Minun piti tänään tapetoida työhuoneesta yksi seinä, mutta eihän tässä malta, kun on kaikkea niin kivaa ja jännää menossa työrintamalla.
Panimme yrittäjäystäväni Sojan kanssa pöljät päämme yhteen ja syntyi kuvassa oleva ihanuus. Minun kankaani + Sojan työ ja taito = Maatuska-kiilaferre.
Kiilaferre on modernisoitu versio vanhasta, perinteisestä karjalaisnaisten pitkästä mekosta, jota kutsuttiin sarafaaniksi. Soja on muokannut perinteisestä kiilasarafaanista nykynaiselle mukavammin istuvan lyhykäisen vaatteen, jota voi pitää yhtä hyvin farkkujen kanssa tunikan tapaan kuin mekkona hienojen sukkahousujen kaverina. Se sopii arkikäyttöön ja juhlakäyttöön ihan riippuen kankaasta, josta se ommellaan. Maatuskat ovat puuvillaa, ja tämä yhteistyömme hedelmä sopii siis arkeenkin ihan mainiosti.
Koska me olemme malttamattomia, haluamme julkistaa tämän jo nyt, vaikka minun turkoosi kiilaferreni on vasta tänään leikattu. Nämä suloiset mekot ommellaan pitkälti ihan käsityönä, siis OIKEASTI käsityönä, pienellä neulalla pistellen, eivätkä valmistu ihan sekunnissa. Minä tutustuin kiilaferreihin, kun sain sellaisen lahjaksi Sojalta viime kesänä, ja ihastuin ihan kympillä. Bloggasinkin siitä silloin.
Jos teistä joku haluaa itselleen tällaisen ihanan kiilaferren, niin näitä saa tilata Soja Murron verkkokaupasta. Kangasta on nyt hyvin rajallinen määrä, joten kannattaa pitää kiirettä. Värivaihtoehtoja on kolme ja kiilaferret valmistetaan tilauksesta omaan kokoosi. Hinta on 159 euroa. Jos haluat säästää postikuluissa ja voit itse tulla noutamaan kiilaferresi Jyväskylän, Tampereen tai Helsingin Käsityökorttelista, tee tilauksesi 22.4. mennessä. Me Sojan kanssa patsastelemme varmasti omien elämiemme huippumalleina noissa tapahtumissa maatuskaiset kiilaferret yllämme.
47 kommenttia:
Hauska ja monikäyttöinen mekko, vaikka hellemekoksi. Sanot sitä ferreksi ja ajattelin sen olevan lyhennys feresistä. Sarafaani ja feresi taitavat tarkoittaa samantapaista vaatetta ja riippuu murrealueesta kumpaa nimitystä käytetään. Vai miten on? Joku tietävämpi varmaankin selvittää!?
On kyllä tosi monikäyttöinen. Kesällä ilman muita vaatteita, talvella pitkien hihojen ja lahkeiden kanssa.
Yritin itse tavata noita sarafaanin ja feresin eroja Sojan sivuilta ja menin aika sekaisin. Soja on tässä asiassa paras selittäjä, jos hoksaa tämän kysymyksesi. Tuolla hänen sivuillaan on vähän historiallista selitystäkin:
http://www.kansallispuku.com/fi/Sarafaanit+ja+feresit.html
No tosiaankin :) Riippuu ajasta, sanojasta ja murrealueesta. Toisessa paikassa, toisena aikana feresi oli nimenomaan painokankainen suorasarafaani (se, jossa on laskoksia) ja taas toisena aikana, toisessa paikassa se oli sarafaani ja feresi taas jotain muuta... Mie käytän sarafaaninimitystä niistä varsinaisista sarafaaneista, joita myöskin teen, erotuksena sille pikkukukkaiselle, pussihihaiselle, feresinä tunnetuksi tulleelle puvulle, jonka kansakoulunopettajat kehittivät vanhojen kansanasujen pohjalta esiintymisasuksi. Sanon siis, että teen suorasarafaaneja ja kiilasarafaaneja. Ja sitten näitä mekkosia: kiilaferrejä :) Monimutkaista, mutta niin on se pukukin!
