksenniska oli aikoinaan tosi vilkas. Sulokin muistaa lapsuudestaan hattukaupat ja vaatekaupat, Centrumin leluosastot ja vaikka mitä.
Nyt vilkkainta on Imatrankoskella ja Mansikkalaan ollaan rakentamassa lisää supermarketteja. Vuoksenniska-poloinen jää unohduksiin.
On kiva kuulla, että Karjaalla keskusta elää. Vaikka siinäkin on Tammisaari ja Lohja ihan lähellä.
Tuli mieleen jokin vanha amerikkalainen elokuva, jossa ajetaan kuuskytluvun autolla läpi aution kaupungin. Sellaisen kaupungin josta on työpaikat hävinneet ja itse kaupunki on keskellä ei mitään. Aika hurjan näköistä ja vielä meillä Suomessa. Tuli jotenkin epätodellinen olo.
Varmaan tuo vanhemman iPhonen ja Hipstamaticin yhdistelmä vaikutti mielikuvaan aika paljon. Normaaleilla valokuvilla tunnelma olisi takuulla hiukan positiivisempi.
Olipa muuten osuva raportti Vuoksenniskalta! Itsekin ennen (eli silloin kun Tokmanni vielä oli siellä) kävin useammin Niskalla kuin keskustassa, mutta nyt ei kyllä tule juuri muuten kuin elokuvissa (ja töissä ässässä) käytyä. Yhdessä vaiheessa oli edes niitä kirppareita ja nyt ei kyllä enää niitäkään. Kikkakirppikseltä tuli tehtyä hyviä löytöjäkin! Tuohon mainitsemaasi kirppariin en ole koskaan osunut aukioloaikaan. Ovella on kyllä tullut yritettyä!
kai sieltä on sitten joku työllistävä tehdas tms. joskus suljettu, jos ennen kukoistanut kylä nyt kituu? pakko mennä sinne missä työtä on (ellei sitten ole kaltaisesi yrittäjä)
Kiitos taas postauksesta vanhoilta kotiseuduilta, vaikka surullista luettavaahan tämä on. Toivottavasti Vuoksenniskaa saadaan kuitenkin vielä yhdistyksen avulla elvytettyä.
Imatran ongelma on kai tosiaan ollut se, että on ollut ne kolme taajamaa, joista kaupunki on muodostettu. Imatrankoski ja Mansikkala on kait lähempänä toisiaan ja lähellä 6-tietä ja ajan saatossa kaikki on keskittynyt sinne. Lisäksi Lappeenranta varmaan nykyisin myös vetää ostoksille (?)
Samahan on vähän käynyt omalle kotipaikalleni Joutsenolle siinä vieressä, liikehuoneistoja on tyhjillään ja palvelut haetaan nykyisin melkein ruokakauppoja lukuunottamatta Lappeenrannasta, mikä on varsinkin vanhemmille ihmisille hankalaakin :(.
voi että susanna toit niin paljon muistoja mieleen vaikkei siitä nyt niin kauan ole kun minäkin niskalla teininä pyörin...muistan centrumin ja sokoksen tavaratalon ja sen yläkerran kahvilassa sai ihania leivoksia ja jäätelöannoksia kun olin lapsukainen.aina kun imatralla käyn niin harmittelen niskan autiutta.se on aina ollut se keskusta jossa me kävimme ostoksilla, olihan se lähinnä kotia ja siellä kävin myös yläasteen.nythan sieltä loppuu lukiokin.mahdotonta meininkiä!
Imatran yleisasemakaavanhan on suunnitellut Enso-Gutzeitin rahoittamana Alvar Aalto, ja kaupunki on mitoitettu sadalle tuhannelle ihmiselle - kun siellä asui reilu 35 000 ihmistä väkimäärän ollessa suurimmillaan. Tuo pikkuisen virhearvioitu kasvuodotus on siellä sitten aina näkynyt, kun on kolme keskustaa ja välissä se ei mitään, mihin piti rakentaa niille reilulle 60 000 ihmiselle asuntoja ja palveluja... Muistan Imatralla asuessani aina ihmetelleeni samankokoisten pikkukaupunkien jotenkin uskomattoman tiuhalta tuntunutta joukkoliikennettä - Imatralla sitä lääniä oli niin kauheasti ja ihmisiä niin vähän, että bussien varaan ei oikein voinut laskea kun yksi kulki aamulla ja toinen iltapäivällä ja siinä se. Niska-parka on varmasti nyt eniten kärsinyt tuosta liian väljästä kaupungista, kun vähät paukut on keskitetty Imatrankoskelle.
