torstai 20. elokuuta 2015

Energia ja onnellisuus


Tämä on näitä onnenhetkiä, sanoin Sulolle tänään, kun istuin mönkijän tarakalla bikinit päällä vatsamakkarat höllyen Sulon kaasuttaessa talon nurkan ympäri. Kuskasimme mönkkärin peräkärryllä klapeja takapihan pinosta etupihan liiteriin. Sulo oli tehnyt hommaa jo aamusta saakka, eikä tainnut tuntea samaa pursuilevaa onnea, jonka valtaan minä jouduin. Kaikki oli niin täydellistä. Aurinko poltti ihoa, taivas oli kirkkaansininen, oli pikkuisen hiki ja olimme siinä yhdessä tekemässä oman kodin tärkeitä hommia. Siinä hetkessä oli kaikki.

Olen ollut äärettömän kiitollinen taas asioiden tolasta. Sinitaivas helottaa päivä toisensa jälkeen ja minun energiani ja iloni vain kasvaa. Maailma on lopulta lämmennyt, minä olen ruskettunut ja aikaansaava. Olen kiitollinen siitä, etten ole nyt koulussa tai päivätyössä sisälle vangittuna, vaan saan itse päättää aikatauluni ja pääsen lopultakin imemään itseeni kaikkea sitä hyvää, jota aurinko tuottaa.


Loman aikana päätin tehdä elämääni uuden järjestyksen. Ymmärsin, etten voi antaa itseni vajota masennukseen, vaan minun täytyy tehdä parhaani itseni hyväksi. Näin, miten työ oli ruvennut syömään sieluani ja ottamaan vallan kaikesta. Olin aina töissä, siltä tuntui. Jopa yöllä katsoin työsähköpostit, jos satuin heräämään kesken unien. Todellisuudessa päiväni kuitenkin kuluivat haahuiluun ja työnteon mukatekemiseen, ja jos en tehnyt tai ollut tekevinäni töitä, podin jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että hukkasin aikaani.

Nyt on uusi marssijärjestys. Listaan tehtävät työt etukäteen. Aamulla aloitan hommat heti herättyäni ja keskityn vain työntekoon klo yhteen asti. En pane pyykkejä koneeseen, en laita ruokaa, en lähde kävelylle, en leiki nukeilla enkä kurki Instagramia. Kun kello tulee yksi, lopetan siihen paikkaan ja jatkan seuraavana aamuna. Loppupäivä on muuta elämää varten. Parisuhdetta, kotitöitä, leikkimistä, elokuvia, uimista, geokätköilyä, mopoilua ja sen sellaista leppoisaa.


Toistaiseksi systeemi on toiminut loistavasti. Saan yhdessä päivässä enemmän töitä tehtyä kuin ennen, vaikka tuntimäärä voi tuntua vähäiseltä. Ehdin huomioida Sulon ja nauttia yhdessäolosta. Ja olen ehtinyt olla auringossakin nyt, kun se vihdoin on taas olemassa. Ja mikä ihmeellisintä, en todellakaan ole potenut huonoa omaatuntoa "lusmuilun" vuoksi näinä vapaailtapäivinäni ja iltoinani, enkä ole heräillyt keskellä yötä lukemaan työsähköposteja.

Tiedän, että auringolla on valtava merkitys siihen, että uusi aikataulusysteemi on toiminut näin hyvin. Kun aamulla herään virkeänä valoisuuteen, päiväni lähtee hyvin käyntiin. Itsekuria tarvitaan sitten, kun sateet taas alkavat ja syksyn pimeys käy päälle.


Lopuksi tietysti mainospala Kampin Käsityökorttelista. Siellä ollaan tutulla Narinkkatorilla lauantaina aamukymmenestä iltakuuteen. Nyt, kun olen ollut kovin innostunut geokätköilystä, sain idean korttelikätköistä. Vien muiden yrittäjien telttoihin piiloon pieniä oransseja kuoria, joita asiakkaat voivat etsiä tai löytää ihan vahingossakin. Kätköjen löytäjät saavat sitten noutaa minun Riepukioskiltani ilmaiseksi valitsemansa tiskirätin.

Tervetuloa Käsityökortteliin!


17 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Korttelikätkö on kiva idea! Mutta se aurinko, olen minäkin niin nauttinut kun vielä olen ollut lomalla. Aivan täydellisiä päiviä, enkä edes uskalla ajatella jos näitä aurinkopäiviä ei olisi tullut. Tänään maalasin aittaa auringossa niska punoittaen ja nautin kun aurinko kuumotti pohkeita. Ekaa kertaa tänä kesänä.

Aikataulutus on hyvä juttu, samankaltaista yritän noudattaa itsekin, vapaasta huolimatta herätyskello soi joka arkiaamu ennen seitsemää ja herätän lapset kouluun. Ysiin asti saan tehdä mitä huvittaa ja sitten on kotityöt tai remppaa. Pikkasen joinain aamuna lipsuu, mutta ei se haittaa :)

Toivottavasti siellä ja täällä aurinkosäät jatkuu!

Apris kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä ja hyvin suunnitellulta päiviesi jako työn ja vapaa-ajan kesken. Tosi kiva idea tuo korttelikätkö. Aurinkoa päiviisi.

