Työhuoneen ikiongelmat

Olen nyt kaksi ja puoli vuotta hinannut työhuoneessani kalusteita edestakas, enkä vieläkään ole tyytyväinen. Kun pitää saada sekalaisista huonekaluista rakennettua toimiva ja nätti työtila, homma ei ole helpoin mahdollinen. Varsinkaan, kun jokainen seinä on puhkottu ikkunoilla ja ovilla ja sille ainoalle ehjälle seinälle on joku hyväkäs keksinyt sijoittaa kaksi isoa loisteputkivalaisinta.

Reippaan tavarankarsimisoperaation tuloksena minä pääsin kuin pääsinkin eroon megakokoisesta hyllyrakennelmasta, jonka olin peittänyt isoilla verhoilla (klik jos et muista). Kuvittelin saavani kaiken jäljelläolevan roinan mahtumaan Bilteman varastohyllyyn, jonka yritin kaunistaa paneliverhoilla. No, ei se onnistunut suunnitelmien mukaan, sillä jokainen pöydänalus on yhä täynnä pahvilaatikoita.

Kiva muutos oli kuitenkin se, että verhosysteemin tilalle sain laajentuneet Playmobil-kokoelmani esille. Ja myös alttiiksi kangaspölylle, tuhkalle ja puupurulle, valitettavasti. Sulo keksi, että jos löydämme kierrätyskeskuksesta vanhan ison akvaarion, siitä tulisi hieno vitriini kuninkaanlinnalle. Toistaiseksi mennään avomallilla.

Seinälle pieniin kaappeihin tein uusia Playmobil-kuvaelmia. Tässä entisen kotimme vessankaapissa sijaitsee nyt leipomo.

Innostuin taas leikkimisestä niin pahasti, että se pääasia meinasi unohtua. Eli siis se, että liian paljon tavaraa oli yhä kodittomana pitkin työhuoneen lattioita ja nurkkia.

Mutta sitten Jyskin mainos tunkeutui talouteemme, kuten niin monesti ja meinasi aiheuttaa tavanomaisen ärtymyksen. Sattumoisin minä kuitenkin selasin sen läpi ja havaitsin naurettavan halvan vaatekaapin. Se on tietysti jotain lastulevyä ja siksi ihan nou nou, mutta jospas sen tapetoisi tai maalaisi tai tuunaisi oikein hauskasti, niin sehän olisi oikein mahdottoman hyvä ratkaisu työhuoneen säilytysongelmille...

Ja taas alkoi päässäni suhista.

Ja nyt tilanne työhuoneessa näyttää taas kerran tältä ja minä hurautan hetken kuluttua Jyskiin.