Kotona. Käsityökortteli on minun osaltani lopussa. (Osa porukasta jatkaa vielä Seinäjoelle 7.6.) Tämä oli sellainen puoli vuotta, että huh. En ole juurikaan pystynyt ajattelemaan mitään muuta; kaikki aika on kulunut järjestelyyn, suunnitteluun, yhteisen markkinointimateriaalin ja omien tuotteiden tekemiseen, panikointiin, stressiin, kiukutteluun ja onneksi myös iloon. Valtavan suuri ponnistus, johon en ihan hevillä toista kertaa rupea.
 |
| Spirraalin kiekurat sopivat hyvin kortin tilalle, jos pitää onnitella tai vaikka lohduttaa ystävää. |
Juuri nyt en halua edes ajatella seuraavan kiertueen ajankohtaan. Se voi tulla tänä vuonna, se voi tulla ensi vuonna tai sitten ei, mutta yhden tärkeän asian minä opin: minä en repeä näin paljoon. Jos samanlaista kiertuetta joskus aletaan toteuttaa, yritän muistaa, että joka viikonloppu yksi reissu on minulle liikaa ja jos erehdyn jotakin korttelia itse vielä organisoimaan, niin opettelen jakamaan enemmän vastuuta muille. Se on aina ollut minulle vaikeaa. Olen ollut "Sussu ite" -tyyppiä kakarasta asti, enkä ole mihinkään siitä muuttunut. Ekan luokan todistuksessani heikoin arvosanani oli kohdassa "kykenee yhteistyöhön" ja olen yhä mielummin se, joka tekee yksin, kuin ryhmätyönä. Nyt vaan aika konkreettisesti tuli tajuttua se, että meidän porukassa on iso määrä pystyviä, upeita tyyppejä, joille voi luovuttaa vastuuta. Ja pitää luovuttaa. Olen idiootti, kun yritän pitää kaikki langat itselläni.
 |
| Vernadan koru valaa uskoa itseen. Vähän niinkuin Cheekin soittaminen täpöllä. :P |
Tajusin sen siinä kohtaa, kun lauantain odotukset pettänyt myynti korvensi mieltäni ihan kohtuuttomasti ja kun sunnuntaiaamuna herätessäni en saanut itkua pidäteltyä mitenkään. Sitten vielä hyväätarkoittavat kanssayrittäjät halasivat ja lohduttivat, mikä tietysti vain pahensi itkemistä. Nyt vähän nolottaa tai toisaalta naurattaakin. Väsymys, pitkä stressi ja työtaakka sitten purkautuivat lapsellisena itkuna, kun ne suuret odotukset eivät toteutuneetkaan.
 |
| Kipriikan yrttipussi pysyy ikkunassa imukupin avulla! |
Viime elokuinen Käsityökortteli oli megamenestys myynnillisesti ja asiakasmäärältään, mutta lähimainkaan siihen ei ylletty tällä kertaa. Osa myyjistä oli kuitenkin hyvin tyytyväisiä myyntiin, ja ilmeisesti ainakin suurimmalla osalla oli tosi kivaa, joten se helpotti oloani paljon.
Minullakin oli hauskaa. Ihan hirmuisen kivaa. Minusta on nykyisin mahdottoman mukavaa tavata asiakkaita kasvotusten, vaikka vielä joku vuosi sitten se oli minulle ihan kauhistuttavaa ja ahdistavaa. Minusta on hauskaa, miten te blogin lukijat tulette esittäytymään ja moikkaamaan. "Moi, me ollaan oltu kaksi vuotta kavereita, mutta sinä et vaan tiedä sitä." Tuo oululaisen bloginlukijan tervehdys aika hyvin kuvastaa sitä, mitä tämä bloggaaminen minulle antaa. Ihan kuin minulla olisi iso liuta kavereita. Kiitos kun olette siellä!
