Tänään tuntuu olevan ensimmäinen päivä korttelikiertueen jälkeen, että minä alan rauhoittua. Päässä ei enää suhise, eikä koko ajan ole sellainen olo, että on tuhat asiaa tehtävänä. Ensin Helsingistä palattuani tuli aallonpohja, huolestuttavan syvä. Se johtuu varmasti pitkästä stressistä ja tyhjyydestä, joka iski, kun se stressinaiheuttaja oli ohi. Eikä asiaa tietenkään auttanut kaamea kylmyys ja matalapaine, joka iski heti maanantaina. Koko viikon on tullut taivaalta vettä lähes tauotta. Istuin lattialla ja mietin vakavissani, että myyn kaikki loput sadat rätit alennuksella ja kaikki loput sadat kangasmetrit panen huutikseen myyntiin ja lopetan koko homman. "Kun ei minusta mihinkään ole."
Onneksi olen kasvanut jo sen verran, että tajuan nykyisin noiden kelvottomuuden syövereiden menevän joskus ohi, ja sanoin itselleni, että älä nyt just heti sinne huutikseen mitään kylvä, vaan odota ensi viikkoon ja mieti sitten uudelleen.
Nyt on jo alkanut helpottaa. Siivosin koko kodin, pesin ihan lattiatkin, ja se oli toimivaa terapiaa. Sain siinä jotenkin konkreettisesti otteen taas kodista ja ajatukset pois työstä. Illalla pääsin aloittamaan työhuoneenkin siivouksen. Kaaos siellä oli ennennäkemättömän totaalinen. Olen raivannut huoneesta nyt ehkä puolet, mutta en pidä kauheaa kiirettä sen kanssa. Minulla on nyt aikaa. Tiskirättejä on varastossa vaikka kuinka paljon, ja kun käväisen vielä sunnuntaina Lappeenrannan satamassa myymässä pari rättiä, niin sitten pidän ensi viikon ajan lomaa työ-töistä. Teen kotitöitä vaan ja olen pihalla.
Olen tänään lueskellut blogejakin pitkästä aikaa. Ne ovat täynnä puutarhaa ja remonttihommia. Ensi viikoksi lupaavat lämpimämpää. Jospa minäkin tarttuisin sutiin ja maalipurkkiin ja vetelisin uuden kuistimme kuosiinsa.
Tänään pyykkään talvivaatteet ja vien ne vinttiin.
19 kommenttia:
Voin vaan kuvitella sitä stressin ja paineiden määrää, kun on vastuussa tällaisten tapahtumien järjestämisestä.. mutta kiitos sulle ja kaikille niille, jotka Käsityökorttelin siitä huolimatta järjestätte/järjestitte, koska se on tärkeää :)!! Suomalainen käsityö ja työ ON tärkeää.
Mä en halua enää yhtäkään esim. S-Marketin surkeaa haisevaa rättiä tai halpispussukkaa made in china, haluan suomalaisen ja Suomessa valmistetun laaturievun, -pussukan tms.! Oho, tästähän tuli oikea palopuhe ;D..ja seison joka sanan takana!
Ihmeellistä, ettet saanu flunssaa tai jotain kun stressi loppui. Se olis ollu niin loogista kun ihmisten joukossa oot raatanu. Mut parempi näin.
Hyvä että maltoit orottaa miälen parantumista, sustahan on vaikka mihin. :-)
Kiva kuulla, että sinulla on ihan loma kiikarissa! Se tekee hyvää varmasti, jo pelkkä sen ajatteleminenkin.
Mä kaivoin talvipeiton takaisin vintiltä maanantaina, kun lämpötilat laski kymmeneen :-D
Ja arvaapa, mikä on ihan parasta! Jos ja kun seuraava kortteli Helsingissä on, niin minäpä vaan menen aamulla paikalle pystyttämään omaa telttaani, enkä ole vastuussa yhtään mistään. Teen vaan mainoksia! Ihan omituinen ajatus! Mutta heti kun sanoin tuolla meidän foorumilla, että nyt mun pitää oppia delegoimaan tehtäviä ja jakamaan vastuuta, niin oli monta vapaaehtoista tarttumassa toimeen. :)
Ihanaa, että olet tuollainen suomalaisen työn puolestapuhuja. <3
Niin on ihmeellistä. Kaikkien pöpöjen seassa vielä ravannut monta viikkoa putkeen. Mutta minä harvoin sairastun oikeasti, on kai sen verran hyvä vastustuskyky. Joskus myyntitapahtumien jälkeen tuntuu kuumeiselta, mutta se menee yhdessä päivässä ohi. Nyt ei ollut sitäkään.
Toivottavasti osaan vaan sitten kanssa PITÄÄ sen kloman, enkä vaan ole pitävinäni. Kuitenkin ryntään heti rättejä tekemään, kun työhuoneessa alkaa olla tilaa.
Minäkin otin talvipeiton uudelleen käyttöön, tosin se ei ollut kerinnyt sängyn jalkopäätä kauemmas karkuun vielä. :D
Hieno juttu! :)
Täällä tuo huollettavien lauma repii aina takaisin arkeen ja kotiin, vaikka kumma alamäki noita tapahtumia itsellänikin aina seuraa. Meni sitten hyvin tai huonosti, niin aina tulee se ajatus, etten oo mitään ja ei tästä tuu mitään.
