Läheinen kansanopisto järjestää tämän kuun lopulla kaksipäiväisen kurssin pienkanalan perustamisesta. Minä ilmoittauduin sinne mukaan!
Oma pieni kanala on ei-niin-kovin-salainen haaveeni, joka aina välillä kasvaa pakottavaksi tarpeeksi. Minusta olisi ihanaa saada kerätä aamupalan munat omien kanojen peppujen alta. Meillä kuluu vähintään neljä munaa joka ikinen päivä. Ja koska en suostu ostamaan mitään muita kuin luomumunia, se tarkoittaa aikamoisen pitkää penniä.
Mutta rahaa tärkeämpi motiivi on se, että minä tykkään kanoista ihan hirmuisesti. Kun olin lapsi, meillä oli kanoja. Ja kun olin nuori aikuinen, siskollani oli yksi ruskea kana nimeltä Lahja. Erityisesti juuri Lahja sai minut rakastumaan kanoihin, sillä se oli ihan mahtava tyyppi. Enemmänhän se oli lemmikki kuin tuotantoeläin; otti aurinkoa vieressäni pihalla, hörppi simaa mukistani, luki kanssani lehtiä. Livahti sisälle taloon aina kun silmä vältti, jätti peräänsä kakkavanan ja asettui vanhempieni sänkyyn päiväunille. Suorastaan sydäntäriipivän ihana otus.
Ja teki yhden kauniin, ruskean munan joka päivä.
Kyllä minä tiedän, ettei kanalan pitäminen ole ihan niin romanttista, kuin se äkkiä mielikuvissani tuppaa olemaan. Paitsi että Sulo vastustaa kanalaa jyrkästi, osaan itsekin ymmärtää, miten paljon se sitoisi meidät kotiin ja miten hirvittävää olisi, kun ne kanat sairastuisivat ja ne pitäisi lopettaa. Minun olisi myös vaikeaa katsella nokkimisjärjestystä ja sitä, miten sitä kastilaitoksessa alimpana olevaa sorsitaan. Tiedän, että vaikka ihailen omavaraisuutta, olisin oikeasti liian laiska viljelemään vihannekseni ja hoitamaan elikot. Ja mahtaako rautatiealueeksi kaavoitetulla tontilla edes saada pitää kanoja?
Haluan silti lähteä kurssille. Siinä voi käydä niin, että kurssin seurauksena kanalahaaveeni kasvaa tuskaisen suureksi tai sitten niin, että järki syrjäyttää haaveilun. Joka tapauksessa meidän elämämme ei nyt ole siinä pisteessä, että kanaloita lähitulevaisuudessa tänne voisi syntyä. Mutta mistä sitä koskaan tietää, miten elämä muuttuu. Ehkä minä jonain päivänä olenkin hupsu kanamummo.
61 kommenttia:
=) Mun äiti ja sisko ovat suunnitelemassa tälle kesälle omaa kanalaa.
Katsoin just viime viikolla Ruutu.fistä Olgan Kotona jakson, jossa Olgan ystävä auttoi Olgaa laittamaan vanhan kanalan kuntoon ja he hakivat vanhoja(ja halpoja) kanoja kanalasta. Kantsii kattoo. :)
(Ruutu.fi ei just nyt vastaa, joten en saa suoraa linkkiä tähän)
Hihiii. Veikkaan, että tässä päivänä kauniina on rakennuspuuhia tiedossa.
ruutu.fi on kuulemma just nyt rikki.
Eivät ne nuoret kanatkaan onneksi kalliita ole. Katselin että siitä kanalasta, jonka yrittäjä tulee tuon kurssin pitämään, saa muninnan aloittavan ruskean kanasen 15 eurolla. Maatiaiskanojen hintatasosta en tiedä.
Mä kans haaveilen kanalasta. Ehkä sitten, kun lapset kasvavat, teen leikkimökistä kanalan. ;) Ja siis mun ymmärtääkseni muutaman kanasen voi ottaa melkein mihin vain ilman sen kummempia lupia. Naapureilla voi tietty kaupungissa olla jotain sanottavaa, jos ottaa kukonkin...
Sulo suostuisi EHKÄ jos otettaisiin vain kesäkanoja. Mutta mikä on enää kamalampi ajatus?
