Sitä haaveilee kartanosta, vanhasta rautatieasemasta tai kansakoulusta, sen isoista huoneista, paljosta tilasta, loppumattomasta remontoinnista, jota haluaa nimittää elämäntavaksi. Ja sitten kun sen kaiken saa, huomaakin haaveilevansa jostain ihan muusta. Jostain todella miniatyyrikokoisesta. Jostain, jossa ei olisi sataakuuttakymmentäkahdeksaa ikkunaruutua, kuutta tulisijaa, seitsemää huonetta eikä kahtatuhatta neliötä raaputettavaa lateksiseinäpintaa. Jostain sellaisesta, jossa elämäntapa tarkoittaisikin helppoutta ja vapautta. Jostain, jonne ei mahtuisi mahdotonta määrää tavaraa. Jostain, joka ei sitoisi ihmistä yhteen paikkaan. Jostain tonttumaisen söpöstä.
Ja sitten yhtäkkiä löytääkin juuri sen, mistä haaveilee.
Katsokaa tätä. Löysin, kun roikuin netissä, vaikka minun nimenomaan piti lakata roikkumasta netissä! Täydellinen unelma! Juuri sellainen koti, josta haaveilen. Sellainen on siis olemassa! Ja amerikkalaiset ovat sen keksineet. Pikkuruinen talo, "tiny house", jonka voi rakentaa maalle tai trailerille. Toimitetaan ymmärtääkseni samoin kuin meillä pihavajat, kaikkine osineen ja kasaa-itse-ohjeineen. Tai vaihtoehtoisesti ihan valmiina.
Sisällä siellä on huone, keittokomero ja kylppäri sekä makuuparvi. En ymmärrä, mistä sinne vesi ja sähkö tulee, mutta onneksi minun ei juuri nyt tarvitsekaan sellaista miettiä. Ihaninta tässä on kaunis puurakenne. Tavalliset asuntovaunut kun ovat rumia, muovisia, lasikuituisia ja persoonattomia.
Antakaa minulle lottovoitto, niin nappaan Sulon mukaani, ja me lennämme Amerikkaan, ostamme nelivetoisen pick upin (Sulon mieliksi) ja tämän kodin (minun mielikseni) ja kierrämme maailmaa lopun ikäämme.
Näettehän: siinä minä hörppään aamuteet pikkuruisen kotini pikkuruisella kuistilla vaihtuvan meren rannalla.
(Kuvat varastin täältä.)
64 kommenttia:
Siistiii!
Eikö!!!! En malta odottaa, että tämä haave toteutuu. Hiiteen tiskirätit. :D
Siis todellakin näen!!! Ihana!
Sama vika täälläkin: salainen haaveeni on pieni siirtolapuutarhamökki...
Ajattele, miten hullua. Ensin on ihan pakko saada vanha iso talo ja sitten alkaa haluta justiinsa päinvastaista. Mutta eikös se niin ole, että terveellä ihmisellä on kyky haaveilla? :)
Ikinä en ole asuntovaunua halunnut, mutta nämä! Oi ihanuus! <3
Olen lukenut sun blogia alusta asti, siis nyt tässä viimeiset viikot... aloitin ihan alusta, jonkun matkaa luettuani huomasin, että sulla on ollut aiempikin blogi, siirryinkin siis lukemaan sitten ensin sen alusta alkaen, ja sitten siirryin taas tähän - ja jossain välissä huomasin, että sulla on nukkekotiblogikin ja luin senkin. (Voi että miten ootkin kekseliäs ja nukkis on täynnä ihanuuksia!)
Tuli nyt siis vaan mieleeni, että muistaakseni sulla on ollu jossain aiemmissakin postauksissa tällaisia asuntoauto/vaunu-koteja. Ne oli sellasia valmiita ja tuunattuja pikku koteja, aivan suloisia. Tämä taitaakin nyt olla joku ihan uusi juttu, tällainen itse nikkaroitava möksä. Aika söpis, ja tuosta sais tehtyä ihan oman näköisen!
