sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kaunis maailma


Eilen koitti työhuoneen siivouksessa se mukavin vaihe. Sain niin paljon romua pois, että pystyin siirtämään koko Playmobil-maailmani toimistosta työhuoneen puolelle.


Yhdistin kuninkaanlinnan samaan maisemaan alppikodin kanssa.


Kurkistetaanpa ensin kuninkaanlinnaan. Väkeä on kuin pipoa.


Hallitsijapari pohtii viikon ruokalistaa neuvonantajiensa kanssa.


Nälkäiset prinsessat jo odottelevat pöydässä.


Alakerran keittössä keittäjä tekee parhaansa. Korissa on tuoretta kalaa koko hoviväelle.


Kylpyhuoneessa yksi prinsessoista valmistautuu päivälliselle.


Toisen neidon sulho saapuu parahiksi kotiin.


Linnan pihalla muutama neitokainen nauttii kauniista päivästä.


Tämä pari sen sijaan nauttii toistensa seurasta metsäkävelyllä.


Tämä vaalea kaunotar puolestaan viihtyy lammen rannalla kyyhkysten parissa.


Yksi palvelijoista on lähetetty kuskaamaan lapsilauma pois jaloista.


Prinsessoista vanhin poimii ruusuja puutarhassa.

Mutta linnan elämään mahtuu muutakin kuin rakkautta ja hyvää tahtoa.


Kylän köyhimmät kaivelevat henkensä pitimet linnan kompostista.


Ja linnan tyrmässä viruu kahlehdittu pahantekijä, joka voi päätellä kohtalonsa sellikaverinsa ruumiinkunnosta.

Mutta palataanpa takaisin rakkauden maailmaan.


Nuoripari saapuu kotiin häämatkaltaan. Tie vie halki suuren metsän.


Matkalla he saattoivat huomata nämä herrat, joiden rakkaus on kestänyt vuosikymmenet karuissakin oloissa. He paimentavat lampaitaan vuoristossa ja pitävät huolta myös toisistaan.


Metsän toisella puolella, vuorten kainalossa sijaitsee Sulon ja Sussun koti. Tässä he hoitelevat perhettään.


Sulo rakastaa polttopuiden tekemistä. Seuranaan hänellä on perheen kuopus, Kerttu, joka tässä juuri tutustuu myyrään turvallisesti klapipinon suojista.


"Syömään, lintuseni!"


18 kommenttia:

Valoblogin Taru kirjoitti...

Voi taivas :D Tää sun harrastus on kyllä niin hassun hauska <3

Herää vain kysymys, kuka teillä pyyhkii pölyt…? :o

Kesänaapuri (@kesanaapuri) kirjoitti...

Ihanat kuvat ja tarina! Mutta en kyllä tajua, että onko Playmobilit oikeasti tarkoitettu lapsille? Miten noi kaikki pienet lasit ja aterimet ja kauhat ja kapustat pysyy tallessa leikkiessä? Itseä ainakin mukulana ärsytti kun legoista puuttui aina joku tärkeä palanen, kun yritti rakentaa vaikka taloa omasta päästä. Osaiskohan sitä nyt isona tyttönä olla jo tarkempi tavaroistaan :D

Henne kirjoitti...

Oi että, niin hymyilyttävä postaus :) Minkähän takia muuten noilla naispuolisilla playmobil-ukkeleilla (vai akkeleilla?) on ripset silmien alapuolella? Ja kaikilla ei välttämättä oo ripsiä ollenkaan. Ja no, minua myös ihmetyttää tämä ikuisuus-ongelma, että miespuolisilla leluilla ja piirroshahmoilla ei muka oo ollenkaan ripsiä :o

Susanna kirjoitti...

Totuus on, että ei kukaan. Pölyä ei kerry. Olen sitä pohtinut, ja päätynyt siihen, että pölyttömyydestä saamme kiittää painovoimaista ilmanvaihtoa. Meillä on pönttöuunien ympärillä kodin ainoat pölypaikat. Tästä voi päätellä, että ilma puhaltaa ikkunanraoista ja kulkeutuu ulos hormeista ja pöly kulkee sen mukana. Sitten pölyt pysähtyvät uunien juurelle, josta minä ne lakaisen tai imaisen pois aina silloin tällöin.