Toisaalta, me syödään kanaa ihan jatkuvasti. Ja ne kaupasta ostetut rintapalat vasta kovasti ovatkin elämänsä aikana kärsineet, eivät ne mitään luomukanoja ole. Näinköhän minusta joskus tulisi niin pro kanamummo, että kykenisin ne itse lahtaamaankin.
Tuolla kurssilla tulevat lupa-asiatkin selviksi. En malta odottaa.
Isoin ongelma on se, että niillä pitäisi olla talvella lämmin paikka. Sellaista koppia meillä ei ole, vaikka muuten vanha talli olisikin ihan täydelinen.
Mun ystävällä oli joskus lemmikkikana, joka pääsi tuttavien talliin aina talveksi. Kesän tullen Ilona sitten haettiin kupsuttelemaan ja kulkemaan. Siinä oli kyllä aika hauska kananeito. :) Jotta jos jollain olisi lämmin ulkorakennus kanasen talvieloon, voisi minunkin haaveeni toteutua.
Lahjakin asusteli hevosten kanssa. Tuntui olevan tosi onnellinen kana. :)
Vooi Lahja :-D
Onhan se tosi hyvä, että menet kurssille. On todella järkevää hankkia lisätietoa asiasta, johon pohtii ehkä ryhtyvänsä. Sitten voit tehdä päätöksiä sen mukaan, kun kuulet mitä kaikkea kanojen pito vaatii ja antaa. Tai siitä antamisesta kai tiedätkin jo, mutta kumminkin. Varmaan siellä voi keskustella aiheesta, sehän on tosi hyvä juttu.
Piti vielä palata asiaan tuosta itse kasvatettujen eläinten syömisestä. Alussa kauhistelin sitä, ja olen joskus jopa ollut kasvissyöjäkin. Juuri nyt minulla ei ole omia tuotantoeläimiä, mutta jossain vaiheessa kun oli, huomasin, että eläimen elämää ja arvoa kunnioittaa parhaiten ensinnäkin pitämällä siitä hyvää huolta sen elinaikana, suomalla sille kivuttoman ja stressittömän lähdön ja syömällä sen kiitollisena. Se tuntui loppujen lopuksi todella luonnolliselta, ja paaaaaaljon mukavammalta kuin niiden pakettikanojen syöminen (joita en suostu ensinkään syömään, jos vain voin välttää).
Serkkuni hankkivat Pohjanmaalla aikoinaan kanat isosta kanalasta 1 €/kana. Olivat jo tehokanalan mittapuulla "surkeita" muniessaan yhden munan päivässä, mutta saivat onnelliset eläkepäivät vapaina viipottajina. Muussa tapauksessa olisivat päätyneet lahtiin.
Minustakin on järkevää. Ja kursseilla on yleensä aina kiva käydä.
Olen ihan samaa mieltä. Inhoan oitseäni joka kerta, kun nostan kaupan altaasta sen kanapaketin.
Meillä syötiin omia lampaita kun olin lapsi, ja silloin se oli ihan luonnollista. (Tai ainakin sen ensimmäisen erän jälkeen, kun ymmärsimme olla antamatta niille lampaille nimiä...)
Voi ei... kuinka monta munaa ne tehokanat sitten munivat päivässä? :o
Oi, minäkin haaveilen omasta kanalasta! Mutta ei sen aika ole ihan vielä, ja itseäkin mietityttää sitovuus, kanat on hoidettava ja ruokittava joka päivä. Jos on itse pois, saako ketään muuta paikalle. Mutta se ajatus, että saisi itse hakea munat ja tietäisi miten kanat on ruokittu ja hoidettu. ja nuo ihanat tarinat Lahja ja Ilona kanoista ei yhtään helpota kanakuumetta :)
Mulla on ihan vastaava kana-haave. Mutta sitten taas se järki kolkuttelee, juurikin että mitäs sitten syksyllä ja miten mä kykenisin omia tappamaan taikka syömään. Tuo Sailan kommentti oli kyllä hyvä. Niin se homma ennenkin hoidettiin, että elukat syötettiin hyvin ja sitten kiitollisena syötiin ne ite. Niin sen pitäis mennä nykyäänkin...
