... aurinko ei näyttäytynyt marraskuussa kertaakaan? Ja joulukuussakin se pilkahti vain kolmesti. Tämän kertoi minulle sääpäiväkirjaa pitävä sukulainen, kun kysyin asiasta.
Uskon, että siinä on syy minua jo monta viikkoa vaivanneeseen huonoon meininkiin. Olen potenut tavallista voimakkaampia kelvottomuuden, syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. Olen havainnut ottavani nokkiini tosi helposti ja sanovani hyvin kärkkäästi ilkeämmin kuin haluankaan. Blogiinikin tulleet negatiiviset kommentit sattuvat minuun tavallistakin enemmän ja muutenkin olen kuvitellut, että netti-ilkeilyssä on ollut joku kummallinen piikki.
Tällaisina henkisinä heikkouden kausina on tosi huojentavaa saada olla yksinyrittäjä. Näissä mielentiloissa en olisi kovin hurmaava työtoveri kenellekään. Miten teidän mielenterveytenne jaksaa näin pitkään jatkuvaa matalapainetta?
Nyt minä alan jumppaamaan. Väittävät liikunnan tekevän hyvää mielialalle.
60 kommenttia:
minua ei haittaa tämä. olen onnellinen kun ei ole lunta ja kylmää. mutta ymmärrän kyllä jos on paha mieli helpommin. ehkä pitäisi harkita itsensä palkitsemista jostain tai tehdä jotain aivan muuta. se jumppa kuulostaa hyvältä. entäs pienet juhlat kotona. kutsut syömään muutaman kaverin ja teette yhdessä hyvää ruokaa ja herkku viinejä juotte.
Jaa-a, kovin mieltäylentävät fiilikset ei ole itsellänikään tähän aikaan vuodesta, mutta aina sitä vaan pitää itsensä kasassa. Olen esimiesasemassa, joten kiukuttelu julkisesti toisi vain muillekin paljon harmistusta ja huolta.
Hemmottele itseäsi, Unikuulla olikin hyviä vinkkejä :) Tai sitten pakataan kimpsut ja kampsut ja mennään sinne Koti1898 kylppärin lattialle ryystämään viiniä ;)
Minun mielenterveyteni ei ainakaan jaksa. Minä kun satun tykkäämään talvesta! Puhtaalla sisulla käyn. Olen jo luopunut toivosta talven suhteen ja odottelen kesää, vaikka tiedän että helleputki tekee minulle saman kuin tämä jatkuva pimeys. Ehkä tulee ensi talvi...? Toivottavasti...
Hyvä kysymys! Mä olen ainakin ollut jo jonkin aikaa kuin perseeseen ammuttu karhu. Sunnuntaina kävin kiukuspäissäni uimahallissa. Kiukku taitaa antaa puhtia, koska vetäisin kylmiltään aika pitkän uinnin. Eilen sama juttu, tosin kävelyllä. Kyllä nyt jo pitäisi vähän helpottaa. Mutta ei.. mikään ei tunnu kivalta :(
Tämä yhdistettynä tipattomaan tammikuuhun ja laihdutuskuuriin ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu :)
Minunkin teki mieli juuri tänään valokuvata tuota harmautta ja sumua. Onhan sitä jatkunu jo tuskallisen pitkään, mutta ei sitä sentään ikuisesti voi jatkua! Mua rupesi jotenkin lohduttamaan äsken, kun aattelin että päivät pietenee ja valoa tulee enemmän ja kaikkea mukavaa on tulossa pitkin kevättä. Kyllä se siitä! Ja toivottavasti unohdat pian ne kaikki tympeät kommentit. Minusta oot niin urheasti ottanut ne vastaan, että ei voi kuin ihailla. Tsemppiä! ♥
Ei se mielenterveys kestäkään, olen tylsä työkaveri ja mikään tekeminen ei maistu. Ruoka ja makeiset kyllä maistuisivat mutta kun olisi hiukan vahdittavaa painon puolella niin ei voi antaa mennä vaan. Viikonloppuisin saan sentään liikuttua enemmän, pitkät kävelyt sateisessakin ilmassa helpottavat hiukan pahinta. Ihana tämä sinun blogisi älä ota itseesi niitä negatiivisia mielipiteitä, ehkä kirjoittajalla vaan on paha päivä - vaikkei se ole syy loukata ketään. Tsemppiä!
Apua, pienet juhlat räjäyttäisivät kelvottomuuspottini. :D
Mikä voikaan olla kauheampaa kuin tehdä ruokaa vieraille, olla omat rajat ylittävän sosiaalinen ja lopulta kaapia vieraiden lautasilta ruoanjämiä biojäteastiaan?