Minä niin tykkään siitä, että ns jo tehdyistä/keksityistä asioista tehdään jotakin uutta, sitä vanhaa kunnioittaen. Hyvä te!
Niin minäkin! Sojalle täydet pisteet kyllä.
Ihana olisi, mutta ei kotiäidin "palkoilla" voi edes haaveilla tuosta. Mutta kaunis, todella kaunis ja monikäyttöinen.
-Sari
Niinpä. Ei ole kaikkien ulottuvilla valitettavasti.
Tämä on aina harmillinen puoli, ei miullakaan ole varaa ostella 159 euron mekkosia, se on monelle iso kasa rahaa. Kiitos kuitenkin Sarille kauniista sanoista <3
Muistuttaa mekkoa, jota minä olen tottunut kutsumaan feresiksi. Oikein hauskan näköinen ja hankkisin oitis, MUTTA hinta on ihan kohtuuttoman kallis...vaikka onkin suomalaista käsityötä, niin kuitenkin....Hinta kohdalleen, niin saattaapi käydä kaupaksi.
Minulla oli ystävän kanssa keskustelu tuosta maatuskaferrestä.
Hänen kantansa oli ensin aika kielteinen. Kuviot isoja ja hallitsevia, väri räikeä ja tuo hinta, huh miten korkea. Yritin avata hänen silmiään ja viittasin hänen kaapissa roikkuvaan Marimekon pinkkiin unikkokuosiseen mekkoonsa. Mielestäni siinäkin on aika värikkäät isot kuviot ja hinta sillä on ollut paljon korkeampi. Lisäksi epäilin sitäkin, onko tusinamekko edes tehty suomessa. Tämän ystäväni sain voitettua puolelleni, loppujen lopuksi.
Minusta tuollaisella ferrellä on paljon isompi arvo, kuin mitä hintalappu osoittaa. Siinä on palanen historiaamme, siinä on yhden ihmisen elanto, leipä, sähkölaskut ja verot. Siinä on ommeltuna käsityöläisen henki, ajatukset ja pala arkea. Verrattuna tusinamekkoon, joka on brändätty ja isolla rahalla maailmalle mainostettu ja siellä osin tehtykin, on tämä ferre paljon arvokkaampi.
Tottahan on, ettei kaikki tuotteet ole kaikkien ulottuvilla. Toisilla on varaa hienoihin taloihin ja kaliisiin autoihin, ja me toiset ajamme vanhalla opelilla ja remontoimme vanhaa taloa. Pointtina tässä tarinoinnissani on se, että halusin kertoa saaneeni yhden ihmisen ymmärtämään tuotteiden arvon ja hinnan eron.
Kyllä minäkin haluaisin tuollaisen ihanan ja kauniin ferren, mutta joudun kyllä hetken siihen säästämään :) Mutta uskon, että kun sen saan, on se minulla vuosia, jolloin sen käyttöhinta on laskenut hurjasti, mutta arvo on noussut paljon korkeammalle.
Minusta on erittäin surullista, että sanot "hinta kohdalleen". Mikä sinusta olisi sopiva hinta tälle?
Voi Eija, olen niin kiitollinen sinulle tästä kommentista. Tuo äskeinen "hinta kohdalleen"-kommentti oli niin masentava, etten jaksanut edes alkaa vääntää rautalangasta mistä tämän hinta muodostuu.
Minä silti sanon jotain, vaikken jaksaisi.
