lauantai 22. helmikuuta 2014

Mielen vuoristoratoja

Eilen oli ihana päivä. Heräsin aikaisin, puuhasin Käsityökortteli-kiertueen hyväksi monta tuntia, opettelin käyttämään PayPalia, tein vinon pinon tiskirättejä hyvällä flowlla, kävin hoitamassa asioita, kannoin reippaasti puita, kerkesin vesijumppaankin. Olin niiin aikaansaava ja tehokas, etten edes muista, milloin viimeksi olisin ollut siinä mielentilassa. Joskus viime kesänä?

Tänään olotilani on taas tutun nuhjuinen. Mitä ilmeisimmin eilinen energiapuuskaus johtui hetkellisestä ilman kirkastumisesta. Auringonvalo onnistui hiukan läpäisemään pilvikerroksia ja työhuoneessa ei edes tarvinnut pitää valoja päällä. Toinen varma merkki siitä, että matalapaine ei ollut aivan normaaliraskaudessaan oli se, että Kerttukin aktivoitui touhuamaan. Sitä ei juurikaan ole näkynyt viime viikoina. Se ei suostu edes tulemaan leikkimään; kurkistaa vain tyytymättömän näköisenä, että miksi häiritään ja vetäytyy takaisin unimaailmaansa. Me olemme ihan samaa maata sen kanssa: matalapaine masentaa. Me vain haluamme nukkua ja syödä.


Jotenkin naiivisti kuvittelin nukkumaanmennessäni, että eilinen tehokkuus jatkuisi tänään. Ohjelmoin itselleni rättien painamista koko päiväksi, mutta plääh, miten hankalaa on taas ryhtyä toimeen. Ulkona puhaltava tuulikin on kylmentänyt työhuoneen jääkaapiksi. Lunta sataa isoina lontteina ja sisällä on pimeää.

Kevät, tule jo. Ole kiltti. Minulla on ikävä Kertun kanssa leikkimistä. Minulla on ikävä omaa touhuenergiaani.


21 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Yhdyn toiveeseen, tule jo kevät! Aamulla latisti lisäksi yöllä nähty painajainen jonka valitettavasti muistin. Teneriffalla satoi lunta, ja muut matkatoverit esittelivät innoissaan suksia kun minä värjöttelin kesäkoltussa. Vihonviimeinen painajainen kohta lämpöön matkaavalle :D

Saila kirjoitti...

Voi vitsit, teillä on sama ilma kuin meillä eilen. Toivon, että täällä alkanut auringonpaiste tulee pian sinne, ulkona on niin mahtava keväinen sää, että oli pakko laulaa täysin palkein "Niin kaunis on maa":ta! Onneksi naapureita ei ole paikalla, tai mitä siitä vaikka olisikin. Ymmärtäisivät takuulla.
Pikaista auringonpaistetta!
Silakka ♥

Nonna kirjoitti...

Matalapaine taitaa oll aika harvalle kiva kaveri. Minä olen yrittänyt opetella tsemppaamaan itselleni "kivan päivän". Välillä se onnistuu, välillä ei.

Tänään heräsin väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen, pikkuisen flunssaisena. Aamiaisen (ja blogien) ja olo alkoi piristyä ja päätin raahat itseni zumbaan. Nyt zumban jälkeen laitoin itselleni kunnon flunssakeiton chilin, inkiväärin ja valkosipulin kera. Edessä on vielä issikkavaellus, joka tuo taatusti ison kauhallisen energiaa. Siis hyvä päivä käynnissä!

Tsemppiä ja positiivisia säteitä sullekin! Go for it!

jenni kirjoitti...

Samaa rataa täälläkin... touhupäivät ovat harvassa, edes blogia en oo jaksanu päivittää. Melkein joka yö oon nähny unta keväästä tai kesästä! Vissiin jotain stressiä siihen suuntaan jo :D
Yöllä olikin satanut paaaljon lunta vaikka unessa oli täysi kesä, plaaah!!!

Jovelan Johanna kirjoitti...

Kummasti nuo säät vaikuttavat mielialaan ja jaksamiseen. Mullakin oli vaikka mitä kuvitelmia tästä viikosta, jonka saimme viettää Jovelassa. Totuus on se, että huomenna on paluu ja pitkin hampain sain järkkäiltyä ne mitä piti. Mielikuvissani hipsin menemään villasukissa kuunnelmia kuunnellen järkkäilemässä touhukkaana. Ei ihan niin mennyt ;D Noh, harmaus väistyi tänään hetkeksi ja aurinko pilkahteli taivaalta. Lunta täällä ei ole ollut, eikä ole. Eilen tuuli viuhui hurjana ja luntakin tuli komeina jalkarätteinä, mutta ne kaikki sulivat pois. Ulkona on oikea vappuilma; kolea, harmaa ja sateinen.

Kevään kaipuu on kyllä vahva. Nyt on ollut niin pitkään harmautta, joka hetkellisesti katoaa auringon päästessä tuon kumman taivasvaipan läpi, mutta ne hetket on niin harvinaisia. Ennustavat aikaista kevättä. Viime vuonna kevät oli niin myöhässä, että pieni kompensaatio olisi paikallaan ;D Ja sitähän nuo linnut ulkona lupaavat. Ja se hyttynen, joka vaappui ilmassa tuolla pihalla. Mistä lie tullut helmikuussa.

