Remonttihäyrinen = Susanna silloin, kun hän päättää ilman ajattelukykyä ryhtyä remonttihommiin ja tulokset ovat justiinsa sen mukaiset. Nimityksen on tietysti lanseerannut Sulo.
En ole miesmuistiin tehnyt täällä mitään remonttia. Työhuoneen tapetit ovat odottaneet minua joulukuun alusta saakka, mutta en ole oikein saanut aikaan / uskaltanut ruveta hommiin. Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi tapetoin, että pelkäsin, ettei siitä nyt mitään tulisi. Ja työ piti tehdä vieläpä yksin, sillä olen luvannut Sulolle, ettei hänen tarvitse ikinä elämässään enää tapetoida.
Tänään sitten lopulta otin härkää sarvista. Hyvinhän se sujui. En tullut ottaneeksi kuvia matkan varrelta muuten kuin kännykällä kliks. Eka seinä tuli valmiiksi ja olin ihan tyytyväinen. Tapetin kohdistaminen omin avuin oli yllättävän helppoa, kun ei ollut pitkistä vuodista kyse.
Ajatuksenani oli maalata seinän alaosa punaiseksi. Minulla oli jemmassa valmiina Uulan valkoista Intoa ja kahta erilaista punaista pigmenttiä. Arvelin, että saan nopsasti itse sekoitettua sopivan maalin.
No enkä saanut. Tietenkään. Voisinko minä joskus oppia, etteivät minun omatekoiset maalisekoitukseni ikinä onnistu suunnitelmien mukaan? Tärväsin pieneen maalitilkkaan puoli kiloa englanninpunaista pigmenttiä vain todetakseni, ettei se ole punaista nähnytkään.
Siinä minulla sitten oli puoli tonkallista mönjää, joka näytti sulaneelta, lusikalla mössätyltä trio-jäätelöltä. Kelvotonta.
Tässä vaiheessa tapetit olivat kerinneet kuivua seinällä ja huomasin kauhukseni, että ne olivat irronneet lähes kaikkialta! En tiedä, mikä meni vikaan, enkä oikeastaan ole kovin kiinnostunutkaan tietämään. Vääränlainen liisteri, vääränlainen tapetti, vääränlainen seinä, vääränlainen vettymisaika, vääränlainen tekijä, hällä väliä.
Tässä vaiheessa epätoivo ja turhautuminen olivat aika vallitsevat tunnelmat, mutta Remonttihäyrinen ei koskaan luovuta. Sudittelin liisteriä irronneiden tapettien alle ja painelin niitä paikoilleen. Toivottavasti ne nyt tarttuvat kiinni. Ja jos eivät, niin ainahan voi ottaa niittipyssyn ja nitoa ne mokomat tapetit seinään...
En suostunut heittämään hukkaan kauheaa olmimaalia, vaan päätin vedellä sillä pönttöuunin muurin. Seinällä tuo Susannan Spesiaaliväri muuttuikin hyvin tummaksi, mutta sen sävystä en kyllä saa selkoa. Se on välillä ruskea ja välillä violetti, hyvällä tahdolla siinä saattaa erottaa häivähdyksen punaistakin. Koska muuri on rapistunut ja törkeän näköinen, eikä sitä varmasti kukaan tule kunnolla kunnostamaan seuraavaan kymmeneen vuoteen, tämä hätäratkaisu ei ainakaan pahentanut sen tilannetta mitenkään.
Koska tässä kaupungissa on Uulan maalien jälleenmyyjä, joka ei oikein suostu myymään Uulaa, olen nyt ilman punaista maalia siihen saakka, että meille tulee asiaa Lappeenrantaan. Minusta on inhottavaa joutua jättämään sisustelu- tai remppahommat kesken. Siinä kun saattaa käydä niin, että ne jäävät kesken ikiajoiksi.
Näissä kuvissa näkyy erittäin hyvin nyt, miten hirveän näköinen työhuoneen katto on yhä, vaikka hinkkasin sitä ihmesienillä tuhanteen kertaan silloin, kun muutimme tänne. Vuosikymmenten tupakointi näkyy yhä, mutta koska kyseessä nyt kuitenkin on vain työhuone, en aio maalata kattoa. Kattojen maalaaminen kun on niin viheliäistä hommaa, että siihen ei edes Remonttihäyrinen enää erehdy ryhtymään.