Sekä minä että Soja olemme niitä käsityöläisiä, joilla ei ole tarpeeksi "nimeä", jonka varassa voisi tuotteiden hinta olla "kohdallaan". Sillä jos tämänkin mekon hinta olisi kohdallaan, se olisi huomattavasti kalliimpi. Esimerkiksi Marimekolla on NIMI. Marimekon mekko maksaa näemmä yrityksen verkkokaupassa mallista riippuen 100 - 250 euroa. Ne on valmistettu teollisesti valtavissa määrissä, ja tosiaan ulkomailla. Kukaan ei ole yhtään ainutta neulanpistoa omin käsin niihin pistellyt. Tämä kiilaferre on paitsi ommeltu osittain käsin, sen kangas on myös painettu käsin. Me Sojan kanssa vain unelmoimme saavamme näistä hommista joskus kunnolla palkkaakin. Mutta tiedättekös, me tykkäämme tästä työstä, ja unelmointi on kivaa, joten jatkamme samalla linjalla.
Luulin lukeneeni koko blogin jo, vaan enpä ollutkaan. Tuota ihanaa sinistä kiileferreä en olis kyllä unohtanut! Tämä maatuskakangas sopii niin täydellisesti myös ja ihanat nuo värit. On se Soja ihan hurja tyyppi, kun käsin ompelee! Käsityöläinen Isolla Koolla :)
Yritän muistaa tämän kun taas tuskailen Singerini kanssa :D
Mutta tosi hyvä meininki teillä siellä Imatralla:)
Raija
Ja Sojan pääalaahan ovat ne ihan oikeat kansallispuvut. Niissä ei ompelukonetta käytetä yhtään, vaan niissä IHAN KAIKKI pistot on käsin ommeltu. Minusta se on huikeaa, ne hameet kun ovat aika muhkeita, ja kasallispuvut kaikkine eri osineen tosi monimutkaisia. On paitaa, liiviä, päähinettä, essua... Näissä kiilaferreissä isot saumat menevät koneella, mutta kanttauksen kiinnitys tehdään ihan käsin.
Kyllä tuo käsinompelu on aivan käsittämättömän upeaa. Itse kun ompelin maatuskahamoseeni kolmea nepparia, meinasi jo niissäkin kärytä käpy. Neula-lanka-yhdistelmä ei ole mua varten. Kädet hikoaa ja neula pistää sormeen ja lanka karkaa neulansilmästä. Respect Soja!
Sitten kun myö laitetaan hinta "kohdalleen", niin se on 259 € :)
Miulla tuli tippa silmään tästä Eijan kommentista. Kiitos <3
Ja sori Susanna, että häiriköin täällä...
Hyvä kun häiriköit. Eija kyllä sai minunkin karvaat kyyneleet vaihtumaan ilonsellaisiksi. :)
No niinpä, komppaan täysillä! :D
Minua raivostuttaa nämä hinta kohdalleen -kommentit. Ja mistä hiivatista se johtuu ettei tuollaista heittoa voi paiskoa ikinä ihan omana itsenään vaan aina anonyyminä? Ne asiat, joissa hinta on "kohdallaan", perustuvat yksinomaan sille että joku ylempi ja vahvempi ja isompi riistää jotakuta pienempää, oli kyse sitten ylikansallisesta vaateketjusta versus aasialainen vaiheompelija tai suomalaisesta K- tai S-ketjusta versus suomalainen maataloustuottaja. Ja kuluttajat juoksevat halvan ja puoli-ilmaisen perässä ja ostavat kaapit täyten kamaa joka sitten kuskataan hetken päästä kirppareille tai kierrätyskeskukseen. Pula-ajat takaisin, sanon minä.
Kiitos, Laurakaisa, olet niin oikeassa. Minuakin raivostuttaa. Tai tällä kertaa ei raivostuttanut, vaan loukkasi aika pahasti. Tuollainen "kohtuuton hinta" on hirveän halveksiva kommentti sekä minun että Sojan työtä kohtaan. On sitäpaitsi valtavan väsyttävää ja inhottavaa joutua puolustelemaan hintoja tekemisilleen, kun ne jo valmiiksi ovat ihan alakantissa.
