Tee itse idolisi

Joskus minä jään jumiin juttuihin, joista alkaa muodostua pakkomielle. Minä ymmärrän sen kyllä itse, ja tajuan, että sille pitää panna stoppi. Tässä joitakin aikoja sitten hoksasin, että YouTube ja Instagram ovat umpitäynnä vanhoja Guns N' Rosesin keikkataltiointeja ja haastatteluja sieltä vanhoilta hyviltä ajoilta. Ja niihin minä sitten katosin. Tunti toisensa perään, päivästä toiseen, vierähti viikko ja kaksi...

Instagram tuuppasi minulle koko ajan lisää, sen taidonhan se osaa. Juuri, kun olin saanut Instan käytön taas hallintaani ja uskaltanut laittaa sen uudelleen kännykkääni, olin jälleen tilanteessa, jossa en pystynyt vastustamaan sitä. Kun hoksasin, että nyt on mennyt liian pitkälle, eli en pystynyt tekemään mitään muuta kuin katselemaan niitä videoita, piti asialle tehdä jotakin. 

Minun tapani oli tällä kertaa näköjään se, että askartelin oman Axl Rose -nuken ja ymppäsin sen muihin nukkeleikkeihini. Ja sillä lailla tämä obsessio sitten selätettiin.

En ole aikapäiviin innostunut mistään askartelusta niin paljon kuin nyt tämän nuken tekemisestä. Vanha tuttu suhinapää valtasi minut ja nautin jokaisesta vaiheesta. Ihanasti löysin kaikki tarvittavat materiaalitkin valmiina omista varastoistani. Olen oikeasti valtavan ylpeä tästä nukesta. Mielestäni onnistuin ihan täydellisesti sen vaatteissa. Kun rakkaudella tekee, syntyy aina hyvää jälkeä.

Teen aivan liian harvoin asioita käsilläni nykyisin, kun mihinkään ei mahdu enää mitään uutta tavaraa. Ja käsillä tehdessähän sitä tavaraa syntyy. 

Mutta kun käsillä tekemisen tilalle tulee ruudun tuijottaminen, on syytä suruun.

Monesti juuri överiksi vetämisellä pääsen irti orjuuttavista tavoistani. Niinpä ensin askartelin ja leikin itseni näännyksiin ja lakkasin sitten tuijottamasta videoita ja näkemästä unia Axlista.

Nyt Axl-nukke seisoo tässä tietokoneeni vieressä pöydällä lyhdystä väsäämässäni vitriinissä. Instagramia yritän rajoittaa ja poistan sen kännykästä pian, jos turhien videoiden selailu ei muuten lopu (nykyisin se syöttää minulle vain kaikkea tylsää ja jään silti katsomaan niitä). On niin sääli, että Insta muuttui orjuuttavaksi videosaasteeksi, vaikka se aiemmin oli helposti hallittava ja iloa tuottava väline nukkeleikeissä.

Entäpä se nykyinen Guns N' Roses... kiitos ei. Minusta on ihanaa nähdä, että Axl, Slash ja Duff vaikuttavat voivat hyvin. Slash yhä lentää lavalla. Axl hymyilee. Duffista on kasvanut todellinen hottis. Mutta silti. Minä haluan muistaa vain sen Axlin, jota kuuntelin ja jota jumaloin 90-luvulla. 

En kuitenkaan halua ihan kokonaan kadota nostalgiaani.