Mulla on muuten ihan sama homma, että inhoan itseäni joka kerta kun ostan sen kanapaketin kaupasta. Mulla on aikoja, etten kerta kaikkiaan suostu tekemään kanasta ruokaa. Ja perhe rutisee...
Ehkei se kesäkanojen pito olis paha asia ollenkaan, jos sen ottais sillä lailla, että sitten syksyllä ne kanat muuttaa meidän pakkaseen. Me hoidetaan ne hyvin ja saadaan niiltä munia ja lopuksi myös lihat. Vaikka en usko, että se olis kovinkaan helppoa, se lahtaaminen, vaikka miten koittais ajatella fiksusti...
Meidän naapurissa on lampaita ja muistan kyllä miten ekan satsin lähtiessä teuraaksi emäntä oli kuin maansa myynyt... ja tänä päivänä, monen vuoden lampuroinnin jälkeen, hän esittelee facessa ylpeänä "tytöt" riippumassa lihakoukussa... tuntui minusta tosi järkyltä, mutta hän ihan oikeesti on ylpeä ja iloinen siitä, että heillä lampaat eli onnellisen luomu-elämän ja saivat mahdollisimman hyvän lopun pienessä teurastamossa. Ja tässä mun pyllyn alla on muuten parhaillaan yhden naapurin "tytön" talja...
Kerrothan sit meillekin kaiken kanojen pidosta!!
Ja ne Olgan kanat oli muuten Kouvolasta Puurin kanalasta. Niitä parhaat munintapäivänsä lopettaneita tyttöjä. Jos mä hommaisin kanoja niin sieltä hakisin, saisi muutama kana edes elää loppuikänsä oikeaa kanan elämää sen sijaan että päätyisivät minkin ruoaksi... (tai mihin ne nyt meneekään)
Meillä oli lapsuudenkodissa aina myskiankkoja ja niiltä sai kanssa munia :) Kesällä ne oli aina ulkona navetasta päivän ja sit illalla ajettiin ne haravan kanssa sisään. Siis ei nyt oikeesti juostu niitten perässä vaan se harava oli vaan antamassa leveyttä ja sit ohjasteltiin niitä oikeeseen suuntaan :-D Pikkuankat oli aina ensin ihan paniikissa ennenku ne tajus et miten homma toimii...
Niinpä. Meilläkään ei oikeasti ole ketään, joka ne kävisi hoitamassa, jos itse oltaisiin poissa. Kertun voi jättää kahdeksi päiväksi yksin, ja pidempinä aikoina anoppi käy antamassa islle ruokaa, mutta aika vaikealta tuntuisi laskea kanankasvatusta anopin varaan.
Sieltä Puurista se kurssin vetäjäkin tulee! :D
Minä olen ihan vahvasti sitä mieltä, että ainoa oikea tapa syödä eläintä on kasvattaa se itse HYVIN (tai metsästää riistaa) ja tappaa asiallisesti ja käyttää liha ja muu hyödyksi. Eri asia on sitten se, miten se käytännössä onnistuisi. Se tappaminen. Naapurisi on ihan syystä ylpeä tytöistään. :)
:D
Siskollani on ollut pienkanala ihan nyt aikuisenakin. Kanat kulkivat illan hämärtyessä ihan itsekseen kotiin nukkumaan, vaikka saivat liikkua täysin vapaina pihalla päivät. Minusta se on hyvin suloista.
Lainaan siskoni Facebook-päivitystä, koska se on julkinen:
" Pieni muistutussiitä että jokainen pikku kananenkin ansaitsee hyvän kanaelämän!
Mietin monesti mitä vaikkapa just häkkikanafarmarin mielessä liikkuu. Pystyykö hän vain jotenkin sivuuttamaan ajatukset siitä mitä nämä eläimet oikeasti tarvitsevat ja miten eläisivät jos voisivat? Onko farmarin mielessä ehkä nappi jota voi kääntää eri asentoihin, sellainen tuotantoasento, joka mahdollistaa luonnollisten tarpeiden sivuuttamisen?
Kana ei ole tyhmä eläin. Mä en ymmärrä miksi sillä on sellainen maine.
Moni ei varmaan tiedä miten ihmisrakkaita ja ilmaisultaan rikkaita ne ovat. Enpä tiennyt itsekään ennen kuin elin niiden kanssa muutaman vuoden.