Miun mieltä lämmittää erityisesti se, että täällä yhtä anonyymia kitisijää kohtaan on kymmenen ihanaa, homman tajuavaa kommentoijaa <3
Olis vaikka mitä murinaa ja örinää tuohon anonyymin kommenttiin, mutta se ei ole kovin painokelpoista tekstiä.... :3
99,99999999999% mun blogin lukijoista on ihanaa porukkaa. :)
No, onneksi maatuskakiilaferrejä on jo tilattu tuolla kohtuuttomalla hinnalla, joten anonyymi ei ainakaan pääse sanomaan, että "mitäs minä sanoin". :D
Täällä toinen anonyymi kiinnitti myös hintaan huomiota... vaikka olen kotimaisen käsityön kannattaja ja sitä pyrin myös ostamaan, tuntui hinta kyllä työssäkäyvällekin korkealta. Hetken olin oikeasti pettynyt, koska ajattelin tilaavani kyseisen ferren :(. Luulen ymmärtäväni mistä hinta muodostuu, mutta siltikin. Max.hinta mitä itse pystyisin maksamaan olisi n.80e. Mutta kiva kuulla, että tilauksia on tullut!! Tsemppiä kummallekin!!
Kiitos! :)
Se tosi raakaa matematiikkaa, kun tuotteen hintaa lasketaan. Ihan vastikaan Lorun blogissa oli avattu lapsen mekon hintarakennetta. Tässä linkki:
http://www.loru.fi/2/post/2014/04/kotimainen-onkin-kotimaista.html
Esimerkiksi minulle tulee yhden Maatuska-kiilaferren myyntihinnasta 14,26 euroa. Veronalaista tuloa tietysti. Aika kohtuutontahan se tosiaan on. :)
"Luulen ymmärtäväni miten hinta muodostuu, mutta siltikin." Ja että 80 euroa olisi sopiva hinta...
Minä en ole käsityöyrittäjä ja en ole yksityiskohtaisesti tietoinen, mistä kaikesta hinta muodostuu, mutta käytän aina välillä ammattiompelijan palveluita ja tiedän, että maksamani hinta sisältää pelkästään arvonlisäveroa 23 % (vai onko se 24 %). Siis neljänneksen hinnasta hän kerää valtion puolesta ja tilittää eteenpäin valtion kassaan.
Lisäksi työtilan vuokra (kiinteä kustannus, oli töitä paljon, vähän tai ei ollenkaan), yrittäjän eläkemaksut (ja mitä muita niitä on) sekä sijoitetut (laina?)rahat työkoneisiin ja muihin työn tekemiseen vaadittaviin asioihin, kuten pöytä, tuoli ja semmoiset perusjutut.
Että tutkimatta asiaa sen syvemmin minusta jokainen ihan kykenee ymmärtämään, ettei 159 euron kiilaferren hinnalla millekkään tuntipalkoille pääse edes etäisesti.
Halpaketjujen 5 euron t-paidat ja muut aivan liian halvat vaatteet hämärtävät käsitystämme siitä, mitä mikäkin oikeasti maksaa. Jos ostaa sen 5 euron t-paidan, niin silläkin on sitten oma hintansa, sitä ei ehkä halua miettiä, kun on kiva saada usein uutta ja halvalla, mutta paidan tekijä ei paljon palkkaa saa. Pahempi vielä, että menettää ison osan terveyttään siksi, että me saamme paljon ja halvalla, yleensä vielä huonoa laatua.
Juurikin Yle uutisoi (taitaa olla ensi maanantain MOT:ssa), että suomalaiset yritykset teettävät edelleen - vaikka ei ole kauaa hirveiden työolojen uutisoinnista - paljon Bangladeshissa ja muissa vastaavan työhintaluokan maissa vaatteita, siis ns. hyvätkin merkit ja brändit.
Kätensä voi pestä kaikenlaisten sertifikaattien taakse, mutta niin kauan kun me länsimaalaiset emme suostu ymmärtämään, että joku aina maksaa tavalla tai toisella, niin sertifikaatit eivät pelkällä olemassaolollaan auta halpavaate- ja merkkivaatetyöntekijän elämää.