Jaaha, taidankin taas jatkaa lukemista, mulla on vielä matkaa maaliin... lukuvuorossa on 12.4.2012 päivätty postaus ja siitä sitten tullaan tätä päivää kohti. On kyllä ollu tosi mielenkiintoista lukea noita juttuja tuolta kauempaa ja samalla elää tätä sun yrittäjäksi alkamista ja siinä kasvamista. Siellä on ollu monen monta erittäin hyvää ja mieleen jäänyttä postausta, sellasia siis mitkä on saanut mut ajattelemaan omaa elämääni ja valintojani ja haaveitani ja toiveitani. Olen myös inspiroitunut esimerkiksi ajatuksesta, että väkerrän aarrekartan. Samoin olen napannut yhden haasteen sieltä talteen, jos vaikka toteuttais jossain kohtaa.
Se on minusta ehkä hauskinta tässä luku-urakassa, että teidän koti on täysin erilainen kuin meidän, noin niin kuin värillisessä mielessä siis. En osais ollenkaan kuvitella meille punaisia, sinisiä, keltaisia... no yleensäkään kirkkaan värisiä seiniä tai lattioita tai paljon mitään muutakaan - meillä on just sellasta, että varmaan se olis sun mielestä tosi kamalaa ja tylsää, kun on vaaleaa sinistä, vaaleaa harmaata, vaaleaa beigeä, valkoista... no on meillä vihreä sohva, mutta aika vaalea sekin. Ja meillä on myös värikkäitä räsymattoja, ja pyyhkeet ja lakanat on jotain ihan muuta kun valkoista tai beigeä (ei kun onhan meillä myös beigejä pyyhkeitä...). Mun mielestä meillä ei oo väritöntä, mutta sun mielestä varmaan olis. =D
No joka tapauksessa olen viettänyt monta ihanaa tuntia blogejasi lukien ja vielä monta tuntia taitaa olla edessä. Terkkuja vaan siis ja kiitos ihanasta blogista!
Ihana, tämmösen mie tahon meille kämpäksi!! Seuraavaksi lähen tuonne linkin taa. :)
Söpö! Mä haaveilen wabi sabi -mökistä ja mustalaisvankkureista. Mutta koska oon ahne pikku hamsteri, en halua silti luopua kartanosta :D
Hyvä se on kun haaveita riittää ja kiva jos ne välillä toteutuvatkin! Teillä on ihana koti<3 Minäkin haaveilen pienestä mummonmökistä vapaa-ajan kodiksi;)
Voi kääks, miten ihana!!! Ja toisaalta tuohan on aivan riittävä yhden, jopa kahden ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseen. Sisävessa on lisäksi ihan luksusta, voisihan sitä joutua käymään puskapissilläkin.
:) Hauska huomata jonkun muunkin tulleen samansuuntaisiin aatoksiin! Ensin tosiaan minunkin oli aivan pakko saada vanha, remontoimaton hirsitalo, jossa on korkeat huoneet, isot ikkunat ja tilaa... Remonttielämäntavasta on nyt kokemusta kahden vuoden ajalta, ja täytyy sanoa, että olen aivan puhki. Työtä on tolkuttomasti, ja loppua ei näy, vaikka kuinka tekisi - jo pelkässä talon lämmityksessä. :) Puhumattakaan repsottavista ja korjausta huutavista nurkista, joita riittää... elämän loppuun asti.
Salaa olen minäkin alkanut haaveilemaan pienestä söpöstä mökistä (perinteisestä, mutta helposta, vedottomasta, lämpimästä ja kunnossa olevasta =uudesta!)...
