lauantai 7. tammikuuta 2012

Lippuja ja avaimia

Aina välillä minulta kysytään, miksei tuotteillani ole Avainlippua. Avainlippuhan on merkki, joka viestii kuluttajalle korkeasta suomalaisesta laadusta ja on tae siitä, että tuote on tosiaan kotimainen. Kun ostat avainlipputuotteen, ostat hyvän omantunnon. Kilpailevalla bambutiskirätilläkin on Avainlippu kääreessään, kyllähän minunkin räteilläni siis pitäisi olla. Vai mitä?

No ei minusta. Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. On totta, että kuluttaja ajattelee juuri noin, kuten Avainlippua myöntävä Suomalaisen Työn Liitto on sen halunnutkin. Siltä kantilta katsottuna Avainlipun hakeminen olisi ehdottoman tärkeää.

Mutta tarkastellaanpa hiukan merkin myöntämisperusteita.

Ensin on liityttävä Suomalaisen Työn Liittoon. Jäsenmaksun suuruus määräytyy yrityksen liikevaihdon mukaan, ja on 97 - 4459 euroa vuodessa. Mitä hyötyä jäsenyydestä on? Saa lehden.

Sitten on haettava Avainlippua kullekin tuotteelle erikseen. Hakemuksen käsittely maksaa 70 euroa. Tuotteen kaikki valmistusmateriaalit ja valmistusvaiheet sekä jopa pakkaaminen ja markkinointi on eriteltävä hakemuksessa kotimaisuusasteen selvittämiseksi. Kotimaisuusaste lasketaan prosentteina. Avainlipun vaatimuksiin kuuluu, että tuotteen kotimaisuusaste on vaivaiset 50%, ja hyvillä perusteilla se saa olla alhaisempikin. Avainlippua saa käyttää kolme vuotta kerrallaan, jonka jälkeen hakemus on tehtävä uudestaan.

Kun merkki on myönnetty, on vielä maksettava käyttömaksua Suomalaisen Työn Liitolle sen mukaan, mikä on avainlipputuotteiden liikevaihto. Mitä enemmän myyt, sitä enemmän liitto hyötyy.
Tässä on siis kaksi periaatesyytä, miksi Avainlipun hakeminen on minusta tuntunut tarpeettomalta.

Ensinnäkin ja tärkeimpänä on tuo, miten kotimaisuus tarkoittaakin, että vain puolet tuotteesta on kotimaista. Minusta se on kuluttajien harhaanjohtamista. Kuinka moni teistä tiesi, että avainlipputuotteen ei tarvitsekaan olla kokonaan suomalainen?

Toiseksi se, että kärjistettynä koko merkki on vain yhden tahon keksimä keino tehdä rahaa. Suomalaisen Työn Liitto on onnistunut omien tuotteidensa (eli merkkiensä) markkinoinnissa täydellisen hyvin: Avainlipun tunnistavat kaikki ja kaikki arvostavat sitä. Nykyisin liitolla on Avainlipun lisäksi muitakin tavoiteltavia merkkejä: Design from Finland ja Yhteiskunnallisen yrityksen merkki.

Toistaiseksi olen jättänyt hakemukset tekemättä ja porskutellut eteenpäin avainliputtomilla tuotteillani. En kyllä voi vannoa, ettenkö joskus vielä sortuisikin. Rahasta ei ole kysymys: sijoitus ei olisi mitenkään mahdoton minun vaatimattomalla liikevaihdollani. Vaakakupissa on siis Avainlipun kuluttajissa synnyttämä positiivinen mielikuva ja minun omat periaatteeni.

Susannan Työhuoneen bambutiskirätin kotimaisuusaste:
suunnittelutyö - kotimaista
painotyö - kotimaista
ompelutyö - kotimaista
pakkaus- ja postitustyö - kotimaista
bambuneuloksen valmistustyö - kotimaista
bambuneuloksen materiaalit - ulkomaalaista
ompelulanka - ulkomaalaista
tuotelapun suunnittelu - kotimaista
tuotelapun painatus - ulkomaalaista
markkinoinnin suunnittelu - kotimaista
kaikki rahoitus - kotimaista

18 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuon rahastavan arvonylentimen sijaan voit vaan mainita tuotteidesi olevan kotimaisia. Tai ehkä liputtava tiarapääsammakko ajaisi saman asian?
Osta ennemmin käsityöneuvoksen titteli :D

Heather

Pionimetsän Tiina kirjoitti...

Komppaan ylläolevaa! Enpä tiennyt avainlipun taustoja, vähän yllättäviä tietoja...

Susanna kirjoitti...