 |
| Ystäväni oikeasta maailmasta, Soja Murto (vas.) seurassaan komia Korttelienkeli. |
 |
| Toinen pikkuenkeleistämme. Enkelit olivat kojuvahteina pissi- ja ruokataukojen aikana ja ravasivat asioilla. |
Myös muiden yrittäjien kanssa jutteleminen on äärimmäisen kivaa, ja on hauskaa nähdä livenä tyypit, joiden seurassa olen verkossa päivästä toiseen. Kun me kaikki olemme niin samassa veneessä, ja yhteenkuuluvuus on ihan käsinkosketeltavaa, se antaa melkoisesti voimia. Meillä oli korttelissa valokuvaaja mukana, oma korttelipaparazzimme, ystäväni Terhi. Hän keksi, että koko porukka pitää saada yhteiskuvaan. Sunnuntaiaamuna satapäinen joukkomme kerääntyi torin nurkan portaikkoon porukkapotrettiin. En tiedä, miltä se muista tuntui, kun en ole kerinnyt kysellä, mutta ainakin minussa nousi suuri ylpeys siitä, että saan olla osa sellaista ryhmää. Malttamattomana odotan kuvia.
 |
| Ihana, sydämellinen Oda lähti kiertueelle Inarista saakka. |
 |
| ViaMinnet ja kukat, jotka eivät koskaan kuihdu. |
Nyt on sellainen olo, että millaistakohan se minun elämäni olikaan? Korttelikiertue on täyttänyt ajatukseni joulukuusta asti. Millaista oli aikana ennen Käsityökorttelia? Sitä alan nyt taas opetella.
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
Kiitokset, suurensuuret kiitokset kaikille tavalla tai toisella osallistuneille!
♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥
PS: Päivän tuotesijoittelut. Yläkuvassa on kaikki kiertueelta mukanani kotiutuneet ihanuudet:
Iso kukkaropussi Kirjosilta
Pieni kukkaro Risako
Ikkunaan kiinnitettävä yrttipussi Kipriikka
Onnenavain Jussakka
Rannekoru Vernada
Muki ja sydän Punainen Ruukku
Lohtupisara Spirraali
Pampulat Anna-Riitan Aitta
Ja tässä vielä VIRTAn upea saunamittari.
25 kommenttia:
Voi Susanna <3
Nyt vain sitte oot. Tekemättä mitään. <3
(tai vähän voit puuhastella leikkimökin juttuja)
Oh, tiedän tunteen! Minulla meni viime vuonna koko kesä keskiaikamarkkinoiden järjestämisestä toipumiseen. Tehtiin tyhmästi liikaa liian pienellä porukalla ja poltettiin itsemme loppuun. Nyt vaan lepoa!
Ja voiiiih, kun olisin päässyt käymään Helsingissä! Vielä lauantaiaamuna yritin houkutella miestä että oltaisiin lähdetty... eikä se minun kaverikaan ehtinyt minulle niitä mummon pitsiliinoja hakemaan kun oli niin kiireinen vaalitouhujen kanssa. Jos niitä jäi yli niin haluaisin kovasti sellaiset tilata, kaksi valkoista?? Se minun äitini kun ei vieläkään ole lahjaansa saanut...
Hih muuten tuota oululaisen lukijan kommenttia! =) Samaa yritin selittää miehelle kun yritin perustella miksi olisin niin kovasti halunnut tulla moikkaamaan, mutta en osannut. =D
Kyllä jäi pitisliinoja. Tänään on ohjelmassa yhdet seitsemänkymppisjuhlat ja lepoa, mutta koitan saada huomenna kaikki rättisaldot naputeltua verkkokuappaan, niin on teillä tilattavaa.
En ihmettele, jos ei se miehesi tajua. Ei kukaan tajua, joka ei itse ole vähän syvällä näissä blogijutuissa. :)
No ei niitä palymobileja saa viedä pakkaseen. :( Heather otti selvää. Se on pakkasessa haurastuvaa muovia.