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Ollaan me ihmiset niin erilaisia. Minä olen täällä sisällä päivät pääksytysten enkä kaipaa ulos kuumuuteen. Olen putiikissa viiteen asti, sitten otan iltapäivätorkut ja vähän puuhailen tai en puuhaile ja kymmeneltä nukkumaan. Työpäivä on 10-17 mutta sen aikana voin puuhailla muutakin kuin työasioita, koska työpaikka on kotona. Jos aurinko paistaa, se kylllä piristää, mutta jos ei se paista, ei se minua masenna.

Nonna kirjoitti...

Minäkin tunnen auringon tuoman energian, eikä oikeasti kovasti haittaa, vaikka aamuisin siirryn töihin sisätiloihin. On kuitenkin kivaa työtä, ja saan mennä vähissä vaatteissa, eikä tule vilu päivänkään aikana! Nyt sitten imetään tätä energiaa varastoon...

Susanna kirjoitti...

Onneksi olet nyt lomalla! Ihan surku on niitä, joiden loma meni sateessa ja nyt sitten on kesä, kun pitää töihin palata.

Susanna kirjoitti...

Kiitos kovasti!

Susanna kirjoitti...

Sinä sovit Suomeen.

Susanna kirjoitti...

Sama minulla, että vaikka tämä työ sujuukin enimmäkseen sisätiloissa, niin ei se harmita, kun on voimaa tehdä. Ajattele, jos meilläkin paistaisi aina aurinko!

Susanna kirjoitti...

Mieti, jos tätä ihmekesää ei nyt todellakaan olisi tullut. Oltaisiin vain siirrytty synkästä ajasta vielä synkempään. En tajua, miten siitä olisin selvinnyt.

Soja kirjoitti...

Mie oon niin onnellinen, että kesä tuli siulle vielä ja että sait työrytmin kuntoon <3

KataMaria kirjoitti...

Mahtava idea tuo korttelikätkö! :)
Oisin mukana jossei ois jalka kipsissä...

Anna-Mari kirjoitti...

Voi kyllä niin ihanaa on tämä lämpö ja aurinko ja KESÄ joka viimein tuli! Nyt imen minäkin energiaa ja voimia talvea varten oikein kahmalokaupalla! Mutta kuulostaa NIIN hyvältä tuo työjärjestyksesi, minun on varmaan tehtävä samanlainen. Kun ei tästä muuten tule mitään, on olevinaan töissä mutta ei kuitenkaan tee mitään ja vuorokauden ympäri on lusmu olo.

Susanna kirjoitti...

Kiitos, niin miekiiiii!

Susanna kirjoitti...

Ihmiset eivät yskaltaneet tarttua niihin lappuihin! Pälyilivät vain ihmeissään! :D

Susanna kirjoitti...

Kannattaa varmaan ainakin kokeilla. Toistaiseksi on ollut mulle hyvä juttu ainakin.

Stella kirjoitti...

No jopas on taas suvaitsevaisuus huipussaan. "Tomppa"porukallanne siis on joku sanan- ja mielipiteenvapaus olevinaan, mutta ei niillä, jotka haluavat puolustaa miehen ja naisen avioliittoa ja lasten oikeuksia. Onhan se joo upeata, että sukupuolineutraalin avioliittolain myötä lapselta viedään oikeus oppia tuntemaan biologiset vanhempansa ja kenestä tahansa lapselle mitään sukua olemattomasta äidin/isän lesbo-/homopuolisosta voidaan tehdä hänen juridinen vanhempansa. Ei varmaan nämä lapset myöhemmin kysele, kuka heidän oikea äitinsä tai isänsä on?

Ja mitä tulee "kuusisataapäiseen hirviöön", niin mitään sellaista ei Aito avioliitto-kojulla todellakaan julisteta, olet mennyt todella halpaan, kun uskot tuommoisia halpahintaisia juoruja, kannattaisi ottaa itse asioista selvää ennenkuin ryhtyy mitään valheellisia "totuuksia" laukomaan. Ja tiedätkö edes mitä se "Tomppasi" lopulta oikein edustaa. Kannattaisi varmaan siitäkin ottaa selvää, ennen kuin niin kovasti ryhtyy tuollaista pornopiirtäjää mainostamaan jonain hyvänäkin asiana. Epäilemättä sinulla on nykyään suurimmat kannattajasi näissä Pride-porukoissa, minä ainakin poistan blogisi kokonaan lukulistaltani.

https://tulisieluinen.wordpress.com/2014/05/09/esittelyssa-tom-of-finlandin-sarjakuvatuotanto/

Susanna kirjoitti...

Ensinnäkään en ole mainostanut yhtäkään "pornopiirtäjää" ja toiseksi olen kyllä tutustunut Touko Laaksosen taiteeseen jo parikymmentä vuotta sitten. Ihan ilman noita linkkaamallasi sivulla näkyviä älyttömiä hymiösensurointejakin.

Ja mitä tulee lapsen oikeuksiin, niin vanhempien sukupuolella ei ole siinä mitään mitään tekoa. Tietoa asiasta on vaikka kuinka paljon, jos sitä on halukas vastaanottamaan.

Tämän kommenttisi perusteella olen varsin iloinen, jos lakkaat lukemasta blogiani. Toivon, että muut kaltaisesi tekevät samoin.