Ainoastaan keittiössä koriste-esineille, kuten maatuskoille ja emaliastioille kertyy karmea pölykerros. Ja siellä tulipesää ei käytetä päivittäin, kuten muissa huoneissa.

Susanna kirjoitti...

Pieniä osia katoilee yhä. Lapsena katoili myös isompia osia. Playmobilit on kaiketi tarkoitettu lapsille, mutta kun yhtään seikkailee netissä, niin huomaa, että kyllä ne ovat aikuisia, jotka niitä intohimoisimmin keräilevät. :D

Susanna kirjoitti...

Alunperin kaikilla playmobileissa oli samat naamat: kaksi palloa silminä ja puolikuu suuna. Tämä vaihtelevien ripisen ilmaantuminen on aika uusi juttu. Joillain on myös kulmakarvat tai pisamat. Siinä ei tunnu olevan enää mitään logiikkaa, kuka naisista saa ripset.

Anonyymi kirjoitti...

Aaaah! Tämä oli siis se Brokeback Mountainin vaihtoehtoinen loppu :) Teija

Mymlan kirjoitti...

Ihana, että köyhäläinen kantaa lasta selässään eikä ole jättänyt sitä oman onnensa nojaan. Saako lapsen käännettyä niin, että se olisi kasvot kantajaan päin? Olisi sille ergonominen asento matkustaa.

Susanna kirjoitti...

Niin. Olisi ollut mukavampaa itkeä nekin kyyneleet ilonliikutuksesta, eikä surusta. :(

Susanna kirjoitti...

Jouduin heti testaamaan: ei onnistu. Köyhäläisen rinnat ottavat vastaan.

Unknown kirjoitti...

Haha :D
Nämä postaukset saa mut miettimään, mitä mun Barbieille kuuluu varastossa. Ihan keskenään ja kylmissään ovat siellä, osa jopa alkuperäispakkauksissaan.

Sussu kirjoitti...

Ihan mieletön maisema ja monipolvinen tarina.

Maili kirjoitti...

Ihana blogi ja pakko sanoa että nuo sinun tiskirätit ovat niin hienoja. Tilasin noin kuukausi sitten kolme kakkoslaatuista rättiä koska halusin kokeilla ovatko ne oikeasti niin ihania ja ne OVAT. Nooh, sitten tänä iltana olin tekemässä saunan jälkeen savinaamiota ja kun oli aika pestä se pois, en löytänyt mitään mille pestä. Silmiin osui juuri pesusta tullut tiskirätti!! Eikun käyttöön! Hyvä oli ja kauniin kuvion ansiosta ei tuntunut yhtään siltä että olisin pessyt naamani tiskirätillä :D Eli tästä vinkki toissillekkin naamioita harrastaville ;)
T. Maili

Susanna kirjoitti...

Käypä kysäisemässä, miten kaverit pärjäilevät. :)

Susanna kirjoitti...

On aika hupsua, miten niitä tarinoita ei voi estää syntymästä, kun noita pökkelöitä tuonne maisemaan asettelee. Siinä hujahtaa myös useampi tunti todella huomaamatta.

Susanna kirjoitti...

Oi oi, kiiiiiiitos ihanasta palautteesta!

Noita pesulappuja on vähän toivottukin, sellaisia tiskirättiä ienempiä. Pitänee panna harkintaan, jos joskus pikkuerän tekisin sellaisiakin kokeeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Totta. Jäi kyllä mieleen se elokuva. Teija

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kivasta ja monella tavalla värikkäästä blogista! Ohi kävelevä kolmivuotias pikku rohkimus-prinsessa taas jäi ihastelemaan kuvaruudulta näkyviä prinsessoja. Joten blogisi onnistui hienosti ilahduttamaan sekä äitiä, että tytärtä ;)