Pääsimme eilen kurkistamaan venäläiseen junaan. Suomessa VR juhlii 150-vuotisuuttaan ja Venäjän rautatiet täyttävät 175 vuotta. Ratayhteys Imatran ja Viipurin välillä on 120-vuotias. Arvokas kutsuvierasjoukko matkusti luksusjuna Aleksanteri Nevskijllä Viipurista Imatralle, ja meitä heikomman aineksen edustajiakin muistettiin sillä, että saimme piipahtaa sisällä noissa juhlavissa vaunuissa.
Vaikka sisustus oli vanhahtavaa, juna oli ihan nykyaikainen. Hienot jalopuiset ovet ja koristeet paljastuivat tunnustelemalla pääosin muoviksi. Mutta ravintolavaunujen kalustus oli ihan oikeaa materiaalia. Komeissa tuoleissa olisi kyllä mainiota maistella venäläisen junakeittiön antimia.
Ja henkilökunta oli ihastuttavaa. Junaan noustessamme venäläinen, komeaan univormuun pukeutunut herra otti hellästi naisihmisiä kiinni kyynärpään tienoilta ja kohotti nousemaan portaat. Samoin ulos astuessamme oli jälleen herrasmies ovensuussa ja tarjosi kättään avuksi.
Minusta tuntui siltä, että olisi pitänyt olla iltapuku ja korkkarit ja hieno kampaus. Kumpparilenkkareissani ja villapipossani tunsin itseni vähän hupsuksi, kun minua niin kunnioittavasti autettiin portaissa.
Ja katsokaapa vielä tätä oheista vasaraa!
12 kommenttia:
Vau! On kyllä melkoinen juna. Toista se on z-junalla matkustaa Lahdesta Tikkurilaan...
Ja eihän noin hienoa vasaraa raaskisi käyttää! Tai no ehkä justiinsa jos henki siitä riippuisi. ;)
Ooh... Aika upeeta etten sanois!
Voi hyvänen aika! Mahtavaa, tuolla olisi tyylikästä matkustaa... Itse J. Bond saattaisi istua viereisessä pöydässä! Se on niin totta, että joskus joutuu tilanteisiin, joissa todella tuntee itsensä alipukeutuneeksi. Sisustukseen sopivat vaatteet loisivat aika ihanan tunnelmankin, oikein surrealistisen juhlahetken keskellä muuten niin realistisen harmaata marraskuuta.
Vau! En ole noin prameaan junaan päässyt, vaikka Moskovassa asunkin. Tutuksi on tullut vain vähän kulahtanut Tolstoi H:gin ja Moskovan välillä. Mutta ystävällistä palvelua siinäkin saa. Useimmiten.
Hups, minulla valuu kuolaa näppäimistölle ;D
P.S. Kiitti taas messukokemuksen jakamisesta. En tiedä olisko musta messuilemaan. Ehkä monen buranan voimin kykenisin kohtaamaan ne sadat vaiko tuhannet ihmiset, joista osa on aina taatusti ilkeitä.
Tosi mahtavat junavaunut. Tuollaisella olisi kivaa matkustaa työmatkat.
Tuhannet. Messukeskuksessa kävi tuona viikonloppuna 50 000 ihmistä, mutta kädentaitopuolella toki vain pieni osa siitä.
Ihmiset on kyllä oikeasti tosi kivoja noissa tapahtumissa. Yhtään ilkeää ihmistä en joutunut kohtaamaan, mutta yhden todella pelottavan vanhemman naisen kylläkin. Onneksi selvisin hänestäkin kunnialla.
Hienoa, ylellistä, kaunista. Kiitos mielenvirkistyksestä.
anu
No johan on hienoa!!!!!
Kiitos Susanna! Ihana neljän rätin paketti tuli jo tänään postissa, vaikka vasta tiistaina tilasin :) Nopea oot! Nyt saa meillä tänään vierailleet emännätkin oman rättinsä joulupakettiin <3
Hulppea on juna, kyllä sitä joutuis hiukka miettimään mitä päällensä laittais jos tuon junan kyytiin joskus pääsis.
Onpas prameaa ja historian havinaa noissa vaunuissa!
SInullehan se kiitos kuuluu! :-)
Lähetä kommentti