Ah, Heather, liputtava sammakko on niin hyvä idea, että otan sen käyttöön! Lähetän sulle yllätystuotepaketin palkkioksi.

Tiina, veikkaan, ettet ole ollenkaan ainoa, jonka avainlippu yllätti.

Kati kirjoitti...

Noi merkit on kyllä isolta osin melkoista k*setusta. Vrt joku Astma ja allergialiiton suositusmerkki, joka on ihan ostettavissa.

Toki suomalaista työtä pitää tukea, mutta ei sekään valitettavasti ole sellainen itseisarvo, että pitää ostaa mitä vain kunhan se on avainlipulla koristettuna. Sellaisenn ostaminen ei edistä kuin huonoa laatua... Kaikki kotimainen ei ole hyvää, ikävä kyllä, oli avainlippu eli ei. Aika usein niistä oikeasti laadukkaista ja kokonaan kotimaisista se merkki nimenomaan puuttuu. ;)

Ja noin mutenkin mä itse koen tärkeämmäksi sen, että tuotteissa korostettaisiin ennemmin tuotantoprosessin reiluutta ja ekologisuutta kuin sitä, että vouhkataan kotimaisuudesta (joka vouhkaus ei tosiaan edes välttämättä kovin pitkälle pidä paikkaansa.) Ja oho, kylläpä mä innostuinkin paasamaan. ;D

Ja tuo liputtava sammakko on kyllä ihan huippuidea. Sen näkemistä odotellen. :)

Susanna kirjoitti...

Sammakko saapui jo tähän postaukseen! Tässä on hyvä syy käyttää mainostoimistoa tai muuta ulkopuolista tahoa oman yrityksen markkinoinnissa: joku muu keksii heti kivoja juttuja, jotka eivät pälkähdä millään omaan päähän. Kiitos Heather!

Kati, tuohon allergiamerkin saamiseen vaaditaan kyllä ihan oikeita testauksia, ennenkuin sen voi saada. Mutta ei sitä ihan halvalla hankita tosiaankaan. Avainlipun kustannukset ovat pikkuhiluja allergiamerkin rinnalla. Siitä on tällaisten pikkufirmojen ihan turha haaveillakaan.

Tässä muuten hieno esimerkki täysin ja kokonaan kotimaisesta tuotteesta, jolle ei avainlippua ole haluttu hakea:
http://wastikivi.fi/

Suvi kirjoitti...

Henkilökohtaisesti olen (nyt kun kerroit myöntämisperiaatteista) sitä mieltä että tuo aavainlippu on aivan turha. Minä ihan luulin että kotimaisuusasteen tarvitsee olla ainakin 80%. Tuo liputtava sammakko on kyllä tosi hyvä idea!

Jaana/Hattaralandia kirjoitti...

Minunkin mielestä avainlippu on täysin turha. Vaikka saisit merkin käyttöösi, en usko että se lisäisi huomattavasti tuotteiden myyntiä. Suomalaisen Työn Liitto siis hyötyisi myymistäsi tuotteista, mutta mitä sinä hyötyisit merkin käyttönotosta ja liittoon liittymisestä (paitsi sen lehden)? Sen, että kuluttaja tietää tuotteesi olevan ainakin osittain kotimainen. Ja tuon asian voit mielestäni oikein hyvin ilmaista hauskalla liputtavalla sammakolla. :)

Kati kirjoitti...

Hieno sammakko!!! :) Sai hymyilemään.

Susanna kirjoitti...

Minäkään en usko lipun varsinaisesti lisäävän myyntiä, mutta uskon sen luovan luotettavaa vaikutelmaa asiakkaiden keskuudessa.

Avainlippu-sivustolla muuten varoitetaan tuotteista, joissa on kuva suomenlipusta, mutta ei oikeaa Avainlippu-tunnusta.

Kati, minuakin hymyilytti, kun piirsin tuota sammakkoa. Sen rupiset, heikot käsivarret liikuttavat minua.

Heli kirjoitti...

Ymmärrän pointtisi oikein hyvin. Ja täytyypä sanoa, että olen tosiaan luullut, että avainlipputuotteet on tasan suomalaisia... hitto millaista touhua. Harhaanjohtamista todellakin!

Hääräämön Laura kirjoitti...

Olipa yllättävä lukea avainlipun taustoja. Kiitos kun sivistit. :) Tosi hieno tuo sun oma lippumerkki.

Susanna kirjoitti...

Kannatti siis kirjoittaa tämä postaus. Olen jo pitkään miettinyt, kirjoitanko vai jätänkö kirjoittamatta.

Anonyymi kirjoitti...

