tiistai 29. syyskuuta 2015

Kun nyt kerran on se kartano...


Kun 90-luvun loppupuolella aloin leikkiä Barbeilla, minulla oli haave. Suunnittelin, että SITTEN KUN minulla on kartano, siellä tulee yksi huone olemaan pelkkää Barbie-maailmaa. Rakentaisin sinne asuntoja, kauppoja, kahviloita, uimarantoja jne.

Eikös meillä ole melkein kartano nyt? Rautatieasema tai kartano, se on sivuseikka. Pääasia on se, että meillä on paljon tilaa. Ja toinen pääasia on se, että nukkeleikit ovat ryöstäytyneet käsistä aivan totaalisesti. Loppua sille ei ole näkyvissä, sillä ihana interaktiviisuus Instagramissa maailman muiden aikuisten nukkeleikkijöiden kanssa ruokkii omaa innostustani yhä enemmän. Tajusin, että nyt on aika toteuttaa yksi vanha haave.

Me emme juuri koskaan katsele telkkaria. Kesän aikana siinä ei ole pidetty edes töpseliä seinässä. Minä lopetin sen katsomisen täysin siinä vaiheessa, kun vanha kuvaputkitelkkarimme viime talvena pimeni ja oli pakko nöyrtyä hankkimaan kaamea littutelkkari, jonka kuvan laatu on surkeaa surkeampi. Se vähä, mitä meillä telkkaria on sen jälkeen katseltu, on tapahtunut sängyssä iPadin kautta. Olohuone onkin jäänyt aivan hylätyksi. Ymmärsin tilaisuuteni tulleen.


Lähetin Sulolle töihin tekstarin, jossa ehdotin, että pyhittäisimme olohuoneen leluille ja sijoittaisimme sieltä telkkarin salin puolelle. Koska Sulo oli juuri keikalla, jouduin odottamaan hänen siunaustaan liian pitkään. Sulo toki arvasinkin, mitä siitä seurasi ja kun hänen (onneksi myöntävä) vastauksensa lopulta tuli, olin jo siirtänyt tv:n.

Sitten aloin rakentaa Barbie-maailmaa, jonka olin jo aiemmin suunnitellut rakentavani vinttiin. Vintin saattaminen siihen jamaan, että siellä huvittaisi leikkiä, oli kuitenkin niin valtava urakka, että en ollut päässyt sen kanssa alkuunkaan. Tarkoitukseni oli rakentaa valtaisia nukketalokompleksi, joka pyörisi niin, että sen minkä tahansa sivun voisi kääntää ikkunaa ja luonnonvaloa kohti. Nyt tuon kompleksin oli aika rakentua olohuoneeseen.


Olin jo valmiiksi kesällä tilannut Lazy Susanin, jollaisia käytetään japanilaisissa pöydissä tarjoilua helpottamassa. Muuten pärjäilin kotoa löytyvillä materiaaleilla. Tein jostakin Ikean hyödyttömästä pikkulipastosta jalustan, jonka päälle sijoitin Lazy Susanin. Sen päälle tuli pala lastulevyä, jonka päälle tarkoitukseni oli kiinnittää megalomaanisen kokoinen pöytälevy.

Siinä kohtaa tulikin tenkkapoo. 1,5-metrisiä neliön muotoisia pöytälevyjä ei niin vain kipaistakaan kotoliiteristä hakemassa. Olin jo raahaamassa Sulon Pietarin Ikeaan, josta sellainen lähimpää olisi halvalla löytynyt, mutta Sulo kieltäytyi kuumeeseensa vedoten. Juuri Sulo oli kuitenkin pelastava enkeli keksiessään, että mainostauluissa käytettävää pahvista kennolevyä voisi käydä kysymässä paikallisesta alan liikkeestä. Kennolevy olikin hämmästyttävän edullista ja vahvaa. Se oli myös kevyttä kantaa ja helppoa leikata, eli aivan täydellistä nukketalomateriaalia.

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että jos levyyn nojaa, koko systeemi kippaa ja ison levyn asettaminen takaisin Lazy Susanin päälle olisi mahdotonta. Oli pakko rakentaa häkkyrälle tukijalat. Sitä en olisi halunnut, koska jalat rumensivat rakennelmaa oikein kovasti, mutta tässä vaiheessa ei enää ollut aikaa ajatella parempaakaan ratkaisua.

Tarvikkeet: iso pöytälevy, Lazy Susan, kakkoskakkosta, joutilas lipasto, huonekalupyörät ja lastulevynpalanen.



Nyt meillä ei enää ole tv-huonetta ja salonkia, vaan yksi olohuone niinkuin normaaleilla ihmisillä. Plus tietysti yksi leluhuone, niinkuin epänormaaleilla ihmisillä!

Barbie-talohäkkyrä on keskellä lattiaa ja vie huiman suuren osan koko huoneen pinta-alasta. Seinille Sulo rakentaa hyllyt, joille hän saa koko ambulanssikokoelmansa esille. Huoneeseen jäi myös yksi pala olohuoneen sohvasta, eli levitettävä laveri. Se toimii vieraspetinä tarpeen tullen.



Ketään ei varmaan kauheasti kiinnosta pyörivän Barbie-talon rakennuspiirustukset, mutta kun minä olen sillä lailla hassu, että tykkään piirtää moisia kuvia, niin laitanpa ne kaikki nyt tähän vielä sieväksi lopuksi.









18 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Vau! Tuumasta toimeen, juuri noin pitää haaveita toteuttaa. Ja nyt tietysti lisää kuvia nukkemaailmasta!

