Kylläpä voi pieni muoviesine saada ihmisessä aikaan paljon tunteita. Viime viikonloppuna olimme Helsingissä kirpparilla, ja minä rupesin ostamaan laatikollista Playmobil-hahmoja. Lootassa oli muutakin pikkusilppua, ja yhtäkkiä pitelinkin sormissani ukkelia, joka sai minussa aikaan riemunkiljahduksia.
Tämä pieni sinipukuinen kaveri on samanlainen, kuin minulla oli lapsena. Muistoni varhaislapsuudesta ovat hyvinkin hataria, mutta tämän muoviukon minä muistan, sekä toisen saman sarjan muodokkaan naishahmon.
Ilmeisesti minulla oli näitä pökkelöhahmoja enemmänkin, mutta niistä muistikuvani eivät ole niin selviä. Muistan, että yhdellä oli saparot, joita pureskelin. Se saattaa olla juuri tuo, joka minulla on kädessäni tässä 2-vuotissynttäreilläni otetussa kuvassa.
Näille leluille kävi huonosti. Minä laitoin ne metalliseen lasten kattilaan ja kattilan keittiön uuniin. Oikeaan uuniin. On epäselvää, kuka sen uunin napsautti päälle, mutta selvistä selvin on se muisto, miltä nukkevelli näytti kattilan pohjalla paistamisen jäljiltä.
Vaikka tänään taitaa olla "Älä osta mitään" -päivä, vilautan siitä huolimatta tuota kirpparisaalistani. Täällä meilläpäin ei Playmobileja kirpputoreilla ole. Siksi helsinkiläinen kirppari leluineen oli hurmoksellinen kokemus.
Kokoelmani on alkanut huolestuttavasti laajentua prinsessa- ja hääteemojen ulkopuolelle.
Ja huomenna saan avata joulukalenterini ensimmäisen pussin. Lisää asukkeja on tiedossa Playmobil-linnaani.
Sitä on ehkä ruvettava laajentamaan.
Hääkirkkokin alkaa jo olla tupaten täynnä vieraita.
41 kommenttia:
Mulla on ollut noita samoja!
Fisher Price Little People -nimisiä. Fisher Price Little People vintage -haulla löytyy Googlen kuvahausta vaikka mitä. :)
Tämä olisi hauska:
http://www.etsy.com/listing/109845670/vintage-fisher-price-little-people-toy
Tää sun Playmobil-harrastus saa kyllä aina hyvän mielen mulle! Nyt taidat jo muistaa, että et keittele muovileluja...
Mukavaa viikonloppua!
Wohou! Kiiiiiiitos! Nyt osaan guuglata, kun on joku sana, jonka kirjoittaa hakukenttään. Juuri tuo nainen on se kurvikas leidi, joka minulla myös oli!
Ehkä olen sen verran oppinut... niin karmea muisto siitä sopasta jäi. :-D
Noitahan näyttäisi olleen myös puuvartaloisina. Voi, mikä maailma tästä aukesikaan...
Uusi keräyskohde, kun linna on täynnä? :D
Minäkin muistan nuo ukkelit :))
Lontoossa tulit heti mieleeni kun katselin sikäläistä Playmobil-valikoimaa. Se oli valtava!
Sama täällä, tulee jotenkin aina hyvä mieli näistä Playmobileista vaikka itselleni ovat olleet tuntemattomia suuruuksia lapsena. Sen sijaan Fabuland-keräilijäksi voisin ruveta vaikka heti, minulla on pahvilaatikollinen omia lapsuuden Fabulandeja vintissä odottamassa sortteerausta. Meillä oli sellainen iso Fabuland-tivolikin...ja lapsuudenkotona kuukausitolkulla yläkerran olohuoneen lattialla iiiiiiso Fabuland-kylä. Ihme, ettei niitä enää valmisteta, tosin nykyisten Duplojen ukkelit ovat aika paljon saman oloisia kuin nuo Fabulandien eläimet.
Mutta joo, piti oikeastaan vaan tosiaan kommentoida että hyvä mieli tuli, tuon viimeisen kuvan kohdalla jo suorastaan nauratti kun kirkon lehterit näyttävät tosiaan siltä että väkeä on tilaisuuteen änkeytynyt kuin pipoa :)
Ja hei, nyt muuten muistin että minulla oli noita tuon mallisia ukkoja nukkekodissa! Vessanpyttykin oli, jonne tuon ukon "jalka" meni sisään ja ukko jäi tönöttämään pytylle ihan realistisen näköisesti...
