Kissanaisia

Mainitsinkin jo aimmin liittyneeni Facebookissa ompeluryhmään saadakseni kipinää muuhunkin kuin rättiompeluun. Se oli hyvä päätös, luulen. Siellä kun on sellaisia kivoja haasteita, että ommellaan tiettynä päivänä jonkun teeman mukaan jotakin. Pääsin nyt osallistumaan ensimmäiseen tällaiseen juttuun. Ensin tilattiin yllätyspaketti, jonka sai avata perjantaina klo 8 aamulla. Paketissa oli tällä kertaa leopardikuvioista trikookangasta. Sitten oli päivä aikaa miettiä ja valmistautua, ja klo 21 kaikki tahoillaan alkoivat ommella. Aika loppui klo 23 ja silloin piti täräyttää valokuva ryhmään valmiista tekeleestä.

Voi että se oli hauskaa. Minä olen lapsesta saakka tykännyt koulussa kokeista. Ja tässä oli ihan sellainen olo, kuin olisi ollut kokeessa. Erityisen haasteen tehtävään toi tuo kangas. Siis oikeasti en käsitä, miten eläinkuosit ovat nykyisin niin muotia ja miten pikkutytöt ja teinit tykkäävät niistä niin kauheasti. Kun minä olin teini, leopardikuoseissa esiintyivät vaan sellaiset tärkeilevät vanhat harput, jotka sutivat liian kirkasta huulipunaa liian ryppyisiin huuliinsa ja uittivat itsensä nuoruusaikojen hajuvedessä. En ole siitä mielikuvasta päässyt yli, vaikka minustakin tämän päivän pikkutytöt leopardikuosimekoissaan näyttävät oikein suloisilta. Olikin tosi vaikeaa keksiä itselle mitään, missä ei tuntisi itseään puumanaiseksi.

Tällainen sitten syntyi. Ja kyllä, tunnen olevani justiinsa se puumanainen. Mutta onneksi minä olen aina kotona, joten kotimekkona tämä pääsee ahkeraan käyttöön ja voin rauhassa totutella kissamaiseen turkkiini...

Vaikka kangaspala oli aika pieni, siitä jäi yli vielä mukavia tilkkuja, joista voin ommella Kenille vaikka mitä. Ken kun ei ollenkaan arastele viidakkoeläimiä päällään.