Minä tykkään sen takia nykyisestä kotikaupungistani Mikkelistä, että täällä on yksi, selkeä ja kunnan toimesta vielä ihan pontevasti kehitetty kaupunkikeskusta. Kuusikymppiset äijänkäppänät yrittävät väkisin vängätä tänne kaiken maailman kauppapuistoa ja hypermarkettialuetta, ja perustelevat sitä vielä sillä että pääkaupunkiseudulta tänne houkuteltavat lapsiperheet haluavat sellaista. Minusta tuntuu, että kaikki omat ystävät ja tuttavat täällä arvostavat nimenomaan tiivistä ja helposti fillarilla saavutettavaa keskustaa, eivät mitään markettiparkkia joka näivettää väkisinkin keskustan kivijalkakauppoja.
Mutta oikeasti minun piti vain sanoa että kiitos tästä haikeankauniista näkökulmasta omaan vanhaan kotikaupunkiin! Lippakioski on minunkin suosikkini Niskalla ja muistan vielä kun Bio Vuoksea alettiin kunnostaa, veljenikin oli siellä talkoissa lapioimassa törkyä lattioilta ennen varsinaisen remontin aloittamista.
Oi voi, hiljaiseksi tosiaan vetää. Tulee ihan mieleeni aika muutama kuukautta sitten, kun täällä Heinolassa liikettäni lopettelin juurikin siitä syystä, ettei asiakkaita ole. Täälläkin näyttää liiketila tyhjenevän toisensa perään ja jopa iso halli (ei tosin keskustassa), jossa oli Suomisoffa on nyt tyhjillään. Kukahan senkin muka vuokraa... Surullista moinen. Tuo iPhone laatu kuvissa tekee niistä kyllä vielä sydäntäsärkevämpiä. :)
Kiitos tästä, Susanna! Pakko lisätä tuohon listaukseesi Into-puoti, joka on uusi tulokas tuossa Niskan "keskustassa". Se on Intoa työstä ry:n työpajojen myyntipiste. Toivottavasti se pysyy siinä, vaikka käsityöläistä hitusen syökin se, että työpajatuotteina ne kilpailevat erittäin edullisella hinnalla, kuitenkin samoilla markkinoilla kuin käsityöyrittäjät. Mutta täydet pisteet Niskan elävöittämisestä!
Offroad-areena on kyllä hieno juttu myös, antaa lajiharjoitteluun ympärivuotiset puitteet ja kävijöitä tuntuu riittävän. http://www.offroadareena.fi/index.php
Jokos tänä kesänä toteutettaisiin se tekstiiligraffitijuttu Niskalle? Muutenkin pitäisi yrittää aktiivisemmin olla mukana tapahtumissa. On totta, että täältä ei tarvitse kovin usein lähteä asioille kauemmas. Paitsi kenkiä ja vaatteita ostamaan.
Olen ymmärtänyt, että sen Centrumin ja viereisen punaisen talon omistaa sama tyyppi. Punainen talo on peruskorjausta vailla, siellä on kai kosteusongelmaakin ja omistaja ei suostu tekemään remonttia. Siksi se puretaan.
Oonko kertonut, että meillä on valmis suunnitelma lottovoiton varalle? Siihen vanhaan S-markettiin karting-rata, joka kulkee sisällä ja ulkona. Saunatilat siinä talossa onkin jo ja ravintolatilat, nehän sellaisessa keskuksessa tarvitaan. Sitten siitä kadun varresta kaikki homeiset kolossit alas, se puutalo ja korjattavissa olevat kivitalot jätetään ja väleihin rakennetaan sen puutalon oloisia taloja. Näitä sitten vuokrataan hyvin edullisesti työtiloiksi ja myymälöiksi käsityöläisille ja taiteilijoille. Sellainen Fiskars-tyyppinen ratkaisu. Että lottovoittoa odotellessa...