Minut saa sitten vapauttaa sieltä lattiolta vasta kun on kevät! :D
En minäkään talventuloon enää usko. Tai sitten käy niin, että se tulee lopulta ja jatkuu kesäkuulle saakka.
Jos olisi holtittomasti rahaa, voisi lennähtää sinne, missä on paremmin: lumen ystävät Alpeille, valon ystävät Thaimaan paratiisirannoille.
Kiukku kyllä pukkaa eteenpäin.
Minä taas toivon, että laihdutuskuuri tulee auttamaan asiassa... ainakin sokerittomuus. Ei se minun yletön sokerimättönikään varmaan kovin hyvää aivotoiminnalle tehnyt... :P
Minäkin ajattelin, että jos otan kameran ja menen ulos, varmaan mieli piristyy. Ei piristynyt. Tuli kahta kauheampi tunne, kun katselin, miten kesällä kaadetut koivut likoavat pinoissaan, vaikka juuri nyt niiden pitäisi kuivua pakkasessa hyvää vauhtia.
Tiedätkö mitä, niitä kommentteja on tullut sähköpostiini, kun suljin kommentointimahdollisuuden blogissa kyseisiin teksteihin. Uskomatonta.
Sateeseen pitäisi tosiaan vaan reippaasti lähteä, vaikkei yhtään mieli tekisikään. En edes muista, milloin olisin viimeksi jaksanut käydä kävelyllä.
Yritänpä tänä iltana korjata tilanteen. Tsemppiä meille kaikille!
Tää synkkyys vaikuttaa väsyttävästi. Normaali minä pomppaa pirteenä sängystä aamulla, nyt käännän vaan kylkee vaikka mukulat hyppii päällä. Ja hermo mennee mullakin tosi helposti. Ehkä ne kiukuttelukommentitkin on kirjoitettu siks kun hermo on jo menny alun perin säähän...
No sama! Minäkin olen alkanut notkua sängyssä tosi pitkään, vaikka tavallisesti tykkään nousta ylös herättyäni!
Minusta olisi ihme, jos sää ei vaikuttaisi myös muihin. Kun itsekin tuppaan olemaan vähän kärkäs älähtelemään nyt, niin miksipä eivät muutkin... Minkälaisia me olisimmekaan, jos ilmastomme olisi sellainen kuin Espanjassa? :)
Mua kanssa väsyttää ihan hillittömästi! Varsinkin nyt joululoman jälkeen on ollut erityisen hankalaa. Enää yksi aamu, sitten kaksi hidasta :) Kyllä tämä jatkuva pimeys muutenkin vaivaa, päivä kun on niin minimaalisen lyhyt. Talvihan tulee siis huomenna (kuulemma), vaikka ei se tätä tilannetta hirveästi muuta.
Meillä muuten paistoi aurinko marraskuussa usemmankin kerran! Töissä huomasi aina yhtäkkiä että oho, siivilöityypä valo kauniisti pitkään käytävään. No, hetken ilo tietysti sekin vaan.
Sama täällä...väsyttää ja harmittaa!!!
No voi apua, onpa sinnikkäitä tyyppejä! :O Voivoi, no enpä yhtään enää ihmettele, että on vähän mieli maassa. Eipä voi muuta kuin ootella, että ne "mielesäpahottajat" saa jotain muuta mistä tuohtua, ja sitten tää unohtuu. Elä ala niiden takia ajatella itestäsi noin että oisit kelvoton, syyllinen ja riittämätön.
Kyllä masentaa, ostin uuden järkän, ei ole oikein järkeä kuvailla tuolla ulkona :-( -janne-
Muistan nuorena ihmetelleeni, kun äiti valitti pimeyttä - miten se voi vaikuttaa? On kivaa, jos on kivaa. Aurinkoisena aamuna huomaan kyllä erityisen iloisen mieleni, mutta ei minua sinällään tämä "synkkyys" haittaa. Kiva, kun ei ole liukasta.
Eikä tämä sää minua lannista, mieli on hyvä ja toiveikas, lähes onnellinen. Eli olen edelleenkin sitä mieltä, että jos muuten on kivaa, niin ei haittaa huono sää.
Asennekysymys? Ehkä ei.