Niillä on äärimmäisen tarkka sisäinen kello ja herkät vaistot. Jollain kummallisella tavalla ne tietävät tasan tarkkaan missä kulkevat oman pihan turvalliset rajat.
Ne närkästyvät kun viet niiden munat liian varhain. Ne keksivät nokkelimmat piilot kun eivät halua luopua munistaan. Ne osallistuvat kaikkeen mitä puuhastelet pihalla, hakeutuvat lähellesi puuhastelemaan omiaan. Mikä on ehkä kaikkein yllättävintä, ne tulevat syliin, kukertelevat vähäsen, painautuvat lepäämään ja laittavat silmät kiinni. Kun ne kuolevat, ne kuolevat hiljaa ja rauhassa."
Eiks haaveilu olekin ihanaa:)
Kyllä. Jos ei haaveile, ei ole oikein elossakaan. :)
Minäkin jaan haaveesi. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se, että ympärivuotista kanalaa emme jaksaisi hoitaa, ja kesäkanoiltahan pitää syksyllä katkaista kaula. Lainakanoja voisi harkita, jos ne saisi syksyllä palauttaa hyvään kotiin.
No arvaas mitä olen viime viikolla tehnyt? Liittynyt FB:ssä kaikenlaisiin kana ja muna -aiheisiin ryhmiin. Haaveilen ensisijassa kesäkanalasta. Ja parista lampaasta...
Meillä oli kans kanoja sillon ko olin piäni. Syätin niille vesiheinää ja yritin saada kiskottua kukkoo pyrstösulista kanaverkkohäkin läpi. Määki haaveilen kanalasta. Se tosiaan sitois aika lailla meijät kotio, ainaka koko perheellä ei paljoo lomailtais. Mut miähen kotona juaksi kanat pitkin pihhaa viälä 10 vuatta sitten, ehkä se joskus antaa peräks mun haaveelleni.
Täällä kans yks jolta puuttuu kanat. Onneksi tuttavapiirissä useimmillakin on juuri näitä pihassa touhuavia kanoja, joiden munia riittää meillekin.
Toivotaan että kana-asia ratkeaa parhain päin, olen varma että teidän kanat olisivat hyvin onnellisia:)
Raija
Käyhän katsomassa Tuohimutkan kanala-blogia, siellä on IHANA video häkkikanoista, jotka saavat kokea oikeaa kananelämää ekan kerran elämässään.
Hei! Löysin tänne blogiisi jostain ja ilahduin kovasti tästä postauksestasi! Todella hienoa, että ostatte luomumunia, vaikka niitä kuluukin teillä runsaasti
Meidän perheestä löytyy kuusi kanaa ja kukkoherra. Voi että, voisin kirjoittaa tähän vaikka millaisen romaanin kanojen ihanuudesta ja elämästä niiden kanssa, mutta jos nyt hillitseni itseni.. :)
Se on ihanaa kun saa omia munia. Meillä on kanojen lisäksi myös ankkoja, joten saadaan sekä kanan- että ankanmunia. On hienoa kun tietää tasan tarkkaan kuinka elkäimet elävät kun itse pystyy niille tarjoamaan hyvää hoitoa. Hyvällä omallatunnolla mussuttaa omien höyhenpyllyjen munia :)
Vuosi sitten kun kanat pitivät munintataukoa, jollaisen ne pitävät joka vuosi, niin piti siinä välissä ostaa kaupasta munia - luomumunia. Tänä vuonna kun kanat pitivät taukoa, niin ankat munivat kuitenkin koko sen ajan, joten munia riitti.
Omat munat, ihanuutta ♥
Lahja! :)
Airi
Minä olen päättänyt joskus ottaa ankkoja. Kun olin lapsi, meillä oli loputtomasti ankkoja. Niitä ei suinkaan syöty vaan ne olivat lemmikkejä jotka vapaana kävelivät ympäri tilaamme ja uiskentelivat itsenäisesti meressä. Eivät ne koskaan kotoa lähteneet. Ankkojen luonne on IHANA, harvoin tulee ongelmia nokkimisjärjestyksestä sillä sosiaalisina tykkäävät toisistaan ja ihmisistä ja munivat terveellisiä munia.