Oli kyllä aika pysäyttävä kirjoitus. Ymmärrän niin hyvin sen, että päättäjät eivät jaksa ajatella rakennusperintöä, eivätkä muutakaan perintöä, vaan ajattelevat vain kuluja ja tuottoja. Mutta se, että noin iso keskusta on jäänyt tyhjilleen, on todella surullista. Hengissä pitäminen on helpompaa kuin uudelleen herättäminen :(
Sen aukiolot ovatkin aikalailla satunnaisia. :)
Me käymme aiuna Niskalla, kun se vaan onnistuu. Jotain joutuu hakemaan kauempaa, ja silloin oikein harmittaa, että pitää kauemmas lähteä. Yleensä sitten mekin silloin suuntaamme Mansikkalan marketteihin. Ikävä kyllä.
Ei, kyllä paperitehdas onneksi vielä porskuttaa. Imatran väkimäärä on toki ollut laskeva, mutta se ei riitä selitykseksi silloin, kun uusia yrityksiä syntyy kymmenen kilometrin päähän koko ajan, ja Niskalta siirtyy kaikki sinne.
Aiemmin olin Vuoksenniska nousuun -tilaisuudessa kuuntelemassa puheita. Kaupunginjohtaja selitti toisten keskustojen kasvun johtuvan kuutostien läheisyydestä. Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin Vuoksenniskalle on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa sujahtaa kuutostieltä, kuin Mansikkalaan tai varsinkaan Imatrankoskelle.
Jostain syystä myös venäläisturistit kansoittavat juuri Imatrankoskea ja Mansikkalaa, eikä heitä näy koskaan Niskalla. Ehkä siihen tulee muutos joskus: ainakin yksi kiinteistö on nyt venäläisomistuksessa ja sinne ilmeisesti ollaan perustamssa jonkinsortin hotellia.
Joutsenohan on niin lähellä Lappeenrannan keskustaa, että se joutuu varmasti ponnistelemaan samankaltaisessa tilanteessa kuin Vuoksennsika. :(
Se lukion lopettaminenkin on niin käsittämätöntä. Juuri tällaisilla päätöksillä edesautetaan Niskan kuolemaa. Kunpa lukiolaisten katoaminen ei veisi mukanaan myös kirjakauppaa. :(
Kyllä, ihan totta tuo, mitä ansiokkaasti kerrot viestisi alussa! Minusta se on jotenkin niin hullunkurista kaupunkisuunnittelua, että arvellaan kaupungin kasvavan suureksi ja sitten aloitetaan sen rakentaminen laidoilta, eikä sen mukaan laajenneta, miten tarvetta ilmenee. :)
Käytännössä tämä tarkoittaa nyt sitä, että ilaman autoa olisi aika mahdotonta täällä selviytyä. Bussilinjoja kyllä on kaksi, ja niissä kulkee tyhjiä busseja puolen tunnin välein, mutta eiuhän niillä kaikkia kohteita tavoita millään.
Entisessä kotipaikassa Orivedellä totuin siihen, että kun kävin kaupassa, kävin samalla kertaa kirpparilla ja kirjastossa ja saatoin hoitaa kelat ja apteekit ja kuntosalit samalla reissulla. Täällä kaikki on ripsuteltu kauas toisistaan ja pitää enemmän suunnitella, mihin menee ja meneekö ollenkaan.
Mikkeli kuulostaa oivalliselta. Toivottavasti markettiukot eivät onnistu pilaamaan sitä.
Voi ei. Vaikka Heinolastahan on aika pitkälti kuitenkin Lahteen. Luulisi, että siellä nyt sentään oman kunnan palvelut pysyisivät. Ikävää on tämä kaikki. Ihmiset tunkevat kaupunkeihin, vaikka pienillä paikkakunnilla olisi hyvä elää.
Surullisen haikeita kuvia. Katua on tullut talsittua ja lukiota käytyä. Silloin oli vilkkaampaa. Vaan eihän siellä taida enää sitä lukiotakaan olla, joten miten käy kirjakaupan...
Se yksi täyteenammuttu kirppis on kyllä pelottava. Kerran olen käynyt, mutta ei ole houkutellut uudestaan, vaikka saattaishan sieltä jotain löytyäkin.
