Jostain syystä tähän taloon muuttaminen synnytti minussa kiinnostuksen sota-aikoja kohtaan. En ole koskaan ennen jaksanut kiinnostua sotajutuista, mutta nykyisin luen kirjoja ja katselen mielelläni sota-ajasta kertovia elokuvia. Ihan erityisen mielelläni kuuntelisin vanhojen ihmisten kokemuksia, jos niitä vanhoja vain olisi lähipiirissäni vielä kertomassa. Surettaa, etten ajoissa ole ymmärtänyt jututtaa edes omaa isoäitiäni, joka oli lottana.
Nämä kuvat olen ottanut
Puolustusvoimien kuva-arkistosta. Siellä on tuhatmäärin kuvia sotien ajoilta. On nauravia sotilaita, raunioilla leikkiviä lapsia, haudoilla itkeviä naisia, kiikareiden kera tähystäviä lottia. On sairaita lapsia, jotka näyttävät samalta kuin keskitysleirien vangit. On vainajia hangessa, suksilla eteneviä joukkoja ja sankarillisia lentäjiä nahkakypärissään. On vakavia, mutta ylpeitä venäläisiä sotavankeja. Valtava määrä kuvia eri tilanteista, ja osa aika järkyttäviäkin.
Erityisen suuresti sydämeeni käyvät kuvat evakoista ja heidän matkastaan.
Tämä kuva evakoiden omaisuuden lastaamisesta on Vuoksenniskan asemalta. Nyt kaunista asemaa ei enää ole, vaan sen tilalla on Imatran tavara-asema.
Meidän omasta asemarakennuksesta en kuvia löytänyt, mutta löysin kuitenkin useamman kuvan, jotka on otettu asemamme edustalta. Tässä lastataan polttoainetta junanvaunusta kuorma-autojen kyytiin. Säiliövaunut on naamioitu muistuttamaan tavallista tavarajunan vaunua.
Arkiston kuvia voi selailla täällä ja niitä saa julkaista.
9 kommenttia:
Onpa hienoa että teidän ympäristöännekin löytyy tuolta kuva-arkistosta!
Sota-aika on sellainen aika mihin pitäis perehtyä enemmän. Kiinnostaa, mutta jostain syystä vain se aina jää toissijaiseksi. Tosin nyt kun meidän saunamökkisiirtoprojekti sattuu olemaan evakkotorppa, niin varmasti nyt ois hyvä hetki perehtyä ja lukea tästä.
Tuo kuvalinkki on hyvä tietää.
Hienoa, kun muistutit tuosta sivustosta! Nykyihmiselle tekee "hyvää" aina välillä lukea sota-ajoista, antaa perspektiiviä omaan elämänvaiheeseen!
Minuakin kiinnostaa tällä hetkellä Suomen lähihistoria ja etenkin sota-aika. Pari linkkiä radio-ohjelmiin, joista tykkäsin kovasti:
http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/suomi-talvisodassa
http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/suomi-jatkosodassa
Radio-ohjelmissa on se hyvä puoli kirjoihin verrattuna, että kuulee aitoa äänimateriaalia tuolta ajalta ja ihmiset tulevat jotenkin todentuntuisemmiksi ja läheisemmiksi. Tv-ohjelmissa olisi tietysti vielä kuvatkin bonuksena, mutta jotenkin tykkään tällä hetkellä enemmän radion tunnelmasta.
Evakkojen tarinat koskettavat erityisesti, koska meitäkin on tänä keväänä kohdannut tragedia, jonka vuoksi olemme joutuneet jättämään kotimme ja lähtemään toisten nurkkiin asumaan ja suuri osa tavaroistamme on mennyttä. Ihmishenkiä ei kuitenkaan ole menetetty ja omat rakkaat kotimaisemat ovat edelleen tallella, joten evakoiden kokemuksiin suhteutettuna tunnen olevani hyvin onnekas.