Että tämmöisiä ajattelin. 70-luvulla lapsuuttani eläneenä muistan, että vaatteet olivat suhteessa tuloihin paljon kalliimpia kuin nykyään, mutta ei niitä vaatteita tarvinnut ollakaan kaapit piukassa eikä niitä jäänyt myöskään käyttämättä. Kotimaistakin valmistusta oli paljon, niin kankaissa kuin vaatteissa ja ihan oikeastaan kaikessa.
En käsitä millään sitä ajattelun ristiriitaa, että ollaan pahana, kun työpaikat eivät pysy Suomessa, mutta ei olla valmiita ostamaan Suomessa valmistettuja tuotteita "koska ne ovat liian kalliita". Ovatko tosiaan? Ja ovatko aina?
Ja onko kaikkea tarpeen saada? Tarpeet ja halut ovat menneet aika lailla sekaisin, koska on tullut niin normaaliksi ostaa määrällisesti paljon vaikkapa juuri vaatteita tai esimerkiksi ostaa parin vuoden välein uudet ruokapöydän tuolit, koska vanhat kyllästyttävät. En minä tästä lähde kovasti yksittäisiä ihmisiä osoittelemaan, tähän tapaan kuluttaa meitä ohjataan markkinoinnilla hyvin voimakkasti ja sen markkinoinnin houkutuksen vastustaminen on vaikeaa, itsellenikin usein.
Viiden euron t-paidan osto on ok, jos ei ole paitaa päälle ja rahaa on vain se viisi euroa. Yleensähän kuitenkin tuon halvan ostopäätöksen tekemisen syy ei ole se viimeisen vitosen käyttäminen. Ja tietenkin tilanteen mukaan pitää voida toimia, jos vaikka lapsille ei ole sopivia vaatteita ja rahaa on sillä hetkellä tosi vähän, niin sitten on pienempi paha ostaa se halpa vaihtoehto kuin velkaantua ostamalla aina kalliimpi, jos siihen ei ole varaa.
Meni aikamoiseksi tajunnanvirraksi, mutta itse olen muuttanut kulutustani niin, että ostan mitä tarvitsen sekä myös mitä ihan haluankin, mutta haluan vähemmän, laadukkaampaa ja mieluusti kotimaista, jos se on vaihtoehtona. Usein joudun odottamaan, välillä pitkäänkin, mutta ilman vaatteita en ole joutunut olemaan tai istumaan lattialla tuolin puutteessa.
Paula Turusta
Paula. Olet ihana. Koska halauan, että mahdollisimman moni lukee tämän, minä nostan tämän sinun tekstisi omaksi postauksekseen. Kiitos.
<3 Paula <3
On kyllä kaunis mekko :) Itse ostaisin heti tälläisen jos olisin edes normaali työssäkäyvä ihminen, mutta opiskelijan tuloilla ei paljon juhlita.. Kyllähän tuo 159€ tuntuu köyhälle kalliilta. Mutta kun ottaa huomioon että nää on käsin ommeltu niin aika pieni palkka tuo on työn tekijälle. Hattua nostan näiden ompelijalle! Itse meinaan menettää järkeni jo pelkästään pienen reiän korjaamisesta käsi ompelemalla :S. Jos toukokuun valmistumisen jälkeen tulen saamaan työpaikan, niin heti lähtee täältä yksi ferre tilaukseen :). Sitä odotellessa täytyy tilata muutama tiskirätti, kun ovat niin kauniita ja sopii varmasti hyvin virkattujen bamburättien viereen.
Sellaista vielä tähän loppuun utelisin, että onko valikoimaan tulossa muun värisiä bamburättejä kuin nuita tummanruskeita?
