Eilen illansuussa syksyinen kohmetus vaihtui kolmessa tunnissa trooppiseen lämpöön pohjoistuulen uudelleenasemoidessa itsensä itäiseksi! Koska yöksikin luvattiin huikeat 16 astetta, päätin nukkua Helmutissa omalla lähirannalla.
Sain sen korjaamolta pari päivää sitten (kuuden viikon odotuksen jälkeen) ja lasku oli 1438 euroa. Olin budjetoinut hommaan 800 euroa. Jälleen kerran siis itkin korjaamon sedän edessä valtoimenaan. Nyt minulla on aikamoinen luottokorttivelka, jota isolla korolla lyhentelen hamaan hautaan saakka. Ja samalla sain heittää viimeisetkin jäähyväiset millekään kesäreissulle. Tämä kesä, tai mitä siitä nyt enää on jäljellä, on pakko viettää kotirannoilla.
Olen odottanut kesän alkamista yllättävän kärsivällisesti. Eilen illalla, kun hörpin kaakaotani Helmutin uudella pedillä auringonlaskua katsellen ja kesän alusta autuaan onnellisena, minä yhtäkkiä tajusin, että eihän tässä ole enää mitään kesää EDESSÄ. Yöthän jo ovat pimenneet kovasti, koulut alkavat kuukauden kuluttua, kanttarellia pukkaa jo metsät täyteen, Jaakko heittää kylmän kivensä veteen, joka ei ole edes ehtinyt vielä lämmetä. Vaikka ilmat nyt pysyisivätkin kesäisinä, kesä jää väistämättä aivan nysäksi.
On aika pumpata suppilauta ja repiä kaikki ilo irti omista huudeista. Ja pidettävä tiukasti poissa mielestä se ajatus, että tämän nysäkesän voimin olisi jaksettava taas uusi talvi. Vai uusi lokakuu? Nimittäin mitään talveahan meillä ei ollut. Lokakuu alkoi lokakuussa ja päättyi nyt heinäkuun puolivälissä.
Olen syytänyt Helmutiin ihan kohtuuttoman summan rahaa tätä kesää varten. Pelkästään kahteen korjaamoreissuun meni 1900 euroa. Olin lisäksi hankkinut tätä kesää varten uuden patjan ja aurinkopaneelin, koska viime kesänä patja oli jo käynyt nukkumakelvottomaksi ja aurinkopaneeli hajosi.
Lisäksi minä alkukeväästä rakentelin Helmutin sisukset aika pitkälti uusiksi. Purin vanhat kaapit isoilta osin, ja väsäsin niiden jämistä uudenlaiset. Sänky kapeni ja siirtyi keskeltä reunaan ja antoi tilaa lattialle. Tämä testiyö kuitenkin osoitti, että uusi sänky on liian korkea. Koska ostin oletetusti aika hyvälaatuisen, ja siksi paksun patjan, minun pääni osuukin kattoon sängyllä istuessani. Ja unessakin minä varoin putoamista siitä. Sänkyä on siis madallettava. Kahden nukuttavaksi Helmut on nyt helppo muuttaa hetkessä, mutta siihen tarvitaankin sitten kaksi 60-senttistä patjaa, joita meillä ei nyt ole.
Naapurillani on kylässä sukulaisia Espanjasta ja he riehaantuivat Helmutista kovasti. Teneriffalaistyttö on haaveillut myös omasta retkipakusta, mutta sielläpäin kun ei koulussa käsitöitä opeteta, niin hän ei osaa käyttää mitään työkaluja. Eikä hänellä ole ketään, joka opettaisi. Niinpä minä ajattelin, että opetan hänet sahaamaan, poraamaan, naulaamaan... jotta hänellä olisi edes joku alku haaveensa toteuttamiselle. Tein hänelle myös pienen oppaan tarvittavasta elektroniikasta. Ei kaikkien tarvitse opetella asioita kantapään kautta, tai miljoonia YouTube-videoita kahlaten. Kelpo systeemin voi kasata myös ilman sähkömiehen taitoja.
Minusta oma settini on tosi toimiva ja koska kaikki on irrallaan autosta, ne on myös helppo siirtää seuraavaan autoon, jos sellainen joskus ilmestyy. Tai vaikka telttaan, jos minulla koskaan ei olekaan mahdollisuuta hankkia uutta pakettiautoa. Helmuthan selvästi elelee senioriaikojaan. On aika todennäköistä, että ensi kesänä joudun jo hyvästelemään sen. Sen korjaamiset ovat nielleet mojovan viisinumeroisen summan rahaa näiden seitsemän yhteisen vuoden aikana, ja olisi helppoa todeta minun olevan umpi-idiootti, kun sinnikkäästi pidän sen.
Mutta jo eilinen ilta muistutti siitä, että Helmut on jotain ihan muuta kuin auto. Minun sieluni rauhoittuu, kun parkkeeraan sen veden rajaan. Missään muussa tilanteessa minussa ei ole sellaista rauhaa, kuin Helmutin kanssa kahdestaan vapaana liikkuessani. En osaa sitä tunnetta sanoittaa, mutta uskokaa minua: jos ADHD-tyyppi löytää sellaisen tilan, niin se on voitto.
Helmut pelasti minun henkeni erokesänä, ja se on yhä jossain määrin hengenpelastajani. Meillä täytyy olla vielä yhteisiä seikkailuja edessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti