keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Enemmän kuin tarpeeksi


Tänään alkoivat työväenopiston kurssit. Olen ilmoittautunut kolmelle kurssille ja pelkään hiukan, että siinä on vähintään kaksi liikaa. Mutta ainakin näin ensimmäisten tuntien jälkeen olen vielä ihan innoissani.

Iltapäivällä uskaltauduin kansallispukukurssille, jota vetää Soja. Hän kertoi kansallispukujen historiasta niin innostavasti, että en tiedä, miten maltan odottaa ensi keskiviikkoa ja oman puvun alullepanemista. Minulla oli jonkinlaista rimakauhua puvun ompeluun, mutta jotenkin se vaan katosi. Kun ei kuulemma ole kiire; tekeminen on vielä tärkeämpää kuin se valmis puku. Ajattelinkin tavoitella sitä, että saisin vain liivin tehtyä tässä ensimmäisen talven aikana. Ja jos en saa, niin sitten en.



Siitä jatkoin ihan lennossa suoraan venäjän alkeiskurssille. Tutustuimme hiukan kirjaimiin ja muotoilimme suillamme erilaisia ässiä. Seitsemässä erilaisessa ässässä onkin opettelemista. Opettaja oli älyttömän hauska tyyppi ja uskon, että hänen johdollaan kielenopiskelu voi ihan todellakin olla erittäin kivaa.

Venäjän oppiminen onkin sitten kaiketi vielä pidempi projekti kuin tuo kansallispuvun ompeleminen. Minulaiselleni kaikkihetimullenyt-tyypille molemmat uudet harrastukset ovatkin siksi aika eksoottisia.



Huomenna alkaa vielä puutyökurssi. Siinä hommassa valmista syntyy toivottavasti nopeammin. Aikomuksenani on nikkaroida Kenille asuntovaunu. Ja jos saan sen valmiiksi ennen kevättä, saatan alkaa sahailla osia omaa ruumisarkkuani varten.

Perjantai-illoiksi on tiedossa vielä vesijumppaa. Näin aktiivista talvea minulla ei olekaan aikoihin ollut. Toivottavasti kykenen jotenkin keskittymään myös työntekoon kaiken uuden mahtavuuden keskellä!

Tällä viikolla en nimittäin ole onnistunut yhtään tekemään rättejä, vaikka se olisi ollut ehdottoman tärkeää. Helsinkiin lähden siis vielä pienenmmän varaston kanssa kuin Jyväskylään, mutta ei se mitään. Eivät ne kokonaan siellä lopu, vaikka jotkut mallit saattavatkin loppua.



Ja Ken tulee mukaan tälläkin kertaa - facebookkilaiset äänestivät niin. Tällä kertaa en kuitenkaan laita kuvatykitystä Instagramiin enkä tänne blogiin, vaan pelkästään Facebookiin.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kenille asuntovaunu - mahtava idea :)

Susanna kirjoitti...

Sisustaminen tulee olemaan se ihanin vaihe! Ja jos en onnistukaan tekemään pyöriä ja akselistoa, niin sitten tuo käy pikkumökiksi. :)

Katja kirjoitti...

Siitä se lähtee! Itse olen taas niin innoissani entisöintikurssista että harmittelin jo etten ilmoittautunut toiselle kurssille toiseen paikkaan, olisi päässyt kaksi kertaa viikossa!
Mutta sinulla on monta hienoa harrastusta ja hyvä asenne.

Tiina kirjoitti...

Käsittämättömän nätti käsiala!

Mimmi kirjoitti...

Venäjän erilaiset ässät ei oo pahoja! Oon opettanut muille niitä ( laulujen laulamista varten ) ja englannin kielen sanoista löytyi hyvät vastineet ja auttoi lausumisissa. Tsemppiä!

Saila kirjoitti...

Ihanaa, että on innostusta! Ja sekin, että on realistiset tavoitteet, mitä tulee saamaan aikaan.
Voi hitsi, mukavia markkinoita Kenin seurassa! En pääse tuolloin mantereelle, kun olen lupautunut perunannostoapulaiseksi.

