Minä pelkäsin, että Yläkerran Tytön poistuminen vaikuttaisi kodistatykkäämiseeni negatiivisesti, mutta niin ei onneksi käynyt. Olen nauttinut ihan valtavasti näiden melkein neljän viikon hipihiljaisuudesta, kun asunto on ollut tyhjänä. Ei ovien paiskomista, ei askelia pään päällä. Pidetään paukkuja, että uusi asukas tulee olemaan yhtä helppoa sorttia kuin edellinenkin!
Mutta koti! Ensimmäistä kertaa mööpleeraukseni onnistui niin hyvin, etten joutunut tekemään yhtäkään kompromissia! Kaikkialla, minne katson, näyttää kivalta. Kaikki rakkaat huonekaluni ovat lopultakin löytäneet paikkansa ja sain mahtumaan jopa sohvani takaisin. Heilallekin löydettiin hieno sohva Torista, kun minä jo näin pian kaipasinkin omaani häneltä takaisin.
Vastoin todennäköisyyksiä minä en ole lainkaan katunut nukkekotikaapin rakentamista alkoviin.
Tilasin Ikeasta lisää pahvilaatikoita ja nyt koko ylähyllystö ihanasti on täynnä nimettyjä lootia loogisesti lajiteltua pientavaraa. Muutama on jopa tyhjänä, eli lisääkin leluja tai askartelutarvikkeita mahtuu, jos niitä ilmaantuu jostain.
Poistin seiniltä vanhat naulalaatikot, vaikka rakastankin niitä. Niille ei kuitenkaan ollut mitään todellista tarvetta, joten päätin, että seinien rauhoittaminen on tärkeämpää, kuin laatikoiden esilläpito.
Kun lastulevykaapit saivat kyytiä, jäi kamariin tilaa sohvan lisäksi sekä piirustus/ompelupöydälle että tietokonepöydälle ja leikkuupisteelle! Melkoista luksusta!
Nyt pitäisi vielä löytää kadonnut piirtämisen into takaisin. Luultavasti se löytyy ihan vain aloittamalla. Yritän vielä tämän viikon aikana!
Muutamia pieniä keskeneräisyyksiä tietysti on, kuten esimerkiksi kirjahyllyn alaosaan pitäisi nikkaroida ovi. Väliaikainen verho uhkaa jäädä pysyväksi, jollen saa itseäni hommiin.
Ja sitten ovat tietysti nämä ikuiset viat, joita en tule varmasti koskaan saamaan kuntoon. Lattian olen paikkaillut tosi surkeasti edesmenneiden kiinteiden kaappien kohdalta, katto on ruma, laikukas ja ääntä eristämätön ja kamarista puuttuvat vielä kaikki jalkalistat.
Mutta hei, ei se haittaa, kunhan on kirkkaita värejä ja kuvauksellisia yksityiskohtia!
Keittiöön olen laittanut karmeat mdf-listat niille kohdin, jotka eivät satu pahasti silmiin. Näkyviin nurkkiin minulla on kyllä olemassa tarpeeksi sellaisia listanpätkiä, joita katselen mielelläni. Jonain päivänä ne vielä napsuvat paikoilleen.
Jääkaappikolosessa on vähän maalattavaakin listahommien lisäksi, mutta kun kyseessä on valkoisen maalin sutiminen tapetin päälle pelkkään oviaukkoon, niin sehän on vähän liian tylsää, jotta siihen tulisi ryhdyttyä. Juu juu, aikanaan sekin hoituu.
Keittiöstä on nyt sukeutunut ihan toimiva hengailupaikka myös vieraiden varalle, vaikka sellaisia käykin erittäin harvoin.
Kun ajattelen tämän kodin vuokraamista kalustettuna, niin ainoa, mikä vähän arveluttaa, on vaatekaapin puuttuminen. Minun vaatteeni kun mahtuvat keltaiseen emännänkaappiin, mutta se mahtaa olla normaalien ihmisten mielestä vähän outo paikka vaatteille.
Normaaleista ihmisistä saan aasinsillan ADHD:hen. Monesti sanotaan, että meikäläisten kodit ovat kaaoksessa. Minun ei ole. Päinvastoin, minun on pidettävä se tosi hyvässä järjestyksessä, jotta pääni pysyy kasassa. Kaaos silmissä aiheuttaa kaaosta aivoissa. Immolassa oli helppoa, kun kaaosasiat saivat olla työhuoneessa aivan valtoimenaan, ja muu koti pysyi asiallisena. Sisustus intohimona on tietysti aina hillinnyt kaaoksen syntymistä pienissä kodeissani. Koska tarvitsen ympärilleni kauneutta, minun on pakko laittaa tavaroita paikoilleen.
Toki selvitettävien pinot ovat aina arkipäivää, eli tavarakasat, jotka pitää käydä läpi. Niihin pinoan sellaisia asioita, joille ei vielä ole omaa paikkaa tai jotka ovat lähdössä kaatopaikalle, kirpparille tai kellarikomeroon. Hyvä paikka näiden roinien kasaamiseen on suihku, koska en peseydy siellä ikinä.
Mutta vaikka en kestä ympäriinsä lojuvia tavaroita, niin likaa minä en edes huomaa. Huomaan sen yleensä vasta sitten, jos siitä huomautetaan tai jos on tulossa joku vieraampi ihminen käymään. Tänään tulee Sulon uusi tyttöystävä, ja olen hinkannut sen vuoksi keittiön kaakelit. Ehkä myös kerkiän imuroida.
Hellaa en sentään kykene putsaamaan. Siitä näkee, miten olenkaan elinkelvoton. Joku raja vieraskoreudellakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti