Niinkuin aina. Entä jos sataa? Entä jos on pakkasta? Entä jos sinne ei tule asiakkaita? Entä jos tulee niin paljon, että tuotteet loppuu? Entä jos en myy mitään? Entä jos teen miinustuloksen? Entä jos saan oksennustaudin? Entä jos hotellivaraus ei olekaan onnistunut? Entä jos Soja sairastuu? Entä jos emme löydä perille? Entä jos teltta karkaa tuulen mukana? Entä jos kaikki vaan menee ihan perseelleen?
Niin, Jyväskylän Käsityökortteli alkaa lähestyä vähän turhan nopeaan tahtiin.
Olen aika hermona, miten jaksan toukokuun. Myyntitapahtumissa käynti on hirmuisen kivaa, mutta minulle henkisesti tosi raskasta. Ja nyt olisi yksi myyntitapahtuma joka ikinen viikonloppu neljä kertaa peräkkäin. Ja kaiken päälle vielä pahimpaan koivunsiitepölyaikaan.
Meillä on tietysti taas markkinointiongelma, kun ilman rahaa yritetään sitä hoitaa. Siksi pyydän teiltä suurensuurta palvelusta: auttakaa meitä, olkaa kilttejä. Parinsadan käsityöläisen kiitollisuus olisi palkkanne.
Auttaa voi monella tapaa. Voitte käydä Facebookissa tykkäämässä Käsityökorttelin sivusta ja tapahtumasivuista ja jakaa niistä tietoa kavereillenne. Voitte kertoa kiertueesta omassa blogissanne, lisätietoa löytyy täältä ja kaikkia mahdollisia mainoskuvia niin facebookista kuin minun blogistani saa vapaasti varastaa. Tai vähän työläämmin: jos asutte Helsingissä, Jyväskylässä, Tampereella tai Seinäjoella tai niiden lähiseuduilla, voisitte tulostaa kortteleiden julisteen ja käydä kiinnittämässä sen johonkin näkyvään paikkaan. Vaikka työpaikan tai kirjaston ilmoitustaululle, kaupan seinälle tai mihin vaan sopivaksi katsomaanne paikkaan. Jos olet lehden toimittaja tai tunnet sellaisen, vinkkaa aiheesta lehteen.
Julisteet voi käydä tulostamassa täältä:
Jyväskylä - Tampere - Helsinki - Seinäjoki
Kiitos miljoonasti!
23 kommenttia:
Iloista kiertuetta!
Minä tulostelen lähellä olevien kauppojen seinille mielelläni, toi Ogelin ostari on melkein vieressä. Ja jos suinkin pääsen, tulen sua moiccaamaan Kamppiin.
Entä jos kaikki menee tosi kivasti? Jos teillä on muikean hauskaa, ihmisiä riittää, ilmat ovat riittävän kohdillaan, hotellissa on mukava tyyny ja hekullinen aamiainen, myyntikassaan kilahtaa taas roposia, keneltäkään ei mene masu plörölle ja telttakin pysyy ylpeänä siinä missä pitääkin ;)
Jakoapupyyntö otettu vastaan ja toimittu ;) Onnea matkaan!
Enpäs tiennytkään et s - joellekin saapuu tämä kiertue. Hieno juttu. Pitänee ilmeisesti lähteä paikan päälle.
Et tule ainakaan vatsatautiin kun muistat ne MAUSTEPIPPURIT :D Mukavia päiviä!
Mei pitää mennä ehkä ostamaan niitä ihmetippoja.
Entä jos et sitten osallistu ollenkaan tai siirryt ihan muihin hommiin.
Mikäli teiltä järjestäjiltä löytyy aikaa, kannattaa varmaan itsekin pommittaa paikallislehtien toimittajia aiheesta.
Kiitos! Kyllä siitä iloinen tulee. :)
Voi kiitos, Janne!
Ajatella, entä jos käykin niin! :D
Kiitos Johanna!
Käy ihmeessä. Jollekin Matti Visanninkujalle tulee kolmisenkymmentä kojua. Minä en sinne saakka lähde matkaan, mutta kyllä siellä paljon hienoja juttuja tulee olemaan. :)
En kyllä muistanut sitä vinkkiä. Hyvä, kun muistutit. :D
Niin pitää. Tippoja, maustepippuria ja huuliherpeksen estolääkettä, niin eiköhän siitä selvitä. :D
Entäpä jos sinä siirtyisit ihan muihin blogeihin?
Lehdistötiedote on lähetetty sen tuhanteen lehteen ja muihin medioihin, mutta olemme todenneet, että jos on olemassa joku henkilökohtainen suhde toimittajaan, niin innostuvat paljon enemmän tarttumaan aiheeseen. :)
Miul on huuliherpes nyt. Mut ehtiihän se toki vielä uusia.
Maitohappobakteereita kans, ku tonne ulkomaille-utulaan ollaan menossa :P
Ai mahtavuutta. :D Kyllä me ollaan mainio tiimi.
Olen osaltani yrittänyt laittaa tietoa tapahtumasta eteenpäin: Facessa on tykkäilty ja julisteita jaettu :)
Onnea kiertueelle - kyllä se hyvin menee! Jos osun paikalle Jyväskylän tapahtumaan niin nykäisen hihasta :)
Mä tiiän tuon tunteen niin hyvin! Projekteja on niin kiva suunnitella ja muutamaa kuukautta ennen tapahtumaa kaikki on niin hyvin, ideoita tursuaa päästä ja on aikaa vaikka mihin. Sitten kun h-hetki lähestyy, kömpii kaikki peikot ja möröt ajatusten syövereistä esiin ja alkavat nakertaa ja kalvaa mielialaa ja sit sitä mielessään päättää, ettei enää ikinä tällaisiin lähde mukaan. (Ennenkuin seuraava kerta taas tulee ja sitä innostuu vaikka ja mihin.) Voimiahan nuo aina vievät ja kestää tovin saada kaikki se valtava jälkipyykki hoidettua. Hyvin kaikki kuitenkin taas menee, aurinko paistaa ja ihmisiä on just sopivasti, usko pois. Nyt vain synkät ajatukset sivuun ja leuka pysyyn :)
Kiitos Mummeli! :)
Tervetuloa nykimään!
Hyvin puhuttu, kiitos! Millä ne hemmetin peikot saisi pysymään poissa? Ehkä sillä, että ravaisi tapahtumissa joka viikko, niin tulisi rutiini.
:D hyvin sanottu.
Lähetä kommentti