Haaveet ja toiveet muuttaa muotoaan, kun pääsee kokemaan, mitä se iso ja vanha talo käytännössä tarkoittaa... :)
Aikasta upee! Jo tuo ett on puinen, makee. Mä oon aina haaveillu asuntolaivasta, ja sen pitäis olla just jossain Amsterdamissa tai muualla. Äläkä kysy miks, en tiiä yhtään mistä moinen haave tulee. Sitä lottovoittoa odotellessa :)
Hahaa! Arvaa kuka haaveilee piskuisesta punaisesta mummonmökistä :D Totuus on kyllä se, että en minä sellaiseen asumaan mahtuisi, edes yksinäni. Sen verran rakastan maallista omaisuutta ja ihania tavaroitani.
Meillä on sama ilmiö kylmän talon kanssa. Epäilen samaista lumen puutetta eli kivijalkaa ei saa lumella tilkittyä ja toinen syy on kosteus joka yhdistettynä pakkaseen tekee talon kalseaksi. Onneksi kosteusmittarin viisari laskee pari prosenttia per päivä ja alkaa kohta olla normaalin puolella.
Aika ihana! Mä poden tavaratuskaa, sillä pakkaan juuri muuttolaatikoita. Olen muuttamassa puolisoni kanssa 44 neliöstä 35 neliöön. Vaikka haaveilen joskus asuvani omakotitalossa, olen ajatellut että noin sadan neliön tönön pitäisi riittää perheellisellekin ihmiselle. Mulla on jo lähestulkoon kaikki sellaiset tavarat, jotka elämääni tarvitsen, vähän jopa liikaakin. Etenkin liikaa käsityötarvikevarastoa ja ullakkojemmoja vanhempieni nurkissa kotitalossani. Ne ullakkojemmat aion setviä, mutta käsityötarvikkeista en oikein malttaisi luopua. Selviäisin pula-ajasta hyvin, koska maallinen omaisuuteni on pääasiassa tekstiilejä :P
Kieltämättä ihana! Kyllä haaveet aina muuttaa muotoaan, kun kokee mitä se todellisuudessa on, onneksi ihminen voi muuttaa valintojaan jos tosissaan tahtoo tai sitten tyytyy entiseen ja vain salaa haaveilee muusta, ja kyllähän sitä tosissaan voi kokeilla erilaisiakin elämiä :)
Tämähän on jotain yliasuntovaunullista! :)
Huh, mikä urakka sinulla onkaan! Joskus tympii, ettei blogia saa käännettyä oikeaan aikajärjestykseen - olisi mukavampaa lukea. Tuli vähän sellainen olo, että pitäisi itsekin lukea joskus kaikki alusta saakka, siellä pn varmaan paljon sellaisia sjatuksia ja asioita, jotka ovat jo unohtuneet.
Tosi kiva kuulla, että olet löytänyt sieltä ajattelun aihetta. :)
Siellä on vaikka mitä muitakin ihania pikkukoteja!
Tämäkin ahne hamsteri alkaisi heti unelmoida kartanosta, jos asuntovaunukoti toteutuisi! :D
Juu, ja joskus voi olla hyvä, ettei ihan kaikki toteudukaan. :)
Siinä on luksusta vaikka kuinka: jääkaappi-pakastin ja suihku. Pesukone vaan puuttuu, mutta eipä tuolla kovin monta vaatekertaakaan mahdu säilömään.
Niinpä! Uudessa, mutta perinteisin tavoin rakennetussa pikkukodissa saisi ne hyvät puolet, mutta välttyidi siltä tolkuttomalta remontilta. Minäkin vähän veikkaan, että tässä kodissa me elämme hamaan hautaan saakka ilman tiettyjä kattolistoja, yms. jotka vaan eivät sitten loppupeleissä haittaa elämistä ollenkaan. On niin turhaa kuvitellakaan koskaan pääsevänsä voiton puolelle.
Kyllä asuntolaiva olisi ihana. Sellainen kuin MacGyverilla!
Meillä ei ole kosteusmuttaria, mutta taitaa täälläkin vielä pientä kosteutta olla. Sen verran huurteessa on isa ukkunoista. Tavallisestihan lämmityskaudella sisäilma käy turhankin kuivaksi.