Mun pitää alkaa puuhailla ikkunaremonttia. Sitähän se elämä oli ennen kortteleita. :P
<3
Kiitos aivan mainiosta Käsityökorttelitapahtumasta! Pääsin paikalle lauantaina vähän viime tingassa, mutta mukaan tarttui aivan mahtavia ihanuuksia, joista riittää varmasti iloa pitkäksi aikaa. Kiertelen paljon erilaisissa kädentaitotapahtumissa ja on aina ilo tutustua uusiin ihmisiin ja löytää hämmästyttäviä taitajia sellaisten tekniikoiden parista, joihin omat sormet eivät taivu. Kiitos!
Hih unohtui esitellä itseni siule, siis blogin lukijana :) Mutta ehkä sie tajusit yhteyden nimimerkin ja kutsumanimen välillä.
Piti tänne tulla vielä kiittämään. Kiitos, Ihana tapahtuma, Ihania myyjiä ja mieletön päivä. Kiitos vielä, että teini sai leikkiä teille korttelienkeliä ihan omana komeana itsenään, -huomaa äidin ylpeys tässä lauseessa ;) Hänkin oli kovin tyytyväinen päiviin ja yllättynyt kaikesta positiivisesta palautteesta ja kommenteista joita sai.
Harmi, että myynti ei ollut huippua. Itse olin huono asiakas, mutta keräsin läjän yhteystietoja ja tulevia hankintoja varten.
Lepoa ja rauhaa niin oma itse ilman käsityökorttelia löytyy.
Kiitos itsellesi. Ja teinillesi. Me ollaan omina itseinämme siellä muutkin, ja niin saavat olla enkelitkin. :) Ihan huippua, että halusitte tulla auttamaan. Miten sellaisesta edes voi kiittää? Ei mitenkään.
Suuria sydämiä teidän perheelle!
Kiitos sinulle! Asiakaspalautteet ovat tähän mennessä olleet pelkästään positiivisia. Se tuntuu mahdottoman hyvältä.
Ja minustakin tuossa porukassa on sellaisia taitureita eri tekniikoissa, että oksat pois. Ja kekseliäisyyttä myös. :)
Tuo yksin ja kaikki langat käsissä -tekemistapa on minulle hyvin tuttu. Osin se johtuu siitä, että raivostuttavuuteen asti olen myös viime tingassa -ihminen... Nyt olen ollut 1,5 viikkoa tosi kipeänä ja viime viikolla oli pakko delegoida iso työjuttu usealle kollegalle kun en vain enää pystynyt töihin. Kummasti ne hommat vaan tulivat tehdyiksi... Ehkä ihan hyvä opetus siis.
Pöh.
Ihan varmasti ottaa aikaa palautua tuosta järjestelyrupeamasta! Mun ei oikeasti käy kateeksi messu- ja tapahtumajärjestäjiä (niitä "ahneita" ;) - kovaa työtä se on ja niin miljoona ziljoona asiaa pitää osata etkäteen ottaa huomioon. Mahahapot on varmasti kovilla. Henkistä energiaa vie varmasti ihan valtavasti. Omassa elämäntilanteessa mulla ei riitä paukut edes talkooporukkaan osallistumiseen, mutta eiköhän niitä osallistumisaikojakin taas tule :)
Sillä välin tulen siis mielelläni valmiiseen pöytään ja kiitän kauniisti. Mulla oli aivan ihana viikonloppu, taloudellisesti ylitti odotukset ja henkisellä puolella vielä enemmän! Ihania ihmisiä ja kohtaamisia! Seikkailujakin taas vähäsen :D
Mä suuntaan vielä Seinäjoellekin. Tahkoan koko turneen!