Susanna kirjoitti...

Sisustamiseen uppoaa varmasti viikkoja, mutta kunhan se on valmis, niin tuuttaan blogin täyteen kuvia! :D

mrkhvo kirjoitti...

Kaunis hirsiseinä ja ihanat nojatuolit! Barbie-maailmasta en osaa sanoa mitään :P

Lea P kirjoitti...

Seuraavaksi keksit varmaan jonkin sähkösysteemin ton rakennelman keskelle josta saat jokaiselle barbihuoneelle omat viritykset hienoihin katto- ja lattialampuille ;D

Tiina kirjoitti...

\o/

Valoblogin Taru kirjoitti...

Wau! Sun pitäisi Susanna saada näihin nukkejuttuihin liittyvä työ <3 (en nyt tarkoita sillä tavalla että "pitäisi", mutta tykkäisit varmasti ihan kympillä, eikä tieto-taitoakaan taatusti puutu :)

Heli kirjoitti...

Oikein pätevän ja kätevän näköinen systeemi. Ja myöskin oikein hyvä idea käyttää huonetiloja tällaiseen toimintaan, kun niitä kerran on. Hittojako niitä nukkeja mihinkään vintille tarvii viiä pois silmistä, jos ne on kerran kuitenkin iso osa elämää!

Mä ihailen tosi paljon sitä, että olet oma itsesi ja elät tätä unelmaa ja toteutat haaveesi. Suorastaan kadehdin.Mutta sillein hyvällä tavalla siis. On hienoa, että voi toimia niin kuin unelmoi ja voi toteuttaa tuollasen haaveen. Silloin elämä on onnellista. ♥

Nukketarinoista kuvia ootellessa!!

Merja kirjoitti...

Olen sydän sykkyrällä seurannut viimeaikojen kirjoittelua pienyrittäjyydestä Suomessa ja nykyajassa. En ole keksinyt mitään fiksua sanottavaa, joten en ole osallistunut keskusteluun. Oman yritykseni hautasin 11 vuotta sitten.
Sulla on intohimo noihin "nukkeleikkeihin" ja vieläpä mahdollisuus toteuttaa niitä,olisi sulaa hulluttaa olla nukkeilematta! Sen sijaan, että kokoaikaisesti tappelisi tuulimyllyjä vastaan.
Mulle on tolkutettu, että jos se mitä teet, ei toimi, tee jotain muuta.

Tarkistinpa äsken googlesta, koska ne analogiset tv-lähetykset loppuivat. Se oli syyskuun 1. 2007. Sen päivän perästä me kannettiin oma ikivanha putkitoosamme Karanojankaatopaikalle. Meillä kun oli myös puhkiruostumassa oleva harava-antenni katolla, olis modernisointi tullu liian kalliiksi. Eikä telkkarin katsominen muutenkaan tuntunut tärkeälle. Myönnän, että meni puolisen vuotta aikaa ennenkuin osasi sen totaalisesti unohtaa. Harmitti, kun kuuli onkun hyvän jutun menevän ohi, mut mitä välii. En enää osaa katsoa tv:tä ollenkaan.

Susanna kirjoitti...

Niin pitäisi, mutta siinä kävisi sitten lopulta kuitenkin niin, etteivät leikit olisi enää kivoja, jos se olisi työtä.

Susanna kirjoitti...

Mitä? Etkö sinä leikikään Barbeilla? :D

Susanna kirjoitti...

No siis... nyt on kohdevaloja sellaisilla nipistimillä, jotka voi aina nipsaista kunkin huoneen seinään kiinni, jos tarvitaan lisävalaistusta. :D

Susanna kirjoitti...

Niii-i! :D

Susanna kirjoitti...

Ja ajattele, mikä tuuri, että minulla on juuri Sulo tässä kumppanina, joka hyväksyy moisen kohtuuttomuuden. Minä vähän arvelen, että ihan jokainen aviomies ei olisi suhtautunut tähän yhtä avoimesti.

Anopin ilme olisi ollut videokuvaamisen arvoinen, kun hän tämän joutui näkemään. :D

Susanna kirjoitti...

Minä myös luovuin siinä kohtaa telkkarista. Minulla oli sellainen noin 5-tuumainen kannettava mustavalkotelkkari, jota pidin kaapissa poissa silmistä. :D

Mutta sitten kävi niin, että muutettiin yhteen Sulon kanssa ja sitä myötä tv palasi taloon. Kun se sitten nyt viime talvena hajosi, yritin kovasti olla sitä mieltä, ettei uutta ostettaisi, mutta Sulo osti silti.

Ja mitä tulee pienyrittämiseen ja nykysuomeen, niin nukkeleikit ovatkin erittäin hyvää todellisuuspakoa juuri nyt. :o

Anonyymi kirjoitti...

Siis aivan mahtavaa :D Eikös koti olekin myös sitä varten, että siellä saa toteuttaa itseään juuri niinkuin huvittaa :D

mrkhvo kirjoitti...

Kun olin lapsi niin Ken oli mielestäni aika hottis, mutta lapsuuteni kylän asukkaiden mielestä poikien ei olisi pitänyt leikkiä Keneillä eikä Barbeilla ;(
Mut kyl kiinnosti mitä Kenillä on housuissa :D

Susanna kirjoitti...

Noita saman sortin asukkaita taitaa löytyä joka kylästä ja kaupungista. Jos ei niitä olisi, Ken olisi takuulla huomattavasti suositumpi kuin nyt, eikä pelkkä tylsä statisti Barbien takana.

Susanna kirjoitti...

No on! :D