Sitä kun harrastaa kotona touhuttavia asioita, kuten käditöitä, ei vaan voi välttyä tavaran kertymiseltä. Tuollainen pikkukoti riittäisi ihmiselle, jonka työ ja harrastukset sijaitsevat kofin ulkopuolella.
Aivan totta. Jos joskus ihan tosissamme ryydymme tämän talon kanssa, kyllähän täältä aina pois pääsee. Mutta veikkaan, että sinnittelemme silti vielä aika pitkään täällä. :)
Haaveiden muuttuminen on tuttua ja hyvinkin ajankohtaista minulle nyt. Pistää miettimään olivatko ne todellisia haaveita ollenkaan, olisinko katunut, jos ne olisivatkin toteutuneet? Mitä asumiseen tulee niin olen nyt hyvin tyytyväinen tähän omaan pieneen punaiseen tupaamme, vaikkakin täältä puuttuu mm. tilaa toteuttaa sisustushaaveita, leivinuuni ja sitä lääniä ympäriltä, josta ennen haaveilin. Remonttia tähän pukkaa sitten, kun koiravanhuksistamme on aika jättänyt. Nyt haaveilen vain matkailusta, sen tuomasta vapaudesta ja valosta sekä lämmöstä. :)
Oi kyllä, ihan samanlaisia aatoksia. :) Liikaa tilaa johon haalin liikaa tavaraa. Vaikka toisaalta tykkään kyllä hirveästi meidän kodista, joskus vaan tavarapaljous ahdistaa. Haluaisin niin tuollaisen ihanan ihanan pienen kauniin asunto - ei vaunun vaan mökin... Sinullekaan ei sitten saisi antaa kuolattavaksi tätä kirjaa: http://www.amazon.co.uk/Tiny-Homes-Shelter-Lloyd-Kahn/dp/0936070528/ref=sr_1_1?ie=UTF8&qid=1389993083&sr=8-1&keywords=tiny+homes Ostin pöllö sen itselleni ja aina välilla ihailen ja haaveilen suloisista pienistä mökeistä pyörien päällä... kirja on täynnä toinen toistaan ihanampia mökkejä.
Tai sitten haaveilen pienestä yksinkertaisesta mökistä, mielellään kivistä rakennetusta, mutta kun sen pitäisikin sitten olla Italiassa, heh. Ja sisustettu karusti mutta kauniisti muutamilla vanhoilla huonekaluilla. Haaveita, haaveita...
Ihana!!! Määki haluan tommosen! Mää maalaisin sen ulkoseinät täyteen kukkia ja katon sisältä keltaseks. Ja parven piilottaisin helmiverhon taakse. Ja tiäs mitä...
Söpönen se on, mutta minun silmään sopisi ennemmin leikkimökiksi :-D Itse siis elän sitä ensimainitsemaasi haavetta, haluaisin isonisonison talon johon mahtuisi koko perhe kunnolla eikä olisi niin ahdasta. Meillä tuollainen pienuus ei ikinä onnistuisi, perheessä on kuitenkin kahdeksan henkeä. Mutta ehkä joskus saan sen vanhan kansakoulun ja tuollaisen sinne pihalle ;-)
Kirjoituksesi ja sen kuvat olivat ihana aamunavaus tähän lauantaihin. Tällä hyvällä fiiliksellä sitä jaksaa pakertaa päivän töitä. Kiitos!
Oda K
Hauska pieni talo, mutta kyllä siellä klaustrofobia pian iskisi ainakin pakkasilla kun ei voi olla kuistilla. Ja sitten vanhemmalla iällä tuo nukkumapaikalle kiipeäminen olisi hankalaa ja yöllä vessassa käynti.
Vakkari
Minä luulisin, että onnettomimmillaan ihminen on sitten, kun haaveilla ei enää jaksa. Jotkut haaveista on hyvä toteuttaa, kaikkia ei ollenkaan. Jatkakaamme haaveilua vaan ja pysytään onnellisina tässä hetkessä myös. :)
Oi, mikä kirja. Varmasti aiheuttaa ihastusta ja ahdistusta yhdellä kertaa!