Voin vain kuvitella missä potenssissa sulla on ne fiilikset korttelijärjestelyjen jälkeen.
Osa talvivaatteista on vieläkin pesemättä, piha laittamatta, talo maalaamatta ja perskuleen lampaat söi just lähes ainokaisen kaunistuksen meidän pihasta, juhannusruusun. Ikkunat jäi keväältä pesemättä, mutta eihän niitä kesällä tartte... Syksyllä sitten :D
Sinullakin! En tiedä, onko se lohdullista vai surullista, sillä en kyllä toivoisi samanlaista kenellekään. Mikähän siinä oikein on, että tuolalisa tunteita joutuu kestämään?
Elokuun korttelin jälkeen minulla oli monta viikkoa tosi supernais-olo. Muistan, miten ajelin fillarilla uimaan ja nauroin ääneen, kun tuntui, että kaikki on mahdollista, pystyn mihin vaan ja vain taivas on rajana! Ja nyt sitten täysin päinvastaisilla fiiliksillä.
Mutta aina me noustaan, eikö? Kohti seuraavia vastoinkäymisiä. :)
Voi harmi sitä juhannusruusua! Kun olin lapsi, lampaat söivät aina äidin rhododendronit.
Pakko kommentoida myös Jasmiinaa kun noista lampaista haaveilen. Siis syövät juhannusruusunkin? Jättävätkö mitään rauhaan? Edes havukasvit? Tässä mietin miten lampaiden alue aidataan. Ilmeisesti teräsaidalla jossa lain sallima maksimisähkö :D
Nyt Susanna lomailua ja kaikkea muuta puuhaa kuin rättejä. Maalaat kuistia, ajat skootterilla ja nautit! Olet sen ansainnut.
Toivottavasti siellä teillä ei tarvitse ensi viikolla turkishaalaria päälle pihalla oleiluun... Mie olen tämmöinen "myöhäisherännyt" blogin lukijasi ja aloin tuossa pari päivää sitten lukea ihan sieltä alusta asti vanhoja juttuja, nyt olen huhtikuussa -11. Kipinän blogiisi sain reilu vuosi sitten, kun sain siskoltani lahjaksi ensimmäisen rievun. Eli jos pihahommiltasi et ehdi joka päivä kirjoittamaan niin onpahan mulla luettavaa.
Susanna, otat kaikki asiat liian tunteella :) meillä Pia on se järki...
Meillä lampaat aina välillä ottivat ritolat sieltä aitauksestaan, koska ruohohan - ja kukat - on aina vihreämpää sillä toisella puolella. Joskus ne ravasivat pitkin kylätietä ja joku ohiajeleva isäntä kävi kertomassa, että siellä ne menevät. :)
Voi kuule, minähän olen nykyisin jo ihan älyttömän tasainen järki-ihminen verrattuna siihen, mitä joskus aiemmin. :D
Voi sinua, pitkästi on luettavaa. :)
Mietin aina välillä, miten blogipostaukset saisi kätevästi kirjan muotoon ja aikajärjestykseen. Olisi kiva kerätä aina vuosi kerrallaan kirjaksi. Päiväkirjan tapaan.
Nuo ylä- ja alamäet ja supernaisolotkin välillä ovat niin tuttua. Vaikka älyttömän pientä piperrystähän tää on vaikkapa suuryrityksiin verrattuana, mutta omassa elämässä niin tärkeää ja kokonaisvaltaista. Onneksi välillä on tasaisempia kausia :) Ja jos tää käsityöyrittäjyys olis helppoa, niin kyllä meitä olis aika lailla enemmän.
Katja: meillä kävivät vasta nyt ensimmäisen kerran juhannusruusun kimppuun, vaikka kolme kesää ovat saaneet vapaina kulkea. Karkaavat joka tapauksessa, siksi vapaina :D Ei niitä pidättele mikään; ei sähkö, ei korket aidat eikä matalat aidat. Meillä menevät sähköaidoista läpi (talvilanka ja heti keritsemisen jälkeenkin), hyppivät yli metrisistä ja tänä keväänä tulivat tarhastaan ali: nostivat pari tolppaa maasta. Aina löytävät pakokeinon ja syövät just mitä lystäävät. Ja papanoivat joka paikan, varsinkin jos johonkin sisätiloihin pääsevät luikahtamaan :D
Mukava kuulla, että olet alkanut palautua. Loma tulee varmasti tarpeeseen! Ja onhan ne kai luvanneet suhteellisen hyvää säätäkin. Jännää, miten niinkin tylsä homma kuin siivoaminen voi olla kunnon vauhtiin päästyä rauhoittavaa ja terapeuttista. Mutta se vaatii sen oikean ajan ja mielentilan.
Niin vaatii. Ja vaikka ensin ei ollut mielentilaa, niin jostain syystä vaan tiesin, että nyt se pitää silti tehdä. :)
:D Ja sitten kun käy tutkimassa, että mistä ne ovat muka ulos päässeet, niin yhtään reikää eikä koloa aidassa näy. Lampaat ovat oveluksia.
Lähetä kommentti