Korjaan vielä aiempaan kommenttiini, että kun sanon, että luulen ymmärtäväni, mistä kulut muodostuvat ei tarkoita sitä että ferren pitäisi maksaa sen 80e. Vaan että työssäkäyvänä, veroja maksavana perheellisenä MINUN kipurajani menee tuossa 80 eurossa! Hieman sisälukutaitoa kiihtymyksestä huolimatta. ;-) Tämä on hyvä blogi ja keskustelut usein mielenkiintoisia ja arvostan rehellistä työntekoa. Mutta totuus kuitenkin on, että yhä heikkenevässä tal.tilanteessa niin yrittäjät kuin palkansaajat joutuvat ahtaammalle eikä raha riitä kaikkeen. Mielestäni on molemminpuolinen oikeus mielipiteisiin. Ei ole käsityöyrittäjänkään mukava miettiä eikö omat tuotteet kelpaa, jos/kun kyse ei ole laadusta vaan siitä ettei kohderyhmällä ole kuluttajina varaa. Itse ainakin haluaisin tietää.
Kiitos Anise!
Tummanruskeita on nyt vaan tulossa, koska ne ovat käytössä niin hyviä entisiin valkoisiin verrattuna. Toiveissani on kyllä, että pystyisin tilaamaan punaista bambua joulumyyntiä varten, mutta sitä ennen pitää vaan myydä jokunen tuhat riepua. :) Pidetään peukkuja sille!
Jep, mie ymmärsin kyllä. :) Se toisen anonyymin "kohtuuton hinta" oli se, joka minuun sattui. Mutta koska hän ei ole ainakaan vielä vastannut kysymykseeni, mitä olisi valmis maksamaan tällaisesta vaatteesta, antaa se sinun mainitsemasi kahdeksankymppiä osviittaa.
Tiedän, että minun blogiani lukee tosi paljon sellaisia ihmisiä, joilla rahaa ei ole runsaasti. Sellaisia kuin minä: tekee itse, kun ei ole mahdollista palkata muita tekemään. Tämä blogi ei siis tosiaan ole paras paikka mainostaa arvokasta kiilaferreä, koska se ferrejen todennäköisin kohderyhmä ei ehkä lue tällaista blogi. Mutta koska olen itse tosi innoissani tästä yhteistyöstä Sojan kanssa, halusin ferren teille esitellä.
Minä olen miettinyt moneen kertaan, että sopisiko tuo ferre minun vartalolle. Osaan kuvitella sen hoikalle ihmiselle, mutta entäs jos on tällainen pieni ja vähän pyöreä, niin näyttäisinkö sellaisessa ihan maatuskalta? ;) Tai siltä, että olisin raskaana...
Olen tosi huono ostamaan vaatteita, mulla on siis aina samat kuteet päällä... Tykkäisin kauheasti olla rohkeampi pukeutuja, esimerkiksi sinun tyyliä ihailen, Susanna.
Muistan myös, että joskus vuosia sitten näin yhden äiti-ihmisen, jolla oli ihanat sukkahousut tai säärystimet tai jotain, plus maiharityyppiset kengät, plus joku lyhkäinen mekko/tunika tai mikä lienee olikaan... kuitenkin ne sukat/sukkahousut/säärystimet oli sellaset kivan kirjavat, kaulassa liehui käsintehdyn näköinen kaulaliina jne jne ja mä niin mietin että tuollaset olis ihanat vaatteet! Ja sitten mä puen päivästä/vuodesta toiseen tän (halvan) henkkamaukan mustan trikoopaidan... kesällä lyhythihaisen ja talvella pitkähihaisen... kunhan on musta ja joustaa ja miellyttävä myös makkaroiden ja paksuhkojen käsivarsien kanssa käyttää...
No palataan tuohon ferreen. En mä kyllä sitä kauhean kalliiksi ajatellut. Ehkä siksi, että nykyään koitan ajatella, että ostan vain tarpeeseen ja mielellään kestävää. Mutta on mulla valtavan korkea kynnys täältä turvallisesta mustasta lähteä värikästä ja kuviollista vaatetta hankkimaan! Joten jatkan ajatustyötä...
Tsemppiä teille käsityöläisille! Mua kovasti ärsyttää kanssa se, miten ihmiset ei ajattele mitään muuta kuin hintaa, oli kyse mistä vaan. Ruokakaupassa töissä ollessa näkee hyvin sen myös. Viis siitä että tuote on silkkaa sontaa, kunhan se on halpa...