Tekisit siitä hippivankkurin! :D
Kahdeksalle hengelle ehkä se kartano tosiaan olisi viihtyisämpi... pidän peukkuja, että kansakouluhaaveesi leikkimökkeineen toteutuu!
Ole hyvä vaan ja oikein mukavaa työpäivää!
Ei kai minun haaveisiini ainakaan kuulu raihnainen vanhuus eikä tuollaisen kodin roudaaminen pakkasvyöhykkeelle. :o
Mun mielestä Helin kommentti on ihana. Mäkin olen joskus kahlannut jonkun blogin alusta saakka, mutta en ole kyllä lukenut ihan jokaista postausta vaan harpponut. Mutta kun lukee ensimmäisten kymmenen tarkaan ja sitten uusimpia, saa jotenkin paremman käsityksen mistä on kyse. Mä jäin miettimään, että olenko mä lukenut sun edellistä blogia, pitänee kurkata.
Mä uskon, että blogin pitäminen muokkaa myös kirjoittajaa itseään. Ja tietty elämä muokkaa. Ja mä koen, että kodin vaihtaminen on muokannut minua yllättävän paljon.
Olen mä joskus käynyt edellisessäkin blogissa. Varmaan luin tämän blogin alkua. Ihanan sarkatakin ompelit silloin joskus! Sä muutenkin esittelin vanhassa blogissa enemmän itsellesi ompelemiasi vaatteita. Tosi kivoja!
Nää on niin hauskoja. Joskus näistä kiersi jokin linkki Facebookissa. Voisin vilkaista, et löydänkö sen vielä.
Vilkaisehan!
Ainakin muistan sellaisen sivuston, kuin Cabin Porn tms, jossa oli pikkuruisia tonttu- ja keijukoteja.
Minustakin Helin kommentti on ihana!
Minäkin katson melkein aina uusien blogituttavuuksien alkupostauksia. Monissa blogeissa kun vähän pohjustetaan, että mistä on kyse.
Blogin pitäminen muokkaa ihan takuulla, ainakin minua on muokannut tosi paljon. Ei pelkästään paremmaksi kirjoittajaksi ja kuvaajaksi, vaan myös ihan ihmisenäkin. Minusta on tullut positiivisempi ja sosiaalisempi, olen alkanut uskoa itseeni enemmän ja oppinut ihailemaan muiden juttuja ilman kateutta ja iloitsemaan yhteistyöstä, jota esim. käsityöyrittäjien kanssa on syntynyt.
Ai niin, siellä vanhassa blogissa oli tosiaan enemmän vaatteita, koska silloin vielä kerkesin ommella muutakin kuin rättejä. :D
Nyt minä vaan pidän niitä samoja vaatteita, kun en uusia kerkiä ompelemaan.
Minä toteutin miniatyyrihaaveen tilaamalla ensi toukokuuksi pihalle unelmien leikkimökin. Lapset on onneksi vielä niin pieniä, että mökki on varmaan sisustusvaiheessa vielä aika äitivetoinen projekti... Itse ryydyin niin totaalisesti siihen keskeneräisten listojen ja muiden viimeistelemättömyyksien litaniaan että meillä on nyt meneillään remonttiryhtiliike, joka käy yksi kerrallaan läpi noita puolivalmiita kohteita. Jotenkin henkinen olotila parani kun sai vaikka melkein kolme vuotta viittä vaille valmiin saunan ihan valmiiksi...mutta kyllähän sitä keskeneräisyyttä silti jää ympärille aivan riittämiin.
Mein vanha asuntovaunu jäi eläkkeelle vuosi sitten. Nyt ollaan unelmoitu asuntoautosta. MUT TUON MIE HALUAN!!!!!!!!!!!! Nään sen niin hyvin Jäämeren rannalle ja muualle pohjois-Norjaan ja Lappiin. Taitaa mennä loppu päivästä ihan unelmissa. ; )
t. eläinhattu Anne
Oi, minäkin näen!