Ehkä se energiakin sieltä sitten palaa.

Susanna kirjoitti...

Kuule, kokemuksesta voin sanoa, että unesi ei ole kovin kaukana totuudesta. :P

Susanna kirjoitti...

Meilläkin oli eilen pieni kevään tuntu, vaikka olikin lunta ja pakkasta. Se on se tunne, kun astuu kiviportaalle, joka on kuiva - ei märkä, eikä luminen, vaan puhdas ja kuiva. Ja talitintti laulaa.

Kurkkasin säätiedotusta. Ei toivoakaan auringosta meille.

Susanna kirjoitti...

Pääsin kyllä rättien painamisen kiinni ja hyvinhän tuo sujuu. Mutta se on joku sisäinen palo, mikä puuttuu matalapaineella, vaikka saisinkin itseni aktiiviseksi.

Hyvää avellusta heppoloiden kanssa. Toivottavasti niskaanne ei tule räntää. :)

Susanna kirjoitti...

Sinun pitää kuule pysyä unessa vaan, niin saat nauttia siitä kesästä! :D

Susanna kirjoitti...

Voi harmistus, ettei jovelaviikko ollutkaan just sitä, mitä odotit. Mutta onneksi pääset sinne sitten kokoaikaisesti kevään myötä.

Minä pelkään, että se talvi tulee sitten toukokuussa, kun nyt on tätä syksyä jatkunut jo puoli vuotta...

Mirka kirjoitti...

Meillä oli eilen melko harmaata, mutta tänään HETKEN, noin ehkä tunnin ajan aurinko paistoi ja olin niin onneissani! Avasin parvekkeen oven työhuoneeseen ja nuuhkin raikasta ilmaa - KEVÄT! Se olisi pian täällä. En millään jaksaisi odottaa, jotenkin tää talvi on ollut niin BLÄÄH, kun ei ole ollut kuin harmaata ja pimeää.
Iltaisin tulee talvi kylään, mutta aamulla kun nousen ylös, kaikki lumi on jo sulanut pois. Mutta en olekaan koskaan ollut talvi-ihmisiä, rakastan lämpöä ja kesää. Onneksi me otetaan pikakesäloma tuossa huhtikuussa, niin pääsee hieman edes saamaan luonnollista D-vitamiinia (ja toivotaan peukut pystyssä, että se aika olisi sadeton aika...)! :)

Jovelan Johanna kirjoitti...

Noh, ehkä ei ollut juuri sitä mitä odotin, mutta taisi olla mitä tarvitsin, lepoa ;)

Joutaahan sitä sitten myöhemminkin puuhailla kun inspis iskee.

Katja kirjoitti...

No se on just se mun pahin pelko! Tämä perhe pääsee pitkän säästämisen jälkeen viikoksi etelään ja sitten siellä oikeasti on kylmä! En anna periksi, lämpöön ja aurinkoon päästään :)

Eliisa kirjoitti...

Heh, mä heräsin aamulla tunteeseen että kärpänen lensi mun nenän pään yli. Ja tuli se kesätunnelma.Se kärpäsen ärsyttävä äänikin mun mielestä surisi.. eli ehkäpä täälläkin joku keväänkaipuu.

Mä löysin kaksi kivaa kirjaa ; Tahdonvoiman käsikirja ja Armollinen itsekuri. Niistä olen saanut oikeasti virtaa - ja armoa ;) - päiviin kun ei oikein mikään luista. Googlaamalla löydät, jos kiinnostaa. "Tahdonvoimalla" oli joku nettisivukin.

Maija kirjoitti...

Mullakin oli eilen tehokas päivä. Siivosin auton, kokkailin, ompelin ja hoitelin pyykkivuoren. Tännään on ollu ihan normaali päivä. Ootko sä kokkeillu kirkasvalokuulokkeita?

Susanna kirjoitti...

Minä pidän niin peukkuja teille. Se on kohtalon pahinta ivaa että saa sellaisen kelin, kuin minä sain.

Susanna kirjoitti...

Minä pidän sinullekin peukkuja hyvien lomakelien puolesta! :)

Susanna kirjoitti...

Minulla on nyt jo kolme kirjaa suositeltujen listalla, jotka pitäisi käydä etsimässä ja lukemassa. Kiitos vinkeistä! :)

Susanna kirjoitti...

En usko niihin. Humpuukia. Ei se aurinkokana korvaan sisälle paista. :P

Nonna kirjoitti...

Aamupäivän vesisade ehti mennä ohi, ja jopa taivas jopa ihan pikkuisen sinersi (kun oikein positiivisesti katseli). Metsässä oli siis oikein mukavaa!
Tänään taas ei kannata kurkata pihalle ollenkaan! Katsellaan vaan 50 km hiihtoa ja mietitään, kuka jaksaa kuka ei... :)

Susanna kirjoitti...

Minä en kyennyt eilen edes viemään roskapussia, oli niin järkyttävä räntäsade koko päivän. :)