Tehän tiedätte, että minä en kauhean usein hoksaa pukea vaatteita päälleni, kun täällä kotona touhuilen. Vaikka tekisin ihan oikeasti töitä tässä koneella, enkä vaan notkuisi blogeissa, minulla on monesti yöpuku päällä puoleenpäivään saakka. Niin nytkin.
Nuohooja tuli. Jahas, tervetuloa. Sisään vaan. Anteeksi, mulla on yöpaita päällä. Anteeksi, täällä on vähän sotkuista. Anteeksi, mä siirrän ne roinat siitä pois.
Ehkä hän on tottunut siihen, että kun yllättäen saapuu ihmisten koteihin, saattaa saapua kesken mitä tahansa. Meillä on mukava ja leppoisa nuohooja. En ota paineita yöpuvustani enkä puhkikuluneista polvistani.
Mutta kerran sattui vähän nolommin, tuossa ennen joulua. Nyt siitä on kulunut jo sen verran aikaa, että kykenen kertomaan siitä teillekin. Hävetys on jäänyt taakse ja nyt tapaus vain naurattaa.
Eräänä tällaisena yöpukupäivänä ovesta astui sisään puolivieras rouvaihminen. Paikallisten marttojen edustaja. Minullahan ei ole mitään myymälää täällä, enkä periaatteessa ota täällä asiakkaita vastaan, mutta hän halusi silti tulla ostamaan joululahjoiksi rättejä. En tohtinut häntä käännyttää ovelta pois, vaikka hetki oli kaikkea muuta kuin hyvä. Rouva sai rättinsä, minä muutaman kympin kassaani. Rahoja kirjatessani satuin katsomaan alaspäin ja näkemään karun totuuden. Riekaleiksi kuluneen bambuyöpaitani etumuksessa ollut reikä oli kasvanut huomaamattani niin suureksi, että nännini kurkisteli sieltä hyvin avoimesti ulos. Eikä edes oikeastaan kurkistellut, vaan oli aivan tarjottimella! Reikä oli sopivasti tissinkokoinen. Mitä mahtoi martta ajatella, en halua edes tietää.
Mietin, pitäisikö minun a) oppia pukemaan päälleni aamuisin, b) pitämään ovet lukossa vai c) ommella uusia yöpaitoja. Päädyin vaihtoehto ceehen. Nyt tissini pysyvät piilossa. Polvet näemmä eivät vielä, mutta ne eivät varmaan järkytä yhdenkään martan tai nuohoojan sielunrauhaa.
Pyydän, että teette silti riepuostoksenne verkkokaupan kautta.
68 kommenttia:
:D
Mutta sulla on niin ihanat villasukat, että jokainen näkee vain ne!
Tässä kuvailemassasi asiassa olen aivan samanlainen kanssasi, mutta olen päätynyt kohtaan b) ainakin muistaessani. Toinen kauhukuvani on se, että olen suihkussa (en pidä ovia kiinni) ja joku tulee sisälle asti...
ps. tahtoisi nähdä ne ompelemasi uuden yöpaidat.
Hyvät vaatteet pitää käyttää loppuun asti ;)
Tai kakalla vessassa. En osaa sulkea vessanoviakaan... ^_^
Minä ompelen näitä bambuisia yöpaitoja vaan. Kankaat ostin Myllymuksuilta, omia kuosejani. En enää osaa nukkua missään muussa kuin bambussa.
No eikö vaan! Kun kuitenkin vielä jokseenkin pysyvät päällä, niin ovat ihan käyttökelpoisia.
Joskus yötyöaikoinani heräsin työvuoron jälkeen keittiöstä kuuluvaan rapseeseen ja luulin kissojen pomppivan taas työtasoilla (mikä oli ankarasti kiellettyä, niin kuin kissat nyt asiasta olisivat piitanneet). Makuuhuone oli keittiön vieressä, joten singahdin sängystä ylös, tempaisin oven auki ja hyppäsin hurjistuneena keittiöön valmiina ottamaan kissat kiinni itse teosta.
Kissat olivat olohuoneessa nukkumassa ja keittiön nurkassa kyyhöttää patteriventtiilin luona säikähtänyt huoltomies. En ollut kuullut ovikelloa (nukuin yövuorojen jälkeen kuin tukki) ja huoltomiehen olivat tulleet venttiilin säätökierroksella omilla avaimilla sisään.
Minulla ei ollut keittiön hypätessään rihmankiertämää päälläni. Eikä se poika suostunut jäämään edes kahville, vaikka olisin tarjonnut.