Äitivetoinen leikkimökki kuulostaa hyvältä. Tee se sitten nopeasti valmiiksi, etteivät lapset ennätä kasvaa niin suuriksi, ett'ä ehtivät "pilaamaan" sen. :P
:) Otsikosta tuli heti mieleen Timo Kiiskisen laulu Liian nuorena kaunis, jossa lauletaan "Ei sull` oo kuitenkaan ku muutama unelma, ja eikä ne unelmat muuta vihaa kuin verta ja lihaa"
AHH! Hurmaava löytö!!! - Eiks olekin kumma, että toivekoti voi olla joskus niin ääripäässä todellisesta tai kaksi unelmaa aivan vastakkaisia! Näin mullakin, säilöjähamsterilla - miltä tuntuisi joskus asua leikkimökin kokoisessa majassa... hah näitä haaveita!
Voi niin samoissa tunnelmissa miekin täällä tuskailen. Nämä 8v tällä loppumattomalla remonttileirillä saa ajoittain kyllästymispisteen räjähtämään käsiin.
Olenkohan hoksinut mainita vielä missään kohtaa, että meillä täällä Virroilla on presiis samanlainen asemarakennus kuin teilläkin, mutta peilikuva sisäosiltaan?
Viime vuodet olen toiminut enemmänkin blogien salalukijana, pahoittelut siitä. Kommentointi on jäänyt vähille ja nyt aion tehdä siihen parannuksen :)
Ihailen värienkäyttötaitoasi ja aina välillä huutelen ukkelille iltaisin, että tulee ja katsoo miten joku uskaltaa ihan oikeasti laittaa seinään punaista, oranssia, violettia...!
Ihanaa värikylpyä teidän asemalla. Ehkä meilläkin kunnolla sitten joskus :)
Kävin katsomassa blogisi ja ihastuin mahtaviin tapetteihin, joita sinun työhuoneessasi on! Eikö saisi kuvia myös työhuoneen nykyisestä asusta? On niin hauskaa, että sinulla on minun työhuoneeni kaksonen!
On se hassua. :D
Hyvin sanottu. :)
aivan IHANA. *huokaus*. näen jo silmissäni matkailukeskukset täynnä näitä..
Olisi vähän toista kuin en valkoiset möykyt.
NE valkoiset möykyt.
Tätä miun Odeani on helpoin kuvata tällä hetkellä kahdella sanalla: keskeneräinen kaaos :D
Toisekseen tila on liian pieni eli jos ja kun suunnitelmat toteutuu, niin laajennamme tilaa kylmätallin puolelle tekemällä oviaukon työtilan puoleiselle seinälle tulevan kevään aikana. Jaoin nimittäin tämän tilan kahtia viime syksynä ja valmistelen puotipuolta toiselle.
Mutta kameralle ei täällä ole asiaa vielä, kun kiiruspäissäni miehän suihkin menemään vain ja siivoan vasta kun on äärimmäinen tarvis!
Myöhemmässä vaiheessa on siis suursiivon paikka ja puotipuolen avajaiset, toivon mukaan ensi kesänä :)
Just! Sieltä varmaan mun asuntolaivahaave tuleekin. Hmmm, saiskohan siihen kaupan päälle vielä sen MacGyverin ;)
No muistahan sitten mainostaa täällä, kun saat esiteltävään kuntoon kaiken!
Se oikea Ihmemiehen asuntolaiva oli muuten myynnissä taannoin. Varmaan Facebookissa joku linkitti siihen. Ei sitä samaksi enää tunnistanut, oli niin moderniksi ja valkoiseksi vedetty koko sisustus.
Niinpä niin, kaikki pilataan valkoisella maalilla. Mitähän maailmassa tapahtuis jos valkoinen väri kiellettäisiin?
Kiitos, huikkailen kun ajakohta on käsillä :)
pieni ja liikkuva siirtolapuutarhakylä <3
Vähänkö ihana! Miekii haluun tollasen.
Lähetä kommentti