Mua vaivaa aina marraskuu (ja tämä talvi on ollut pitkittynyt marraskuu). Mutta eilen klo 16.20 eskarin pihalla yhtäkkiä tajusin, ettei olekaan säkkipimeää. Eikä satanut. "Tapanina päivä on kukonaskeleen pidempi ja loppiaisena sen jo hullukin huomaa." sanoo vanha kansa. Kai tämä tästä ja huomista mahdollista lumisadetta odotetaan kuin kuuta nousevaa ja laitetaan pökköä pesään, että talo on valmiina pakkasiin.
no nyt ymmärrän miks on jatkuvasti väsyny, mikää ei huvita ja kaikki vituttaa, mut mä en olekaan mikään peruspositiivinen ihminen
No, onneksi vain yksi sinnikäs. On inhottavaa, kun ei meinaa uskaltaa enää sähköpostiaankaan avata! En usko, että se vaikuttaisi minuun näin pahasti normaalisti, nyt vaan on matalamielinen aika, niin olen erityisen herkkä kaikelle.
Kevättä kohti... eiköhän se tästä taas.
Ehkäpä auringottomuus on saanut muutkin huonolle tuulelle! Siksi tulee ikävämpiä viestejä?
Katselin myös sääennustusta, että pakkaset tulevat nyt. Mutta lunta ei luvata, joten pimeänä jatkuvat päivät. Ja sitten tulee se liukkaus, kun tämä vellova märkyys jäätyy!
Vertaistuki lohduttaa kyllä. On ihan hyvä kuulla, ettei ole ainoa.
Minäkin sain Sulolta joululahjaksi erään hassun linssin kameraan, mutta en ole näillä pimeyksillä päässyt lainkaan sitä testaamaan. Todella kurjaa. Toivottavasti saadaan lunta ja kirkkaita päiviä pian!
Ehkä osittain asennekysymys ja osittain biologinen. Uskoisin. :)
Apua, olen siis hulluakin huonompi, kun minusta päivä ei ole pidentynyt tippaakaan! :D
Toivotaan, että siitä lumesta jää jotain maahankin. Johan tässä on ihan ikävä lumitöitä!
En ole minäkään. Pikemminkin perusnegatiivinen. Mutta silti aurinkoisella ilmalla se perusnegatiivisuus kummasti kaikkoaa.
Se on paljon mahdollista. :)
Omituista, että kommentoijien pitää anonyymeina purkaa paha olo bloggareihin - sinä saat itse kirjoitella omassa blogissasi just sitä mitä haluat ja kärkevästi, tykkään minä! Mukavaa, kun blogissasi on särmää! Jatka samaan malliin ja koeta antaa piutpaut negatiivisille kommentoijille! - Voihan olla että tää pimeyskin lisää kiukuttelua, mutta ainahan löytyy tekosyitä :) Positiivista mieltä sinulle sinne työhuoneelle!
Täälläkin yksi synkistelijä. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja pakotin itseni tuijottelemaan 20 min kirkasvalolamppua ennen töihin lähtöä ja ehkä se auttoi, koska olin töissä yllättävän energinen ja hyväntuulinen! Suosittelen tuota kammottavanvaloista lamppua kaikille kaltaisilleni pimeysalakuloistujille.
Ihmeellistä kyllä, mua ei ole ankeat ilmat haitanneet läheskään niin paljon sen jälkeen kun muutettiin maalle. Saattaa olla sattumaakin, mutta täällä ei ainakaan joudu kestämään ruuhkabusseja tai päin käveleviä ihmisiä kadulla. Raitis ilma ja rumillakin ilmoilla maisemien karu kauneus saa jotenkin piristymään, kun vain lähtee ulos.
Olisihan se mukavaa, jos päivällä olis oikeasti valosaa. Tänä vuonna on ollu erityisen raskas pimeä vasten pimeää pätkä, mutta jotenkin olen saanu sinniteltyä ajatuksella "tammikuussa paistaa jo aurinkokin". Mulle kelpaa tällä hetkellä harmaakin ilma. Sitä en tosin tiiä jaksasinko tätäkään ilman lunta.
Sitä olen tänä talvena ajatellu, että ehkä ihminenkin tarvii "talvihorroksen" jaksaakseen pimeämmän pätkän yli. Näillä leveysasteilla kesällä ei olekaan kunnolla pimeää, joten silloin tulee nukuttuakin huomattavasti vähemmän.
Siitä mie olen varma, että kyllä auringolla ja lumella vs. harmaa sade on vaikutusta mielialaan. Harmaana aikana täytyy vaan olla itelle armollisempi ja tehä enempi asioita ihan pelkän mielihyvän vuoksi. Niitä mitä ne ite kenellekin on.:)
Kiitos! Yritän pysyä tolkuissani. :)
Minullakin ON se lamppu. Jostain syystä en ole sitä kuitenkaan tänä talvena muistanut käyttää. On niin outoa vaan istua aloillaan sen edessä. Kun viime talvena se oli tässä tietokoneen vieressä, niin tuli automaattisesti saatua valoannos aamuisin, mutta kyllä se häiritsi näytön katsomista. Siksi siirsin sen keittiöön. Pitäisi varmaan tuoda se takaisin tähän.
