maanantai 8. heinäkuuta 2024

Toisen viikon reissukuulumiset


Ensimmäinen viikko Virossa on suoritettu menestyksekkäästi. Lopetin sähläämisenkin rajan ylitettyäni, ja olen tällä puolella Suomenlahtea kadottanut vasta yhden Kenin sandaalin. Olen taas hyvin muistanut, miten tärkeää minulle olisi saada elellä juuri näin: ilman velvollisuuksia ja suunnitelmia. Tässä alkaa pää rauhoittua jo kummasti ja olo onnellistua. Enää ei jännitä eikä hirvitä. Jo kaksi kertaa olen päässyt kannustamaan ikäistäni naista rohkeasti matkustelemaan yksin. Toinen oli virolainen ja toinen suomalainen. Toisen miesystävä teki koko ajan töitä ja toinen oli juuri eronnut. Kumpikin haaveili automatkailusta, mutta kuvitteli, ettei yksinään voisi. Toivon, että sain valettua heihin rohkeutta. Ei tämä ole pelottavaa ollenkaan. Minä ainakin nautin yksin kulkemisesta kaikkein eniten.



En tosin ole koskaan ollut kovin kummoinen kuski, ja minusta tuntuu, että näin vanhemmiten käyn vain kehnommaksi. Siksi olenkin pysynyt maaseudulla. Ja mikäs on pysyessä, kun Viron maaseutu on niin kovin kaunista! Täällä eivät lupiinit ole vallaneet tienpientareita, vaan mättäät lainehtivat kauniista väreistä. Ja kissankelloja on ihan valtavat määrät, samoin kuin perhosia! Varikset ovat mustia. Tuntuu, kuin ajelisin lapsuudessani.


Koska kunnollisia ruokakauppoja on vain kaupungeissa, minun on välillä kutenkin uskallettava poistua rauhallisilta teiltä. Tallinnaa ohittaessani ajelin kertaalleen jostain liittymästä miten sattuu ja päädyin hyvin svetogorskimaiselle asuinalueelle valtavine kerrostaloineen. Siinä kohtaa Neuvostoliiton vaikutus näkyi täälläkin, vaikka muuten olen törmännyt vasta pelkkään kauneuteen. Täällä ihmisillä on kai kekseliäisyyttä ja visuaalista silmää enemmän kuin suomalaisilla. Jopa roskikset voivat olla kauniita.



Virossa ei paheksuta karavaanareita ja puskaanperuuttelijoita, vaan täällä autoretkeilijöihin suhtaudutaan yhtä lämpimästi kuin telttaretkeilijöihin. Suuri paikallinen aarre on retkeilypaikkojen verkosto, jota ilmeisesti valtio ylläpitää. Sille on oma sovelluskin, mutta paikat löytyvät myös Google Mapsista. Siinä, missä Saimaan hiekkarannat yksi toisensa perään suljetaan autoilta, täällä on tehty ihan kelpo tiet ja parkkipaikat rantaan saakka. Niinpä ihmiset pysäköivät asuntoautonsa asianmukaisille paikoille, eikä nurmikoille, kun pääsevät luvan kanssa rantaan asti. Tulistelupaikkoja on joka alueella useita ja ihmiset käyttäytyvät asiallisesti. Ei jää roskia minnekään ja vessat pysyvät siisteinä. On mukavaa tuntea olevansa tervetullut, eikä tarvitse olla vähän salamyhkäisesti muuttumassa pakettiautoksi tai retkeilyautoksi aina tarpeen mukaan! Ainoa, mitä en jaksa kestää, ovat poppikoneet. Miksi ihmeessä lähdetään luontoon retkelle, jos on pakko olla jumputus korvissa kaiken aikaa? Perjantaisin ja lauantaisin minun ihan selvästi kannattaakin pysyä poissa noilta retkeilyalueilta. Paikalliset tulevat luonnon helmaan sankoin joukoin valtavine telttoineen.



Kirjoittelen tätä jonkun golfkentän parkkipaikalla. Tässä on aika ankeaa tönöttää, mutta uimarantaan vessoineen on lyhyt kävelymaytka. Kävin toissapäivänä Haapsalussa ja kaupungin hulinan vastapainoksi olisin tarvinnut pari päivää hiljaista rantaelämää. Eiliseksi sattui kuitenkin sadepäivä ja jouduin vain ajamaan akut täyteen. Päädyin tänne Pärnuun, vaikken oikeastaan ollut tänne tulossakaan. Huilaan nyt kuitenkin täällä pari yötä, ja yritän jopa uskaltaa keskustaan pesemään pyykkiä ja tutkimaan, onko edes Lidlissä edullista ruokaa. Viro ei ainakaan vielä ole näyttäytynyt minulle mitenkään edullisena maana. Jos ihmisellä ei Suomessa ole varaa ostaa ruokaa, ei ole kyllä täälläkään. Diesel on sentään hieman edullisempaa, noin puolitoista euroa litralta.

Seuraavaksi suuntaan itään, ja teen kierroksen Peipsijärven rantaa mukaillen. Tällä vauhdilla minulla kuluu varmaankin seuraavat kaksi viikkoa Viron kiertämiseen, ja sitten onkin mentävä kotiin tekemään pari työhommaa. Aika kuluu taas liian nopeasti!


(Instagramissa reaaliaikaista reissaamista.)