Kanojen ongelma on minusta se että jos tulee poikasia niin kukkopojat pitää tappaa koska kukkoja voi olla vain yksi. Kamalaa. Ankkapojat taas tulevat mainiosti toimeen keskenään ja kun tulee tipuja ei yhtäkään tarvitse lahdata.
Lisäksi kanat voivat elää 15:kin vuotta mutta munivat vain viitisen... Monihan "vaihtaa" kanalansa muutaman vuoden välein kun muninta hidastuu kanojen vanhetessa. Ja kukas ne ihanat kanat sitten tappaisi? Ei, ei kanoja minulle mutta ankkoja joskus tulee :)
Hei Susanna, tykkään tosi paljon lukea blogiasi ja tämä kanajuttukin on niiiin kiva.
Mutta farmareiden syyllistämistä en vaan hyväksy. Niin kauan kuin farmari tuottaa ruokaa meille kaikille ja me haluamme edullista ruokaa, niin vika on kyllä aina ja ensisijaisesti kuluttajassa. Kyllähän niille eläimille rakentaisi vaikka minkälaista loistohotellia, mutta jollakin se rakentaminen vaan on maksettava ja vaikka puutavara tulisikin "ilmaisena" omasta metsästä, niin sillä ei vielä pitkälle pötkitä. Ja kaiken huipuksi: Suomessa ei ole häkkikanaloita, ne on kielletty koko EU:n alueella jo pari vuotta sitten.
terveisin Anna K.
Ehdottomasti. GO for it! Kanojen pito ja hoito on kivaa.
P.S. Minulla on ihan samanlainen munankeittoteline kirppislöytönä.
Onneksi olkoon! Kanojen pito ON niin maalaisromanttista, kuin se kuullostaakin! Itse haaveilin kanoista, mutta viime kevään rakennusprojektin tuloksena sain ihanat viiriäiset ja munia joka päivä. Tänä vuonna ukkokulta pääseekin ankkatarhan tekoon - tiput on jo kuoriutuneet!
Ihana, että tuohon järjestetään kurssejakin - ei meilläpäin vaan.
Outi
Apua, syyllistinkö? No juu, en hyväksy häkkikanaloita enkä minkkitarhoja. Ja tuo oli minulle ihan uutta tietoa, että häkkikanaloita ei Suomessa ole enää. Kiitos, tieto tuli kyllä tarpeeseen! Ihan oikeasti olen aina jättänyt munat ostamatta, jos luomumunia ei ole kaupassa, koska olen pelännyt kaikkien muiden munien olevan häkkikanojen munia.
Niin. Kyllä siinä pitää tosi tarkkaan miettiä omat rajansa, ennenkuin mitään eläintä rupeaa hankkimaan. Oli sitten kyse hamsterista tai kanalasta. :)
Eih. Kylläpä nyt osuin ihmisiä koskettavaan aiheeseen. :D
Meidän kukko oli vähän pelottava. Iso herra, joka kerran hyökkäsi jalkaani kiinni, kun juoksin navetan ovesta ulos. Taisin vahingissa säikäyttää sen poloisen.
Olisi kyllä mukavaa, jos olisi kanallisia tuttuja lähimaastossa. Tuossa on Kurottisen valtava luomukanala Lappeenrannassa, ja sinne me aina suunnittelemme munanhakureissua, mutta on jäänyt vain aikomukseksi.
Se onkin tuo sama video, jonka linkkasin muutama kommentti taaksepäin. :)
Ankkoja. En ole koskaan maistanut ankanmunaa. Ja hei, saat ilman muuta kirjoittaa tänne romaaneja, jos siltä tuntuu. ;)
Ihana Lahja. :)
Jo toinen ankkapuheenvuoro! Aloin kiinnostua, tuossa tuli tosi monta hyvää pointtia. Mutta ankat eivät sovi tänne kuivalle maalle tietenkään, kun eivät pääsisi polskimaan.
Kanojen poikimisongelmastahan pääsee, jos ei ota kukkoa.
Sanon sitä munankiikuttimeksi. Se on loistokeksintö. Paitsi että tuo tikku on aivan liian pitkä. Pitäisi olla ihan hervottoman kokoinen kattila, että siihen saisi kannen mahtumaan päälle.
Oi, onnea uusista ankoista!
