Aloin päällystää työtuoliani virkatuilla lapuilla noin vuosi sitten. Se on yhä kesken. Paraatipuoli tuli valmiiksi melko hyvällä tahdilla, mutta siihen se sitten tyssäsi. Tiedän varsin hyvin, etten tule koskaan sitä saattamaan loppuun asti. Niinpä minun piti mööpleerata toimisto niin, että tuolin ruma tausta onkin seinää vasten.
Käänsin vanhan kirjoituspöytäni keskelle huonetta ja "rakensin" siihen sivupöydän Ikean pukkijaloista ja liimapuulevystä. "Sie halusit johtajan pöydän?" kysyi Sulo. No tottakai.
Johtajalla on nyt näkymä huoneeseen sen sijaan, että tuijottelisi seinää. Tyhjää lattiapintaakin piti jättää, koska toimisto muuttuu aina välillä jumppasaliksi.
Tuossa edellisessä kuvassa huomasitte varmasti ylimääräisen oven, joka nojaili seinää vasten. Se on siinä odottelemassa sitä kaunista päivää, jolloin joku rakentaisi toimiston ja salin väliseen aukkoon ovenkarmit. Tässä kuvassa taas pyydän, että huomaatte ihanan keltaisen kaapin, jonka tasoilla on Playmobil-maailmani.
Mitä olisi toimisto ilman leluja? Tulostin gostilnalleni taustakuvaksi slovenialaisia vuoria.
Myös kuninkaan linna näkyy taustalla. Sieltä on nuori pari juuri tulossa vankkureillaan. Joutuvat hiukan jarruttelemaan, kun tien yli kulkee lammaslauma paimen perässään.
Kaapin päältä löytyy sitten se kuninkaanlinna.
Siirrytään tästä sujuvasti muihin lapsekkaisiin yksityiskohtiin, joita toimistosta löytyy.
Kirjanpitoa.
Kaverukset. Toinen on muisto paskimmasta myyntitapahtumasta, jossa olen ollut. Toinen on muistitikku!
Kynä. Uskottavaa yritysjohtamista, eikö?
Vaikka eilisessä postauksessani haaveilinkin tavarattomasta reissuelämästä miniatyyrikodissa, en ihan oikeasti pystyisi luopumaan juuri mistään, mitä nyt omistan. En talosta, en vanhoista huonekaluista, en leluistani.
40 kommenttia:
Ihana kuulla, että jonkun muunkin työhuone muuttuu jumppasaliksi :) Ihania yksityiskohtia, mun mielestä ois ihan kammottavaa jos kaikkien yrittäjien pitäis olla puku- tai jakkupukuihmisiä ja vetää kotonaankin krakat kaulaan. Onneksi saan tehdä töitä vaikka yöpuvussa monta päivää peräkkäin ^_^
Voi näitä sun kodin yksityiskohtia! Niin mahtavan mehukasta nurkasta nurkkaan! Vaikka itse kaipaan maanläheisiä sävyjä omaan kotiini, joissa mun mieleni lepää parhaiten, en voi olla ihailematta vilpittömästi teidän kaunista, hauskaa ja omalla tavallaan sopusointuista värimaailmaa, joka on yhtä houkutteleva kuin basaarien maustekaupat. Kerrassaan hurmaavaa!
Ps. tällä yrittäjällä on työpöydällä korillinen Noita Nokinenä -kuunnelmia! Jos uskottavuus mitataan näillä asioilla, niin jei! Sopii mulle loistavasti!
Ihana tuo sinun värimaailmasi:)
Joku Herbert Spencer on sanonut: Emme lopeta leikkimistä sen johdosta, että vanhenemme - vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.