32 kommenttia:
Mää niin tiesin, että oot tehnyt jotain aikaavievää. Haiston liisterin ja maalin. :D
Aika jännä, että noi tapetit eivät tarttuneet. Epäilen sitä pohjalla olevaa maalia syypääksi. Ehkä. Ja valkopohjaisesta maalista ei saa varmaan millään puhdasta punaista. Ainakaan sellaista, josta ei irtoa pigmentti ohikulkiessa. Pitää olla maali, joka on "väritöntä". Mä en tähän hätään muista mitkä Uulalla ne pohjien nimet olivat... Kurkin Uulan sivuilta sen verran, että maleja on valkoista ja sitten AM ja C -pohjilla, joista otinen on sit varmaan just se, josta saa kirkkaita sävyjä sävyttämällä.
Tai sit toi pohja imaisi liisteriä jostain syystä mahdottomasti. Aika outoa kuitenkin... Ei SIllä, että mä olisi mitenkään kovasti ratkaisukeskeinen ihminen joissain asioissa. :D
Äkkikatsomalta muuri näyttää punaruskealta. Ja sopii minusta hyvin tapetin kanssa! Ja tuo maalimössö näyttää suorastaan herkulliselta!
Voi persaus sitä kattoa! Varmaan kaameaa hommaa se putsaaminen. Itse olisin varmaan vaan vetänyt maalia päälle... Mä olen kans maalannut eräänkin katon ja on se kyllä melko karmeeta hommaa olla niskat nurin ja kädet ylhäällä tuntikausia. =/
Tsemppiä sinne Remonttihäyriselle! Olet kyllä aika sitkeä sissi, niin sitä pitää!!
Käsittämätöntä tapetti- ja maalitietämystä :D
Mä oon siis ihan oikeasti melkein valmis maalari ja ihan työksenikin maalannut. Usko tai älä. :D
Veikkaan itsekin, että suurin syypää tapetti-irrotteluun oli seinässä, se kun on maalattu mun omatekoisella maitomaalilla: pinta on ihan jauhoinen. Toisen seinän nyt älysin esiliisteröidä, katsotaan, onko siitä apua.
C-pohja se on, mihin niitä vahvoja sävyjä OIKEASTi tehdään. :D Jotenkin ihan nolottaa, että en taaskaan jaksanut muistaa tätä pointtia. Kaikella järjellä ajateltunahan valkoista maalia ei saa tummaksi ilman kohtuutonta pigmenttimäärää. Olikohan se kolme kiloa sinistä pigmenttiä, mitä minä aikoinani veivasin tuon lattiamaalin joukkoon. Mutta tuli siitä kyllä lopulta ihan maailman nätein lattia. :D
Niin, kun en ollut facebookissa jatkuvalla syötöllä tänään. :P
Tuossa kuvassa se muuri tosiaan näyttää hämmästyttävän punaiselta. Violetti on luonnonvalossa kuitenkin lähinnä totuutta.
Meillähän oli makuuhuoneen katossa vielä paljon pahemmat tupakkasaastat kuin tässä työhuoneessa, se haisikin ihan hirveältä. Sitä hinkkasin myös ihmesienillä ja sitten vetelin monta kerrosta valkoista maalia päälle. Katto lakkasi haisemasta ja näyttää nyt ihan mukavalta. Mutta se oli aivan kauheaa hommaa. Niska kuoli moneen kertaan. En ole unohtanut sitä.
Aika jännä miten tuo maali on ihan eri väristä purkissa kuin seinässä :O Mutta mun mielestä ainakin tuossa kuvassa näyttää tuo seinä tosi kivalle ja sehän mätsää vielä noihin tapetteihinkin hyvin.
Niin ja anteeksi mutta tämän postauksen lukeminen oli todella viihdyttävää ja nauroin. Ehkä siksi, koska itsekin kokenut vähän samaa remontoidessa ja autoa korjatessa. Yleensä MIKÄÄN ei mene niin kuin Strömsössä.
Oooounou. Kuulostaa ihan miun pikatouhuilta, tosin mie oon niin laiska ja saamaton, että ei täällä mitään tapahdu - eikä toivottavasti tuu tapahtumaankaan vähään aikaan, mitä nyt siivoutua vois ja keittiö taikoutua toimivaksi ja nätiksi...