(Sori kaikki typot, kirjoitan tabletilla)
Mutta eikö kohtalo ollut armollinen, martta sai tissit ja sutari polvet ;)
Eikä! Tämä kyllä voittaa kaikki! Voi ei, kiemurtelen ihan. :D
Kyllä. :)
Mie niiiiiin rakastan noita siun villasukkia! Itse aiheesta lienen sanonut kaiken tarpeellisen ja sitten vielä vähän :P
Päivän piristys! Kaikkein parhaita pyjamia on ne vanhimmat...noin käyttäjän kannalta.
Tykkään itsekin näistä sukista ihan kauheasti. Harmi kun ovat noin kokoa 45. Jäivät kesken viime keväänä ja jatkaminen tuntui mahdottomalta. Mutta mahataudissa Teneriffalla ne sitten valmistuivat pakon edessä, kun olin oksentanut justiinsa villasukilleni.
Voi apua :DD Voin kuvitella tunteen sillä hetkellä kun tajuaa yöpuvun repeämän sijainnin. ja anteeksi, että nauratti niin että olin juuri tukehtua mustikkapiirakkaan. Ei muuta kuin liittymään Marttoihin!
:D nyt omat nolot yöpaitakohtaamiset posteljoonin kanssa eivät tunnu enää juuri yhtään noloilta!! Aihe on silti ajankohtainen, sillä parikin lähetystä pitäisi tulla lähiaamuina..
-Raija-
Ihan parasta! Kiitos tästä. Kait se on kuitenkin onni ettet nokisutarille sitä tissiä vilauttanu. Oon itekki miettiny tuota ettei nuohoojan homma varmaan siinä mielessä mukavaa ole ku joutuu toisten koteihin menemään. Saattaa siinä varmaan tulla yhtä jos toisenlaistakin ehotusta, puhumattakaan niistä vähäpukeisista kotiäideistä. Ite kyllä yritän pukea aina päivävaatteet päälle, mulla jää yöpuvusta aina lötköilyvaihe päälle eikä silloin oikein saa mitään aikaseks.
No nimenomaan.
Se oli hirveä hetki. Ihan kamala. Olin ollut vielä edelliset päivät myyntitapahtumassa, mikä tarklittaa sitä, että olin henkisesti ihan raunioina. Ne ovat minulle raskaita keikkoja. :)
Mutta aika parantaa mitä tahansa, näköjään.
Mitäs jos yllättäisit postinkantajan erityisspesiaalisti ja leikkaisitkin yöpaitaasi nänniaukot. :D
Kyselinkin vähän, että onko näitä yöpukulaisia enemmänkin. Hän kertoi, että oli kerran mennyt kylppäriin, jossa emäntä oli juuri suihkussa. Isäntä ei sitten ollut estellyt häntä sinne astumasta. :D
On niin ahdistavaa olla lukkojen takana. Helposti siinä käy niin, että postilaatikkoreissulla tai polttopuita hakiessa jään itse pihalle. Yöpaidassa. :P
Mutta silti minun pitäisi kyllä laittaa ovelle joku lappu, että ostoksille vain verkossa, olkaa hyvät.
Heh :D ai että, nyt ratkesin. Mutta ihminen on inhimilinen ja kenellekkös ei noita pieniä erheitä sattuisi. Ite puen päälle aamuisin samalla, kun pojat tekevät kouluun lähtöä. Hiukset jäävät kyllä harjaamatta ja toimistossa on usein kaaos. Joskus niitä asiakkaita tulee paikalle aikaa sopimatta ja ovikellon kilinä aiheuttaa hillittömän säntäilyn. Eka lentää päältä pois fleecekankainen aamutakki (työhuoneessa on talvella kamalan kylmä), sitten laamin hätäpäissäni hiukset jotenkuten kuosiin ja sen päälle toivon, että ovikellon soittaja on vain posteljooni. Kuka kumma jättää kahvi- ja teemukit päivän mittaan (ehkä jopa parin kolmen päivän astiat) pöydälle kuleksimaan ja luonnospaperit ruttaamatta roskiin. Anna siinä sitten ammattimainen kuva yritystoiminnastasi… :P
Purskahdin nauramaan tossa marttakohdassa, äSsä rupes huutamaan että näytä, näytä. Piti sit kertoo sullekki se tarina, kuunteli silmät pyäreinä mut ei nauranu. 4-vuotiaalle on ilmeisesti sama näkyykö tissit vai polvet.