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ihanat kuulumiset ja kauniit kuvat! Tästä syntyy halu lähteä kiertämään Viroa, tosin se halu minulla oli jo ennestään. Jonakin vuonna (kun ei enää ole lääkittäviä senorikissoja) lähdenkin! Nähtävää olisi niin valtavasti. Saarenmaa ja Hiiumaa kiinnostavat. Ystävälläni on kakkoskoti Haapsalussa. Toinen ystäväni viettää osan ajastaan Tartossa, missä on kuuluisa kasvitieteellinen puutarha. Syitä Viroon lähtemiseen on monia!
Minustakin yksin autoilu ja matkustus ylipäätään on parhaista parhainta. Niin ihanaa se vapaus ja mahdollisuus impulsiivisuuteen.
Antoisaa reissun jatkoa!

Thilda kirjoitti...

Voi Viro on niin ihana naapurimaa! Me ollaan kierrelty moottoripyörällä ja autolla vähän joka puolella, paitsi saarissa ja Narvassa. Peipsijärven rannat on hienoja, siellä mummot myy arbuuseja ja sipulia tievarsilla ja vanhauskoisten kirkkokin on paikoillaan. Ennen Viro oli hurjan halpa, ei kuulemma enää. Me käytiin viimeksi ennen koronaa ja nyt tekisi taas mieli.

Joskus käytiin Suomenlahden rannalla jossain Tallinnasta itään ja se oli roskaisin paikka mitä ikinä olen nähnyt (lukuun ottamatta kotimaisia P-paikkoja). Mutta ilmeisesti (näin ainakin virolaiset ystävät kertovat) se eräs naapurimaa on vähän syypää tai sen maan asukkaat… jotka ei tunnu välittävän mistään.

Mä tykkään ihan sikana käydä Viron pienissäkin kylien ruokakaupoissa, jotka on ihan ku 70-luvun kauppoja lapsuudesta. Ostan niistä aina jotain jännittävää; sukkia, nahkahanskoja, suitsukkeita, siemeniä… Ja muuten yks mun lempikauppa Virossa on Keilan Röömu kaubamaja, joka on marketti monipuolisine valikoimineen. Se on avoinna 9-22 ja osoite on Haapsalu mnt 57. Mene sinne jos osuu kohilleen! Oon ostanu sieltä kirjoja, tosi kauniita polvisukkia, lasipurkkeja… ja tietysti ruokaa! 😊

Repolainen kirjoitti...

Ei aavistustakaan mistä tänne eksyin - mutta ihan mahtavaa kun eksyin...
Olen lukenut hihittäen, vakavoituneena, uteliaana ja oppivaisena....
Ja on palattava vielä uudemman kerran lukemaan.
Pakuilemaan&pyöräilemään Viroon on ollut aikeet, mutta kun ei ole ollut aikaa kyllin selvitellä - niin jäänyt ja jää kyllä nytkin, kun niin vähän lomaa enää jäljellä... vaikkei ole alkanutkaan toinen lomapätkä.
Vakuutit, että puskailu siellä onnistuu mainiosti ja fillarein voisi löytää vaikka ja mitä - eli kunnolla aikaa, eikä 1½-viikkoa. Kiitos!!
Upeita kuvia olet ottanut - kiitos, oli sitten lasit olleet silmillä tai ei... harmi niiden rikkoutuminen ja toisten katoaminen... jospa nyt jatko sujuisi paremmin. Virossa ollaan käyty paljonkin pojan surffauksen kanssa, mutta eipä enää vuosikymmeneen... olisi siellä varmaan paljon muutakin nähtävää!! Kiitos siis - jään seuraamaan...

Susanna kirjoitti...

Saila, minä taas haaveilen marsuista tai kanoista - sitten, kun olen ajokyvytön! :D Niin kauan, kuin on tämä reissuhinku, ei kotona saa olla mitään elävää. Otin salaattiviljelmänikin mukaan Helmutiin ja söin ne matkalla.

Susanna kirjoitti...

Thilda, minä panin merkille, että ainoat ällöttäävät bajamajat matkallani ovat olleet lähimpänä Muugan satamaa, jonne laivalla saavuin. Kaikkialla muualla tiptop-siistejä ja vessapaperia tarjolla. Toden totta Suomessa on paljon roskaisempaa kuin täällä. Saa nähdä, muuttuuko tilanne nyt, kun olen menossa itäänpäin. Kävin eilen Viljandissa ja suuntanani on se Peipsijärven rannikko.

Ajoin Keilasta ohi tullessani, mutta olin ajatellut vielä kiepata Keilan putousten kautta ennen kotiinmenoa. Mutta katsotaan, miten ehdin. Etenemiseni on holtittoman verkkaista.

Olen ostanut ruokaa nyt Maximasta, Seleveristä, Rimistä ja Lidlistä ja ihan kaikkialla on Suomen hinnat. Toivottavatsi täällä on palkat nousseet samaa tahtia kuin ruoan hinta. Minä elän yhtälailla puurolla, porkkanalla ja kananmunilla kuin kotonakin...

Susanna kirjoitti...

Tervetuloa, Repolainen! Miten kiva kuulla, että tekstini synnyttää tunteita!!!! Olen vähän arka kuuden vuoden blogitauon jälkeen kirjoittelemaan, joten tuo tuntuu tosi mukavalta!

En tiedä fillaroinnista mitään, mutta minulla on ystävä, joka on pyöräillyt täällä paljon ja mitä ilmeisemmin on tykännyt hirmuisesti. Tosiaan, minä sanoisin, ettei viikko riitä täällä mihinkään, joten kunnon loman tarvitset fillarireissuun!

Sain kotivakuutuksesta 270 euroa korvausta silmälaseista. :D Sillä ei uusia kaksitehoja hankita, joten tästedes olen sitten taas pelkkiä kaukolaseja käyttävä tihrusteleva mummeli!