Nyt kun minä panin itseni remonttikieltoon ja olemaan höyryämättä talomme kanssa, olemme ihan oikeasti onnistuneet tekemään monia mahdottoman mukavia juttuja yhdessä Sulon kanssa. Olemme muun muassa viettäneet aivan ihanan kesähelleviikonlopun telttailemalla Inkoon rehevissä maisemissa. Ja Sulon ollessa töissä minä olen totta tosiaan osannut olla kotona jopa jouten! Onpa yllättäen varsin mukavaa vain kuljeskella omalla pihalla tutkimassa, millaisia sieniä tontillamme kasvaa. Olen myös ilmoittautunut vesijumppaan ja selkävoimisteluryhmään, joista tulee taas ihan uutta rytmiä elämääni.Kumma kyllä, olen saanut myös mieleni rauhoittumaan lattioiden alla piileskelevien hiirenkakkalasivillojen ja epäilyttävien muovimatto- ja kovalevy-yhdistelmien suhteen.
Remonttihan täällä silti jatkuu, vaikka minä rentoilenkin. Isäni tuli apumiehensä kanssa tänä aamuna laittamaan suihkunrakentelun alkuun. Ja me siirryimme samalla elämään ilman sisävessaa ja suihkua. Itse asiassa myös ilman vettä. Se tarkoittaa kertakäyttöveitsiä ja -haarukoita sekä isoa kassillista pahvilautasia ja -mukeja. Se tarkoittaa bambutiskirättien vaihtumista talouspaperiin ja kattiloiden vaihtumista kertakäyttöisiin foliovuokiin. Tiskaamista inhoavana ihmisenä voisin kai olla hyvin tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta totta puhuen moinen holtiton kerskakulutus tuntuu aika vaikealta.
Kun vessanpönttömme kannettiin kuistin puolelle syrjään, olen voinut olla tosi iloinen siitä, että minulle tuli jo viime keväänä ihan välttämätön pakkomielle sisustaa meille ulkovessa. Vaikka huussista on ollut iloa pitkin kesää, se pääsee vasta nyt tosi koetukselle.
Remonttihan täällä silti jatkuu, vaikka minä rentoilenkin. Isäni tuli apumiehensä kanssa tänä aamuna laittamaan suihkunrakentelun alkuun. Ja me siirryimme samalla elämään ilman sisävessaa ja suihkua. Itse asiassa myös ilman vettä. Se tarkoittaa kertakäyttöveitsiä ja -haarukoita sekä isoa kassillista pahvilautasia ja -mukeja. Se tarkoittaa bambutiskirättien vaihtumista talouspaperiin ja kattiloiden vaihtumista kertakäyttöisiin foliovuokiin. Tiskaamista inhoavana ihmisenä voisin kai olla hyvin tyytyväinen tähän tilanteeseen, mutta totta puhuen moinen holtiton kerskakulutus tuntuu aika vaikealta.
Kun vessanpönttömme kannettiin kuistin puolelle syrjään, olen voinut olla tosi iloinen siitä, että minulle tuli jo viime keväänä ihan välttämätön pakkomielle sisustaa meille ulkovessa. Vaikka huussista on ollut iloa pitkin kesää, se pääsee vasta nyt tosi koetukselle.Samoin olen todella riemuissani siitä, että sain taannoin kiukuteltua tahtoni läpi saunan suhteen ja sekin remontoitiin kuntoon kesän aikana. Miten ankeaa olisikaan nyt käydä lämmittämässä pesuvesiä homeisessa saunassa!
(Uusmaalainen puu. )
3 kommenttia:
Ihan totta. Ja ulkovessalla sekä -saunalla pärjää ihan hyvin, juokseva vesi on vähän vaikeampaa jos siihen on tottunut. Oikeastaan se, mikä on tärkeää, on toimiva systeemi. Eli oma sanko juomavedelle, jolla sitä kannetaan kaivosta ja oma astia vedelle omalla paikallaan keittiössä, siinä oma kuuppa, sitten homma sujuukin kuin leikiten. Kun ne systeemit pitää järjestää ja keksiä, on se vaikeaa. Tätä olen yrittänyt selittää kaupunkilaiskanssasisarille, mutta kai se on vaikea sisäistää ellei ole itse kokeillut.
Ja ihan pianhan teillä on taas kylppäri, ja juokseva vesi! Ei tää tilanne niin kauaa kestä (ei ainakaan niin kauaa kuin mulla menee siihen, että kylppäri tulee: se tulee kuistin liitteeksi, jota ei ole vielä edes alettu rakentaa eikä aletakaan muutamaan vuoteen, eli kunnes on varaa).
Jee, hyvä Susanna! Onpa kiva kuulla, että mieliala on kohentunut! Onnellista syksyn alkua sinulle :)
Ihanaa, että olet oikeasti malttanut rentoutua!
Kyllähän tuo vedettömyys aiheuttaa aikamoista kikkailua.
Juuri eilen meiltä katkesi vesi ilman mitään ennakkoilmoitusta ja ehkä siinä pieni paniikki iski. Ei mitään tietoa, kauan vesi on pois, kamala tiskivuori odottamassa ja vieraita tulossa synttärikahveille. Onneksi jo parin tunnin päästä alkoi vettä taas tulla ja vieraat saivat kahvinsa.
Lähetä kommentti