Asuntaan kerrostalossa. Sekä alaovi että huoneiston ovi aina lukossa. Kerran oltiin miehen kanssa päivällä kaksin kotona ja täydessä touhussa sängyllämme, jonne näki pariovista suoraan eteisestä. Yht'äkkiä havahduin siihen, että eteisessämme seisoi talonmies putkimiehen kanssa. Oli kuvitellut, ettei meillä ole ketään kotona ja tuli sisään omilla avaimillaa. En tiedä, kummat oli nolompia...
:D
To do -listalle.
Ja sitten olet aivan coolina sen kaiken säntäilyn jälkeen, kun lopulta pääset ovelle, etkä edes näytä yhtään siltä, kuin sinut olisi saatu kiinni pahanteosta? :D
Ajattele. Maailma on niin paljon mukavampi paikka nelivuotiaan silmin. :)
Voi luoja..... oi kauhistus. En tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. :D
Hih...onneksi oli Martta, eikä vaikka Paavo...:)) tai varmasti se Paavokin olisi tissejä nähnyt!
Mikään ei ole ihanampaa, kuin kuikuila yöpäitä päällä vielä puoleltapäivin...ja illalla käydä ajoissa suihkussa ja touhuilla taas yökkäri päällä..niin ja villasukat jalassa..:))
Sä oot ihana!!! Mulla on näitä yöpaitapäiviä silloin tällöin.Toisaalta olen huomannut että saan itseeni jotenkin ryhtiä enemmän kun aamupalan jlk pukeudun ja laitan hiukset nätisti. -Kiitos piristyksestä!!!
Ihanaa, lukea jonkun muunkin nolosta tilanteesta. Mun poika sanoi kerran mulle, että "Äiti, onneksi se sattui sulle kun sä ole niin tottunut noloihin tilanteisiin." Toisin sanoen, muu perhe on tottunut siihen, että mä joudun noloihin tilanteisiin.
Taidat kontata paljon? Minulla ei polvet siihen enää taivu. Sen sijaan sipsu syö haarojen välin ja joskus saumat ovat auki ja riekaleina polviin asti. Ei se mitään. Hyvä tuuletus pitää.. noh, raikkaana?
Viihtyisin yöriekaleissani vaikka vuorokauden ympäri, mutta olen yrittänyt pitää muutaman tunnin päivässä "virka-aikaa", syystä, jota en tiedä. :)
-Pöö-
Riemukas yksinnauru täältä Helsingistä! Mulla tulee kylään wc-pöntön korjaaja ihan koska tahansa (tai sitten ei koskaan), sillä olen jättänyt huoltokutsun. Pelkään, että tulee aamulla, jolloin olen "luonnonkauneimmillani" mutta toisaalta jos tulisi nyt, olisin myös ilman housuja. :o
Onhan ne mukavia vaatteita. :P
Sama juttu. Päivä on pidempi ja siihen saa mahtumaan enemmän hyödyllistä silloin, kun onnistuu pukeutumaan aamulla. Harvoin onnistun.
Voi ei. :D
En konttaa, mutta olen kyykyssä ihan koko ajan. Tuolilla, penkillä, lattialla, missä vaan. Polviin tulee jatkuva venytys ja näemmä tuo trikoo ei kestä kuin muutaman vuoden minun käytössäni. Samoin kyynerpäät kuluvat puhki. Ja kainalot, koska vedän yöpaidan polvien yli kyyköttäessäni ja se rasitus osuu sitten kankaaseen kainaloiden kohdalla. Mutta sitä en pysty selittämään, miksi se tissi oli kulunut puhki. Niin terhakat eivät minun ryntääni ole.
Tämä postaus vei minulta kaksi lukijaa pois tuosta alareunan käyttäjäraadista. Oliko liian paha avautuminen?
Housut jalkaan, nainen. :D Sulon isällä on tapana tulla kutsumatta kylään ja kävellä suoraan sisään. Viimesi olin justiinsa sukkahoususillani tässä, kun hän saapui. Huoh. Itäsuomalainen tapa.
Voi reps!! :D :D Päivän naurut, kiitos! Ei ollu paha avautuminen, just hyvä. Sekä tässä blogissa että martan edessä :D
Puhelin on taas korjannu, siis sille eikä sulle...
Mut joo, jospa oltais kaikki yhtä vapaamielisiä ko mukulat. Maailma vois olla parempi paikka.