-Venla
Kiitos linkistä. Harmi, etten löydä sieltä kuvia kylästämme. Kylämme jäi historiaan Suomen sisällissodassa, mutta sen aikaisiakaan kuvia ei tuolta löydy. Evakkojen tarinat koskettavat, koska isoäitini oli Karjalan evakko, ja olen siksi tutustunut aiheeseen. Siihen liittyy niin paljon asioita, joista on sittemmin vaiettukin, esimerkiksi erään vähemmistömme tapa kohdella Karjalasta tulleita kodittomia ihmisiä, mutta minkäs näille voi. Joskus kai on parastakin olla hiljaa, jotta pääsisimme edes joskus sen vihan yli, minkä suomalainen voi tuntea toista suomalaista kohtaan.
Kiitos paljon, en tiennyt tuollaisen sivuston olemassaolosta. Täytyykin vähän esikatsella sieltä kuvia, joita voin katsella 7-vuotiaan tyttöni kanssa.Luemme juuri lapsille suunnattua Vuokko Niskasen Hiekkalan lapset sarjaa, jossa kerrotaan Suomen sota-ajoista ja erityisesti evakoista.
Emma
Sota-ajoista tuli vain mieleen se, minkä varmaan tiedätkin jo, että Immola on jäänyt historiankirjoihin myös Mannerheimin ja Hitlerin ainoana kohtaamispaikkana. Aika kylmäävää, että maailmanhistorian pahimpiin kansanmurhaajiin kuulunut tyyppi oikeasti joskus asteli meidän kotinurkilla...
Niinpä. Silloin kun ostimme talon ja etsimme netistä Immola-hakusanalla kaikkea mahdollista, aika monessa lähteessä oli virheellinen tieto, että Hitler ja Mannerheim olisivat treffaanneet nimenomaan tässä meidän asemalla. Niin ei kuitenkaan ole, vaan juhlavaunu oli parkissa tuolla Saimaan rannan puolella. Mutta on se tyyppi Raution kylän halki autolla kuskattu.
Sota-ajat alkaneet kiinnostaa täälläkin suunnalla. Mutta ei puhettakaan, että olisi kysynyt niistä ajoista Kosken muorilta (eli 94 vuotiaaksi). Sen verta kova kokemus oli, että isoveljen sotapelitkin joutivat kieltoon silloin kun muori meillä kävi. Hänen vielä elossa olevat tyttäret muistavat vain jotain pieniä asioita ja tietysti sen uutisen isän kaatumisesta rintamalla.
Toki oli Vaari joka SS-sotilaani palveli ja mielellään kertoili omista kokemuksistaan. Ei ollut kuitenkaan leireillä ja vasta kuulemma kotomaahan palatessa sai kuulla mitä niille ihmisille kävi, joita kävivät pidättämässä. Eipä ole vaariakaan enään, mutta jätti erikoisen muiston. Jouluna olimme siellä katsomassa Sound Of Music- elokuvaa ja Hitlerin ilmestyessä ruudullle vaari yhtäkkiä teki "Heil Hitler!"-tervehdyksensä ja me tenavat säikähdettiin, että nyt hän lopulta sekosi. Naureskeli vain meidän ilmeillemme.
Kuuluu tuttuihin myös yksi inkeriläinen. Isoveli, kun innostui vanhalta herralta kyselemään sota-ajoista, ukko meni hiukan lukkoon ja sanoi heti, kun kykeni jotain tämän tapaista: "Ei siitä muuta kerrottavaa kuin se, että Venäjässä olit Suomalainen ja Suomessa Venäläinen."
Noh onneksi on kirjallisuutta, sivustoja ja dokumentteja aiheesta. Ja nykyään minusta pienesti tuntuu atraimen kanssa tökkimiseltä kysellä niinä aikoina eläneiltä ihmisiltä. Vai olisiko vanhojen haavojen aikaiseminen osuvampi kuvaus? Mutta, toki se riippuu ihmisestä. Jotkut on heti mielellään kertoilemassa, kun on vielä muisti ja järkikin hyvin tallella.
Lähetä kommentti