Susanna kirjoitti...

Se kerta viikossa on kyllä hirmuisen vähän silloin, kun on tosi innoissaan jostain.

Susanna kirjoitti...

Justiin tuskailin, miten vaikeaa noita kyrillisiä kirjaimia on kirjoittaa edes jotenkin siististi. Tulee outoja harakanvarpaita. Ja huomaatko: olen kirjoittanut tyotoa, kun piti kirjoittaa toyota. Pikkuisen harjoituksenpuutetta käsinkirjoittamisessa. :D

Susanna kirjoitti...

Lausumisen varmaan vielä oppii, mutta sitten pitäisi vielä muistaa, että mikä häkkyrä on mikäkin äänne. :D

Susanna kirjoitti...

Luulen, että jos kelit pysyvät näin ihanina, on saariston perunamaa justiinsa hyvä paikka ollal!

Annukka kirjoitti...

Ruumisarkku :D
Siinä sitä olis syksyn kurssille aihetta :D. Voisin vaikka osallistua.

Liiolii kirjoitti...

Mahtista, että Ken tulee myös Helsinkiin. Tiedän erään muovipään, joka haluaa kaverikuvaan... ;)

Maija kirjoitti...

Mitä?!? Ei instagrammiin? Laita nyt, oo kiltti. Siältä tuli niin paljon kätevämmin seurattua, facebookkia ei tuu avattua ko enintään kerran päivässä. Mää muuten kysyin ässältä (joka hihkuen pyysi lissää Ken-juttuja), että mitä se aatteli siittä ko Kenillä on hame. Se vaan ihmetteli mun kysymystä, joten ainakaan sen pää ei oo viälä sumentunu tyttöjen ja poikien säännöistä.

Susanna kirjoitti...

Arkkukursseja järjestettiin paljon jokunen vuosi sitten. Harmi, ettei täällä tuöväenopisto ole innostunut asiasta.

Susanna kirjoitti...

Jeeeeeeee!!!!!!

Susanna kirjoitti...

Mun instaseuraajista niin iso osa on playmobil-harrastajia, että haluan vähän säästää heitä Ken-tykitykseltä. Kun niitä kuvia kuitenkin tulee taas paaaaaaaljon. :o

Hyvä Ässä! <3

Maija kirjoitti...

Tee Kenille oma instagramtili? T:Ken-fani

Laurakaisa kirjoitti...

Yritän taas kommentoida. Kommentoin usein, mutta melkein yhtä usein turhaudun kun teksti ei kopioidukaan ja katoaa... Mutta siis piti käydä katsomassa ihan työväenopiston sivuilta, kuka siellä venäjää odottaa. Olipa hauska huomata "tuttu" nimi - minä olen käynyt samaisen hyvän opettajan kurssilla abivuonna, kun tuntui että en osaa riittävästi ylioppilaskirjoituksia ajatellen. Uskollisesti sitten kerran viikossa harrastimme venäjää rakkaan vanhan lapsuudenystävän kanssa, ja palkitsimme itsemme tuntien jälkeen menemällä aina Buterille iltateelle :) Hauska opettaja oli myös hyvä, kirjoitin venäjästä ällän. Nyt vain katsoin kaihoisasti kansalaisopiston kurssitarjontaa täällä... mutta ehkä sitten parin vuoden päästä.

Laurakaisa kirjoitti...

Odottaa = opettaa.

Susanna kirjoitti...

Paras idea! Olinpa hölmö, kun en itse hoksannut! Kenillä on nyt tili @kenseikkailee

Susanna kirjoitti...

:D Minä olen sitä mieltä, että oli kieli mikä tahansa, sen kiinnostavuus ja oppimisen helpoous on todella paljon kiinni opettajasta. Jos meillä olisi joskus ollut mainioita ruotsinopettajia, en varmasti olisi niin inhonnut ruotsia koulussa.