Tossa on uutinen joka sivuaa aihetta:
http://yle.fi/uutiset/kohuteos_kiihdyttaa_tunteita_jo_ennen_ensi-iltaansa_alastomuus_on_edelleen_tabu/7080098
Ei ollut liian paha. Mie kyl repesin tosissaan. Ja kyllä teki hyvää nauraa. Ei oo tullu naurettua kohta kolmeen viikkoon, ku puukiipijä ja poika ovat molemmat sairastuneet vakavasti. Nyt ollaan jo toivon mukaan paremmalla puolella. Poikakin pääsee jo kohta toivottavasti sairaalasta kotia.
Mie järkytin edellisessä asunnossa aina huoltomiehiä (asuttiin kerrostalossa). Mie kuljen kotona isoissa t-paidoissa (joskus trikoomekossa). Vetäsen paidan aamulla päälle ja siinä menee koko päivä jos ei tarvi kotoa lähteä. Leikkaan paidoista hihat pois, käsiaukot on siis väljät ja helma peittää ahterin. Rintsikoita ei yleensä koskaan. Siinä on niin mukava olla. Isä sano aina et ku elämä ahistaa, ni vaatteet ei saa ahistaa.
t. eläinhattu Anne
Voi herra-mun-jee, että repesin! :D Kiitos Susanna tästä! :D :D Huh huh, hyvä ettet vajonnut hävetykseen, eihän tälle VOI muuta kuin nauraa :D Vaikka arvaan, että taatusti ei ole naurattanut siinä kohtaa kun tämä on tapahtunut…
Hih, minusta tuli nyt kyllä tosi pitkäikäinen tämän hulvattoman postauksen ansiosta!
Oi että sä oot kyllä niin paras! =D Tää oli aivan hulvaton juttu, purskahdin täällä nurkassani täyteen nauruun niin, että lapsetkin jo kyseli, että mitä nyt??
Jos sun polvet on kuluttaneet ne tissin kohdat niin, että ovat viimein antaneet periksi? Eiks ne just polvien kohalle asetu, jos paidan vetää sillein polvien yli?
Mä oon aina kotosalla leggareissa, pitkissä kalsareissa tai sukkahousuissa. Siis myös silloin, kun täällä on (yleensä miehen) kavereita kahvilla. Ovat ihan kyllä siihen näkyyn tottuneet, enkä mä ees älyä noloilla...
Sitä tässä vielä mietin, että tuo yöpaita mahtaa olla Sulon lemppari...??? ;)
Milläs ihmeellä tässä nyt sitten tämän naurun lopettaa :D Maailman paras blogikirjoitus <3
Voihan nenä! Ei niin ihana kohtaaminen, mutta niin hyvin kirjoitettu! Olin kuolla naurukohtaukseen, mies oli jo soittamassa ambulanssia, kun naura vaan ei lakannut!
Tunnen kyllä tälläiset yöpukupäivät itsekin. Kerran olin keksipäivällä vielä aamutakissa (huom. pelkässä aamutakissa, alla ei kalsareita tai muita sen semmoisia), ovikello soi, kävin rappukäytävässä katsomassa, kuka tuli, ja sinä hetkenä pamahti asunnon ovi mun takana kiini. Mulla ei ollut avainta saatikka kännyykkää. Ainut mahdollisuus oli kiivetä pihan kautta kolmen metrin korkean muurin kautta asuntoon, joka sijaitsi toisessa kerroksessa. Onneksi olin jättänyt parvekeoven auki. Mutta se hetki, kun spidemanin kaltaisena olin sielä muurin päälä pelkkä aamutakki... vieläkin hymyilyttää jälkikäteen, sinä hetkenä ei naurattanut!
Minäkään en näkisi tätä syynä lakata lukea blogia, mutta meitä on moneen junaan. :D
Voi ei, miten teillä aina on noita vastoinkäymisiä. :(
Kyllä saisi lakata elämä ahdistamasta.
Sanoit herramunjee! Olen aina luullut, että se on joku meidän perheen oma sana. :D
Jestas, olet oikeassa. Ne polvethan sen tissireiänkin ovat tehneet. Juuri nytkin kyykytän tässä ja yöpaita on polvien yli. Ja todentotta, polvi on tissikohdassa.
Sulo muuten VIHASI sitä yöpaitaa. Hän oli jo pitkään sanonut, että se pitäisi heittää roskiin. Marttakohtaamisen jälkeen minäkin päädyin samaan. :P
Kuljetko paksuissa sukkahousuissa vai sellaisissa nailoneissa? Onko mitään kauheampaa näkyä kuin nailonit, joiden alta näkyvät alushousut ja paita, joka ei peitä takapuolta? :D
Toivottavasti sait lakkaamaan. ;)
Ei hyvänen aika. Nyt on minun vuoroni nauraa. :D
Karmeaa kiivetä siinä aamutakissa ihan varmasti? Aamutakki ei ole armollinen alastomalle kiipeilijälle.
