Torimuijan paras päivä

Minttumaan minttukarhut.

Tehän olette jo tottuneet siihen, että kun minä palaan myyntitapahtumasta kotiin, seuraa pitkä raportti siitä, miten surkeasti tapahtuma oli järjestetty ja miten vähän ihmisiä siellä oli, ja miten kauhea ilmakin iski ja miten onnettoman tilin minä tein ja miinuksille taas menin ja miten tapahtumissa käyminen on aivan järjetöntä touhua. Mutta mites tällä kertaa kävi? Miten Käsityökortteli sujui?

No ihan huippuhyvin! Tulin kyllä jälleen itku silmässä kotiin, mutta ne kyyneleet olivat tällä kertaa onnenkyyneleitä. Kovin suuria en ihan oikeasti odottanut tapahtumalta, joka järjestetään ensimmäistä kertaa nollabudjetin markkinoinnilla ja itseni masinoimana.

Lähdimme Sulon kanssa jo perjantaina Helsinkiin. Yövyimme toisessa lempihotellissani, Hotelli Haagassa. Lempi = kauniin värinen sisustus, uima-allas, sauna, ilmainen parkki, superhyvä aamupala.

Poikkesimme illalla keskustassa katsomassa, miltä se Narinkkatori näyttikään ja nauttimassa ihan mahdottoman kauniista ilmasta. Säätiedotus tottakai kertoi, että lauantaina sitten sataa aamusta iltaan. Masentavaa. Ja niin odotettua.

Aamulla kuuden aikaan minä kurvasin torille ja ryhdyin kolmen aamuvirkun apulaisen kanssa merkitsemään telttapaikkoja maahan. Aurinko paistoi, meininki oli innokas. Koska minunkin oli syötävä, palasin vielä hotellille aamupalalle ja siinä kohtaa vasta huomasin alkaa jännittää. Olin jotenkin aivan varma siitä, että kurja sääennuste viimeistään pitää yrittäjät kotiensa lämmössä, ja paikalle saapuukin vain kourallinen myyjiä, jos sitäkään.

Vaan kyllä minulla sitten sydän heitti kuperkeikkaa, kun palasin Narinkkatorille, jossa jokaiseen myyntipaikkaan oli poissaollessani noussut myyntikoju. 43 telttaa, 50 yrittäjää. Ihan upea näky. Pelkkiä kauniita tuotteita. Siistejä esillepanoja.

Toin tietysti pilvet mukanani ja sateen uhka leijui päällämme. Ensimmäiset asiakkaat alkoivat saapua jo hyvissä ajoin ja kaupankäynti alkoi ennenkuin minä kerkesin edes kiertää tervehtimässä kaikkia ryhmämme yrittäjiä.

Päivästä tuli ihan uskomattoman hieno. Se ylitti kaikki odotukseni noin tuhatviisisataakertaisesti. Kaikki sujui tosi hienosti, sadekin vain piipahti riesanamme ja lähti sitten jonnekin muualle. Mutta mikä huikeinta: sadekaan ei saanut asiakkaita pakenemaan Käsityökorttelista, vaan ihmisiä riitti tasaisena virtana. Kellään ei ollut kiire pois, vaan väki jaksoi pysähtyä, tutkia ja tehdä ostoksia.

Ja kyllä sitä väkeä riitti. Minun kuvasaldoni on aika heikko, sillä en todellakaan kerinnyt käydä valokuvaamassa tunnelmia saati sitten tehdä itse ostoksia muiden kojuilta. Mutta Käsityökorttelin fb-sivulle keräämme kuvakavalkadin, josta pääsette tunnelmaan. Oli niin mahtavan iloinen meininki, myyjillä hymy herkässä, asiakkaat oikeasti kiinnostuneita ja valmiita tekemään kauppaa. Moni hankki jo joululahjoja varastoon.

En kuullut kertaakaan "onpas kallista" tai "miten rätti voi maksaa näin paljon". En myöskään joutunut kuulemaan, että "hyvä idea, mä teenkin näitä itse". Aivan poikkeuksellista!

Paitsi, että tunnelma oli kohdallaan, hyvä mieli vain kasvoi kassalippaan käydessä yhä raskaammaksi. Ainahan minä miinuksille menen tai justiinsa omilleni pääsen, kun jonnekin lähden myymään, mutta tämä reissu olikin aivan erilainen. Tein kauppaa sellaista kyytiä, että en ikinä ennen! Minulta meinasivat rievut loppua aivan kokonaan ja iltapäivällä myyntipöytäni oli jo aivan nolon näköinen, kun en pystynyt kaivamaan tiskin alta enää täydennystä myytyjen riepujen tilalle. En kerinnyt syödä, enkä kerinnyt edes tulla nälkäiseksi.

Minä myin tämän yhden ainoan päivän aikana melkein saman verran kuin verkkokaupassani kokonaisen normaalin kuukauden aikana. Se on aivan uskomatonta! Niin uskomatonta, etten meinaa housuissani pysyä. Olin niin onnellinen, niin sydänjuuriani myöten pakahtumaisillani siitä, miten hieno tapahtumasta tulikaan.

Ja mikä parasta: en ollut ollenkaan ainoa yrittäjä, jolla meni hyvin. Ilonaihe oli onneksi yhteinen, ja ainakin yhdeksän yrittäjää kertoi tehneensä oman myyntiennätyksensä.

Ihana Soja Murto ja ihanat kiilaferret.

Voin todellakin sanoa, että kannatti. Minä halusin saada tähän maahan myyntitapahtuman, jossa olisi pelkkää laadukasta, kotimaista, rehellistä, ammattimaista käsityötä tarjolla ja jonne asiakkaiden olisi helppoa ja ilmaista saapua paikalle ja jossa yrittäjien paikkamaksut olisivat minimaalisen pienet. Se kaikki toteutui ja vielä enemmänkin. Koko päivä oli unelmainen, paljon parempi kuin olin ikimaailmassa uskaltanut toivoakaan. Pienet käsityöyrittäjät yhdistivät voiminsa ja niin me saimme aikaan tapahtuman, josta jäi hyvät muistot niin meille myyjille kuin asiakkaillekin.

Leijuin korkeuksissa, kun lopulta Narinkkatori oli tyhjä ja pääsimme starttaamaan kotimatkalle. Kouvolan kohdalla ajaessamme taivas yhtäkkiä leimahti säkenöimään - osuimme ilotulituksen, joka taisi tulla Tykkimäen huvipuistosta!

Valtavan kokoiset raketit kuvasivat täsmälleen sitä tunnetta, joka minunkin sisälläni räiskyi.

Iso liuta valtavia kiitoksia lähtee täältä Suomen käsityöyrittäjät -ryhmän jäsenille, jotka tulivat mukaan tapahtumaan ja sen mainostamiseen, superkiitokset tietysti teille asiakkaille, jotka tulitte paikalle ja piditte meitä hengissä ja teille, jotka levititte tietoa tapahtumasta blogeissanne ja Facebookissa ja kahvipöydissä. Kiitos kuuluu myös Sulolle, joka aina jaksaa olla mukanani näissä jutuissa, vaikka olen täysi riiviö stressaantuneena ja Koivusen Erjalle, jonka kaunis ele jätti minut sanattomaksi.

Tästä on tosi hyvä jatkaa kohti ensi kevättä... Käsityökortteli numero kaksi, ehkäpä?