Ihan sattumalta osui silmään tuo kurssi-ilmoitus paikallislehdestä. Pitäisi varmaan aktiivisesti alkaa kytätä, mitä muita kursseja siellä opistolla järjestetään.
Jos sitä kanalaa ei ihan heti saa, tuli mieleen, että jonkun luomupiirin kautta voisi myös saada munia. Itse ostan piirin kautta 30 munaa kerralla ja hinta on halvempi kuin kaupan luomumunissa. Munat ovat eri kokoisia ja saattavat olla niin isoja, että eivät mahdu kaupan pahvikennoon ja siksi ilmeisesti ne myydään piirille. Olisin ostanut kanojakin, mutta menevät kuulemma kettutarhalle ruoaksi... Itsekin haluaisin kokeilla kanojen pitämistä, mutta kerrostalo-olosuhteet eivät oikein mahdollista sitä.
Meidän rautatieasemalla on kanala, joten ainakaan keskemmällä Suomessa siihen ei ole ollut mitään estettä. Ja ne ovat aivan hurmaavia tapauksia. kuten myös Kalervokukko, joka kiekaisee kuuluvan tervehdyksensä sinne mentäessä!
Työkaverini perhe otti viime kesänä viisi kanaa omakotitaloalueensa pihalle ja kaikki on mennyt tosi hyvin. Iloa ja munia on piisannut, eikä kertaakaan koko kesän aika valittanut työstä tai hankaluuksista. Talveksi kanat lähtivät isompaan kanalaan talvihoitoon ja nyt taas kevään tullen "palaavat kotiin". Tuskin se niin vaikeaa on. ;)
Meillä on nyt pari vuotta ollut kanoja. Ensin oli viisi valkoista, suurkanalasta ostettua reppanaa. Ne olivat niin surkeita meille tullessaan, mutta piristyivät kuukaudessa ja ryhtyivät kuopsuttelemaan ja munimaan. Sitten myöhemmin hankittiin kuusi ruskeaa lisäksi. Kyllä se on aika mukavaa saada sellainen vastamunittu muna aamiaisella :)
Minäkin olen haaveillut kanoista ja etenkin viiriäisistä, joiden pitäisi olla vähän vaivattomampia. Meillä kanalan perustaminen kaatuu ainakin tällä hetkellä siihen, että jos meillä olisi pupujen ja kasvimaan lisäksi vielä kanoja / viiriäisiä, niin tarvitsisimme välillä melkeinpä maatalouslomittajan apua - sellaisen palkkaamiseen kuluvalla rahalla saa jo aika paljon luomumunia.
Kurssi kuulostaa joka tapauksessa kivalta! Minä olen joskus harkinnut mehiläishoitajakurssia, sillä mehiläiset voisi tarvittaessa jättää oman onnensa nojaan ja hunajasta saattaisi saada jopa vähän tuloja.
Meillä on lähellä kuorttisen luomukanal, jsota voi hakea kaupan hintoja edullisemmin munia. Sinne meinaamme tehdä reissun tässä joku päivä, ja ostaa kerralla ihan kauhean kasan. 30 päivää kertaa 4 munaa on 120 munaa kuukaudessa.
Ai kettujen ruokasi. Justiinsa tuossa totesin, etten hyväksy kettutarhoja. Mutta entä jos kettutarhat kielletään... kanalat joutuvat uuden ongelman eteen tuhansien tapettavien kanojensa hävittämisen kanssa...
Hyvä tietää. En minäkään oikein uskoisi, että sitä kiellettäisiin, mutta aina voi tulla ylläreitä.
Ei varmasti ole vaikeaa ja opiskelemalla oppii. Sitovuus se siinä eniten mietityttää.
Ajattele, miten ihanaa, että niistä suurkanaloiden reppanoista vielä voi tulla ihan onnellisia tyyppejä, joilla on jossain sielussaan tieto siitä, että kanan kuuluu kuopsutella. <3
Minusta tuntuu, että mekin tarvitsisimme maatalouslomittajan apua. Jos tämä koko kanahaaveilijaporukka olisi lähietäisyydellä, niin johan tässä olisi kananhoitotuuraajien rinki valmiina. Vuoroin toisiamme autettaisiin, jos jonkun pitäisi olla reissussa.