"Hinta kohdalleen" - Joopa joo. Niin kauan, kun ferressä on käsinpistoja, nykyinen hinta ei ole kallis! -EJ-
Heli, moni jää miettimään tuota kiilaferren mallia. Miullahan on mallistossa niitä myös valmiiksi ommeltuna, mutta muista kuoseista. Olen toukokuussa Käsityökorttelissa Jyväskylässä 10.5. ja Helsingissä 24.-25.5. sekä Lappeenrannassa Karjalaisilla kesäjuhlilla 14.-15.5. Noissa tapahtumissa ja täällä miun pajalla Imatralla etukäteen sopien voi käydä kokeilemassa sitä mallia, niin sitten tietää :) Sattuisiko mikään matkasi varrelle? Käsityökortteleihin ja Karjalaiselle torillehan kannattaa tulla kauempaakin :)
:D <3
Sori Susanna, taas kaappasin kommenttiketjusi...
Soja, sun kuuluukin kaapata nämä ketjut, kun olet tässä suossa ihan vähintään yhtä syvällä kuin minä. :D
Ja asiantuntija kiilaferrejen pistoissa.
Minä olen nähnyt tosi pyöreilläkin ihmisillä kiilefrrejä, ja on näyttänyt hyvältä! Taitaa tuo perinteinen malli olla sellainen, joka sopii joka kropalle. :)
Mä mietin samaa. Satsaisin ferreen mieluusti, jos voisin olla varma ettei se näytä ylläni puolijoukkueteltalta. Mua kun on siunattu sellaisella kuppikoolla, jonka kanssa empirelinjaiset ja/tai vyötäröttömät vaatekappaleet voi suosiolla unohtaa. Täytyy tulla hypistelemään toukokuussa.
Ja suomalainen käsityö on joka euron arvoista. Edukashan tuo on kun miettii kuluja ja tekoaikaa.
Elina (tää ei jostain syystä anna mun nyt kirjautua sisään)
Harmaa voisi myös olla aika kätsy väri. Punaisesta voisi tehdä vaikka polkka rättejä :P Itse oon virkannu bambulangasta muutaman rätin ja eilen valmistui kaverille oma rätti. Oli ollut tosi hyvä ja vanhat rätit pääsi eläkkeelle. Tuli heti toinenki rätti tilaus :)
Tule hypistelemään. Sojalla on paljon erilaisia kankaitakin niissä, jos maatuskat eivät ole se oma juttu. :)
Harmaatakin pohdiskelin silloin, kun päädyin ruskeaan. Lähinnä siltä kantilta, että mitkä painovärit sopisivat sen kanssa. Aina uudistua pitää, joten ehkä harmaat tulevat joskus tulevaisuudessa mukaan.
Mä olen persjalkainen ja paksu. Tilasin turkoosin maatuskaferren ja sitä meinaan ylpeänä ja ilolla käyttää monenlaisissa tilanteissa. Mun mielestä se on juuri sellainen vaate, joka sopii hyvin monelle vartalotyypille. Ei tullut edes mieleen, etteikö sopisi mulle!
Ja joo, noloa olisi se, jos käsityöläinen ei työlleen mitään arvoa osaisi antaa ja eikä hinnoittelisi tuotettaan siten, että sillä edes jotenkin eläisi.
Hyvästä, persoonallisesta, taatusti kotimaisesta ja käsityönä tehdystä vaatteesta maksan mielelläni enemmän kuin marketin tusinakoltusta -tai "pelkästä merkistä". Vaatteessa täytyy olla "Sitä Jotain" -ja sitä maatuskaferressä on =)!
Aivan loistava yhteistyöaloitus <3
Mä niin jään odottamaan, mitä kivaa keksitte seuraavaksi =)!
T. Mervi L Salosta
Persjalkaisuus kunniaan! :) Tuhat kiitosta ferretilauksesta ja tästä ihanasta kommentista!
Lähetä kommentti