Ja tuonkin. Kiitos muistutuksesta.
No ihan varmasti olisi kaupungissa vieläkin kamalampaa näillä keleillä. Minua harmittaa se, etten oikein edes pysty näkemään maisemien kauneutta nyt ollenkaan - toisaalta syytän siitä kamalia hakkuita, joilla lähiympäristömme lenkkireitit pilattiin tosi karuun kuntoon.
Oijoi. Ne olivat ihastuttavat! Käykäähän muutkin katsomassa:
http://mielenlumoa.blogspot.fi/2014/01/nappiin-osui-tamakin.html
Missähän se lumiraja menee nyt? Minulla ei ole aavistustakaan, mutta Lapissa taitaa olla ihan talven näköistä kuitenkin.
Minustakin ihmisen pitäisi horrostella talvella, jos siltä tuntuu. Sulokin on nukkunut tosi pitkään niinä harvoina vapaa-aamuinaan, ja vaikka hän on pyytänyt minua herättämään hänet, en ole raaskinut.
Tuo Lapin vuosi on niin outo. Kun kesällä ei pimene ollenkaan, ja talvella ei valkene. Se olisi minulle tosi vaikeaa.
Koitin tänään piristää itteäni shoppailulla. Kirppiksiä ja halpakauppa. Niin kauan oli kivaa, kunnes ajoin kotiin vesiräntäsateessa. Pimeässä. Sain muuten joululahjaksi kirkasvalolampun, se on mun ompelupöydällä. Auttaisi varmaan, jos ompelisin. :D
Minulla oli tänään vähän niinkuin toinen joulu kun posti toi minulle kokonaista neljä (!!) pakettia. Yhdessä paketissa oli maailman ihanimmat kanarätit ja pöllöjutskat! Ihan vielä vaan en pääse pyyhkimään kun pitää odottaa josko huomenna olisi edes hetken valoisaa että saisi kuvattua ne blogia varten. Pimeydestä en tiedä mutta ainakin siivoaminen on nyt vähän vähemmän kurjaa! =)
Miten teidän mielenterveytenne jaksaa näin pitkään jatkuvaa matalapainetta? Ei se jaksakaan. Varsinkin, kun viime vuoden vaikeudet vaan jatkuu tänäkin vuonna. Mutta olen yrittänyt muistella kesän ja syksyn aurinkoisia retkiä ja suunnittelen uusia seikkailuita.
Polkupyörällä tietysti? Etkä autolla?
Neljä pakettia! Olitko itse ollut joulupukkina kaikissa vai olivatko ne kolme muuta yllätyksia? :D
Ainakin täällä näyttää tänäänkin täysin yhtä kurjalta kuin ennenkin. Mutta säätiedotus lupaa valkoista illaksi. Sitä odotellessa.
Toivon, että vaikeutesi jäävät taakse ja vuosi muuttuu paremmaksi.
Olen hukannut tämän aamun etsimällä äkkilähtöjä etelään, mutta typerät matkat maksavat tuplahinnan, jos matkalaisia on vain yksi kappale.
Me saatiin eilen pieni lumikerros tänne ja heti näyttää valoisammalta :). Mulla ei mieli ole niinkään väsynyt vaan kroppa! Tekis mieli touhuilla kaikenlaista, mutta kroppa on jumissa, jaksamaton ja kipeä... en tiiä johtuuko säästä vai mistä. Kevättä silti odotan jo ja elämäni ensimmäistä oikeaa kesälomaa (näin 33-vuotiaana, öhm...), Jee :)
Minä ainakin olen ihan uupunut tähän pimeään ja kuraan. Ja olen kyllä aina tammikuussa jotenkin alavireinen. Joulun jälkeen arki tuntuu niiiin raskaalle, kun on vielä pitkä aika kesään. Olen huomannut saman, että olen jotenkin äreämpi ja negatiivisempi, yleensä olen melko positiivinen. Voisin nukkua talviunta tai jämähtää sohvan nurkkaan blogeja lukemaan (tosin sitä teen muulloinkin paljon). Mikään ei oikein huvita..Toivottavasti kevät tulisi pian tai ainakin edes aurinko näyttäytyisi. Koetetaan jotenkin laahustaa tämän "talven" läpi :).
On aikakin saada elämän ensimmäinen kesäloma! Ihanaa! :)
Talviuni olisi ihana asia. Sopisi minullekin mainiosti.