Minä suhtaudun niin kaksijakoisesti Into-puotiin ja koko yhdistykseen, juuri noista mainitsemistasi syistä. On ilahduttavaa, että yhteen liikehuoneistoon sentään on ilmestynyt jotain. Mutta silti, alan vähän kiemurrella, kun ovat kuitenkin käsityöyrittäjien markkinoita vääristämässä.
Olen toivonut lottovoittoa itselleni, mutta taidan nyt alkaa toivoa sitä teille! :D
Sulolla on ollut vähän samankaltaisia suunnitelmia Niskan varalle... juuri liikuntapaikkoja ja sellaista sinne pitäisi keskittää, joka tuo nuoria harrastamaan. Harrastuksen takia kun ihmiset voivat vaivautua lähtemään jopa Niskalle saakka. Täällä pitäisi olla kaikkea sellaista, mitä muualla ei. Jotain, mitä ei saa marketeista.
Ai niin... tiedätkö sinä, mitä siihen Berangerin viereiseen rakennukseen on syntymässä? Siis siihen, jonka katolla on tekniset-kyltit? Kurkistelin sisälle ja sinne oli pykätty huvimaja ja tuotu valtava laituri. Ja täytettyjä eläimiä.
Näinpä juuri. Se, mitä päättäjien taholta on tänne nyt panostettu on yhden kadunpätkän kaventaminen. Haluaisin kuulla perustelut siihen... ja mitä kaikkea oikeasti tarpeellista silläkin rahalla olisi voitu tehdä.
Kirjakaupan kohtaloa minäkin pelkään. Valokuvaamo lopetti jo, mutta ylioppilaiden katoaminen olisi varmasti viimeistään vienyt senkin. :(
Sieltä kirppikseltä löytyisi vaikka mitä, jos niihin tavaroihin vain jollain lailla pääsisi käsiksi. Ja jos täti ei hinnoittelisi niitä pilviin.
En tiedä, pitäisikö siitä paikasta tehdä ilmoitus johonkin. On vaikeaa uskoa, että sellainen saisi olla asiakkaille edes avoin. Paikka ei vaikuta turvalliselta.
Mielestäni vielä 2004 vuonna, kun olen valmistunut ylioppilaaksi, tilanne oli huomattavasti parempi niskalla. Elämää riitti ympärillä kuitenkin jonkun verran, ja suurin osa huoneistoista oli jonkinlaisessa käytössä. Mietin tätä mielestäni siitä ajasta nopsaa rappioitumista, ja syytän kyllä osaltani juurikin kaupungin tahtoa panostaa muualle, kuin tähän keskustaan. Vuoksenniska on kuitenkin minunkin muistoissani idyllisempi ja jotenkin ihanalla tavalla kylämäisempi kuin mansikkala taikka imatrankoski.
Nykyisin asun Joutsenossa, ja seuraan taas tätä samaa kaarta. Mutta täällä tuntuu kuitenkin vielä riittävän taistelutahtoa ja intoa pitää kylää pystyssä. Iso Lappeenranta vaan tahtoisi imeä kaikki peruspalvelutkin itseensä, mikä on surku. Mutta pyrin suosimaan mahdollisimman monessa asiassa paikallisuutta.
Hmm, en tiedä. Sekin on tietääkseni homeessa se talo...
Kiitos Susanna eeppisestä raportista. Kultakuumeen jälkeen tyhjä katu. Vahva tunnelma.
Kylläpä olikin kirppistädillä tavaraa, lattiasta kattoon pinottuna! Palotarkastajan ilme vois olla näkemisen arvoinen... Entäs jos tavarakerrostumat hyökyvät tädin päälle? Eihän sitä sieltä kasojen alta kukaan osaa etsiä :0
Heather
Yllätyin itsekin viimeksi Niskalla käydessäni, miten oli käynyt autioksi. Oli joskus todella vilkas keskusta. Ja Bio Vuoksessa kävin monta kertaa elokuvissa serkkulikan kanssa. Ihania nostalgisia kuvia entiselle imatralaiselle :)
Ankeeta, ankeeta...samaten on käynyt Voikkaalla ja monessa, monessa muussakin paikassa. Työpaikat loppuu ja kylät autioituu. Ihana pilkahdus tuo kioski!
