Minä olen melko nirso joulukuusten suhteen. Haluan aina mahdollisimman tuuhean ja sopusuhtaisen yksilön.
Kuusen hakeminen aiheuttaa minussa joka vuosi ristiriitaisia tuntemuksia. Kettutyttö sisälläni tuntee omantunnon tuskia tappaessaan elävän puun vain muutaman viikon koristekäytön vuoksi. Jouluihminen minussa kuitenkaan ei voi olla ilman aitoa kuusta.
Tänä vuonna tein kompromissin. Jouluihminen antoi periksi, ja tyytyi rimpulaiseen ja hento-oksaiseen kuuseen. Kettutyttö puolestaan sai vähän mielenrauhaa, sillä valitsin kuusen omalta pihalta sillä perusteella, että se olisi joka tapauksessa harvennusvaiheessa kaadettava.
Minä nirsoilen myös koristeiden kanssa. Liiallisen blingblingin ja halpojen aasialaislameiden ripustelu ylvään kuusineidin oksille tuntuu aina jotenkin halventavalta. Siksi minua ei haittaa, vaikka en voinutkaan tänä vuonna käyttää hopeisia helminauhoja. Hennot oksat eivät nimittäin oikein jaksa kannatella muita kuin paperista ja tuohesta tehtyjä sydämiä.
20 kommenttia:
Kaunis kuusi, oikea suomalainen metsäkuusi!
Meilläkin on aina ollut tuuhea "Disney-kuusi", mutta tänä jouluna voisi tulla karu ja harva, jos löytyy. Olisi kivaa vaihtelua.
Muakin ahdistaa monien kauppojen joulukoristeet ja ennen kaikkea se määrä! Mihin ne kaikki päätyy, krääsäksi ihmisten koteihin?! Suurin osa on tosiaan ihan kamaliakin. Ennen en oo tällä tavalla ahdistunu mut tänä vuonna se sitten iski. Jopa Stockan ihanien lasioravien ohi pääsin ostamatta.
:) Mie teen joka joulu jotakin koristetta itse ja nyt kuusi on täynnä itsetehtyjä koristeita ,tykkään!Tähtiä,sydämiä ja mini joulusukkia...Ihana löytää saman henkisiä ihmisiä!
Kuin äitini kuuset nykyisin, hentoisia ja oksilla vain ne rakkaimmat koristeet, punaiset omenat.
Minä jatkan ehkä myös perinnettä sitten kun nämä pienokaiset on lentäneet maailmalle, toistaiseksi olisi heille pienoinen pettymys jos jouluna ei koti olisi täynnä tuikkivaa tilpehööriä :)
Tuollainen risuhan se vasta mahtava kuusi onkin! Mökkijouluun olen sellaisen vapautuneesti sahannut sähkölinjan alta, omilta tiluksilta tietenkin ;) Viime vuonna askartelin joulukarahkaan kevyet koristeet vanhoja joulukortteja saksimalla; rumimmatkin kortit kelpaavat!
Heather
Itse olen puntaroinut tuon kettutyttöajatuksen kanssa samoin. Säälittää kaataa elävää kuusta vain hetken iloksi. Hellyttävän näköinenhän tuo kuusi on.
Persoonallisempi kuusi tämä!
Viime vuonna meidän jouluviettopaikassa isäntä oli valinnut kuusen metsästä sillä perusteella, että koska kukaan muu ei sitä kuusta haluaisi joulukuusekseen, niin hän ottaa, ettei tule kuuselle paha mieli. Kuusi oli rimpula, toispuoleinen ja kaikinpuolin harva.. Miusta sillä kuusella oli luonnetta - niinkuin tällä sinunkin kuusellasi :)
Hieno joulukuusi ja kaksivuotiaan poikani mukaan myös "hieno joulusohva". Miksi on joulusohva? olikin sitten seuraava kysymys. Onneksi ei sentään miksei meillä ole joulusohvaa. =)
Minulle tuli tänä vuonna myös ekaa kertaa ihan helvetillinen ahdistus, kun erehdyin menemään paikalliseen halpiskauppaan. Herranen aika, millasita pa**aa se olikaan täynnä joulun nimissä. Tulin tosi surulliseksi siitä kaikesta.
Mainiota! Meillä nämä samat sydämet ovat joka vuosi.
Tuikkiva tilpehööri taitaa saad ne lastenkin silmät tuikkimaan!
Risu?! Ei nyt sentään liiotella! :-D
Sun askaretlutaidoilla tulee kyllä rumistakin korteista komiat koristeet!
Eikö olekin kamalaa? Meillä opnneksi kuusesta tulee polttopuuta, ja se hyötykäytetään kuitenkin. Mutta silti...
Voihan liikutus, millainen isäntä.
Ah, pojallasi on silmää! Koko meidän punainen sali on punainen juuri nimenomaan siksi, että se olisi hyvä jouluhuone jouluna!
Kaunis on kuusikin, mutta mikä komea autokokoelma siellä hyllyssä on!
Minäkin katsoin autokokoelmaa, näyttää hienolta soffan yläpuolella!
Kuusi, joka valitaan "metsänhoidollisin perustein" kuuluu minusta imatralaisiin joulutraditioihin, lapsuudessa ja nuoruudessa ainakin kahdella naapurilla oli sellainen...:)
Meillä ei ollut viime vuonna kuusta ollenkaan, ja se oli kyllä melkoinen antikliimaksi. Jouluna mennään mummolaan tänäkin vuonna, mutta kuusi meille tulee jo ensi viikon alussa. Lasten ukki oli sen hirvipassissa syksyllä istuessaan bongannut ja pari viikkoa sitten käynyt hakemassa, ja se on kyllä ihan hirmuisen kaunis. Meillä on olohuoneessa kulmaikkuna, ja se on ihan itseoikeutettu kuusen paikka. Kynttilät näkyvät siitä nätisti sekä kadulle että takapihan puolelle.
Siinähän näkyy vain pieni osa Sulon ambulanssikokoelmasta. :)
Ihanaa, aivan tietämättäni olen jo omaksunut imatralaiset perinteet!
Meillä ei ollut kuusta silloin ekana vuonna täällä, kun remonttia oli pahimmillaan. Se oli melko säälittävä joulu, ostin ruukkutuijan kuusenkorvikkeeksi. Eihän se ollut lähimainkaan sama.
Minä voin niin kuvitella, miten kaunis on kulmaikkunaan laitettu joulukuusi!
Mä en nyt myöskään nähnyt kuusta tai sohvaa vaan jäin katsomaan ambulanssikokoelmaa. HIENO!
anu
Mites se nyt kaikille niin uutta on? Olenhan minä Sulon lansseja monesti esitellyt. Pitänee joskus esitellä uudelleen. :-D
Lähetä kommentti