Kannatti kirjoittaa. Ällistynyt olen minäkin tuosta avainlippuun vaadittavasta kotimaisuusasteesta; minä, naiivi ihminen, olin kuvitellut, että sen pitäisi olla likimain sata! Hohoo, mikä hölmö. Tunnen kyllä itseni vähän petetyksi ja luulenpa, että meitä hölmöjä on paljon.
Kiitos valistuksesta. Tutkailen asiaa vielä lisää ja panen tiedon kiertämään. (Ähäkutti, siitäs saavat ;)!)

-Pöö-

Susanna kirjoitti...

Tuo Avainlipun saamisen edellyttävä 50%:n kotimaisuusaste on minusta äärimmäisen inhottava niitä yrittäjiä kohtaan, joiden tuote on lähimain tai jopa täysin kotimainen. Ne tuotteethan merkin juuri ansaitsisivat, mutta mistäpä kuluttaja voisi erottaa, että minkä Avainlipun takana kotimaisuusaste on mitäkin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Susanna ja muut,

joita Avainlipun myöntämisperusteet askarruttavat. Oli mukava huomata, että kotimaisista tuotteista ja alkuperämerkinnöistä on syntynyt vilkasta keskustelua. Liiton puolesta mielelläni selventäisin mitä hyötyä Avainlipusta on ja mihin tuo 50 % kotimaisuusaste perustuu.

Liiton jäsenenä yritys saa toki muutakin aineetonta ja aineellista hyötyä jäsenlehden lisäksi, kuten että: 1) jäsenyys luo yhteisöllisyyttä ja tukee jäsenyrityksen liiketoimintaa, 2) Avainlippu auttaa erottautumaan ja on kustannustehokas myyjä, 3) jäsenyritys saa käyttöönsä tärkeätä tutkimustietoa sekä 4) yritys pääsee osalliseksi liiton kampanjoihin kuten www.suomalainenjoulu.fi ja tapahtumiin 5) yritys saa merkin saaneet tuotteensa ja palvelunsa esille www.sinivalkoinenvalinta.fi -verkkopalveluun maksutta ja voi hyödyntää liiketoiminnassaan myös muita liiton verkkopalveluita, kuten Avainklubia (www.avainklubi.fi). Nämä tekijät ovat osaltaan selitys liiton kasvaneeseen jäsenmäärään, lisää jäseneduista voi lukea: http://www.avainlippu.fi/suomalaisen-tyon-liitto/jasenyys

Esitit ajatuksen, että "Sitten on haettava Avainlippua kullekin tuotteelle erikseen":
Se, että Avainlippua tulisi hakea kullekin tuotteelle erikseen ei pidä paikkaansa, sillä Avainlippua voi hakea kokonaisille tuoteperheille ja erilaisille tuoteryhmille.

Totesit, että ”Tuotteen kaikki valmistusmateriaalit ja valmistusvaiheet sekä jopa pakkaaminen ja markkinointi on eriteltävä hakemuksessa kotimaisuusasteen selvittämiseksi.”
Avainlippu voidaan myöntää tuotteelle, joka on valmistettu Suomessa. Tuotteelle lasketaan kotimaisuusaste, joka on suomalaisten kustannusten osuus tuotteen omakustannehinnasta. Siksi siihen sisällytetään kaikki kustannukset. Jos tuotteen/tuoteryhmän kotimaisuusaste on vähintään 80 %, kotimaisuusastelaskelmaa ei tarvitse täyttää.

Sanoit myös, että ”Avainlipun vaatimuksiin kuuluu, että tuotteen kotimaisuusaste on vaivaiset 50 %, ja hyvillä perusteilla se saa olla alhaisempikin.”
Suomessa ei valmisteta kaikkia kotimaisissa tuotteissa tarvittavia raaka-aineita ja muita tuotantopanoksia. Siksi kotimaisuusastevaatimus ei voi olla 100 prosenttia. Tosiasiassa 50 % kotimaisuusaste voi olla monellekin yritykselle vaikea saavuttaa. On otettava huomioon, että kotimaisuusaste lasketaan tuotteen omakustannehinnasta, tällöin suomalaisia kustannuksia eivät ole lisäämässä ne kustannukset, jotka ostaja maksaa sen jälkeen kun tuote lähtee pakattuna ”tehtaan ulko-ovelta”.