Kiitos sinulle ja nähdään taas jossakin :)
PS. Korttelienkelin äidille terveiset! Oli niin hurmaava enkeli, se pystytukkainen <3 Ja tietty ne pienet lettipäät myös :)
Kiitos paljon hienosta tapahtumasta! Aikamoinen rutistus ollut varmasti kiertueen järjestäminen, nostan kyllä hattua sinulle! Minäkin kävin ostamassa sinulta yhden lempiriepun mutten tullut kertoneeksi että olen blogisi lukija.
Leppoisaa kesän jatkoa Sinulle. Miekin kävin kioskillasi ihan viime metreillä enkä myöskään hoksannut "mainostaa" itseäni blogisi lukijaksi...Nyt on varastossa muutama riepu! Löysin myös mukavan laukun Aanmaalta ja hopeasormuksen pikkurilliin kadonneen sormuksen tilalle.
Ehkäpä tosiaan. Kuten tämäkin minulle.
Minä en ole ollenkaan viime tingan tyyppi. Päinvastoin, haluan olla aina liiankin ajoissa, koska sitten on vähemmän murhetta.
Henkiset odotukset tulivat kyllä ihan totaalisesti ylitettyä. Huippujuttu. :)
Sinä olet niitä reippaita, jotka kiertävät joka paikan. Pidän ihan hirmuisesti peukkuja, että aurinkokleinbussi on iskussa Seinäjoen reissun ajan!
Pitää nyt vielä tähdentää, että koko kiertuetta en järjestänyt, vaan olin vaan Helsingin tapahtuman päävastuuhenkilö. Muissa kaupungeissa oli omat tiiminsä, ja minä tein heille vaan mainospohjia ja julisteita ja sen sellaista.
:)
Minä vähän aina arvaan, että ne, joille rätit ovat tuttuja, ovat yleensä bloginkin lukijoita. :)
Kiva, että teit ostoksia myös muilta myyjiltä!
Nostan hattua sinulle ja kaikille muille tämän kiertueen järjestäjille! Olen itsekin sellainen "minä ite" -tyyppi, ja voin samaistua täysin tunnelmiisi... tosin en yleensä lähdekään mukaan tämmöisiin järjestelyihin kun tiedän kuinka siinä käy. ;) En harmikseni päässyt käymään yhdessäkään tapahtumassa, Jyväskylään ei olisi ollut liian pitkä matka, mutta... Takaraivossa siintää myös ajatus, että olisi aika ihanaa olla siellä myyjäpuolellakin mukana. Ehkä joskus, kun selvitän ajatukseni, että mitä minä oikein oikeasti teen. Hehheh. On sen verran leväperäistä ja laaja-alaista tämä mun touhu.
Oi noita ViaMinnetin kukkia! Olen monta kertaa käynyt kurkkimassa nettisivuilla, mitä tahtoisin, mutta ei ole tullut tilattua. Vielä.
Onko nyt hyvä hetki kysyä että oletko mahdollisesti menossa sunnuntaina Lappeenrannan mahdollisuuksien torille? Kun se on tuolla keikkakalenterissa kysymysmerkillä jotenkin. :) Teltankuivausrätti puuttuu edelleen.
Olen menossa! Pitää käydä poistamassa kysymysmerkki...
Tervetuloa vaan joukkohon sitten, kun kirkastuu. Osa-aikayrittäjätkin ovat tervetulleita, kunhan se y-tunnus löytyy. :)
Löytyi muuten saman tien ihania ihmisiä, jotka napsivat minulta Helsingin järjestelyt itselleen. Eli syksyllä tullaan ehkä uudestaan sitten helsinkiin, ja minä saan vaan ilmestyä paikalle myymään, eikä tarvitse stressata mitään!
Oli kyllä mahtista kohdata viimeinkin ja vaihtaa muutama sananen! :) Käsityökortteli kokonaisuudeessaan oli myös bueno. Kaunista kesää riepukaverille! :)
Kivaa, että tykkäsit! Ja oikein kaunista kesää sinullekin! :)
Lähetä kommentti