Niin, Suomessa ei ole kovin otollista olla Playmobil-fani. Esim. pienet yllätyskeräilypussit ovat muualla menossa jo kolmannessa sarjassa, mutta meillä on yhä vaan kaupoissa pelkkää ykkössarjaa.
Ne olivat mahtavia ne kalusteet. Minä muistan meiltä lastenrattaat ja tuolit, joissa oli pyöreä reikä tyyppiä varten. Humoristisia. On sietämätöntä, ettei niitä mitään ole tallella. Mihin lie on koko tuo nukkekoti tarvikkeineen kadonnut. Uuniin?
Enpä tiennytkään, ettei Fabulandeja valmisteta enää. Meillä niitä ei ollut, mutta serkuilla oli.
Oijoi, älä yllytä.
Niin ihana tuo sinun 2-vuotiskuva, nätti mekko ja kaikki!!
Mutta voi voi nukkevelliä... oli varmasti melko traumaattinen kokemus.
Kannatan linnanlaajennusta! Voisit perustaa naapurikunigaskunnan :)
Mulla oli kans lapsena noita samaisia ukkeleita, muovisina tosin, niin vanha en ole että puisia vielä ;D Siis oli sellainen koulu, jossa oli samnalainen nutturapäinen opettaja ja oppilaita, niille pulpetit ja kaikki ja tietysti oikeita kirjaimia magneeteilla, joilla sai kirjoittaa siihen koulun kattoon. Ja numeroita. On kaikki vielä tallessakin, aina kun päästään mummolaan, lapset levittää koulun auki ja leikki alkakoon! Tulee kyllä nostalgisia muistoja mieleen ku kattoo omia lapsia saman tuvan lattialla leikkimässä samoilla leluilla.
Minullakin oli tuo tyttö! Taisin antaa sille nimeksi Piia. Minulla oli myös muut perheenjäsenet ja niihin kuuluva talo. Veljelläni oli maatila eläimineen, myös Fisher Pricen. Minäkin muistan ne huonekalut, joissa oli reikä tyyppiä varten :)
Minä justiin tuota kuvaa skannatessani ajattelin, että olen kyllä ollut harvinaisen ruma lapsi.
Minä en tiedä, mihinpäin noita linnoja enää laajentaisin. On alettava hankkiutua eroon materiasta, jotta saadaan tilaa uudelle materialle.
Mahtavuutta, että ukot ovat näin monelle tuttuja omasta lapsuudesta! Ja Rouva Kukko, ihanaa, että ovat tallessakin.
Voi mokomuutta! Nythän minä vaan etsin näitä koko ajan netistä, vaikka pitäisi tiskata astiat.
Tämä moottoripyöräkin minulla oli:
http://img2.etsystatic.com/003/0/5604062/il_fullxfull.380563206_rxzo.jpg
Ja keinuhevonen:
http://img1.etsystatic.com/001/0/5520867/il_570xN.393546673_9q1q.jpg
Molemmat olin unohtanut, mutta kun kuvat tulivat vastaan, minä aivan tunsin ne käsissäni.
Muistan halunneeni tuollaisia ukkeleita kotiin, mutta piti tyytyä leikkimään niillä vain seurakunnan päiväkerhossa :)
Hauskoja playmobil-ukkeleita! Minulle ne ovat melko tuntemattomia. On kiva lukea toisten lapsuusmuistoja, vaikka nukkevelli ei kovin hauskalta kuulostakaan.
Onneksi edes siellä! :D
Onkohan se vanhuuden merkki, kun toistenkin lapsuusmuistot tuntuvat kiinnostavilta? :-)
Minä taas ostin tässä taannoin pari kermakkoa ja sokerikkoa ihan sen takia, että lapsena meillä oli käytössä samanlaiset kupit.
Vakkarilukija
Ihana tuo mekkosi! Tiedätkö mistä se on peräisin? Minulla ja siskollani nimittäin oli aikoinaan samanlaiset, kylläkin pienillä valkoisilla essuilla varustettuna. Saimme mekot tuliaisia Saksasta. Niitä kutsuttiin tirolilaismekoiksi. Oma mekkosi on edelleen tallella, muistona 1970- luvulta.