On ne sentään paksut, en taida edes omistaa nailoneita. Olen mä ollut täällä myös alushoususillaan joskus, kun on joku meille tullut. Kyllä mä silloin sentään vähän "pukeudun", eli vedän ne trikoot jalkaan... =D Yleisimmin mulla on sellaset mustat leggarit, ei ne minusta niin kauheen pahat oo vaikka täällä joku oliskin.
Ai että Sulo vihasikin sitä paitaa... ois voinu luulla, että sellanen on joka miehen unelma, kun saa ihailla vilkkuvaa tissiä vähän päästä. =D
Ai niin, nyt tuli mieleeni, että olen ollu täällä todella usein myös todella räjähtäneissä sukkahousuissa (vaikka ne paksut onkin). Siis sellasia nyrkin mentäviä reikiä siellä sun täällä. (Etenkin siellä.) Naapurin miestä aina vaan nauratti ne. En tietenkään tiedä, mitä oikeesti ajatteli.... Toisaalta ollaan mekin siellä oltu niin, että tyypillä on vain pikkukalsarit jalassa. Se on sellaista täällä maalla. Rentoa. =D
Aijai, kyllä tämä on hulvaton keskustelu!
Minulla oli ennenmuinoin aina tapana kekkuloida nailoneissa. Sitten joku mainitsi, että ei tiedä mitään rumempaa (puhui yleisellä tasolla, ei ollut nähnyt minua niissä), ja minunkin silmäni avautuivat. :D
Kuulinkin tuosta juttua radiossa kauppareissulla yhtenä päivänä. En oikein tiedä, miten suhtautua. Sen tiedän, etten itse lähtisi nakuna teatteriin. Kylmähän siellä tulee. Ja tuntuisi oudolta istua tuolille ilman mitään perssuojaa. Jaetaanko siellä peflettejä?
Sä olet niin ihana. Ja itselleen (vaikkakin jälkikäteen pienellä viiveellä) nauramisen taito on tosi arvokas.
Sen taidon olen tosiaan onneksi oppinut. Nuorempana en osannut yhtään. :D
No, siinähän sitä kiipeilin, samalla rukoillen ettei kukaan katso :-)
Kiitos päivän nauruista! :D
Ole hyvä. :)
Melkoisen hauska juttu :D On siinä Marttakin ollut varmaan noloissaan.. Kun ei tiedä sanoa vai eikö...
Ja iso kehu täältäkin: mageet villasukat :)
Martalle kyllä täydet pisteet. Ei nimittäin kyllä pokka pettänyt missään vaiheessa. Lieko huomannut edes?
No, ei kyllä voinut olla huomaamattakaan... :D
Korteni kekoon:
Olin nuori emäntä, kun paikallinen puolituttu hirvimies ilmestyi keittiöömme, että uusittaisko hirvestyslupa maillanne. En kerinnyt paeta; minun olisi pitänyt käyttää samaa oviaukkoa kuin hän. Oli mulla pieni T-paita ja alkkarit kyllä, istuin pöydän ääressä vieraan tullessa, enkä hievahtanutkaan siitä koko aikana. Joo, laitoin nimen paperiin.
En keittänyt kahvia, ois varmaan pitäny.
Sen jälkeen aloin pitämään hätähametta keittiössä saatavilla.
Näin maalla sitä vieläkin tupsahtaa joku sisälle ilman varoitusta.
Tiina
Thihhihhihhih, voi ei kun hulvatonta, ja nuo kommenttienkin jutut. :D :D Voin uskoa että nolotti. Onneksi minä nukun alasti, ei voi vahingossa joutua kenenkään näkemäksi risassa yökkärissä. ;) Eikä ole tapana kekkuloida ilkosillaan kuin yläkerrassa, ja joskus nukkumaan ruvetessa yöllä saatan käydä jotain alakerrasta hakemassa.
Hirvimies varmaan mietti, että on siinä emäntä, kun ei persettä saa tuolilta ylös. :D
Hätähame on hyvä ratkaisu.
Minusta on ihanaa, miten tällaisia nolouksia on muillakin ja he vielä innostuvat kertomaan ne täällä. Vertaistukea. :D
Voi ei :DD Voin hyvin kuvitella tilanteen, olen itsekin sen verran tohelo.
Lähetä kommentti