Aivan ihana!! En osaa tehdä meille tuollaista tunnelmaa, niin tämä kyllä ilahduttaa!!! Wau. Ja tuoli...aah. ;)
Kyllä kelpaa johtajatteren tuossa istuskellä...:)
Wau mikä johtajanpöytä ja -tuoli.. Kyllä tommoisessa kelpaisi minunkin töitä tehdä :)
Wau! Noin ihanassa ja värikkäässä toimistossa sujuu varmasti inhottavimmatkin rutiinihommat aurinkoisin mielin! Ja silmiä voi välillä lepuuttaa slovenialaisissa vuoristomaisemissa;)
Kyllä pitää omaankin elämään saada enemmän värejä ja leikkiä; jospa kadoksissa oleva luovuuskin löytyisi niiden avulla. Voisikohan legoilla korvata nuo playmobilet joita meillä ei harmi kyllä ole?:D
Iloisia toimisto- ja jumppahetkiä ja kiitos jälleen päivän piristyksestä:)
-Raija-
Leikkikalukaappisi on samanlainen kuin minun ukkilan keittiössä aikanaan. Sellainen vedenvihreä - lieneekö kaappisi keltaisen alta pilkottava juuri se alkuperäinen väri. Ihana on myös valkoinen konsolipöytä. Mie olen kanssa aivan hulluna vanhoihin huonekaluihin. On kunnostettu ja vielä monta kapistusta varastossa odottamassa sitä päivää, jolloin on aikaa käydä niiden kimppuun. Vuosien myötä lähes kaikki (sänkyä lukuunottamatta) uuden huonekalut ovat vähitellen saaneet siirtyä perittyjen, kirpputorilta tai kaatikselta löytyneiden tieltä. Minun johtajattarentuolini on sekin nähnyt jo monta takamusta. Se oli johtajantuolina edesmenneellä isälläni ja tiedä keillä sitä ennen. Muuntautuminen johtajattarelle sopivaksi tapahtui verhoilemalla istuinosa hempeänvärisellä printtikankaalla.
Oda K
P.S. Ihania, vanhoja matkalaukkuja pöydän alla! Niitäkin hamstraan jos vaan kohdille sattuu :)
Jaksan aina huokailla tuota sinun tuolin ihanuutta! Se on niin makea ja pirtsakka, että oksat pois.
Hyvä järjestys! Tuli heti mieleen, että on Feng Shuikin kohdillaan :) Eli pitää nähdä vapaasti kaikkien ovien suuntaan, selin on ihan nou-nou :) Näin ainakin muistelisin lukeneeni.
Voih, minäkin haluan johtajattaren pöydän! Minulla on vieläpä sellaiseen tarkoitettu 50-luvun työpöytä, jossa on etupuolella kirjahyllyjä. Mutta valitettavasti johtomäärä on niin kohtuuton (tietokoneesta printteriin, skanneriin, piirustusalustaan ja kolmeen ulkoiseen kovalevyyn) että se ei näyttäisi yhtä kauniilta kuin sinulle. Vai saisikohan ne jotenkin käärittyä piiloon? Tuo sivupöytäkin on ihan mahti idea... Nyt alkoi pää raksuttaa, katsotaan syntyykö jotain :)
Niin ja siis aivan ihana ja inspiroiva on työhuoneesi! Ei ihme ettet halua tuijotella seinää.
Olisi aika hulvatonta tälläytyä aamulla jakkupukuun ja hölvätä naamaan meikkikerros, kiristää nuttura päähän ja astua viereiseen huoneeseen töihin! :D
Kuule, tunne on molemminpuoleinen. Vaikka en ikimaailmassa haluaisi asua sinun värimaailmassasi, en silti lakkaa ihastelemasta sitä taitoa, jolla sinä Jovelaa sisustat! ❤
Noita Nokinenä.... pitäiisköhän tutustua...?
Se ihana Herbert! Kuka lieneekin. :)
❤
Kyllä, ja kynsiään viilailla. Eikun olikos se sihteerin hommia...
Kelpaisi varmasti. :)
Legot ovat ihan erinomainen Playmobilen korvike. Täällä meilläpäin asuu eräs mies, joka on ihan vimmattu legomaailmojen rakentaja. Niin uskomattomia juttuja. Suosittelen ehdottomasti Legoihin hurahtamista.
Tuo maali, mikä kuvassa vilahtaa, ei ole kaapin alkuperäinen väri. Alinna on sellainen oiekein perinteinen vihreä maaväri, jota noiss akaapeiss ayleensä on ollut. Sitten tulee se vedenvihertävä, sen jälkeen ruskea ja sitten tuo kirkas keltainen. rakastan kaappiani, en maalaisi sitä koskaan, vaikka yleensä maalaan kaiken.
Meillä on ollut samanlöaista kehitystä, kuin sinullakin, että jos uusia huonekaluja tulee, ne ovat vanhoja. Sulon iskukalustukset kohtasivat aika karun kohtalon, kun löimme hynttyymme yhteen.
Noita matkalaukkuja minä hamstrasin silloin joskus 15 vuotta sitten, kun niistä ei vielä kirppareilla pyydetty paria markkaa enempää. Nyt eivät kymmenet eurotkaan tuntuisi riittävän.
Tuolin istuinosa on muuten jo tosi karmeassa kunnossa. Ompeleet ovat ratkenneet, seiskaveikka nuhjaantunut.