Oma mekkoNi, siis :)
Minäkin olen ostanut puurolautasia ja juomalseja samalla perusteella. :D
No enpä ole tiennyt. Täytyypä äidiltä kysellä, mistä mekot meille tulivat. Siskollani oli samantyyppinen, mutta mustapohjainen kangas. Ja pienet essut noihin mekkoihin kuuluivat meilläkin.
Söpö pikku Susannahan siellä kuvassa!
Mie olen ihan pihalla noista ko. leikeistä, siis aivan liian vanha, en ole koskaan nähnytkään paitsi täällä sivuillasi.
Muistan kun Legot tulivat Suomeen, niitä sai ekana eräs tuttumme poika ja hänellä niitä ihmettelimme. Sittemmin niitä toki meillekin hankittiin, pikkuveljelle, mutta kyllähän miekin niillä vielä rakentelin, voisin rakennella vaikka nytkin. Mutta mie en tykkää niistä valmiista kokoelmista, tietyistä "kaluista". Itse se pitää osata keksiä ja luoda (toki ymmärrän niiden nykyistenkin tarpeellisuuden). Mie tein legoista erilaisia taloja!
Ihan sama pikkunukke oli meilläkin lapsena! Meidän nukkemaailman nimi oli Ukkomaailma. Sillä oli jopa oma kansallishymninsä, jonka osaan vieläkin laulaa.
Voi ei, muistan nyt itsekin, että myös mulla oli tuollainen pienenä. Ja sitten sellainen vihreäpaitainen ukkeli :)
Meillä poika 5v toivoi nyt ensimmäistä kertaa joulupukilta Playmobileja, psloasemaa. Tyyris on mutta ei auta :)
Olipa ihana ja nostalginen löytö :)
Kokoemasi on niin hieno! Hain tänään postista lelukaupan Playmobil-tilaukseni. Tilasin 5-vuotiaalle synttärilahjaksi kuun puoliväliin kannettavan nukketalon kalusteineen ja joululahjaksi leikkipuiston. En malttaisi millään olla kertomatta lapselle! Harvoin olen näin innoissani leluista ja heti tilauksen tehtyäni teki mieli tulla kertomaan sinulle. :)
Mekin löydettiin kirppikseltä syksyllä pari pussia Playmobileita yhteensä 20 kr ja olin aivan onnessani. Tytär on nyt aloittanut oman keräilynsä ja mieheni haaveilee myös uusista osista 20 vuoden tauon jälkeen.
Terveisin naapurimaasta se vakiolukija, jonka mies on myös hurahtanut Playmobileihin
Legot olivat meilläkin kovassa käytössä. Ja nimenomaan kaikki peruspalikat. Nykyiset legot ovat ihan tyhmiä, kun niissä on niin määrätynmuotoisia ne palat. Minäkin tein taloja - yllätys yllätys! Ihan aikuisenakin vielä olin ihan liekeissä aina, kun menin vanhempieni luo ja pääsin legolaatikon kimppuun. Nyt sitä laatikkoa ei siellä ole.
:-D
Voi kun sen voisi kuulla!
On ne tyyriitä. Mutta toisaalta, ovat ne kyllä kestäviäkin. Minä toivon Playmobil-kartanoa. toisikohan pukki minulle?
:-D Voi miten hauskaa! Koita pysyä nahoissasi! Kuun puoliväliin ei ole enää ihan kamalan pitkä aika!
Oletteko jo tietoisia Playmobilin uudesta sivustosta, johon voi liittyä ja laittaa kuvia omista kokoelmistaan?
http://pcc.pm/group/pcc
Muistan usein kuvan nähtyäni lelun tunnun, tuoksun ja maun - eli kaikkea piti pienenä maistaa.
Olen kohta sisustanut koko kodin sillä perusteella. XD
- vanhuus ei tule yksin.
Sitä tykkää-nappia todella tarvittaisiin täällä.
Kiitos vinkistä! Täytyypä vihjaista miehelle, niin voi alkaa virittelemään länkkärikyläänsä entisajan loistoonsa. :D
Tuo se. Kirjoita kirje ja Sulo varmasti toimittaa sen pukille perille ;)
Lähetä kommentti