Hyvää huomenta

Ystävänpäivä. En jaksa olla enää sellainen kyynikko, kuin nuorempana, että paheksuisin typerää päivää, joka on varastettu Amerikasta ja väännetty flassuun muotoon. Pidän ystävänpäivää kuitenkin yhä aika tarpeettomana keksintönä, enkä hoksaa, että voisin edes Sulolle keksiä jotain teemaan sopivaa yllätystä.

No, Sulo kyllä hoksasi taas muistaa minua. Sain hienon prinsessasaaren, jota kuolasin ennen joulua. Aika ihana. Sain myös syyllisyydenpiston sen vuoksi, ettei minulla ollut Sulolle mitään lahjuksia.

Teille, rakkaat virtuaaliystäväni, minä toivotan hyvää päivää ja iloitsen siitä, että olette siellä ruutujen toisella puolella tänäänkin.

Ja lähden siivoamaan työhuonetta. Olen uhrannut vasta yhden kokonaisen työpäivän huoneen organisoinnille, mutta kangaspakat löysivät jo fiksumman sijoituspaikan yhdestä nurkasta, yksi jätesäkillisen rojua on menossa kaatopaikalle, pari isoa laatikollista Imatran työväenopiston avoimien ovien päivän kirpparille ja yksi vuori vinttiin. Edistyy, edistyy. Kyllä työnteko kohta taas maistuu.