Varsinkin nyt, kun pääsisäänkäyntimme on yhä paketissa ja ulos ja sisään kuljetaan työhuoneeni kautta, on jotenkin tosi luontevaa, että minulla on naama kohti ulko-oven suuntaa.
Tässäkin on johtomäärä kohtuuton. Koneen pepusta lähtee 6 johtoa. Ne ovat nyt yhtenä mylläkkänä jaloissani. niille todellakin pitäisi keksiä jotakin. Mietin, että jos ne naputtelisi tuon sivupöydän alapintaan kiinni.
Mutta kyllä sinullakin pitäisi olla johtajattarenpöytä!
Tässä saattaa vaan työnteko unohtua, kun jäänkin tuijottelemaan ikkunoista ulos. :D
Viimeisen kuvan lintu-kynä on aivan samanlainen, mikä mulla liilana ja koulussa = töissä käytössä. Ens alkuun lapset sitä vähän naureskeli ja ihmetteli, mutt nyt jo ovat tottuneet siihen. Hyvin se toimii, kun oikein merkkejä sillä rustailee :)
Hih. :)
Meillä sen nimi muuten on Lemmenhaahka.
Kun kurkkaat työmeiliisi, huomaat tutustumisen mahdolliseksi ;) Hyvää lauantaita, Susanna!
Kauniita värejä sun toimistossa :) Mulla on työn alla samantapainen virkkuuprojekti torkkupeitoksi, mutta kovin on hidasta. Ehdin tehdä noin yhden kukan illassa. Mutta kyllä se siitä valmistuu, joskus...
Voi kääk. Kiitos. ❤ ❤ ❤
Sulon iPadissa on Elisa Kirja -sovellus, ja saan kuulemma lainata sitä!
Kovin on hidsta tosiaan. Minulle käy aina niin, että jos joku jää kesken, se jää kesken sitten ikiajoiksi. Nytkin parit säärystimet jääneet temeättä. Mietin, purkaisinko ne samantien, kun niissä on turhaan puikot jumissa nyt.
Toivottavastiu saat peittosi valmiiksi. Joskus! :)
Veikkaanpa, ettei mistään löyry hienompaa toimistoo.
Ihanan värikäs toimisto, varmasti pysyt iloisena!
Hyvä! Pidän erityisesti tästä, että Rouva Johtajatar kääntyi kohti toimistoaan. Täytyyhän hänen nähdä mitä alaisensa puuhastelevat päivät pitkät.
Välillä mä kyllä ihmettelen mistä sä otat noita lisätunteja vuorokausiisi, jotta kerkiät näpertämään ton kaiken. Maatuskakirjanmerkkejä mapin välissä, voi tsiisus. Mä olen melkein kateellinen niistä, vaikken semmosilla mitään tekiskään.
Ihana toimisto. Johtajattarella on oikein hyvin siellä kaikki järjestetty. Tuleeko ne Playmobilit pölyisiksi?
Kai ne vähän tulevat, mutta minä en niin hirveästi pölyistä häiriinny. :)
Alaisensa! Hah. Mihin lie ovat piiloutuneet. :)
Maatuskat ovat sellaisia post-it -lappuja oikeasti, niissä on liima valmiina. Sain ne Ahdin tilalta aikoinaan, sieltä voi kysellä, vieläkö olisi. :)
On todistettu, että en pysy. Kyllä täälläkin raivo puhkeaa, alakulo jyllää ja tylsyys iskee. :)
Ei minulle ainakaan. :)
Rupesin nyt oiekin miettimään tuota pölyä. Meillä pölyt kertyvät lähelle uuneja ja muualla sitä ei oikeastaan näy. Se johtuu varmasti uunilämmityksestä, kun luonnollinen ilmanvaihto vetää korvausilmaa ikkunoista ja kuljettaa pois uunien kautta. pölyt kulkevat samaa reittiä. Ehkä sen takia Playmobileissa ei ole pölykerrosta, eikä Sulon ambulansseissakaan. Sen sijaan keittiössä pölykerros on joka puolella, mutta siellä ei olekaan tulipesä päivittäisessä käytössä.
Tuolihan on varsin passeli juuri noin, hieno mun mielestä.
Sun playmobil-maa on kyllä hieno myös! Upeat nuo vuoret
:) Sen voi myös kuunnella ihan läppärillä online-linkin kautta tai napata omalle koneelle ja kuunnella sen kautta :)
Voi tikkerperi sitten vaan ;)
Pikkuesineesi näyttävät kuvissa aina niin pölyttömiltä että olen hämmästellyt, oletko erityisen kova pyyhkimään pölyjä vai onko siinä joku erityinen taika. Vastaus on siis: taika. :)
Lähetä kommentti