Ihankuin se kirkkaampi ilma tekisi jo tuloaan. Ikkunasta katsomalla siltä ei näytä, mutta Kerttu on puuhaillut sisustushommissa tänään. Ja se ei nimittäin liikahdakaan, kun keli on kurja.
Minä mittaan jaksamistilaani kirjaindeksillä. Kun viikonlopun aikana kuluu yli viisi kirjaa, niin tietää elävänsä tammikuuta: yksi tuskallinen, pimeä, ankea ja päättymätön kuukausien maanantai, tällä hetkellä etenkin. Jep, olen ihan kohtsillään lähdössä käymään kirjastossa (toistamiseen tällä viikolla). Kirjat on minulle se juttu, josta saa aina hyvää mieltä. Lenkiltäkin kun tällä hetkellä sisälle kulkeutuu lahkeitten ja kenkien mukana kilo rapaa hyvän mielen sijasta...
Löytäännyin blogiisi ja lukijaksesi klikkaannuin. Maatuskasi ovat valloittavia ! Niin teen tilausta että :) Loppiaistaikasi Sulo osuuteen samaistun täysin. Minun Suloni on 9 v täyttävä Corinsh rex kissa komistus. Suloni kuolemaa peläten olen useammat liikutuksen hetket ,sekä kyynelten vieritykset kokenut.
Minulla on kohta puolivuotias, joka huolehtii siitä ettei äiti voi vaipua pimeä väsymykseen. Joillakin ihmisillä on halu puuttua toisten tekemisiin, vaikkei omat jauhotkaan ole puhtaat. Sinulla on ihanan aurinkoinen blogi. Vähän aikaa vielä niin kevät alkaa antaa merkkejä alkamisestaan, ja tajuamme selvinneemme talvesta.
Taru
Innostuin vähän shoppailemaan... Ja sitten kaveri lähetti villasukat! <3
Täällä tuli tänään ihan vähän lunta ja oli 6 (kuusi!!!!!!) astetta pakkasta, melkein arktiset olot suorastaan! =D
Ja sain otettua kuvan räteistä... ;)
Kirjoista tosiaan saa hyvää mieltä. Olen ollut tyhmä, kun en ole tajunnut. Minulla kirjojen lukemisen aika on kesällä. Kun voi lohnottaa auringossa, niin siihen kuuluu kirja mukaan. Talvella kökötän tietokoneella, mikä tietysti mädättää aivoja entisestäänkin. Talven virkistykseen kuuluukin sitten elokuvissakäynti. Hyvä elokuva toimii hyvä kirjan lailla.
Tervetuloa ja mahtavaa että löytäännyit! :D
Täällä ei ole yleensä näin ankea tunnelma, kuin juuri nyt.
Sinun Sulosi ❤. Rakkaan kuolema on pelottava ajatus, oli se rakas sitten kissa, kana tai ihminen.
Voi, ajattele sitä tunnetta, kun kevätaurinko lämmittää ekan kerran. Kun aurinko tuntuukin kuumalta kasvoilla!
Joskus on ihanaa olla itselleen joulupukkina. Ja mikäs sen hauskempaa, että paketit tulevat vielä yhtä kyytiä kaikki!
OIet tehnyt tosi hyviä ostoksia, käytännöllisiä ja nättejä. Kestoilu on kannatettava juttu.
Ja KIITOSKIITOSKIITOS linkistä tänne. ❤
Minä ja polkupyörä ei olla väleissä (tähän liittyy eräs kaatuminen syksyn ensi liukkailla vuonna 2009). Ja hyvin todennäköisesti, jos oltaisiinkin väleissä, välimatka olisi tullut jo kynnyskysymykseksi. :D
Tänä vuonna en ole kärsinyt pimeysväsymyksestä lainkaan! Ja siitä saan kiittää D-vitamiinipurkkia, jota tyhjennän yli suositusten :) Ja siis mulla on unen kanssa nyt vähän ongelmia allergisen kuopuksen valvomisen vuoksi ja kahviakin olen joutunut tiputtamaan puoleen mun normaalista kahviannoksesta imetysdietin vuoksi...eli mussa olisi kyllä jalansijaa tuolle pimeysväsylle pesiytyä. D-vitamiinia siis suosittelen! Jaksuja sulle Susanna ja hyvää reissua :)
Sitä D-vitamiinia pitää ilmeisesti vetää säännöllisesti? Viime talvena nautin sitä yliannoksen joka päivä ja aloitin kuurin jo hyvissä ajoin. Hyvin sujui talvi tähän verrattuna. Nyt olenkin ollut epäsäännöllinen vitaminoinnissa.
Lähetä kommentti