Ja vaikka osaisi, ei taitaisi löytää.
Minusta näyttää siltä, että jopa näiden kahden ja puolen vuoden aikana on Niska hyytynyt aika olennaisen paljon. Oli takuulla 2004 ihan toinen meininki. Sitä minä en valitettavasti ole päässyt näkemään.
Tänään eräs tuttu tämän tekstini luettuaan kysyi minulta, mikä on minun reseptini Vuoksenniskan pelastamiseksi. Ei minulla ole reseptiä. Toivoisin, että olisi.
Kiitos itsellesi.
Olisiko paluumuuton paikka? :P
Itse en ymmärrä, miksi kukaan haluaa lähteä suuriin kaupunkeihin. Kerran eräässä Fb-ryhmässä päiviteltiin pääkaupiunkiseudun asuntojen hintoja. Yritin sanoa, että parin sadan kilometrin päästä voisi saada japanilaisen auton hinnalla hienon vanhan aseman ja että täällä kehäkolmosen ulkopuolella on oikeasti hyvä elää. Sain osakseni aivan iholla asti tuntuvaa halveksuntaa.
No ei ainakaan tässä vaiheessa :) Täällä maalla on niin mukavaa, en ole siis karannut suurempiin kaupunkeihin. Aivan päinvastoin.
Voi kiitos tästä entisen kotiseudun kuvauksesta! Tai siis Tainionkoskelta olen varsinaisesti lähtöisin, mutta äiti asui lapsuutensa ja nuoruutensa Vuoksenniskan aseman lähistöllä. Nyt tuli hirmuinen hinku päästä itse sinne ja ottamaan tällaisia samanlaisia kuvia!
Tule tule. :) Ja osta jätski lippakioskilta.
Me tykkäämme viedä kauempaa tulevia vieraita Vuoksenniskalle. Se on vähän kuin kävisi pienellä aikamatkalla. Toisaalta hupaisaa, mutta enemmän surullista.
Vaikea kuvitella, että Vuoksenniska nousisi uuteen kukoistukseen. Sinne ilmestyy toisinaan uusia pieniä liikeyrityksiä, mutta ne vaikuttavat yleensä tuhoontuomituilta. Ei kai kukaan oikeasti uskonut, että vuoksenniskalaisista tulisi innokkaita sushin syöjiä, tai että siellä menestyisi kymmenes tai kahdeskymmenes uusi kirpputori, jossa myydään järkyttävän ylihinnoiteltua kaatopaikkakelpoista tavaraa?
Ravintola Vuoksenkulman nimikyltti.. tai siis toi juttu, miksikä sitä sanotaan.. on ihan superhieno. Voisikohan sen joku pelastaa. Ja mahtava tuo pikkukioski, nouskoon hurjaan jäätelökukoistukseen!
Oikeaan suuntaan olet siis täältä lähtenyt. :)
Vaikeahan sen elpymiseen on uskoa. Iso ihme siihen tarvittaisiin.
Niin on hieno. Ehtaa 70-lukua. Veikkaan, että menee päreiksi muun talon mukana. :(
Olen napannut sinut ylös Imatra FB ryhmän sivuilta kauan sitten. Laitoin salaiseen kansioon luettavaksi. Silloin tällöin muistin katsoa. Julkaisun blogisi sivuan blogillani muillekin iloksi. Olen imatralainen, siellä syntynyt ja kasvanut, mutta asunut suuremman osan elämästäni täällä, New Yorkissa, Long Islandilla. Menimme naimisiin Kolmen Ristin kirkossa ja häät tanssimme Vuoksenkulmassa. Sääli, että Niskat ovat niin surkeassa tilassa. 70 - luvulla Imatralla oli n. 34 000 asukasta! Ihastuin valokuviisi! Tule vierailemaan blogiini.
Tervetuloa vaan lueskelemaan näitä vanhojen kotikulmien juttuja. Minulla on tämä Imatran alueitten esittely jäänyt vähän kesken muiden kiireiden alle, mutta varmaan joskus taas jotain kuvia laittelen täältä.
Käyn vastavierailulla blogissasi. :)
Lähetä kommentti