On muistettava, että kotimainen tuote työllistää:
Liiton pitkäaikainen yhteistyökumppani, professori Osmo Forssell on tarkistanut uusimpien tilastojen avulla, miten miljoonan euron hankinnat vaikuttavat työllisyyteen eri toimialoilla. Selvityksen mukaan kansantaloudessamme tehty miljoonan euron kotimainen hankinta antaa työtä noin 14 henkilölle vuodeksi – seitsemälle välittömästi ja runsaalle seitsemälle henkilölle välillisesti. Tällöin kyseessä on kaikkien toimialojen keskiarvo. Tehdasteollisuus työllistää suoraan noin kolme henkilöä ja välillisesti noin kuusi henkilöä. Vastaavasti antaa palveluissa miljoonan euron hankinta työtä suoraan vajaalle 10 henkilölle ja lähes kymmenelle välillisesti.

Varmistin, että Wästikiven hiomakivi on Avainlippu-tuote, se löytyy edellä mainitsemastani Sinivalkoinen Valinta -palvelusta joka kokoaa kaikki liiton saaneet tuotteet ja palvelut.

Jaamme ajankohtaisia kuulumisia ja käymme keskustelua myös Facebook-sivullamme www.facebook.com/suomalainentyo joten tervetuloa myös sinnekin!

Ystävällisin terveisin,

Sami Tuurna
tutkimuspäällikkö
Suomalaisen Työn Liitto

Susanna kirjoitti...

Kiitos palautteestasi, Sami! Ja omien väärinkäsitysteni korjaamisesta myös.

Milona Hellapuu kirjoitti...

Hyppäsin facebook-ryhmästä löytämääni linkkiin ja löysin tällaista. Mainio postaus ja pisteet Susanna sinulle aiheen esiin nostamisesta, vaikka siitä aikaa nyt jo onkin :)

Jäin pohtimaan, että eikös Avainlippu-tuotteen ole aikoinaan pitänyt olla 80% kotimainen, muistanko oikein? On tietysti ymmärrettävää, että koska tuotantoja on siirretty ulkomaille, niin kotimaisuuden ylläpitäminen on vaatinut Avainlipun ehtoihinkin muutoksia ja %-osuutta on pitänyt laskea realiteettien mukaan?
Kävimme keväällä tästä opintojen yhteydessä eräällä luennolla tiukkaa keskustelua. Keskustelun henki ei ollut kovin kaunis.

Mielestäni nyt olisi tilausta ja kysyntää merkille, jonka ansaitsevat ihan oikeasti vain kotimaiset ja laadukkaat (+ekologiset) merkit. Kotimaisuuhan ei nykyään takaa missään nimessä korkeaa laatua, joten merkin kehittäjältä joutuisi odottamaan pienempää tarvista rahantekoon, kuin Avainlipun takana toimitaan.
Rahan tekohan tuossa tuoksahtaa Suomalaisen työn liiton osalta, aivan väkisinkin. %-osuutta on laskettu ehkä myös siitä syystä alemmaksi?

Ihan oikeasti kotimaiset tuotteet eivät mielestäni sellaisia merkkejä kaipaa, joista kiertää somessa, luennoilla ja ihmisten suissa juttuja Avainlipun "todellisuuden" hengessä ja kuinka moni onkaan pettynyt? Moni. Merkin merkitys on laskussa, ihmiset kokevat tulleensa huijatuiksi.

Sammakko-merkkisi on loistava esimerkki siitä, miten jokainen voi luoda oman kotimaisuus-merkkinsä ihan itse. Pienellä vaivalla, - käytännössä ilmaiseksi- voi tiedottaa asiakkailleen ja yhdistää omaan markkinointiinsa kuvakkeen, jonka sisällön voi kuvailla muutamilla sanoilla ja pointti menee varmasti perille.

Rohkea postaus, aplodini :) Pidä oma lippusi korkealla!



Susanna kirjoitti...

Hui, aina on hiukan hämmentävää, jos vanhoihin postauksiin tule elinkkejä jostain Facebook-keskustelusta - varsinkin kun tässä minun jutussani oli muutama virhekin. Onneksi tuossa Suomalaisen työn liiton edustaja oikaisin virheet.

Minusta on erikoista se, että vaatimus kotimaisuusasteesta on niin alhainen, perusteena se, että "Suomessa ei valmisteta kaikkia kotimaisissa tuotteissa tarvittavia raaka-aineita ja muita tuotantopanoksia". Miksi Avanilipun saamiskriteerit eivät voisi olla tiukemmat? Silloin sen saisivat vain ne oikeasti kotimaiset tuotteet ja sillä olisi ainakin minun silmissäni aivan toisenlainen arvo. Miksi pitää laskea vaatimuksia vain siksi, että Suomesta ei enää saa kaikkea, mitä tarvitaan? Kuinka alas Avainlipin kotimaisuuskriteerit mahtavat laskea tulevaisuudessa... riittääkö 10% suomalaisuuteen?