Kuule, se Remonttihäyrinen onkin just se tyyppi, joka viihdyttää muita. ;)
Mekin justiin suunniteltiin, miten kaikki muuttuisi tosi helposti kuntoon, kun voittaisimme lottovoiton. Lähdettäisiin kesäksi jonnekin rannalle vuokrataloon ja syksyllä kun palataan, niin täällä odottaisi ihana keittiö ja kaikkialta olisi lasivillat kadonneet, ikkunaremontti olisi tehty ja jokainen lista olisi tosi kauniisti paikoillaan. Ja maalämpökin olisi ilmestynyt.
No onpahan piru! Tosi raivostuttavaa, että pitää tulla vastoinkäymisiä. Kaikki rispektit sulle; en ole koskaan itse tapetoinut vaan laittanut ukon asialle. Ja oppinut siinä samalla monta uutta kirosanaa. Meillä ei kuulemma enää koskaan tapetoida millään englantilaisella sanomalehdellä, vaan rullassa pitää lukea nonwovwen. Ainakin suurin piirtein.
Ymmärrän hyvin. Koska tiedän, miten vaikeaa näillä nonvovveneillakin on selvitä, olen tosi tyytyväinen siitä, etten koskaan ole raaskinut ostaa mitään oikeita paperitapetteja. Edellisessä kodissa tapetoin eteisen vanhoilla paperitapeteilla ja se vasta oli show. Nuppineuloilla laittelin ne paikoilleen, etteivät tippuneet niskaan sitä mukaa, kun niitä seinille nostelin. :D
No, nyt kun työhuoneessa on siis nykyaikaista, hengittämätöntä tapettia (jos se pysyy seinällä), voin tapetoida vain sisäseinät, eli ulkoseiniin tulee pelkkä perinnemaali.
Joo, osimoilleen tommonen on meidänkin visio... Ei puutu paljoa!
Oliks siul muuten meininkinä tapetoida talo ulkoa =O
Mistä toi tapetti on?
K-raudan poistoloorasta.
No miten pitää sanoa, jos tarkoittaa sisäseinää, jonka takana on ulkomaailma eikä toinen huone? :D
Minulla on ohjelmassa olkkarin maalaus, pitää vaan emäntä saada evakkoon joksikin vkl-lopuksi :-D
Aaaai :) En mie tiiä.
Täällä taas sellainen häyrinen, jolta tapetointihommat ovat onnistuneet aina tosi helposti ja ihmetyttää miksi ihmiset pitää sitä yleensä niin vaikeana :) Yhtään en ole kiroillut paperitapeteilla tapetoidessa talossa jossa kaikki seinät vinoja joka suuntaan. Kannustan siis kaikkia ainakin kokeilemaan tapetoimista!
Mutta tässä tapauksessa varmasti se jauhoinen pohjamaali imaisi kaiken liisterin. Tsemppiä jatkotoimiin!
Busted.
...ennen niittejä yritä kaksipuolista teippiä....:))
Tuo maalihan on seinällä hyvän värinen.
Minä jouduin häätämään tänään Sulon tiehensä, että saan rauhassa jatkaa hommaa. :D
Voi ei miten ärsyttävä oletkaan! ;)
Minullekin selvisi jo syy, miksi homma ei toimi. Tilitän siitä sitten, kun olen saanut taisteltua nuo loputkin seinille.
Tai nättejä nastoja? :)
En halunnut ärsyttää vaan kannustaa ihmisiä kokeilemaan :) Kun sellaisia ihmisiä on paljon, ketkä eivät ole ikinä edes kokeilleet tapetoida kun ajattelevat että se on liian vaikeaa. Paperitapetitkin sietävät uudelleen asettelua, liisteriä paraatipuolella yms. todella hyvin!
Tiedän, mitä halusit sanoa. :)
Ja minustakin kaikkien kannattaa kokeilla tapetointia. Maailma ei kaadu, vaikka tapetit eivät tottelisikaan.
Mieheni, joka on ammattilainen remppamies sanoo, että aina kun sekoittelee itse väriä, syntyy marjapuuron väristä. Vaikka sitten sekoittelisi vihreitä ja sinisiä keskenään ;) Tiedä sitten mihin tuo perustuu ...:/
Hyvännäköinen siitä tuli!
Miehesi on oikeassa. Olen todennut sen näillä empiirisillä tutkimuksillani usemman kerran.
Lähetä kommentti