Pikavisiitillä olen, enkä ehdi nyt kahlata kaikkia kommentteja, mutta ihan pakko on kommentoida :) Jos mun pitäisi meidän eläintarhan ja oman eläinalalla taakse jääneen työuran puitteissa valita YKSI ihmiselle sopiva lemmikki, valitsisin oitin kanan! On lemmikiksi (ja varsinkin hyötyeläimeksi) helppo. On seurallinen ja hauska seurattava ja sitten vielä muniikin kiitokseksi. Kanat kyllä pärjäävätkin pari päivää keskenään, kunhan vesi- ja ruokahuolto on asiallisesti järjestetty eikä niiden hoito muutenkaan ole niin kelloon sidottu. Teillä on varmasti hyvät puitteet kanojen pidolle. Veikkaan ettet kurssista kanatta selviä ;)
Onhan Suomessa edelleen virikeHÄKKIkanaloita, eli ne halvimmat munat tulee niistä, onkos niissä nyt sitten se numero 3 siinä leimassa.
Kannattaa muuten katsoa vaikka naamakirjasta Vaahteramäki Farming, heillä on luomukanojakin vapaammin eläviä ulkokanoja :)
Meillä oli muutamana kesänä "kesäkanoja". Me otettiin ne vikana päivänä kun olisivat menneet teuraalle (tai minne lie mutta lopetettaksi kuitenkin) Ensin olivat myös huonon näköisiä, pitkät kynnet (jopa menneet kiemuroille) osin kaljuja, heltat vaaleita, eivät osanneet kuopia eikä kuopsuttaa, eivät ikinä olleet olleet ulkona, nähneet matoja, kopsutelleet monen neliön alueella, olleet nurmikolla/maata vasten, olleet toisten kanssa...
No ihan hetkessä tyhmiksi sanotut eläimet oppivat ne luontaiset tavat, kuopsuttivat pitkin tarhaaa, menivät välillä koppiin tai kopin päälle, heltat punastuivat, kanat kotkottivat, nappasivat muurahaisia ja matoja...Kanoja on hauska ruokkia, niille maistuu melkein mikä vain ja meidän isossa perheessä sitä kompostijätettä tulee. Kanat oli hauskoja ja osa antoi silittää, selvästi tykkäsikin syytä. Munia tuli melkein sen verran mitä kanoja oli, joka päivä. Hassunkokoisia mutta hyviä.
Kanat pärjäsivät päiviä ilman meitä kun oli vaan huolehdittu siitä että vettä ja ruokaa on. Me ei säännöstelty ruokaa (rehua kyllä) koska valitettavasti olivat kesäkanoja eikä meillä ole mitään paikkaa talveksi. Syksyllä kun alkoi tulla pakkasöitä oli kanat lopettava, ei ollut paikkaa minne viedä ja se oli ikävintä tässä "harrastuksessa". Tosin varmuudella voidaan sanoa että kanat viettivät elämänsä parhaat lähes puoli vuotta meillä.
Kanat ovat terapeuttisia kuopsuttelijoita. Mieleni lepää, kun katson niiden touhuja.
Lypsin ja hoidin lehmiä 20 vuotta ja sitten hommasin kanoja. En olisi päässyt lehmien menettämisestä yli ilman kanojani.
Terv. Tiina
Kerro jos kuulet hyviä vinkkejä, meillä on kanalan rakennustalkoot sunnuntaina. :)
Voi ei, tämäkin vielä! :) Täällä kans ties kuinka monetta kesä kauhea kanalakuume mutta kun.. monta muttaa matkassa. Mula oli pikkutyttönä kaksi kanaa ja kukko, ja voi sitä iloa mikä niistä oli. Talvet asustivat navetassa, kesäisin vanhassa saunassa ja tietysti pihalla vapaina. Myöhemmin opiskelijateininä sain mahdollisuuden työskennellä kotikylällä yhden kesän, asuin autiotaloa ja tietysti hankin sen navettaan kolme kanaa. :D Onnekseni olen molemmilla kananomistuskerroilla saanut lahjoitetuksi kanaseni eteenpäin kun on ollut aika luopua niistä, ei ole tarvinnut lopetuspuuhiin ryhtyä. Viime kanakesästä on aikaa jo 12 vuotta, ja en kestä kun haluaisin niitä taas! <3
Lähetä kommentti